Toukokuiset 2025

Minullekin Obsidan aiheutti pahan olon, kun söin sitä joskus ferritiinitasojen nostamiseksi. Maltofer ei tehonnut yhtään mitenkään, mutta Ferrodania olen sietänyt hyvin. Olen ottanut raudan illalla ennen nukkumaanmenoa, kun iltapalasta on jo kulunut aikaa, niin ei tarvitse miettiä minkä ruuan kanssa sen voi ottaa tai onko tarpeeksi pitkä väli seuraavaan ruokaan. Ja saa yöllä imeytyä rauhassa. En ole nyt raskauden aikana syönyt vielä rautaa, mutta ajattelin kyllä alkaa syömään, pitää varmaan myös kysyä asiasta ja esim. annostuksesta neuvolalääkäriltä, joka on parin vko päästä.

Minulla vko 14 meneillään, ihanaa olla virallisesti toisella kolmanneksella! Taas viikonloppuna pääsin kertomaan uutisia muutamalle kaverille ja itkettiin kaikki ilosta. Työkavereillekin ehkä alan kertoilla pikkuhiljaa. Minäkin joskus aikaisemmin katsoin, että pääsiäisen jälkeen voisi jo jäädä vapaille, pitää varmaan alkuvuodesta suunnitella tarkemmin

 

Niin tosiaan noiden vapaiden jakaminen. Puoliso on jo meillä ilmoittanut, et haluaa pitää omat vapaansa. En tiedä miten puljais, mut vaikeaksi menee. Hänen vapaat pitäisi ennen kahta vuotta saada käytettyä ja on kuitenkin ollu puhetta et jos ois siihen kolmeen ikä vuoteen kotona. Miksi vanhemmille ei anneta kuin 18 vrk olla yhtä aikaa kotona tutustumassa mini tyyppiin? Tuntuu kurjalta et yhteistä aikaa on tosiaan vain kolme viikkoa. Oon myös miettinyt et entäs siinä tapauksessa jos äiti joutuu synnytyksessä koville ja ei jostain syystä olekkaan kykeväinen hoitamaan pietä tirppaa, onko isä saikulla vai miten se sit sujuu? Toki jos meinataan useampi tirppa saada aikaiseksi niin valitettavasti minulla ei kyllä ole aikaa jäädä pitämää vuosien väliä. Oma tilanteeni on huono, eihän meille tähän luonnolliseen plussaa oltu annettu järin toivoa. Olenkin melko skeptinen raskauteen muutenkin, en oikein jaksa iloita ja toivoisin vaan et saisin pidettyä mahdollisimman kauan vain salassa. Outoa saada jo onnitteluja kun ei ole mitään varmuutta et kestää loppuun saakka, ennemmin kokeisin onnittelut siinä vaiheessa ok kun lapsi on sylissä. Niin hyvä pointti tuokin et olisi mahdollisimman pitkää töissä ja venyttäis loppupäästä vapaitansa. Mut toisaalta oon niin tympääntynyt omiin töihini et haluaisin sieltä kyllä pois. Oon kyllä alustavasti aatellut sitä 5 viikkoa, mut saa nähä. Toisaalta teen keittiötyötä ja vuoroissa on paljon nostelua, niin lähtö voi tulla aiemminkin. Mut onko se sit sen 3 viikon venetyksen arvoinen. Tällä hetkellä ajatuksena ois pitkäperjantai. Noinkohan voi pyhä päivänä jäädä? Oisko kelan laskuri antanut jonkun 15-16.4 aikasimman aloitus kohdan..

Naama käy taas puskee finniä, miksiköhän? Ärsyttävää.. Tänään 14+4, ajatella 102 päivää oltu raskaana. Muuten eilen oli tosi outoa, näin ei ole aiemmin tapahtunut vaikka pientä kauhua on aamuisin röyhtäyksen suhteen. Nimittäin eilen aamuna useaan otteeseen tuli röyhtäys ja joka kerta suuhun tuli oksennuksen maku. En oo useampaan päivää edes oksentanut, mut hämmenti kylläkin. Ajattelin et nytkö se tulee, mut ei..

 

Niin tosiaan noiden vapaiden jakaminen. Puoliso on jo meillä ilmoittanut, et haluaa pitää omat vapaansa. En tiedä miten puljais, mut vaikeaksi menee. Hänen vapaat pitäisi ennen kahta vuotta saada käytettyä ja on kuitenkin ollu puhetta et jos ois siihen kolmeen ikä vuoteen kotona. Miksi vanhemmille ei anneta kuin 18 vrk olla yhtä aikaa kotona tutustumassa mini tyyppiin? Tuntuu kurjalta et yhteistä aikaa on tosiaan vain kolme viikkoa. Oon myös miettinyt et entäs siinä tapauksessa jos äiti joutuu synnytyksessä koville ja ei jostain syystä olekkaan kykeväinen hoitamaan pietä tirppaa, onko isä saikulla vai miten se sit sujuu? Toki jos meinataan useampi tirppa saada aikaiseksi niin valitettavasti minulla ei kyllä ole aikaa jäädä pitämää vuosien väliä. Oma tilanteeni on huono, eihän meille tähän luonnolliseen plussaa oltu annettu järin toivoa. Olenkin melko skeptinen raskauteen muutenkin, en oikein jaksa iloita ja toivoisin vaan et saisin pidettyä mahdollisimman kauan vain salassa. Outoa saada jo onnitteluja kun ei ole mitään varmuutta et kestää loppuun saakka, ennemmin kokeisin onnittelut siinä vaiheessa ok kun lapsi on sylissä. Niin hyvä pointti tuokin et olisi mahdollisimman pitkää töissä ja venyttäis loppupäästä vapaitansa. Mut toisaalta oon niin tympääntynyt omiin töihini et haluaisin sieltä kyllä pois. Oon kyllä alustavasti aatellut sitä 5 viikkoa, mut saa nähä. Toisaalta teen keittiötyötä ja vuoroissa on paljon nostelua, niin lähtö voi tulla aiemminkin. Mut onko se sit sen 3 viikon venetyksen arvoinen. Tällä hetkellä ajatuksena ois pitkäperjantai. Noinkohan voi pyhä päivänä jäädä? Oisko kelan laskuri antanut jonkun 15-16.4 aikasimman aloitus kohdan..

