* Hoidot KYS 2011 *

Kultaa Toivottavasti seuraava hoito onnistuu paremmin ja vaikka tuntuu, että sinne loppuvuoteen on pitkä matka, niin nopeasti aika menee.
Lyhyt kaava on mukavampi, kun ei tarvitse ensin sumutella vaan alkaa suoraan pistoksilla.
Nyt vaan sitten nauttimaan kesästä ! Siinä se puoli vuotta vierähtää äkisti

 

Me saatiin yllättävän hyvä alkio-saldo, jopa 5 oli priimaa! Yksi siirrettiin ja neljä jäi pakkaseen. Nyt on jopa toivoa PAS:iin, kun aiemmista ei oo jäänyt pakkaseen mitään. Tai ekasta jäi, mut ne ei kestänyt sulatusta. Menin kysymään lääkäriltä et mikä on nyt kiinnittymisen todennäköisyys, ja se sanoi et 30%. Aika masentavaa... Mun maha on varmaan yhtä turvoksissa kun meidän tytön raskauden puolivälissä. Ja on kyl kipee kans. Tänään on ollut kipujen kanssa jo vähän parempi päivä. Jännittää ja stressaa. Mä niin toivon et tää onnistuis!

 

Tiiättekö missä määrin tehhään Kysissä kesällä hoitoja..? Eli supistuuko toiminnot huomattavasti..?

 

Joko saa iloksi ihan virallisesti onnitella Eikös se ollut juuri teillä, että koko hoito meinattiin nyt jossakin vaiheessa perua? Elämä osaa siis joskus yllättää iloisestikin...

on: Yksi elämän hankalimmista viikonlopuista takana. Tapasin parhaimpia ystäviäni ja nyt oli se kerta, jota oon pelänny jo pitkään. Me oltiin ensimmäiset, jotka lasta lähti yrittämään ja eilen selvis, että tullaan olemaan ainoita joilla ei lasta ole... Ei siinä, ihana nähdä ihania ystäviä, mutta kyllä tää oma suru kaikkea varjostaa Ja toisaalta harmitti kavereitten puolesta kun puolet porukasta oli raskaana ja näki, että ne ois halunnu siitä enemmänkin puhua (mikä on ihan ymmärrettävää), mut hiljenivät sitten mun takia... Jossakin vaiheessa ei varmaan ollu paniikkikohtaus kaukana, sen verran kovasti pumppu hakkas :'( Niin ja tästä kierrosta en ovista enää bongannutkaan Yksi clomikierto enää jäljellä ja kai se vaan on uskottava ettei meille vauvaa näillä kevyimmällä keinoilla tule :ashamed:

 

Ciram, hieno juttu, että saitte tekin pakkaseen, pitää vaan nyt tosiaan toivoa että ne kestää sen sulatuksen. Mulle sanottiin samaa, siitä onnistumisprosentista, hoitaja selitti jotain että mitä useimpia yrityksiä, sitä parempi onnistumisprosentti. Tsemppiä nyt piinailuun, toivotaan että käy hyvin =)

Lila13, ymmärrän täysin tunteen minkä olet käynyt läpi, itsellä ihan samanlaisia fiiliksiä ollut, ihmeet tapahtuu joo, muille. Meilläkin on monia monia tuttuja ollut jotka vaan sikiävät ympärillä, ihan tosta vaan. Minä olin todella alamaissa eilen, kuvittelin että pystyn jatkamaan elämää pettymyksen jälkeen, mutta näköjään se ei ole ihan niin helppoa. Käytiin eilen yksien naapurien luona, jossa nainen on viimeisillään raskaana. Heillä on jo yksi lapsi ennestään, hekin ovat saaneet nämä molemmat alkunsa hedelmöityshoidoilla. Mutta jotenkin en pystynyt kertomaan mikä meillä on tilanne, en tiedä aavistivatko jotain, kun oli tosi hiljainen koko kyläilyn ajan. Sit kun päästiin kotiin, romahdin ja itkin. Yritin jotenkin pysyä skarppina siellä, mutta huomasin että en voinut katsoa sitä naista valtavine mahoineen. Jos olisin aavistanut miten pahaa minulle hänen näkeminen tekee, olisin jättänyt menemättä. Tai sitten olisi pitänyt kertoa hänelle oma tilanne.Mutta en vaan pystynyt, kun pelkäsin kai sitä että se asian puheeksi ottaminen saa minut romahtamaan heidän edessään täysin. Itkin sitten kotona miehelle ja puitiin asiaa läpi. Kyllä se sitten jonkin ajan kuluttua helpotti, mutta olin jo illlalla jossakin vaiheessa täysin valmis luovuttamaan tämän projektin, kun näyttää että pää ei kestä. Mutta ottaa kai aikansa, selvitä pettymyksestä ja jaksaa taas uskoa. Voimia teille kaikille!

