*~~ * Huhtikuun Helmet 2012 * Marraskuussa * ~~*
- Viestiketjun aloittaja vauvahaaveita
- Ensimmäinen viesti
Ceali Sitä moni muukin sanonu 
Itse oon niin henkeen ja vereen coloristi että ne kaksi raita retonkia siellä ei kauheesti mieltä lämmittänyt
Itse oon niin henkeen ja vereen coloristi että ne kaksi raita retonkia siellä ei kauheesti mieltä lämmittänyt :'( Fantomille myös täältä suuret osanotot :hug: Jo toinen keskenmeno näin myöhäisillä viikoilla :'( Jos jaksat vielä jossain vaiheessa kirjoitella, niin mielellämme haluaisimme kuulle mitä tapahtui...
Jos Nyyttinen lukee vielä tätä meidän palstaa, niin olisi kiva kuulla myös Nyyttisen kuulumisia...
Jos Nyyttinen lukee vielä tätä meidän palstaa, niin olisi kiva kuulla myös Nyyttisen kuulumisia...
Selkävaivoista sen verran... Tässä viimisen viikon aikana täällä yllättäen tullu tuota vaivaa. Lähinnä eka kerrat tuli kun nousin istumasta seisomaan, tuntui samalla alaselässä, kuin siellä olis joku mennyt "lukkoon". Hetkessä kuitenkin aina hellittää. Nyt viime päivät sitten tuntuu alaselässä melkeinpä koko ajan. Onko kellään muulla tämmöstä vaivaa?
Sitten vielä supistuksista. Tuntuu jo tulevan jonkinverran, vaikka siis kyseessä ensimmäinen raskaus. Seksin jälkeen supistaa tosi herkästi, ja liikkuessa herkemmin kuin levossa. Lähinnä tuntuu epämiellyttävältä, en voi vielä kipeiksi valittaa. Kai nää on normaaleja?
Ja viikkoja siis tänään 21+6
Sitten vielä supistuksista. Tuntuu jo tulevan jonkinverran, vaikka siis kyseessä ensimmäinen raskaus. Seksin jälkeen supistaa tosi herkästi, ja liikkuessa herkemmin kuin levossa. Lähinnä tuntuu epämiellyttävältä, en voi vielä kipeiksi valittaa. Kai nää on normaaleja?
Ja viikkoja siis tänään 21+6
Viimeksi muokattu:
Täällä alkaa myös pikku hiljaa selässä huomaamaan, että raskaana ollaan :wave: Lähinnä jos on maannut tai istunut kovalla alustalla, niin liikkeelle lähtiessä selkä lukossa. Mutta hetken päästä yleensä kireydet laukeaa. Kova lattia on varsinkin sellainen paikka, että koko alaselkä pamahtaa lukkoon, kun siellä vähän aikaa makoillut ja menee aina hetki ennen kuin saa itsensä kammettua ylös.
Muistelen, että harjoitussupistukset alkoi mulla ekassa raskaudessa juurikin viikon 20. tietämillä ja niitä tuli muistaakseni ainakin kerran päivässä raskauden loppuun asti. Eivät tehneet kipeää, mutta tuntuivat epämukavana hetkellisenä kireytenä/paineena. Nyt en ole vielä huomannut, että harkkasuppistuksia olisi ollut, mutta eiköhän niitä seuraavan parin viikon aikana ala ilmaantua... Muistan jostain lukeneeni, että harkkasupistukset on yleisiä just seksin jälkeen, mutta tosiaan niin kauan kuin niihin ei liity selkeää kipua/jomotusta/vuotoja, niin eivät ole vaarallisia. Minulla harkkasupistukset olivat nimensä veroisesti harjoitusta sieltä viikolta 20 alkaen aina loppuun asti, sillä mitään tuhoa eivät saaneet missään vaiheessa aikaiseksi ja tyttö syntyi 40+2 viikoilla.
Facebookin puolella kerroinkin jo, että eilen tuntui ensimmäiset selkeät potkut :heart: Aamulla heräsin tömistelyyn.
Muistelen, että harjoitussupistukset alkoi mulla ekassa raskaudessa juurikin viikon 20. tietämillä ja niitä tuli muistaakseni ainakin kerran päivässä raskauden loppuun asti. Eivät tehneet kipeää, mutta tuntuivat epämukavana hetkellisenä kireytenä/paineena. Nyt en ole vielä huomannut, että harkkasuppistuksia olisi ollut, mutta eiköhän niitä seuraavan parin viikon aikana ala ilmaantua... Muistan jostain lukeneeni, että harkkasupistukset on yleisiä just seksin jälkeen, mutta tosiaan niin kauan kuin niihin ei liity selkeää kipua/jomotusta/vuotoja, niin eivät ole vaarallisia. Minulla harkkasupistukset olivat nimensä veroisesti harjoitusta sieltä viikolta 20 alkaen aina loppuun asti, sillä mitään tuhoa eivät saaneet missään vaiheessa aikaiseksi ja tyttö syntyi 40+2 viikoilla.
Facebookin puolella kerroinkin jo, että eilen tuntui ensimmäiset selkeät potkut :heart: Aamulla heräsin tömistelyyn.
