* Hoidot KYS 2011 *

Moikka!
Täällä tulis yksi uusi mukaan:)
Olen 25v mies 30. Lapsettomuutta takana 4v.
Hoitona clomit 6kk ja yksi menopur mikä ei mulle sopinu. Nyt menossa kohdun tähystykseen missä otetaan koepaloja.
Ongelmana pco-tyyppiset munasarjat ja limis poikkeuksellisen paksu ja epätasainen.
Onko kellään kokemusta siitä? tai tuosta tähystyksestä?

Tsemppiä kaikille :D
 
Mimmii: Tervetuloa mukaan!

Mulla oli tänään ultra ja nyt on huojentunut olo. Kaikki vaikutti kuulemma siltä, kuin pitääkin. Perjantaina on viimeinen ultra ja siihen asti lääkitys jatkuu nyt sitten samana. Sain reseptin irrotuspiikkiin ja sen aika on varmaankin viikonloppuna. Ensi maanantaina olis näillä näkymin punktio.
Kaikki on mennyt tähän asti tosi hienosti, ei ole ollut juuri mitään oireita tai kipuja. Loppu viikosta saattaa kuulemma mahaan koskea. Sen näkee sitten. Olen kyllä varautunut siihen, etten välttämättä tee juuri mitään loppu viikosta/ensi viikon alussa.
 
HalleBolen todella pahoillani...:hug:
Kultaa paljon tsemppiä ja voimia hoitoon

ON: Meillä piti olla PAS tässä kierrossa, mutta helatorstain takia siirtoon ei päästy. Osui
ovulaatio juurikin sille viikolle. Hoitaja sanoi että seuraavassa kierrossa voitaisiin yrittää
uudestaan. Pohdittiin tänään kuitenkin miehen kanssa että jätetään se rumba syksylle
suosiolla. Kun nyt ei kuitenkaan tiedettäs keritäänkö ennen kesätaukoa. Muutenkin viimeseen
reiluun puoleen vuoteen on sisältynyt kaksi PAS yritystä, jotka ei siis siirtoon asti selvinnyt.
Yksi tuoresiirto joka ei onnistunut ja yksi kohdun tähystyksessä poistettu polyyppi. Nyt tuli
sellanen olo, että kesälomaa ei haluta pilata pohtimalla näitä asioita vaan otetaan aikalisä.
Hyvää kesää kaikille! =)
 
Hienoa Kultaa, että asiat järjestyi parhain päin :) hertta1981 nauttikaa kesästä ja syksyllä sitten kohti uusia haasteita, kesä onkin varmaan paras aika aikalisille :)

Mimmii tervetuloa! Heti pistit silmään, mullakin nimittäin ongelmaa liian paksun limiksen suhteen :( Mitä nyt näitä palstoja oon seurannu niin enemmistöllä taitaa olla ongelmana liian ohut limakalvo (ennen hoitoja en ees tienny, että se voi olla liian paksukin...) Itse kävin viime syksynä kohduntähystyksessä plus laparoskopiassa. Lääkärin mukaan limakalvo hiukan polyyppinen, muttei sille ainakaan silloin mitään tehty :mad: Oisivat saaneet samalla nukutuksella edes jotain poistaa. Oon syöny tässä aikojen kuluessa 4 primolut kuuria mutta limis ei oikein tahdo ohentua kunnolla :( Nyt odotan innolla kun syön 4 clomikuuria putkeen, että josko ne ohentais limiksen. En nimittäin tykkää tuosta primolutista yhtään! Niin ja mä pelkäsin hulluna tuonne tähystyksiin menoa, tavallaan turhaan :) Jälkeen päin tuosta kohduntähystyksestä ei tullu mitään oireita, pelkästään laparoskopia haavat oli pitkään kipeet. Tsemppiä sulle, hyvin se menee :)
 
Niin ei tosiaan hirveesti kyllä löydy tietoa siitä mikä sen vois aiheuttaa. Eikä sille mitään lääkettäkään taida olla millä sen sais kunnolla ohentumaan...? no, eipä tarviis pitkään enää odotella. Jospa sieltä joku syy löytyy sille..

Lila13 Millanen kierto sulla normaalisti ollu ja onko ollu kivuliaat menkat yleensä?
Mulla kierto lyhyt n 20pv ja menkat ihan hirveet, yleesä oksentelua ensimmäinen päivä ja pyörtynytkin pari kertaa.
 
Hei vaan, ja tervetuloa mukaan vaan kaikki uudet nimet :)
Kultaa tsemppiä, sä olet hitusen mua jäljessä, hyvä jos et ole saanut hormoneista mitään oireita. Sen olon minkä ne tekee, niin ei siinä kyllä tee mieli alkaakaan mitään rankkaa urheilusuoritusta tai siivousta tekemään. Hissukseen on paras olla :) Mulla oli aika lailla Synarelasta hikoiluoireita ekan viikon jälkeen sekä päänsärkyä, pistoksista tuli väsymys ja alavatsakivut+turvotus.

hertta1981 itse olen miettinyt ihan samaa, että toisaalta kesätauko voi olla vaan hyväksi, ehtii työstää ajatuksiaan syksyä varten ja nauttia kesästä, tai ainakin toivon mukaan osaa nauttia, jollei tärppiä tule. Moneskos hoitokerta teillä olikaan?

Täällä elellään nyt sitten aika jännittäviä hetkiä, huomenna olis alkion siirto. Kaikki mennyt sinällään hoidon suhteen hyvin, rakkuloita kypsyi tasaisesti ja eilen punktiossa saatiin niitä 11. Soittivat aamulla ja hoitaja kertoi, että 5 11:stä on hedelmöittynyt =) Puolet oli hedelmöitetty "luonnollisesti" ja puolet ICSI-menetelmällä, paremmin olivat hedelmöityneet ne jotka oli hedelmöitetty luonnollisesti. Nyt vaan sitten pitää olla kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että ne 5 jatkavat jakautumistaan ja päästään huomenna siirtämään. Yksi siirretään, muut pakastetaan jos ovat pakastuskelpoja.
Nämä hoidot eivät ole oikeastaan mitään siihen verrattuna, miten piinaavaa se aika tulee olemaan huomisen jälkeen, mikäli siirtoon päästään. En tiedä mitä sitä keksii siksi ajaksi muuta ajateltavaa, ennenkuin pääsee testaamaan. On ollut jo nyt äärettömän vaikeaa keskittyä esim. töissä mihinkään, niin mitenköhän pihalla sitä on jatkossa :D Mutta ei kai tässä auta kun koettaa vaan pitää jotenkin pää kasassa, tietäs vaan et miten !

Mutta paljon voimia kaikille hoitojenne vaiheisiin !
 
Anteeksi kun niin itsekkäästi vaan kertoilen omia juttujani, mutta nyt on jonnekin saatava purkaa.

Tässä on takana aika vaiherikas pariviikkonen.

Viimeksi taisin kirjoitella, kun palasin nollaultrakäynniltä KYSistä? Silloin lääkäri oli sitä mieltä, että olisin raskaana.
Noh, en ollut ja lopulta sain soiton illalla päivystävältä lääkäriltä asiasta. Tiesin toki jo asian siinä vaiheessa, sillä olin tehnyt raskaustestejä kotona.

Yritin kysyä päivystävältä lääkäriltä, että mitä teen kun vuoto alkaa. Aloitanko pistokset vai en? Lääkäri ei osannut sanoa, vaan sanoi, että oma lääkäri soittaa perjantaina ja voin häneltä sitten kysyä asiasta.

Perjantaina odotin ja odotin, mutta puhelua ei tullut. Vuoto alkoi pikkuhiljaa perjantaina ja yöllä yltyi ihan kunnolliseksi vuodoksi. Lauantaina olin kahden vaiheilla, sillä kukaan ei ollut kertonut, että aloitanko piikit vai en.
Muistan vain hoitajan sanoneen aiemmin, että piikit voi aloittaa torstainakin... Mietin vain, että miksei niitä voisi sitten aloittaa myös lauantaina. Ja toisaalta, sain pistosohjauksen sairaalassa ja siinä oli lääkärin kanssa myös puhetta siitä aloittamisesta. Se vaan jäi niin totaalisesti kesken se asia sen raskausepäilyn takia...

Maanantaina piti olla aika polille ja ajattelin, että en halua siellä kertoa sitten että en ole piiikkejä aloittanut.

Aloitin siis oma-aloitteisesti piikit lauantaina ja jäin odottelemaan maanantain käyntiä.