 

Ciram mahtava juttu! Hienoa, että saitte noinkin hyvin pakkaseen! Toivottavasti niitä pakkasukkoja ei kuitenkaan tarvitse heti olla siirtämässä Eli onnea matkaan ja mukavia piinapäiviä

Lila13 kyllä nyt varmaan saa jo onnitella Kiitos siis Ja kyllä, meidän hoito jo peruttiin, mutta koska olin oma-aloitteisesti aloittanut piikit ihan vääränä päivänä niin päättivät, että jatketaan hoitoa. JH sanoi "meni syteen tai saveen, mutta jatketaan jos haluat".
En voinut ajatellakaan, että vielä jäätäisiin odottelemaan sillä mitta oli täynnä jo hoitoja, joten jatkettiin. Alusta saakka kyllä erikoinen hoitokierros tämä.
Ja tosiaan, viimeinen hoito. Olimme päättäneet, ettei hoitoja enää ainakaan toistaiseksi jatketa. Seuraavaksi olisi pitänyt siirtyä yksityiselle.
Eli ei kannata tosiaan luopua toivosta.
Meillä meni 6 vuotta ja 1 kuukausi, että se plussa saatiin testiin. Nyt ei voi kuin toivoa, että kaikki menee hyvin loppuun saakka.

Törmäsin tässä taannoin ajatukseen, joka kuvasi ainakin minun tuntojani lapsettomuuden osalta erittäin hyvin:

"It´s hard to wait around for something you know might never happen; but it´s even harder to give up when you think it´s everything you want"

Vuosien surutyön tuloksena aloin olla valmis antamaan periksi, luopumaan unelmastani ja suuntaamaan uuteen elämään. Elämä vain sitten tuli ja sotki suunnitelmat.
En valita ja todellakin toivon, ettei minun tästä enää tarvitse luopua. :heart:

April81 Minusta on tuntunut viimevuosina, ettei ihmiset nykyään enää tee mitään muuta kuin lapsia. Jokapaikassa vauvoja ja ekasta kierrosta raskaaksi tulleita tulevia äitejä. Minä olen vuorattu ja kyllästetty vihalla ja katkeruudella, josta toivon joskus pääseväni eroon. Se vuosien varrella kertynyt suru ilmaantuu monta kertaa katkeruutena niitä kohtaan jotka saavat lapsia (ja aivan sama onko takana minkälainen historia).
Surutyö ottaa aikansa, mutta uskon, että se olo kuitenkin joskus hellittää. Sinä sentään pystyt itkemään. Minä en vuosiin ole kunnolla itkenyt vaan padonnut kaiken vaan sisälle.
En tiedä lohduttaako tämä, mutta tuolta hoidot jatkuu 12-pinkasta plussasi juuri iinamiina, jolla takana jo 11 siirtoa (tämä viimeisin oli 12. siirto) ja siirrettyjä alkioita 15. Nyt viimeisestä alkiosta tärppäsi.
Se voi ottaa aikaa, mutta epätoivoisessakin tilanteessa saattaa onnistua.
Toivottavasti teillä ei kuitenkaan menisi ihan niin pitkälle vaan seuraavasta passista tulisi sitten tärppi!

Kaikkea hyvää teille ja toivottavasti ne plussat löytyvät pian teidänkin testeihin Mukavaa ja rentouttavaa kesää kaikesta huolimatta!

Ja piinailijalle tosiaan onnea matkaan!!

 

Onpas kiva kun noilla lekureilla on erimielipiteet noihin kilpirauhasarvoihin...
Hippeläinen sanoi ettei sillä arvolla ole vaikutusta lapsettomuuteen, kun taas Randellilta kysyessäni sanoi että sen olisi hyvä olla alle 2,5!
Ja minullahan oli 12/11 TSH 3,40 ja T4V 18,3 ja 3/12 TSH oli 2,5. Ensiviikolla saan kuulla mitkä ne nyt on, kun aamulla kävin uusintakokeissa.


Perkele, ei se olekkaan ollut mikään Randell vaan Honkanen...

 

Ja Iloksille edelleen hurjan paljon onnea!! :heart:

 

Onpas kiva kun noilla lekureilla on erimielipiteet noihin kilpirauhasarvoihin...
Hippeläinen sanoi ettei sillä arvolla ole vaikutusta lapsettomuuteen, kun taas Randellilta kysyessäni sanoi että sen olisi hyvä olla alle 2,5!
Ja minullahan oli 12/11 TSH 3,40 ja T4V 18,3 ja 3/12 TSH oli 2,5. Ensiviikolla saan kuulla mitkä ne nyt on, kun aamulla kävin uusintakokeissa.

Kyllähän ne kilpirauhasarvot vaikuttaa vahvasti lapsettomuuteen..Jos on vajaatoimintaa niin se aiheuttaa lapsettomuutta, mutta en sitten tiiä et mitkä on ne oikeat arvot..Jos lääkityksen saa kohilleen niin ei pitäisi olla sitten mitään haittoja..

 

Hapsuliini: Mie oon sitä mieltä, että ei varmaan haittais vaikka pienellä lääkityksellä sitä varuilteen madallutettaisiin. Vaikka siis ei välttämättä sinällään vajaatoimintaa ole. Tai mistäs minä tiedä. (Välillä kyllä on väsy ja kylmä olo. Ja muutama muukin oire voisi täsmätä.)
Tyhmältä tuntuu, jos tämä lapsettomuus johtuukin siitä eikä sitä noteerata sen enempää.

 

Piinaa, piinaa! PP4 vasta. Vai miten se laskettiinkaan? Turvotus alkaa jo vähän laskea. Ei tunnu miltään. Tulis nyt edes jotain epämääräisiä oireita niin voisin olla toiveikas!

 

Ciram jos haluat lukea minun piinapäivistä, niin päiväkohtainen sepostus löytyy täältä

Ja piinapäivät kait lasketaan niin, että siirtopäivä on PP0.

Tsemppiä piinaan!

 

Hei kaikille !
Epäonnistuneen tuoresiirron jälkeen tehtiin passi, eli viikko sitten 19.6 siirrettiin yksi huurunenä. Nyt pp 7 ja ei ainakaan vielä menkat alkaneet. Luonnoliseen kiertoon siirrettiin ja nyt olis kp 28 / 28, eli totuuden hetket käsillä.
Kaikille tsemppiä hoidon erivaiheisiin ja iloksille suuren suuret onnittelut !!!

 

Heipat kaikille, pitkästä aikaa.

En ole jaksanut kirjoitella. Kuulumisia olen kyllä lueskellut välillä jossain määrin. Me ollaan vaan pidetty taukoa hoitojen välillä. Ei olla yritetty, mutta ei ole natsannutkaan. Keväällä kävin akupunktiossakin, mutta se oli kukkaroon päälle turhan raskasta. Viimeisen kierron alussa juolahti mieleen, että pitäisköhän sinne KYSille soittaa ja kysellä jatkosta. Eka IVF meni siis aikalailla reisilleen ja jonoon takaisin päädyttiin.
Seuraavat menkat ilmoitan ja sitten laskeskellaan osuuko sulun kohdalle ja ootellaanko seuraava kierto vai mitä tehdään. Hoidosta ei ole sen enempää tietoa mutta tänään napsahti postissa resepti orgalutran&puregon, joten lyhyttä kaavaa sitten ilmeisesti. Soittaessani ei nimittäin mitään suunnitelmaa oltu tehty mutta nyt se kai on kun reseptikin on kirjoitettu.

Tällaista perussettiä täällä siis.

Ihanaa lukea myös onnistumisia tästä ketjusta. Onnea iloksi hurjasti ja tsemppiä odotukseen. :heart: Olen kateellinen, myönnetään, mutta todella iloinen siitä että joku onnistuu!! Toivottavasti saadaan hurjasti plussia tähän pinoon. Vai pitäisikö meidän jo siirtyä vuodelle 2012

Tiiättekö missä määrin tehhään Kysissä kesällä hoitoja..? Eli supistuuko toiminnot huomattavasti..?