Viimeksi muokattu:
Voi Fanttomi :hug: Sydäntä raapaisi lukea uutisesi, olen kovin pahoillani.:'(
Tämän päivän iloisten tunteiden joukossa, olet kuitenkin ajatuksissa, se on niin väärin.
Pelonsekaisin tuntein menin ultraan, joskin muru koitti äitiä piristää, että täällä minä olen ja voin voimakkaasti (niin kovin muksi massua). Ja hyvinhän hän voi, vastasi viikkoja, 389 (tai 384) painoi. Ultra tehtiin 3D:llä erikoislääkärin tekemänä, vaikkakin sanoi, että kuopuksen ongelmia ei ois voinut ultrasaa huomata, kun ei kerran vieläkään tiedetä mikä mättää, mutta siis tästä syystä päästiin tarkempaan syyniin. Saatiin ihania kuvia. Yhdessä muru istuu polvet koukussa, oli PT ja mikäs se sieltä haaroista oikein pilkottikaan kuin kunnon pienen pojan terhakka pippeli Lääkäri kysyi, että haluatteko tietää sukupuolta ja kun kerrottiin, että juu, niin sanoi, että no sitä tämä kaveri haluaisi kovasti esitellä! Näin tämän mamman tulevaisuus on se jalkapallojoukkueen valmentaja KOvin onnellisia olemme ja isoveljet ratkeavat riemusta, kun ei ole pelkoa, että barbeja alkaa meidän huusholliin tulemaan
Ja saan jatkaa töissä, joskin rauhallisesti. Paikat edelleen kiinni ja kaulaa hyvin jäljellä, vähän pehmennyt, mutta tilanne kuitenkin hyvä.
Harkkasupparit alko mullakin esikoisesta noin puolessa välissä, muistan, että jätin silloin liikunnan ja jatkoin vaan rauhallisia kävelylenkkejä. Nyt nää kovat kyllä erottaa, on jo sellasia, mitä kellotin ennen synnytyksiä, samalla ei voi enää muuta tehdä. Onneksi ne nyt vähän rauhoittunut. Mutta kannattaa aina ottaa neuvolassa esille, ni esim. tulehdukset tsekataan, mutta yleensä ovat normaaleja.
Mäkin kerään jonkun oman äippäpaikkauksen ja sitten isoveljet saa syntyvältä veikalta lahjat, sitten synnärillä. Esikoinen muistaa vieläkin hyvin mitä kuopus toi tullessaan
Mut apua, meillä ei ole pojalle nimeä!!!! Tytölle ois ollut. Mutta nää on sitä mukavaa pohdintaa.
Pomppuli ja muru 20+5 päivälleen
Tämän päivän iloisten tunteiden joukossa, olet kuitenkin ajatuksissa, se on niin väärin.
Pelonsekaisin tuntein menin ultraan, joskin muru koitti äitiä piristää, että täällä minä olen ja voin voimakkaasti (niin kovin muksi massua). Ja hyvinhän hän voi, vastasi viikkoja, 389 (tai 384) painoi. Ultra tehtiin 3D:llä erikoislääkärin tekemänä, vaikkakin sanoi, että kuopuksen ongelmia ei ois voinut ultrasaa huomata, kun ei kerran vieläkään tiedetä mikä mättää, mutta siis tästä syystä päästiin tarkempaan syyniin. Saatiin ihania kuvia. Yhdessä muru istuu polvet koukussa, oli PT ja mikäs se sieltä haaroista oikein pilkottikaan kuin kunnon pienen pojan terhakka pippeli
Lääkäri kysyi, että haluatteko tietää sukupuolta ja kun kerrottiin, että juu, niin sanoi, että no sitä tämä kaveri haluaisi kovasti esitellä! Näin tämän mamman tulevaisuus on se jalkapallojoukkueen valmentaja KOvin onnellisia olemme ja isoveljet ratkeavat riemusta, kun ei ole pelkoa, että barbeja alkaa meidän huusholliin tulemaanJa saan jatkaa töissä, joskin rauhallisesti. Paikat edelleen kiinni ja kaulaa hyvin jäljellä, vähän pehmennyt, mutta tilanne kuitenkin hyvä.
Harkkasupparit alko mullakin esikoisesta noin puolessa välissä, muistan, että jätin silloin liikunnan ja jatkoin vaan rauhallisia kävelylenkkejä. Nyt nää kovat kyllä erottaa, on jo sellasia, mitä kellotin ennen synnytyksiä, samalla ei voi enää muuta tehdä. Onneksi ne nyt vähän rauhoittunut. Mutta kannattaa aina ottaa neuvolassa esille, ni esim. tulehdukset tsekataan, mutta yleensä ovat normaaleja.
Mäkin kerään jonkun oman äippäpaikkauksen ja sitten isoveljet saa syntyvältä veikalta lahjat, sitten synnärillä. Esikoinen muistaa vieläkin hyvin mitä kuopus toi tullessaan
Mut apua, meillä ei ole pojalle nimeä!!!! Tytölle ois ollut. Mutta nää on sitä mukavaa pohdintaa.
Pomppuli ja muru 20+5 päivälleen
Viimeksi muokattu: