Hermostun lapsiini joka päivä :(

[hermoovaäiti]

Pakko saada purkaa jonnekkin. Masentaa tämä, kun olen niin ***** äiti, että huudan ja hermoilen ja kyllä, olen muutaman kerran läpsäissyt esikoista. Nuorempi on 2v ja kamalassa uhmaiässä, vanhin reilu 4v ja tuntuu joskus että onko ihan "sekaisin", välillä huutaa kuin syötävä ja kiukuttelee ja yhtäkkiä sitten nauraakin ja mitään ei tottele, tuntuu että haluaakin oikeen tahalleen saada minut hermostumaan.

Teen stressaavaa asiakspalvelutyötä, olen aikaisemmin ollut pitkään pois masennuksen ym väsymyksen takia ja nyt uusimpana kamalat selkätuskat, odotan magneettikuvaan aikaa. Syön mieliala ja verenpaine lääkkeitä. Lääkityksiä muutellaan koska tarvitsen vahvoja särkylääkkeitä ja niiden sovittava yhteen. Verenpaine on koholla 150/90 vaikka olen jo useamman kk syönyt lääkettä. Nyt masislääkettä on purettu ja olen ollut aivan hirveissä vieroitus tms oireissa, huimaa ja joka asia raivostuttaa.

Ja minua surettaa tämä kun en jaksa ja pysty olemaan hyvä äiti lapsilleni Tuntuu että välillä en kestä heitä ollenkaan. Onneksi on mies joka sit on lasten kans, mutta aistin hänestäkin syyllistämisen kun olen tällainen. Tuntuu ettei äidit saa väsyä ja hermostua lapsiinsa. Pelkään että pilaan ja traumatisoin heidän elämänsä :/

 

[aloittaja..]

Tulee sanottua heille että en jaksa heitä ja menkää muualle, mutta iltaisin sanon aina että rakastan heitä ja äiti on vaan niin kamalan väsynyt että sanoo pahasti :,( Olenko maailmankaikkeuden surkein äiti?

 

[Vieraa]

Mutta mistä saat voimavaroja? Mistä olet ennen lapsia saanut hyvän olon? Onko omaa aikaa?

 

["jadie"]

et oo, mut ilmeisesti oli huono idea alkaa laskea lääkitystä, joten sinuna nostaisin sen takaisin hoitotasolle tai vaihtaisin toiseen ja lisäksi viikko pari sairaslomaa töistä uupumuksen takia. Mulla myös masennus tai väsymys purkautuu aggressioina. Anteeksipyytäminen lapsilta on myös hyvä asia, ihan pieniltäkin ja sen korostaminen ettei lapsi ole ansainnut huutoa/raivoamista/läpsäisyä vaan että äiti teki väärin eikä se oli lapsen vika.

 

[lisäys]

niin eikä se auta ketään, ei edes sun lapsia, jäädä syyllisyyteen vellomaan vaan pitäisi jaksaa vaan yrittää vaikka epäonnistumisia tulisi. Eli mahdollisimman paljon hyviä hetkiä ja iloa lapsille aina kun vain jaksat. jos tuntuu todella vaikealta tilanne niin Maria-akatemia tarjoaa auttavan puhelimen (ja tarvittaessa psykologikäyntejä ja vertaistukitoimintaa) naisille joilla on riski tai jotka käyttävät väkivaltaa perheessä. sieltä saa apua myös aggressioiden hallintaan, mut ekana hoidat tuon masennuksen ja uupumuksen ja katso riittääkö se.

 

[aluperäinen]

Ennen lapsia olin todella todella masentunut, tarkoitus ja ilo elämään tuli heidän myötään ja jaksoin hakea töitä ym
Lääkärit määräs tuon lääkkeen laskun ja nyt alotetaan uus. Tuntuu vaan kamalalta millasia oireita mulla on ja miuten ne vaikuttaa lapsiin Oon saikulla nyt tämän viikon vielä. Olen onnellinen et saan viedä lapset hoitoon vaikka ikävöinki heitä yksin ollessa ja tavallaan en jaksa heitä, sekavaa. Tuntuu vaan hirveältä tuntea näin tuntuu ettei saa. Ja jos jossain puhuis et et jaksa lapsia niin pelko et lapset lähtee. Sitä en kestäisi.

 

[apua ennen kuin on myöhäistä]

juttele perheneuvolassa tai jossakin, omasta mielestäni vaikuttaa aika pitkälle menneltä tilanne ja lapsesi kärsivät siitä varmasti.

 

["vieras"]

Kannattaa nyt hakea apua sekä itsesi että lastesi takia. Lääkitystä tarviit todennäköisesti sekä apua itsehillintään. Uskon että kaikki järjestyy ja elämä alkaa olla tasapainoisempaa pian.