Sulku taitaa olla heinäkuu ja elokuulta pari viikkoa (jos en nyt ihan väärin muista). Tällöin siis labra kiinni.
------

Hermoja piinailijoille ja ihanaa kesää kaikille. :flower:
Minä vain odottelen että loma alkaa.

(pahoittelen jos on hirmuna virheitä, läppärini näppäri on niiiiin hanurista *mur*)

 

Täällä pp11. Aamulla testi negaa, samoin alkoi myös vähän vuotoa. Menkkakipuja ollut pitkin päivää, tosin vuoto on aika olematonta. Mulla ei yleensä tiputtele, paitsi tässä pari kiertoa sitten alkoi kans tälleen pienesti ja seuraavana päivänä kunnolla. Eiköhän tää ollut tässä

 

Palailen taas tänne! Mullekin tipahti tänään postissa orgalutran ja gonal-f reseptit. Soitin ja ilmoitin menkkapäivät, ni tarkoitus olis et viikolla 34 jotain tapahtuu... Toinen hoito lähtee kokeiluun... Eka mentiin pitkällä kaavalla ja lääkkeenä synarela ja gonal-f. Neljä saatiin talteen, mut yx paras luokkainen siirrettiin, nega. Nyt sit taas kokeillaan!

 

Ciram, miten jakselet? Alkoiko vuoto vai vieläkö piinailet? Toivottavasti vuoto oli vain jotain kiinnittymisvuotoa. Tai onhan joillakin tullut menkat vaikka on plussanneet. Voimia joka tapauksessa, en nyt muista teidän taustaa onko monesko yrityskerta, mutta ei pidä heittää toivoa! Minua on täällä lohduteltu, että koskaan ei tiedä millon se onnistaa ja vaikka se ei sillä hetkellä lohduttanut minua pätkääkään, oli tosi paska fiilis ja jo ekan kerran jälkeen tuntui että olin valmis luovuttamaan, mutta ehkä se aika parantaa haavat, ainakin osittain, jaksaa taas toivoa ja nähdä elämän positiivisemmassa valossa.

tao, mites siellä menee?

Nuppu81, hienoa, jospa se tauko on tehnyt tehtävänsä ja seuraava kerta tuottaisi toivotus tuloksen =) Se on toisaalta hyvä, että osaa jossain vaiheessa viheltää pelin poikki, kun alkaa siltä tuntua. Varmasti tekee hyvää kun jättää kaikki piinailut sun muut stressailut aisan suhteen taka-alalle, osaa varmasti nähdä asiat sitten tauon jälkeen uudella tavalla.

ON.
Täällä on ehkä pahimmasta suosta ekan pettymyksen jälkeen noustu, ainakin fiilikset on paremmat ja kesäloman läheneminen ehkä alkaa jo vaikuttaa. Tosin olen huomannut itsessäni sellasia piirteitä, joista en pidä lainkaan, tämän lapsettomuuden mukanaan tuomia. Työpaikallani oli eilen kaksi raskaana olevaa, jotka tuntuivat joka välissä olevan mun silmien alla ja huomasin ärsyyntyväni heistä. Suoraan sanottuna vihasin heitä, mielessäni ajattelin heistä vaikka mitä ilkeää. Ahdistavaa, kun omat tunteet on mitä on. Ärsyttävää, kun miettii että mistäs minä voin tietää jos vaikka heilläkin jommalla kummalla on samanlaisia kokemuksia kun minulla. Mutta enpä kysellyt, ei juurikaan kiinnostanut. Olen ilkeä ja katkera ihminen, tiedän.

Noista kilppariarvoista, minä muistelen että mullekin Randell sanoi että sen arvon olis hyvä olla alle 2,5. Mulle tuli eilen postissa kirje, mulla tsh arvo oli 0,1 ja t4v 24,2. Annosta muutettiin jälleen, kun tuo t4v on hiukan koholla. Parin kuukauden päästä kontrolloidaan taas.

 

Joo kyllä eilen alkoi kunnon vuoto, eli tää oli tässä. Itkettää ja harmittaa. Soitin klinikalle että en taida mennä huomiseen veritestiin. Testi negaa ja selvät menkat, en jaksa lähteä kaksivuotiaan kanssa toiselle puolelle kaupunkia turhaan verikokeeseen. PAS menee elokuulle, jos ehtii. Labra aukeaa samalla viikolla kun mulla alkaa työtkin. Mä en vaan millään pysty olemaan silloin ekoina työpäivinä pois töistä, joten saattaa joutua vaikka lykkäämään syyskuulle. Masentaa ajatella et miten pitkään menee kunnes saa taas sen pienen toivonpilkahduksen mahdollisesta raskaudesta...

 

tao kovasti tsemppiä!! Toivottavasti on pieni tarrannut matkaan ! Onnea vielä loppupiinailuun. Toivottavasti se päättyy onnellisesti <3

Nuppu81 kiitos Minä en meinaa vieläkään uskoa, että oikeasti olen raskaana. Ensiviikolla on ensimmäinen ultra, jossa varmaan asia selviää. Toivottavasti ainakin.
Kyllä se niin uskomattomalta tuntuu, että vielä viimeisestä yrityksestä voisi onnistua. Olinhan heittänyt jo kirveen kaivoon :/

Tsemppiä teille tulevaan hoitoon. Toivottavasti uusi hoito onnistuu ja toivottavasti saisitte sitten vielä huurunenuja pakkaseen odottamaan, ettei aina tarvitsisi uutta piikittelykierrosta.

Ja mukavaa kesää <3

Ciram olen pahoillani negasta :hug:
Toivottavasti pystyt kuitenkin pahimman pettymyksen mentyä sitten nauttimaan kesästä ja kaikesta muusta iloisesta, mitä elämässä on.
Toivottavasti seuraava hoito toisi toivotun tuloksen!

April81 Tunnen tunteesi, sillä olen samaisia asioita käynyt läpi itsekin. Ei ole yhtään hienoa huomata olevansa ilkeä ja veemäinen ihminen.
Olen yrittänyt aika paljonkin käsitellä noita negativiisia tunteita ja parhaiten olen asian kanssa päässyt eteenpäin, kun olen hyväksynyt ne tunteet osaksi prosessia.
Yritän itse olla syyllistämättä itseäni vihaisista ja katkerista tunteista.
Meillä lapsettomuustaival alkoi olla jo ihan loppusuorilla, kun tämä viimeinen hoito aloitettiin. En olisi malttanut odottaa enää hoidon tekemistä vaan melkein jätettiin hoito väliin. Olin jo niin valmis jättämään tahattoman lapsettomuuden taakseni eikä se lapsettomuus enää tuntunut yhtään niin pahalta.
Nyt sitä tietenkään ei enää haluaisi luopua tästä elämänalusta ja tässä eletäänkin piinaviikkoa ennen ensimmäistä ultraa.

Minä toivon sydämestäni, että kävi teille miten hyvänsä (toivottavasti hyvin!!!), niin jostain se rauha lopulta löytyy. Minä ainakin olen kiitollinen ja onnellinen siitä, että lopulta ymmärsin, ettei maailma kaadu lapsettomuuteen - vaikka se vuosia siltä tuntuikin.

Tammuska hirveästi tsemppiä uuteen hoitoon!

 

Hei!

Kävin täällä joskus kuukausia sitten piipahtamassa, kun meillä alkoi inseminaatiohoidot. En kuitenkaan osannut jäädä palstailemaan, kun tuntui mahdolliset muut hoidot vielä niin kaukaiselta asialta. Nyt ne sitten ovat niin lähellä...

Pikaisena uusintaesittelynä... Olen 26v, mies 28v ja esikoisesta haaveilemme. Yritys on alkanut 03/2010 ja joka ikinen kuukausi ollaan kyllä ajoitukset saatu ainakin suunnilleen kohdilleen. Ei vaan tärppää. Minulla on muuten kaikki kunnossa, mutta jonkinverran monirakkulaiset munasarjat. Miehen sperman laadussa on heittoja, ja siittiöiden määrä välillä melko alhainen.
Kolme inseminaatiota ollaan nyt käyty läpi, eikä mikään tuottanut tulosta. Tänä aamuna kävin veritestissä ja negatiivinen tulos tuli tästä viimeisimmästäkin.