Lääkäri kuitenkin soitti ennen kuin olin lähtenyt sairaalaan. Lääkäri sanoi, että hoito on peruttu. Ja minä ihmettelin, että mitä hittoa. Minähän aloitin piikit.
Kerroin lääkärille ja lääkäri meni ihan sanattomaksi hetkeksi. Sitten hän sanoi, että piikkejä ei koskaan aloiteta lauantaina.
Hän pohti hetken ääneen asioita ja sanoi, että se ei onnistu se punktio... Paitsi jos minulla normaalisti on punktio maanantaisin.
Ja minulla aina on ollut punktio maanantaisin.

Lääkäri sanoi soittavansa toiselle lääkärille (KR) ja palaavansa sitten asiaan. Ja kohta puhelin soi. Lääkärit olivat keskenään keskustelleet, että meni syteen tai saveen, niin kokeillaan jos minä haluan.
Ja minähän halusin, sillä en jaksa enää yhtään tätä odottelemista.

Jatkoin siis piikityksiä ja seuraava käynti sovittiin keskiviikolle.
Keskiviikkona oli jo jotain tapahtunut ja siitä sovittiin sitten seuraava käynti perjantaille.
Perjantaina todettiin, että pari isompaa follia oli kasvanut ja että punktioon menisin tiistaina. Minulle raivattiin kalenterissa tilaa ja onneksi sitä saatiin siihen järjestymään. Olin viimeinen punktiossa sinä päivänä.

Viikonloppuna Ovitrelle-pistos ja sitten tosiaan tiistaina sinne punktioon.

Ovitrellen kanssa oli pieniä vaikeuksia, sillä omalta paikkakunnalta lääkettä ei löytynyt. Onneksi Kuopion apteekista löytyi tasan kaksi pakettia, jotka tarvitsin. Matkaa vain tuli hakureissulla ja kun ärsyttävästi sattui olemaan helluntai eikä mikään paikka auki... En voinut edes yhdistää shoppailua siihen hakureissuun :/

Eilinen sitten lopulta koitti ja aamulla lähdettiin sairaalaan. Punktiot ovat olleet minulle aina kivuliaita kokemuksia. Onneksi joka kerta on ollut edellistä vähemmän kivulias. Esimmäinen kerta oli aivan hirveä ja kesti yli puolituntia. Toipuminenkin otti useita päiviä.
Tällä kertaa punktio oli myös kivulias, mutta tänään jo on olo paljon parempi.

Punktio sujui kohtalaisen nopeasti. Alusta loppuun noin 15 min. Paikalla oli joku ulkomaalainen lääkäri seuraamassa tilannetta. Folleja puhkottiin lähemmäs 20 kpl ja tällä kertaa sain seurattua tapahtumaa näytöltä. Aiemmin en ole katsonut miltä se näyttää, mutta nyt seurasin.
No, jokatapauksessa punktion jälkeen makoilin sairaalassa vielä melkein 3 h kunnes kivut alkoivat hellittää ja pääsimme lähtemään.
Sanoin hoitajallekin, joka tuli kertomaan, että saalis oli 6 solua, etten odota mitään ihmeitä.

Tämä oli meidän neljäs hoitoyritys, kolmas punktio emmekä me ole koskaan vielä päässeet punktiota pidemmälle, sillä solut ovat olleet raakoja suurilta osin (kerättyjä yht 11 joista vain 4 kypsää) eikä kypsät ole hedelmöittyneet.

Tänäaamuna soi puhelin ja labrasta henkilö soitti. Tähän mennessä meille on aina soittanut lääkäri. Jo heti puhelun alusta tuli tunne, että tämä kerta on erilainen.
Labrahenkilö kuulosti ihan läkähtyneeltä.

Hän kertoi, että soluja oli saatu 6 kpl, mutta niistä 5 oli ollut raakoja ja vain yksi oli kypsä.
MUTTA SE YKSI OLI HEDELMÖITTYNYT!

Minä olin aivan ällikällä lyöty ja saatoin vain kuunnella kuinka innoissaan labrahenkilö oli.
Hän taisi tietää, että tämä oli meidän ensimmäinen hedelmöittynyt kappale.
Aivan käsittämätöntä.

En kuitenkaan osaa ollenkaan iloita asiasta. Olen aivan liian monta kertaa pettynyt, joten en osaa yhtään iloita asiasta.

Huomenna on tarkoitus sitten soittaa aamulla vielä labraan ja selvittää kuinka on käynyt sille meidän ainokaiselle... Pääsemmekö lopultakin siirtoon asti.

Huhhuh. Aikamoista jännitysnäytelmää tämä kyllä on.

Meistä tuli KYSin lapsettomuuspolin asiakkaita vuonna 2009. Nyt vihdoinkin sitten on ensimmäistä kertaa päästy siihen asti, että jotain elämää on syntynyt.

April81 moneltako teillä on huomenna käynti? Toivottavasti siellä on monta huippualkioo ja toivottavasti saatte vielä pakkaseenkin!

Meille olisi siirretty kaksi, jos kaksi olisi tullut. Aika hienoa, että tuli edes yksi.

Huhhuh...
 
April: Onnea siirtoon ja paljon kärsivällisyyttä kestää piinapäivät.
iloksi: Olette kyllä joutuneet kokemaan tosi paljon pettymyksiä. Hienoa, että vihdoin edes se yksi hedelmöittyi. Yksikin voi riittää!

Tänään olen saanut hieman esimakua kivuista. Vielä näiden kans on pystynyt elämään normaalisti, mutta onhan tässä vielä viikkoa jäljellä! Kävin tänään hakemassa kirjastosta ison kasan hömppäkirjoja. Että on tekemistä sängyn pohjalla, jos sinne joudutaan:heart:.
 
iloksi no jo teillä tosiaankin on ollut vaiherikasta tuo taival, uskon että ei varmasti uskalla iloita siitä tämän kertaisesta onnistumisestakaan, mutta jospa se yksi ainokainen olisi nyt sitäkin sinnikkäämpi, pidän kovasti peukkuja pystyssä !
Aika meillä on 10.30, tai joudun ikävä kyllä yksin menemään kun isäntä ei pääse mukaan. Jännittää aika lailla, onko käynyt kovasti katoa meidänkin soluilla... Mutta täytyy koettaa olla ajattelematta aina pahinta ennakkoon.
 
Huippua iloksi!

Mulla oli siis tänään vika ultra. Kaikki vaikutti olevan mallillaan, punktio onkin tosin vasta tiistaina eikä maanantaina. Rakkulat oli kasvaneet sen verran hitaasti, et yksi päivä annettiin lisää kasvuaikaa. Ja taasen sain uuden reseptin käteen. Tuntuu, että on saanut jatkuvasti juosta apteekissa. Onneksi tuohon meidän pieneen lähiapteekkiin on saanut lyhyellä varoitusajalla tilattua niin Synarelat, Gonal-F:t, Ovitrellet kuin Lugetkin.
Tänään on pitänyt ottaa jo rauhallisemmin. Maha alkaa pikku hiljaa olemaan sen verran kipeä, että mitään raskaampaa ei tee mieli edes yrittää tehdä.
 
Kultaa, hieno juttu, olette jälleen askeleen lähempänä. Toivottavasti saatte monta hyvänkokoista rakkulaa :) Ja joo itse huomasin saman, että se jotenkin vauhti hiljeni kun alkoi ne hormonit turvottaa oloa, parempi vaan ottaa iisisti silloin.

Ihanaa iloksi, kärsivällisiä piinapäiviä sinnekin !

Torstaina oli siis meillä alkionsiirtopäivä. Tuntui jotenkin hassulta, istua siinä odotusaulassa ja miettiä että kohta mä saatan tulla raskaaksi, aika koomistakin se oli, kun ei koskaan ennen ole ollut sellaista tilannetta että tietäs sen nyt jos koskaan olevan mahdollista. Että minä ja mun mies on saatu aikaan hedelmöitynyt munasolu, siis ihan konkreettisesti tietää sen olevan mahdollista. Valitettavasti yksi niistä viidestä oli ollut liian heikko jatkamaan, mutta kolme saatiin pakkaseen ja yksi 1. luokan alkio on nyt toivottavasti jossain tuolla mun masukin pohjassa tiukasti tarraamassa kiinni. Onneksi sattui sama lääkäri joka teki punktionkin, tykkään jotenkin hänen tavastaan, on ammattitaitoinen ja empaattisen oloinen. Sain nähdä ultran kuvaruudulta kun alkio siirrettiin kohtuun, se oli toisaalta aika liikuttava mutta samalla ahdistava hetki. Näkyi vain valkoinen piste, lääkäri sanoi sitä ilmakuplaksi, jonka likellä se alkio sitten oli, jota ei voinut tietenkään nähdä. Tuli vaan sellainen pelottava olo siinä, että miten mä kestän sen pettymyksen jos ei onnistuta. Mutta onneksi sen ajatuksen sai pois aika pian mielestään ja tilalle tuli toiveekkuus, että ainakin kaikkemme yritetään.
Alkionsiirron jälkeistä oireilua ei ole juurikaan ilmaantunut vielä, rinnat on arat ja mahaa nipistelee välillä, mutta se johtunee tukilääkityksestä (Lugesteron). Tänään oli tullut lisäksi hyvin vähän ruskeaa tuhrua/vanhaa verta, liittyyneekö sekin lääkkeeseen vai siihen kun on ronkittu alapäätä jatkuvasti. Mielessä kävi jo sekin, että vuotiko se alkio pois.... Ei haluis ajatella pahinta mutta ei myöskään elätellä liikaa toiveita. Kun on kuitenkin VASTA eka ivf meillä, niin se jotenkin tuntuu etäiseltä ajatukselta että jo ekalla tärppäis.

Tässä saikulla ollessani sain jonkinasteisen siivousinnon, laittelin meidän onnettoman pienen vaatehuoneen järjestystä uuteen uskoon ja löysin siinä samalla vanhoja päiväkirjoja. Lapsettomuutta olen käsitellyt jo päiväkirjoissanikin vuodesta 2004, löysin sieltä aivan äärettömän koskettavan runon, jonka joskus olin netistä löytänyt. Se on toisaalta hyvin surullinen mutta silti toivoa antava. Itsellä ainakin joka kerta tulee itku kun tuota luen. Toivottavasti ette pahastu, jos laitan sen tähän, toivon vain kovasti sydämeni pohjasta onnistumista kaikille ja toivottavasti tästä runosta olisi enemmän lohtua kuin surua.
Mutta siis, tällainen se on:

Katselen täältä kaukaa
Rakas Taivaan isä, miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?

Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa.
Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan,

Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?

Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana hänen poskeaan silittää saan.

Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä jotta juuri minä syntyisin.

Niin ikävä on täällä kaukana äitiä ja isää
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?
 
  • Tykkää
Reactions: iloksi
Käyn täällä aina välillä edelleen lueskelemassa mitä tänne kuuluu. (pikakertauksena siis uusille tai niille ketkä eivät minua muista, kun en täällä kauaa ehtinyt kirjoitella, eli vaikea endo löytyi syksyllä -11 molemmista muniksista sekä vähän joka paikasta, leikkaus ja suunnitelmissa oli hoitojen aloitus puolen vuoden päästä jos ei raskautta kuulu, raskaus kuitenkin alkoi seuraavasta kierrosta leikkauksen jälkeen). Erityisesti iloksi:n tilanne on koskettanut mua kovasti ja viimeksi olin tosi pahoillani luettuani kuulumisesi tuon raskausepäilyn suhteen, joka sitten ei ollutkaan mitään. Mutta nyt todella jännitän puolestasi ja pidän peukkuja, että tämä yksi olisi nyt SE YKSI AINUT, joka tarvitaan ja joka riittää!! Eli toivon todellakin hyvää lopputulosta sinulle! ja toki tietysti kaikille muillekin. Nostan teille hattua, että jaksatte rankkoja hoitoja ja toivottavasti ne tuottaisivat tulosta teille jokaiselle vielä:heart:
Aprilin laittama runo tosiaankin nosti kyyneleet silmiin...

Syrän 24+4
 
Kultaa minkähänlainen saalis teillä on tulossa kun turvottelee? Minä en oikeastaan huomannut muuta kuin silloin punktioaamuna pieniä oloja. Siihen asti oli vähän sellanen olo ettei mitään ole tapahtunut. Folleja kerättiin kuitenkin joku 20 kpl.
Sillä vaan mietin, että teillä saattaa olla kunnon pompsi tulossa :)
Toivottavasti huomenna menee se punktio helposti ja kivuttomasti :) Tsemppiä ja tsemppiä!

April81 ihana tuo runo :heart: liikuttava. Kiitos, että jaoit sen meidän kanssa.

Meillä on ihan samanlaisia tuntemuksia ollut tuosta alkionsiirrosta. Tämä oli meidän neljäs hoito ja ihka ensimmäinen hedelmöittynyt alkio. Soluja on kerätty näiden hoitojen aikana 17 kpl joista kypsiä on ollut 5 kpl ja vain yksi hedelmöittynyt. Tuntuu uskomattomalle, että kolmen vuoden hoitojen jälkeen lopulta onnistuu se hedelmöittyminen.

Se antoi paljon toivoa, että se hedelmöittyminen kuitenkin on mahdollista. Vaikka luomumahdollisuuksia tuskin kauheesti on, sillä tämäkin solu icsattiin, mutta kuitenkin... hedelmöittyminen on mahdollista.

Toisaalta sillä ei sinänsä ole väliä, sillä tämä hoito on viimeinen.

Minä oon jotenkin eristänyt itseni tunteista, joita tämä hoito herättää. Tuntuu, etten tunne oikein mitään. Ihmeellinen rauha on laskeutunut.
Ja luultavasti se johtuu siitä, että uskon lopulta tulevani onnelliseksi oli se hoidon tulos mikä hyvänsä. Lapsettomuus ei ole enää mikään peikko eikä se tunnu enää niin pahalta.

Suruhan siitä tulee, jos hoito ei onnistu, mutta tiedän selviäväni siitä. Ja tiedän tulevani onnelliseksi vaikka en biologisia lapsia saisikaan. Ja tiedän tulevani onnelliseksi vaikken koskaan saisi adoptoitua lasta. Uskon tulevani onnelliseksi jokatapauksessa :) Joten ei tässä voi muuta kuin lopulta voittaa.

(hehheh.. kylläpä tässä nyt ollaan positiivisella mielellä. Saattaa ääni muuttua kellossa jos hoito epäonnistuu... mut kuten sanoin - siitä kyllä lopulta selvitään)

Syrän kiitos sinulle myötäelämisestä ja jännittämisestä ja peukuista! Ihanaa kuulla, että teillä raskaus siellä jatkuu ja en muista, että olenko ollut kuvioissa edes, kun olet tullut raskaaksi...? Jos en ole jo onnitellut, niin Lämpimät onnittelut ja hirveästi onnea matkaan :)
Ja kiitos vielä :) Kaikkea hyvää sinulle !
 
Punktio ohi.
Aamulla jännitti kumpaakin reippaanlaisesti (miestäkin, vaikkei se mitään tunnusta) ja lähdettiin ajamaan niin, et oltiin puoli tuntia liian aikaisin paikalla. Parempi kuitenkin niin päin. Ehti mies käydä hyvin näytteensä antamassa ennen kun meitä huudeltiin. Mulla oli hankaluuksia pysyä odotellessa penkillä, vaikka mukamas luin Savon Sanomia:D.
Lääkäri ihmetteli taas, miten reippaasti kävelin paikalle. Ja kun pääsi ultraamaan niin ihmetteli vielä enemmän, etten oo ollu sen kipeempi. Rakkuloita oli parisenkymmentä ja nestettä kertynyt. Kipulääke auttoi tosi hyvin, tuli rento ja unelias olo. En tuntenut missään vaiheessa kovin kamalaa kipua, vaikka osa rakkuloista oli hankalasti ja piti käännellä ja väännellä. Munasoluja lähti treffeille siittiöiden kanssa 7 kpl. Huomenna on taas jännittävä päivä, kun saa kuulla miten treffit meni. Mies nimittäin joutui antamaan vielä toisenkin näytteen, kun olin tarkkailtavana. Vähän mietityttää, että kuinka huonoa se tavara tällä kertaa oli. Ei tullut oikeastaan tilaisuutta jutella aiheesta kunnolla.

Ennen kotiinlähtöä sain särkylääkkeen ja sen voimalla on hyvin pärjäilty. Väsyttää vaan, joten päiväunille meinaan painua. Jano on myös koko ajan ja oonkin juonut paljon.
 
Jopas KYSin pinossa tapahtuu nyt! Toivon paljon onnistumisia!

Meillä on siis meneillään ICSI. Nollaultra oli viime keskiviikkona ja silloin munasarjat oli lepotilassa. Keskiviikkona alkoi myös Puregon. Maanantaina oli eka ultra, ja soluja oli aika vähän. Molemmilla puolilla ilmeisesti vaan 3, ja kummallakin puolella oli yksi aika iso ja pari liian pientä. Huolestuttaa et tuleeko meille yhtään alkiota, kun varsinainen ongelma on siittiöissä, ja lisäksi meillä on ollut yleensä kamala hävikki labravaiheessa. Edellisestä onnistuneesta hoidosta saatiin muistaakseni 7 solua, joista 6 kypsää ja tuloksena yksi 2. luokan alkio ja kaksi 3. luokan alkiota. Yksi kakkonen ja yksi kolmonen siirrettiin silloin, tuloksena yksi lapsi. Mua jotenkin masentaa jo tässä vaiheessa et ei tästä kummiskaan voi tulla mitään. Ja raskaimmat ajat on vielä edessä. Perjantaina mennään ultraan KYSiin, toivotaan et siellä olis edes muutamia hyvännäköisiä soluja. Lääkärit on tosi varovaisia lääkityksen kanssa, kun ekassa ICSIssä mulle tuli hyperi. Vaikka jo viime hoidossa stimulaatio oli melko pieni, niin en ymmärrä miksi ne ei nyt voinut määrätä isompaa annostusta. Turvottaa kyllä jo tämäkin annos. Tänään pitäis aloittaa vielä Orgalutran. Mun pistostekniikassa on vissiin joku vika, kauhee mustelma mahassa. Ja vielä pitäis tökkiä vaikka kuinka monta piikkiä... Ei oo kauheen toiveikas fiilis tässä hoidossa :/

Toivottavasti muilla sujuis positiivisemmissa tunnelmissa! :)
 
Mä en oikein tiedä pitäisikö olla onnellinen vai surullinen. Saatiin sekä hyviä että huonoja uutisia.
Munasoluista 5 oli raakoja! Kuulemma ihmeellistä, koska ne rakkulat oli ihan oikeankokoisia. Seuraavassa hoidossa tulee käyttöön joku muu lääke. Jospa se ei jättäis valtaosaa raakileeks. Kaksi kypsää, joista toista seurataan, et kuin sille käy. Ja toinen on hedelmöittynyt ja näyttää hyvältä.
Vaikka tarvittiin kaksi siemennestenäytettä, sieltä on löytynyt huippuyksilöitä, joka on tietty iloinen asia. Niistä ei jäänytkään homma kiinni, vaikka sitä pelättiin. Vaikka ilmassa on vähän pettymystä, kun mitään ei mee pakkaseen, tuntuu aivan super ihmeelliseltä ja ihanalta. Niillä on siellä jotain, jossa on meitä ja se elää. Huomenna se siirretään mun sisälle ja sillä on mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä siellä.
Pitäkää peukkuja meidän Toivolle!
 
Ootteko te käynyt aina samalla lääkärillä? Meillä/minulla on ollut näillä kahdella kerralla Hippeläinen, mutta nyt kontrolliultrassa on joku Randell? Hän taitaa olla mies? Voi apua :D Mie niin inhoon vieraille miehille levittelyä :D

Muoks. Vai onko hän nainen?
 
Viimeksi muokattu:
Kultaa Tiedän tunteesi tuosta solujen raakuudesta. Se on turhauttavaa. Meillä ekassa hoidossa saatiin 7 solua joista vain 2 kypsää.
Toisessa hoidossa saatiin 6 solua joista vain 2 kypsää
Tässä hoidossa saatiin 6 solua joista vain 1 kypsä. Mut tällä kertaa tosiaan kävi ihme ja se ainoa hedelmöittyi.
Positiivista on teilläkin, että on se yksi hedelmöittynyt. Meillä vaadittiin kolme hoitoa että saatiin edes yksi hedelmöittymään.
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pääsette huomenna täysillä piinailemaan :)

Anastacija Kaikki lääkärit siellä ovat naisia, paitsi opiskelija on kerran ollut mies. JH on uusin heistä ja tosi mukava myös. Hän on kahdessa hoidossa ollut mukana.
Ekan punktion minulle teki MH. Hän on kokenein ja hyvä punkteeraamaan. Hän on vaan mielestäni joskus hieman tylyn oloinen verrattuna kahteen muuhun lääkäriin. Eka punktio minulla ainakin oli ihan hirvein, sillä folleja oli noin 30 ja punktio kesti tosi kauan(30 min) ja oli tosi kivulias.
Toisessa punktiossa lääkäri oli KR. Hän on hyvä myös, empaattinen ja mukava. Toinen punktio oli paljon helpompi johtuen follien määrästä joita oli vain noin 7 kpl.
Nyt tämän viimeisimmän punktion teki myös KR vaikka muutoin lääkärinä oli JH. Siirron teki myös KR.
Minusta tuolla on kokonaisuudessaan erittäin miellyttävä henkilökunta. Hoitajat ovat ihania ja lääkärit osaavia mutta myös hyvin empaattisia.

