Toggle sidebar

3v kiusaa joka päivä 1v sisarusta, alan kohta inhota lastani

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Klcnjhgh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

Klcnjhgh

Vieras
Kun pienempi nukkui päiväunet olin isomman kanssa koko ajan, syötiin jätskit ja luettiin kirjaa ym. Heti kun pienempi heräsi alkoi se taas, töniminen, tavaran repiminen pienemmältä ihan puhtaasti kiusaamismielessä. Olen yrittänyt vaikka mitä; jäähyjä, selittämistä, lelujäähyjä. Aina vaan jatkuu. Tuntuu että kunnon tukistus vain tehoaisi kerran mikään muu ei. Alan kohta inhota tuota sadistia joka vain kiusaa :( ketään minulla ei ole joka voisi auttaa tms. Nytkin itken vaan kun en jaksa tätä :(
 
Jaksatko puuttua siihe aina? Siis joka ikinen kerta? Koska jos näin teet johdonmukaisesti (vaikka jäähyä seuraten) eikä kuuri tepsi, menisin perheneuvolan pakeille asian kanssa.
Lisäksi pitäisin huolta siitä, että kun lapsi käyttäytyy hyvin, antaisin hänelle huomiota pyytämättä. vastaavasti tuhmana huomio olisi minimaalista-tyyliin jäähypenkkiin kanto ja asian selitys katsekontaktitta.

Itse opin pienenä hakemaan engatiivista huomiota kun en saanut positiivista millään... kauhea tapa opetella pois.
 
Onnistuisiko jos ottaisit isomman mukaan pikkusisaruksen hoitoon. Meillä se ainakin oli hyvä konsti, isosisko tunsi itsensä tärkeäksi. Lisäksi kannattaa rohkaista lapsia luomaan kahdenkeskistä leikkiä ja ystävyyttä ilman valvovaa silmää siinä määrin kuin se on mahdollista. Isosisaruksen tulisi voida tuntea että pikkusisarus on olemassa myös häntä varten eikä vaan kilpailija.
 
Meillä ihan sama. Vaikka kuin hellisi ja lellisi isompaa, niin mikään huomio ei riitä. Pikkusiskoa on kiusattava jatkuvasti tai äitiä on kiusattava. Nyt tulin koneelle vähän tuulettumaan, ettei tulis sanottua pojalle liian pahasti...

Ei mitään hajua mitä vois tehdä...
 
hakisiko siltikin huomiota?meillä ei isoveli koskaan tehnyt tuollaista, vaikka ikäeroa oli 1v5kk. nyt kyllä isompina riitelevät senkin edestä. se on pitkälle luonnekysymyskin. jos meidän keskimmäinen tyttö olisi syntynyt ensin niin luulen, että tuota olisikin tapahtunut ja mustasukkaisuutta myös, koska keskimmäinen osaa olla mustasukkainen välillä 1v vauvallekin, vaikka ikäeroa 5v.

ota isompi kaikkeen toimintaan mukaan.
 
Sama juttu meillä. Jäähy toimii noin kaks minuuttia ja sit jatkuu sama meno. Pitäs varmaan seuraava viikko pitää lapset erossa toisistaan ettei kuopuksella ois kerhokuvassa naama ihan mustelmilla.
Onneks kuitenkin on niitä sopuisiakin hetkiä jolloin kumpikin nauraa kilpaa yhteisissä leikeissä.
 
joo meillä alkoi sama juttu kun pienempi lähti liikkeelle, siitä on nyt aikaa 2v 8kk. Jatkuvasti saa vahtia vieläkin. Mutta se on kyllä vähentynyt, tosin niinä päivinä kun tämä lapsemme jää ilman adhd lääkettään on menokin sen mukaista ja saatta mottasta ihan pikkujutuista(kymmeniä kertoja päivässä, onneksi osaamme ennakoida niin yleensä suurinosa jää yritykseksi, sillä joku on aina maks 2m päässä).

Rankkaahan se oli kun sitä oli jatkuvasti(ennen lääkitystä), eikä mikään auttanut. ja vielä rankempaa se että tästä lapsen käytöksestä oli milloin kukakin tuntematon syyllistämässä, ja päiväkodin tätit(käytös alkoi ensin siellä ja sit vasta kotona kun pienempi lähti liikkeelle).