Nyt odottelen menkkojen alkamista ja sitten soitan uudestaan polille ja saan jatkosuunnitelman. Pitkän kaavan mukaan tehdään IVF-hoito elokuussa, mutta kovin tarkasti en vielä tiedä aikatauluista, enkä lääkkeistä, enkä oikeastaan mistään. Itku vaan tuli ja pelottaa se pirun punktio. Nyt rupesi tuntumaan, että tässä vaiheessa ehkä oikeasti alan kuulua tähän pinoon...

Jostain syystä tämä viimeisin kierto oli omituinen muutenkin. Minulla ei ollut mitään lääkkeitä käytössä ja yleensä kierto on säännöllinen ja ovuloin hyvin. Ultrassa oli kuitenkin normaalia ohuempi limakalvo, eikä varsinaista johtofolliakaan löytynyt. Lääkäri laittoi progesteronikokeeseen ja arvo oli vain 1,3, eli ilmeisesti en sitten ovuloinut ollenkaan. Liekkö mahdollista, että se stressi tästä tilanteesta, kun on menossa viimeinen ns. normaalikierto ennen IVF-hoitoa, aiheutti tuon ovulaation pois jäämisen.

Kun tämä pahin alkuahdistus nyt helpottaa, yritän keskittyä ajattelemaan positiivisesti tästä asiasta ja nauttia kesästä kaikin rinnoin. Yritän suhtautua noihin hoitoihin sellaisena asiana, että ne vaan tulee ja menee ja jos tulosta ei tulisikaan, niin uusi mahdollisuus on aina. Henkisesti voisin kestää tämän hoidon vielä melko hyvinkin, mutta sitä en tiedä, miten saan mielenrauhan siltä punktion pelolta.

Tällä kertaa tuli näin voimakkaasti omaa napaa... Uusimpina iloisina uutisina huomasin Iloksin plussan ja siitä hurjasti onnea teille! Antaa voimia meille muillekin!

 

Vo Ciram, en voi sanoin kuvailla kuinka pahalle tuntuu itsestäkin sun puolesta Ymmärrän täysin, miten turhalta se verikokeessa käyminen tuntuu, kun tietää tuloksen... Jospa se PAS onnistuisi elokuussa sitten, toivottavasti ne työt ei olis esteenä, vaan olis jotenkin järjestettävissä, mikäli joutuu. En voi muuta sanoa kuin että voimia tästä ylipääsemiseen!

iloksi, lämpöiset onnittelut sinulle! Tsemppiä ekaan ultraan, jännittää varmaan vietävästi !
Lohduttavaa että on muitakin joilla nää katkeruus ja vihan tunteet on nousseet pintaan, tiedän ehkä sitten olevani siinä suhteessa tilanteeseen nähden "normaali". Mutta ei se todellakaan ole kivaa, ajatella kaikista vastaantulevista raskaanaolevista ilkeästi voimatta sille yhtään mitään. On käynyt mielessä, että ehkä juuri siksi en ansaitse lasta, kun en pysty iloitsemaan aidosti muiden onnesta. Että Luoja rankaisee minua niin kauan kunnes opin olemaan iloinen muiden puolesta. Kyllä tämä kuitenkin on enemmän henkisen puolen prosessi, muuttaa ihmistä aika lailla. Toisaalta hyvässä suhteessa, mutta toisaalta huonossa. Minusta ainakin tuntuu ja tiedänkin sen, että olen täysin erilainen ihminen niiden seurassa jotka eivät ole ole raskaana tai joilla ei ole vauvaa. Olen paljon vapautuneempi ja rennompi. En tiedä huomaako sellainen joka on raskaana, että välttelen tarkoituksella hänen seuraansa.
Ehkä tämä hoitojen aloitus nosti nämä tunteet taas enemmän pintaan, olenhan läpikäynyt näitä tuntemuksia monen monta kertaa aiemmin, vuosien ajan. Mutta välillä on ollut aikoja jolloin odottavien äitien tai vauvojen näkeminen ei ole tehnyt pahaa, vaan niistä on osannut iloita niinkuin normaalin ihmisen kuuluukin. Nyt on siinä suhteessa menossa hyvin vaikea aika, ei kestäisi yhtään odottavaa äitiä tai vauvaa, tekee niin pahaa että oksettaa. Mutta ehkä tämä tästä helpottaa, toivottavasti.