ON
Menossa on PP6. Oireita ei ole paitsi lugesteronin aiheuttamat oireet. Nänniarkuutta pääasiassa ja välillä vatsa sekaisin. Aamulla tehty raskaustesti oli puhdas nega, joten tästä lähtien viivat alkavat sitten tarkoittamaan raskautta, jos sellaisia viivoja tulee.
Pikkusen meinaa vaan tuo defeatismi purra.

Luin eilen kirjan "Ihmeet tapahtuvat muille" ja tajusin taas kerran, että niin.
Ihmeet tapahtuvat muille.

Tämän hoitokierroksen ihme tapahtui ystävälleni, joka tuli "vahingossa" raskaaksi (odottaa neljättään) juuri ennen kuin miehelle tehtiin sterilisaatio.
Kun hän kertoi uutisen, minusta tuntui, että se uutinen, jonka piti tulla meille menikin vahingossa ystävälleni. He eivät edes halunneet enää lapsia.

Ei pitäisi vielä heittää kirvestä kaivoon. Kirjaa lukiessa se vaan piirtyi niin vahvasti mieleen se epäonnistuminen. Se tunne, kun käsittää, että ne ihmeet oikeasti tapahtuvat muille.

Tätä piinaa ei ole enää kauaa jäljellä, mutta minusta tuntuu, että tiedän jo alitajuisesti tämän hoidon tuloksen. Kroppa tietää jo jotain, vaikkei se osaa sitä ihan suoraan kertoakaa. Uskon, että alitajunta tietää asian.

Aion ottaa oman aikani asian suremiseen, jotta pääsen sitten jatkamaan eteenpäin. Nyt vaan täytynee keskittyä tähän loppupiinaan. Eihän se peli vielä ole menetetty.
 
Tän pettymyksen määrää on hankala kestää. Olin jo ajanut kaupunkiin siirtoa varten ja Prismassa tekee ostoksia ennen KYSille menoa, kun sain puhelun. Arvasin kyllä heti mitä asia koskee:(. Se ainokainen, vielä eilen niin hyvältä näyttänyt hedelmöittynyt oli lopettanut kehityksensä. Se siitä sitten. Voi kumpa olisin saanut pidettyä omat jalat paremmin maan pinnalla. Jotenkin vain ne toiveet pääsi nousemaan korkealle.

Kuulemma miettivät meille nyt ihan erilaisen hoidon. Onhan tää nyt kummaa, että rakkuloita on PALJON, mut mitään muuta niistä ei saa kun sutta ja sekundaa. Ja minusta ei oo mitään vikaa löydetty. Paitsi ylipaino, jonka ehdin karistaa pitkän odotuksen aikana. Siitäkin piti mennä sanomaan, että ensi hoidon aikana painon pitää olla vakaa. Niin se oli tänkin hoidon aikana, en mä enää laihduta. Mut pitihän päästä pahentaa mun mieltä vielä lisää. Lääkemäärästäkin sanoi, että liian pieni on ollut. Noh, lääkkeet määrännyt lääkäri pelkäs niin kovasti hyperiä. Mä olisin ehkä mieluummin ottanut sen, jos oltais vaihdossa saatu alkioita.
 
Oon todella pahoillani Kultaa :hug: Tiedän omasta kokemuksesta miten hankala on pitää jalkoja maassa hoidon aikana, jostakin se toiveikkuuden siemen aina ilmaantuu (murskattavaksi :()

April81 oli todella koskettava runo :heart:

Tsemppiä kaikille piinailijoille tasapuolisesti! Olisipa teillä tiedossa ihana kesä!

Mimmii mulla taas kierrot aika pitkiä... pahimmillaan 42 päivää. Mulla myös endo, joka tekee menkoista aikalaista helvettiä... Vähän kivuista päätelen kuulostais, että sullakin tuota endoa ois :(
 

Yhteistyössä