Onneksi nykyisessä koulussa osaavat toimia oikein eikä ole kertaakaan olleet soittamassa kotiin hakee kesken päivän.

Sitä minä en tiedä onko ap:n lapsellakin jokin neurologinen ongelma, vaiko jotain muuta.

Perheneuvolan neuvothan on lapselle kahen keskistä aikaa, positiivista huomiota pikkujutuistakin.tarra-palkitseminen. ja että pitää katsoa pienempiä juttuja läpi sormien(negatiivisuuden kehä poikki). Ja toisten satuttaminen ehdottomasti kiellettyä.

No mikään noista ei ollut uutta ja kaikkee oli kokeiltu... eipä sillä tätillä ollutkaan sitten neuvoja millä lapsen käytöstä muutetaan.

Mut ei oo sen enempää tullut neurologiltakaan tms.

tsemppiä!
 
Isompi lyö tai tönii ilman järkevää syytä. Riittää että pienemmällä on joku lelu kädessä, niin isompi repii sen ja tönäisee pienempää. Vaikka lelu olisi pienemmän oma ja vaikka isommalle olisi monia, monia leluja. Ihan kiusatakseen tekee tuota monta kertaa päivässä, ehkä 10-20 kertaa jOka päivä :'(. Ei taida olla normaalia??
 
Meillä tilanne on sillä tavalla hassu, että 2 v 5 kk menee sanoo 4 v 9 kk isoveljelleen jotain ikävää tyyliin "joulupukki ei tule, "sinä et kuulu meidän joukkoon" tai yksinkertaisesti "minä en ole sinun ystävä". Tarpeeksi monta kertaa toistettuaan tämän isoveljelle isoveli hermostuu, ensin niiskuttaa ja sitten tönäisee, vie lelun tai lyö pikkusisartaan. Siinä tilanteessa pikkusisar parahtaa hurjaan huutoon "veli kiusaa, byäääh!"

Ja tämä toistuu joka päivä useita kertoja, päivästä päivään, viikosta viikkoon ja kumpikaan ei opi mitään; sisko kauniimpaa käytöstä tai veli pikkusiskon sanojen läpi katsomista. Tässä vaiheessa emme oikeasti enää jaksa puuttua tähän vaan olemme miehen kanssa jotenkin alistuneita ja ajattelemme, että siinähän oppivat sisaruutta ja jakamista.
 
Meillä on esikoisen ja keskimmäisen välillä samaa, eli leluja viedään kädestä, tönitään, potkitaan jne. Aina näihin puutumme, mutta sama meno jatkuu. Aiemmin meni niin, että isompi kiusasi pienempää, mutta nykyään osaa pienempikin nämä kujeet. Esikoinen on luonteeltaan hyvin huomionkipeä, ja vaikka saa paljon huomiota, mikään ei tunnu riittä'vän. Osa noista kiusaamistilanteista johtuu juuri siitä, että esikoinen ei saa meiltä 100% huomiota, joten lähtee hakemaan sitä kolttosilla. Vauva taas on 8kk ikäinen, eikä kumpikaan pojista tee hänelle mitään kiusaa, päinvastoin pitävät hyvää huolta pikkuisesta. Sen esikoinenkin tajuaa, että vauvalle ei kiusaa tehdä. Kyllä pojilla sitten vastaavasti on paljon hyviäkin yhteisiä hetkiä, eli yhdessä pelleilevät, riehuvat, rakentelevat majaa, leikkivät legoilla jne.

Ap, uskoisin että kun teillä pienempi kasvaa, tilanne muuttuu tasaväkisemmäksi ja niitä yhteisiäkin leikkejä alkaa löytyä. Nyt teillä pienempi on vähän siinä iässä, ettei hänestä niin ole leikkikaveriksi, mutta vie huomiota isommalta. Ehkä voisit miettiä jotain leikkiä tai puuhaa, johon molemmat lapset voivat yhdessä osallistua.
 
