Liikkeistä: ensiodottajana viikolla 16 ja risat eteenpäin on tuntunut siltä, kuin iso kupla liikkuisi tuolla alavatsassa. Ja sit viikolta 17 ja risat eteenpäin on tuntunut päivittäin ihan selviä potkuja. Potkut on useimmiten tuntunut silloin kun oon makuuasennossa, ja nyt viime viikolla tunsin välillä liikkeitä istuessanikin.
Tänään oli siis mulla tuo kauan odotettu päivä rakenneultran merkeissä. Mä näin viime viikolla parina yönä untakin, että olin rakenneultrassa. Päivän päätähti oli erittäin itsepäinen tapaus, ja kyllä sitä ultraajakin ihan välillä jopa nauroi
Ultraaja oli erittäin mukava ja tuntui tekevän rauhallisesti ja tarkasti työtään. Päätin heti, että annan hänen ihan rauhassa katsoa ensin ne ns. tärkeimmät asiat ja kysyn sitten vasta tämän yksiön asukkaan sukupuolta. Mutta päivän päätähti oli ilmeisesti päättänyt olla esiintymättä
Pikkuinen makasi pää alaspäin selkäpuoli mun vatsapeitteitä vasten koko ultrauksen ajan. Kätensä hän oli taittanut niskansa taakse, pitäen molempia käsiä tiukasti nyrkissä ja ainoastaan peukut näkyi. Varsinkin sydämen rakenteita oli vaikea saada kaikkialta puolilta näkyviin, koska pikkuinen siis oli koko ajan selkäpuoli ylöspäin eikä suostunut liikkumaan. Jossain vaiheessa ultraaja pyysi mua kääntyilemään kyljeltä kyljelle, jotta saatais pikkuinen vähän liikkumaan. Ja 2 kertaa koko toimenpiteen aikana mä jouduin nouseen ylös ja kävelin ja hypin siellä pitkin lattioita, jotta masuasukki olisi saatu kääntymään toisinpäin.
Ultraukseen meni niin paljon aikaa, että mun rakkokin siinä täyttyi, vaikka olin just käynyt vessassa ennen ultrausta. Joten välillä koko homma keskeytettiin ja mut lähetettiin tyhjentään rakkoa Jossain vaiheessa uskaltauduin kysymään sukupuolta, mutta pitihän se arvata, että tämä itsepäinen tapaus oli pienessä sykkyrässä jalat tiukasti ristissä, eikä näyttänyt mitään. Ja siinä vaiheessa mä olin jo aivan varma, että mä lähden kotiin, ja sukupuoli selviää vasta huhtikuussa. Ultraaja totesi, että mikäli pikkuinen ei suostu vähän kääntymään, mun pitää tulla toisena päivänä uudelleen, jotta sydämen kaikki rakenteet saadaan ultrattua niinkuin pitääkin.
Pikkuinen on tähän asti yleensä aina liikkunut ja potkinut erittäin vilkkaasti, kun olen makuuasennossa. Taisi tänään tehdä äidille pientä kiusaa, eikä suostunut kunnolla yhteistyöhön. Kuvaa mä en saanut muuta kuin jalkapohjista, koska sivuprofiilikuvaa ei pystytty ottaan, koska itsepäisyys vaan makoili pää niin tuolla alhaalla ja selkäranka ylöspäin. Jalkapohjien lisäksi pepusta olis kyllä kuva saatu. Täytyy kyllä antaa ultraajalle kiitosta siitä, että hän todenteolla yritti saada mulle kivaa sivuprofiilikuvaa, vaikka mä sanoin jo monta kertaa, että ei tarvi väkisin yrittää, kun ei kerta käänny niin ei käänny.
Onneks asukki sen verran hievahti, että sydän saatiin lopulta kunnolla ultrattua ja näyttihän se sitten loppujen lopuksi myös sen sukupuolensa. Mun vahva poikaolo on pitänyt paikkansa, ja erittäin itsepäinen poikahan tuolla pienessä yksiössä asuu
Poks 20+0
Tänään oli siis mulla tuo kauan odotettu päivä rakenneultran merkeissä. Mä näin viime viikolla parina yönä untakin, että olin rakenneultrassa. Päivän päätähti oli erittäin itsepäinen tapaus, ja kyllä sitä ultraajakin ihan välillä jopa nauroi
Ultraaja oli erittäin mukava ja tuntui tekevän rauhallisesti ja tarkasti työtään. Päätin heti, että annan hänen ihan rauhassa katsoa ensin ne ns. tärkeimmät asiat ja kysyn sitten vasta tämän yksiön asukkaan sukupuolta. Mutta päivän päätähti oli ilmeisesti päättänyt olla esiintymättä
Pikkuinen makasi pää alaspäin selkäpuoli mun vatsapeitteitä vasten koko ultrauksen ajan. Kätensä hän oli taittanut niskansa taakse, pitäen molempia käsiä tiukasti nyrkissä ja ainoastaan peukut näkyi. Varsinkin sydämen rakenteita oli vaikea saada kaikkialta puolilta näkyviin, koska pikkuinen siis oli koko ajan selkäpuoli ylöspäin eikä suostunut liikkumaan. Jossain vaiheessa ultraaja pyysi mua kääntyilemään kyljeltä kyljelle, jotta saatais pikkuinen vähän liikkumaan. Ja 2 kertaa koko toimenpiteen aikana mä jouduin nouseen ylös ja kävelin ja hypin siellä pitkin lattioita, jotta masuasukki olisi saatu kääntymään toisinpäin.
Ultraukseen meni niin paljon aikaa, että mun rakkokin siinä täyttyi, vaikka olin just käynyt vessassa ennen ultrausta. Joten välillä koko homma keskeytettiin ja mut lähetettiin tyhjentään rakkoa Jossain vaiheessa uskaltauduin kysymään sukupuolta, mutta pitihän se arvata, että tämä itsepäinen tapaus oli pienessä sykkyrässä jalat tiukasti ristissä, eikä näyttänyt mitään. Ja siinä vaiheessa mä olin jo aivan varma, että mä lähden kotiin, ja sukupuoli selviää vasta huhtikuussa. Ultraaja totesi, että mikäli pikkuinen ei suostu vähän kääntymään, mun pitää tulla toisena päivänä uudelleen, jotta sydämen kaikki rakenteet saadaan ultrattua niinkuin pitääkin.
Pikkuinen on tähän asti yleensä aina liikkunut ja potkinut erittäin vilkkaasti, kun olen makuuasennossa. Taisi tänään tehdä äidille pientä kiusaa, eikä suostunut kunnolla yhteistyöhön. Kuvaa mä en saanut muuta kuin jalkapohjista, koska sivuprofiilikuvaa ei pystytty ottaan, koska itsepäisyys vaan makoili pää niin tuolla alhaalla ja selkäranka ylöspäin. Jalkapohjien lisäksi pepusta olis kyllä kuva saatu. Täytyy kyllä antaa ultraajalle kiitosta siitä, että hän todenteolla yritti saada mulle kivaa sivuprofiilikuvaa, vaikka mä sanoin jo monta kertaa, että ei tarvi väkisin yrittää, kun ei kerta käänny niin ei käänny.
Onneks asukki sen verran hievahti, että sydän saatiin lopulta kunnolla ultrattua ja näyttihän se sitten loppujen lopuksi myös sen sukupuolensa. Mun vahva poikaolo on pitänyt paikkansa, ja erittäin itsepäinen poikahan tuolla pienessä yksiössä asuu
Poks 20+0