 

Marjana mäkin pelkäsin tosi paljon punktioon menoa... Tai oikeestaan oon semmonen luonne, että pelkään kaikkee uutta ja sellasta mihin en oo ennakkoon pystyny varautumaan. Käytännössä joka ikinen kerta kun kysille menee, niin jollakin tasolla pelottaa Toisaalta vuosien kokemuksen perusteella oon antanu itselleni luvan pelätä. Usein nimittäin käy niin, että olen pelännyt ihan hirveesti ja sitten loppujen lopuks kaikki on menny ihan hyvin. Pientä taikauskoakin löytyy, nimittäin joskus jos en ole pelänny, niin sitten onkin ollu ihan hirveetä Tuosta punktiosta on varmaan yhtä monta kokemusta kuin on käviääkin. Oma kokemus oli ainakin nyt ekalla kerralla hyvä. Sain diapamin ennen puntiota ja se kannattaa pyytää jos yhtään vaan siltä tuntuu! Välillä vähän koski, mutta ei mitään sellaista mitä ei ois kestäny, hyvät oli siis dropit Ens kertaa ajatellen oon miettiny et pyydänkö diapamin vai en. Voiko silläkin kenties olla merkitystä alkion kinnittymisen kannalta, tiedä häntä?

April81 mulla kanssa just samanlaisia tunteita, että mua rankaistaan siitä etten iloitse muiden puolesta! Hyvä esimerkki on, että facebookissa tuottaa suurta tuskaa tykätä toisten vauvauutisista etc. Toisaalta siinäkin suhteessa ihana taikausko nostaa päätään ja on "pakko" tykätä, että sais itselleen edes jonkinlaisen mielenrauhan, todella outoa mutta totta Henkisesti todella raskasta kun ei haluaisi jättäytyä omasta lähiystäväpiiristä, mutta ainoana lapsettomana on jotenkin hyvin hankala keksiä edes mitään puheenaihetta, koska aina saadaan jokin aasinsilta lapsiin. Haluaisin niin kovasti osallistua odotukseen, synnytykseen ja vauva-aikaan liittyviin keskusteluihin, mutta mitäpä minä sanoisin kun ei mulla ole mitään henkilökohtaisia kokemuksia :ashamed: Meillä on taas sovittu loppu syksystä ystävien kanssa tapaaminen ja jotenkin pelottavaa toivoa, että nyt 2ivf tuottaisi tulosta, sillä muuten varmasti olen henkisesti niin loppu, että en voi tapaamiseen mennä, koska romahdan tasan varmasti siellä vauvojen ja vauvamasujen keskellä

 

Hei kaikille!

Olemme mieheni kanssa tällähetkellä yksityisellä puolella hoidoissa, mutta olemme siirtymässä julkisellepuolelle hoitoihin. Mieltäni askarruttaa muutama asia ja olisin hyvin kiitollinen jos joku voisi vastata kysymyksiini.

Kyssin hoitojonot lukemani perusteella on noin 6 kk. Onko Kyssiltä kommentoitu asiaa mitenkään, koska hoitoihin pitäisi päästä 3 kk sisällä.

Onko kaikki toimenpiteet poliklinikkamaksun hintaisia? jos ei niin paljonko IUI ja IVF maksavat?

 

Ehkä ihan uteliaisuuttani googlettelin tuota hoitotakuu asiaa ja mikäli oikein ymmärsin niin terveyskeskushoitoon on päästävä 3kk sisällä mutta erikoissairaanhoito/sairaalahoitoon kyseinen aika on 6kk. On muuten aina pirun pitkä aika oottaa uutta kierrosta! Ja kaikki käyntikerrat maksaa sen poliklinikkamaksun verran (paitsi esim laparoskopia etc toimenpiteet, siellä mennään päiväkirurgisen maksujen mukaan). Korjatkaa muut jos multa on menny jotain ohi

 

Kiitos nopeasta vastauksesta Lila13 =)

Nyt vaan pitää odotella, että saadaan lähete Kyssille elokuussa.