Naama käy taas puskee finniä, miksiköhän? Ärsyttävää.. Tänään 14+4, ajatella 102 päivää oltu raskaana. Muuten eilen oli tosi outoa, näin ei ole aiemmin tapahtunut vaikka pientä kauhua on aamuisin röyhtäyksen suhteen. Nimittäin eilen aamuna useaan otteeseen tuli röyhtäys ja joka kerta suuhun tuli oksennuksen maku. En oo useampaan päivää edes oksentanut, mut hämmenti kylläkin. Ajattelin et nytkö se tulee, mut ei..

Itse oon aatellu niin et ollaan kaikki melko onnekkaita tämän toukokuun ajoituksen kanssa. Isä kun saa kuitenkin pitää kolme viikkoa vapaata syntymästä niin onkin jo melkein perään kesälomakausi. Hyvällä tuurilla saa 7 viikkoa yhteistä tutustumisaikaa alkuun. Ja eihän sitä pääsiäistä lasketa vanhempainpäiviin kun ovat arkipyhiä, virallisesti alkaisi siis vasta tiistaina ja saa kaksi päivää ns. ilmaiseksi.

Itse kerroin tänään uutiset tiimin vetäjille, halusin antaa mahdollisimman paljon aikaa heille sumplia resursseja koska ensi vuosi on tosi tärkeä projektille. Oli kyllä helpottavaa kertoa ja he tekivät selväksi että kaikki tuki minkä vaan tarvin niin hoituu ja onnittelivat kovasti.

 

Juolahti äsken mieleen… Jos sen äitiysvapaan alottaisikin 2 viikkoa aiemmin laskettua aikaa, mutta laittaisi lomat siihen eteen ja lomailisi 2-3 vk niin jäisi siten pois. Suostuukohan työantaja moiseen? Tuskin kun ei saada muutenkaan pääsiäisen aikaa pitää lomia. Muistelen kyllä kun alustavasti asioita kyselin niin sanoivat et toiset on pitäneet lomansa joko ennen kuin jäävät tai vastaavasti ennen kuin jäävät hoitovapaalle. Mut jos pidän lomia ennen äitiysvapaata niin vuosilomat palaa jo siinä joista toivoin peli varaa isän vapaille. Ymmärsin et ois mahdollista olla itse vuosilomalla ja puoliso voisi silloin pitää omia vapaitansa, oonkohan ymmärtänyt oikein? Näen siinä sen ainoan vaihtoehdon olla yhtä aikaa kotona jolloin molemmat sais pitää omia vapaitansa. En joutuisi töihin kesken kaiken…

 

Mä en ole vielä jaksanut perehtyä noihin vapaisiin kovin tarkasti. Mulla on se ihana tilanne nyt, että mies tekee töitä kotoa. Ihan eri tilanne kun isompien kanssa, jolloin olin pääasiassa yksin, lasten isä oli työmatkoilla toisella puolen maapalloa tosi usein.

En tiedä miten sitten toimitaan, jos äiti ei pystyisi synnytyksen jälkeen hoitamaan vauvaa. Esikoisen ollessa 8kk olin isossa leikkauksessa ja sen jälkeen vauvan nostelu oli vähän hankalaa. Selvitin silloin, että miten lapsen hoito järjestetään tai saako isä olla kotona hoitamassa lasta. Ei saanut saikkua, vaan piti pitää lomapäiviä.

Joululomalla jos vähän ehtisi perehtyä äitiysloman aloitukseen. Esimiehelle kerron sitten tammikuussa, meillä kun on se rakenneultra uuden vuoden aattona.

 

Onko muilla syömisten kanssa yhä ongelmia? Teen iltaruuan ja joka kerta petyn etten saa kuin lusikan kaksi syötyä. Joka ilta tullut taas syötyä kaurapuuroa. Töissä on jotenkin ruokahalua ja sielä saa syötyä lämpimän ruuan, mut miks se tökkää aina kotona ja muuttuu kaurapuuroksi?

Ensi viikolla ois neuvolakäynti. Oisko ollu joku laajempi tarkitus..

 

Mulla tökkii lihat ja kalat edelleen. Uunifetapasta on nyt maistunut kahdesti päivässä kohta viikon. Hedelmät ja ruisleivät on toinen sellainen joka menee hyvin alas. Tuntuu että muuttuu viikottain mielihalut ja mikä maistuu. Mutta proteiinin kanssa on nyt ollut haasteita n. 1,5kk. Oksennan edelleen muutaman päivän välein. Välillä tosi hyviä päiviäkin ollut.

Pahoinvointilääkettä en halua sittenkään hakea, kun saan siitä mielihyvää, että tiedän oireista, että vauva elossa.