[QUOTE="vieras";26186255]Meillä on esikoisen ja keskimmäisen välillä samaa, eli leluja viedään kädestä, tönitään, potkitaan jne. Aina näihin puutumme, mutta sama meno jatkuu. Aiemmin meni niin, että isompi kiusasi pienempää, mutta nykyään osaa pienempikin nämä kujeet. Esikoinen on luonteeltaan hyvin huomionkipeä, ja vaikka saa paljon huomiota, mikään ei tunnu riittä'vän. Osa noista kiusaamistilanteista johtuu juuri siitä, että esikoinen ei saa meiltä 100% huomiota, joten lähtee hakemaan sitä kolttosilla. Vauva taas on 8kk ikäinen, eikä kumpikaan pojista tee hänelle mitään kiusaa, päinvastoin pitävät hyvää huolta pikkuisesta. Sen esikoinenkin tajuaa, että vauvalle ei kiusaa tehdä. Kyllä pojilla sitten vastaavasti on paljon hyviäkin yhteisiä hetkiä, eli yhdessä pelleilevät, riehuvat, rakentelevat majaa, leikkivät legoilla jne.

Ap, uskoisin että kun teillä pienempi kasvaa, tilanne muuttuu tasaväkisemmäksi ja niitä yhteisiäkin leikkejä alkaa löytyä. Nyt teillä pienempi on vähän siinä iässä, ettei hänestä niin ole leikkikaveriksi, mutta vie huomiota isommalta. Ehkä voisit miettiä jotain leikkiä tai puuhaa, johon molemmat lapset voivat yhdessä osallistua.[/QUOTE]


Tähän unohtui laittaa lasten iät, eli vauva 8kk, keskimmäinen 2,5v ja esikoinen 4,5v.
 
Kokeile puhua isomman kanssa kahden kesken niin, että annat hänen kertoa sinulle negatiiviset tunteensa tuomitsematta
Kieltämättä ja paheksumatta. Esim. Kysyt "sinua taitaa joskus tosiaan suututtaa tuo pikkuveli/sisko?" "Taidat oikein inhota sitä, koska se pilaa leikit ja äidin pitää hoitaa sitä koko ajan." "joskus haluaisit että koko pikkusisarusta ei ole olemassakaan" jne ÄLÄKÄ TUOMITSE NÄITÄ TUNTEITA. sitten voitte sopia että se on teidän salaisuus,että inhoaa vauvaa, mutta kerrot luottavasi siihen, että toinen on jo niin iso, että osaa olla satuttamatta. Ja lupaa, että joka kerta kun harmittaa voi tulla kuiskaamaan sinulle että nyt tekis taas mieli lyödä. Ja kehut kuinka hienosti on oppinut puhumaan lyömisen sijasta ja vaikka pieni muodollinen palkinto/ halaus. Ja tärkeää on siis hyväksyä lapsen tunteet, ei niitä voi estää tai muuttaa. Kun ne hyväksytään, käytös muuttui ainakin meillä. Ja ai niin, salaisuuteen voi vielä lisätä että isosisarusta äiti on aina rakastanut kauemmin;)
 
Lapseni on 2,5v-3,5v aikansa kiusannut KAIKKIA. Meillä vierailevien aikuisten ei anna puhua. Puhuu päälle tai hakee muuten huomiota. Hoidossa olevia pienempiä lapsia iloisesti tuuppii ja heittelee esineillä. Ei empatiaa. Päiväkodissa sama meno. En ymmärrä. Olen mielestäni kokeillut kaikkea ja ollut johdonmukainen. Miten tätä käytöstä voisi ymmärtää? Lapsi ei itse osaa selittää, vaikka verbaalinen lahjakkuus onkin. Sanoo että on yksinäinen olo. Mutta miksi ei ymmärrä ettei kivaa seuraa saa jos käyttäytyy noin? Erittäin rohkea sosiaalisesti eikä koskaan ujostele tai arastele.
 
Voi kuule, melkolailla tavanomaista touhua monilapsisessa perheessä. Ainakin meillä sisarukset härkkivät toisiaan lähestulkoon koko ajan ja sama juttu oikeastaan kaikissa tuntemissani lapsiperheissä. Veikkaan, että teillä se pienempikin oppii pian pitämään puoliaan ja myös provosoimaan isompaa. Meillä lapset myös silminnähden nauttivat nahistelustaan, eli siinä vuoronperään nauretaan ja kohta itketään, kunnes pian taas nauru voittaa. Meillä lapset kuitenkin kaveriporukassa osaavat olla nätisti ilman riitelyjä. Vaikka toisiaan moukaroivat välillä nyrkeillä, niin eivät kyllä koskaan ketään perheen ulkopuolista ole menneet satuttamaan.
 
Kolmivuotias alkoi töniä pkssa nuorempaa 1v. Aikaisemmin 1.5-vuotiaana oli ollut se isomman tönimä ja töniminen liittyi todnäk pienemmän saamaan huomioon. Päiväkodissa käskivät puhumaan kotona (joo joo, paljonpa tuon ikäisellä auttaa, tilanteisiin pitää puuttua heti). Niin toki tehtiin kotona useampaan kertaan ja pkssakin lopulta onneksi ottivat aktiivisemman linjan ts ennaltaehkäisivät tönimistilanteita. minun kikkakolmonen oli se, että kävimme lapsen kanssa ostamassa hienon lelun ja lapsi sai sillä illan leikkiä. Sitten sanoin, että jos tönit, tämä otetaan pois.ja aamulla vielä muistutin. Töniminen loppui siihen.
 
Meillä auttoi asiaan se että kohta 3 v pääsi hoitoon ja sai kavereita ja virikkeitä ihan toisella lailla kuin kotona. Myös sisar meni hoitoon samaan ryhmikseen pienenä toki ja äiti töihin mutta oli kaikille hyvä ratkaisu.
 
Meillä tuo 3 vuotias harrastaa sellaista että kun pikkusiskolla, 14 kuukautta, on jokin esine kädessä niin veli nappaa sen salamana (ja ihan äidin silmien alla) itselleen ja sitten heti työntää sitä siskolle takaisin hokien "ota, ota, ole hyvä, ota ota". No siskohan ei tasan enää halua tätä esinettä ja alkaa sitten märisemään kun veli vaan tuputtaa ja tuputtaa, lopulta molempia harmittaa aika pahasti ja äiti haroo hiuksia irti päästään....

Jos sisko tarjoaa jotain pojalle niin poika ei vahingossakaan halua ottaa sitä esinettä vaan kääntyy pois.
Ja meillä ON harjoiteltu ottamista, antamista ja ON neuvoteltu sen tuhannen kertaa siitä että toisen kädestä EI saa ottaa mitään.

Mutta kun meillä on joku käymässä niin silloin poika on niin herttainen isoveli kuin vain olla voi; vie siskolleen leluja, halailee (tätä kyllä tekee omallakin perheellä oltaessa) ja huolehtii siskostaan koko ajan. Ei varmasti kukaan meillä kävijä uskoisi että vähintään kerran päivässä on sen tuhannen mellakka menossa ja aivan tyhmästä asiasta.

Ilmeisesti se vaan jotenkin kuuluu asiaan että isomman sisaruksen on jossainmäärin rääkättävä sitä nuorempaa : (
Meillä kyllä tämä tyttö on sen verran tempperamenttinen että veikkaan hänen jonain päivänä "nostavan veljensä seinälle" kun kunnolla suuttuu jatkuvasta pikkukiusasta. Ei sillä, en hyväksy edes sisarusten välistä väkivaltaa mutta jotenkin odotan sitä päivää kun veli saa kohdata voittajansa.
 
Kiitos ideoista. Lapsellani ei siis ole sisaruksia. Meillä on hoitolapsia. Heitä kiusaa. Lopulta (n. 14 kk päästä) tein ratkaisun, että lapsi on kokonaan pk:ssa ja minä hoitolasten kanssa kotona. Ei vaan osaa olla yhtään nätisti, vaikka joskus "kokeillaan" osaisko jo olla kotona muiden kanssa. Sama juttu joka paikassa. Esim. mun kavereiden lasten seurassa. Vaikka kuinka odottaa niiden näkemistä niin touhuissa ajattelee omaa napaa ja kiusaa. Ei lopeta vaikka kuka pyytäisi. Muuten fiksu kaveri, mutta miten se on niin mahdotonta hänelle ymmärtää että hyvästä seuraa hyvää? Ja tohon lelujen ottamiseen. Joo, ottaa muilta (pieniltä ja isommiltakin) eikä millään anna takaisin. Eikä ole vieraiden edessä kauniimmin käyttäytyvä. Päinvastoin! Puhuu kovaa päälle ja sulkee ulko-oven jos pystyy. Ei tule mukaan keskusteluun, vaikka houkuteltaisiin. Kaikki tämä yllä kuvailtu siis iloisen näköisenä tehtynä. Ei juurikaan suutu tms. Lapsen rohkeus sosiaalisissa tilanteissa tekee tästä vielä väsyttävämpää, koska hän ei helposti hiljene, pysähdy miettimään. Jääräpäinen.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa