"Vieras"
Dechs rakas:siittiö ei ole ihminen. Hedelmöittyneestä munasolusta tulee ihminen, siittiöstä ei. Tiesitkö sitä?
Tuo kommentti oli alle sinun tasosi.Hittolainen. Joka kerta masturboidessani murhaan miljoonia ihmisiä. Nyt tuli kyllä paha mieli.
minulla on lähipiirissä syntymässä vammautunut lapsi, ja se on vahvistanut entistä enemmän sitä mun päätöstä että jos vamma näkyy raskauden aikana niin se keskeytetään ja jos lapsi vammautuu syntymässä niin vamman laadusta riippuen annan heti pois, koska myöhemmin en pystyisi mutta en pystyisi elämäänkään lapsen kanssaHyviä mietteitä.
Uskon että jokaisessa perää.
Luulen myös että ihmiset joiden lähipiirissä on tai on ollut vammaisia lapsia/aikuisia ovat vähemmän taipuvaisia abortoimaan lapsen vamman perusteella. Jos noin on niin silloin ero tavallaan ruokkii itse itseään...
Voi mennä piiiitkälle tuon ylikin. Minä sain vastaukset kromosomitutkimuksesta vasta kun oltiin jo pitkällä yli 20 viikon.down saadaan selvilla np-ultrasta ja varmistetaan kromosomitestilla joten abortti tulee n. vkolla 14
Eikös Neith nimenomaan kirjoittanut että kokisi jotta hänellä olisi "pakko" antaa lapsi pois heti, koska myöhemmin ei enää pystyisi?oiskohan kuule parasta ettet ikinä hanki lapsia. sussa on pakko olla joku vika jos terveys on se joka määrittelee pystytkö pitää lapsen. parempi tollasten on pysyä lapsettomana. mitäs sä sitte teet jos sun terve lapsi vammautuu myöhemmin, vaikka vuoden vanhana? annat pois kun et voi elää sen kanssa. voi elämän kevät.
mä olen nähnyt vierestä sen mitä se arki on, ja niin kamalaa kuin se onkin niin en pysty enkä jaksa sellaista.oiskohan kuule parasta ettet ikinä hanki lapsia. sussa on pakko olla joku vika jos terveys on se joka määrittelee pystytkö pitää lapsen. parempi tollasten on pysyä lapsettomana. mitäs sä sitte teet jos sun terve lapsi vammautuu myöhemmin, vaikka vuoden vanhana? annat pois kun et voi elää sen kanssa. voi elämän kevät.
ja mun näkemykseen siis vaikuttaa se että mä olen hyvin läheltä seurannut mitä se on, eihän se avustaminen , nostelu jne pikkulapsi aikana ole niin vaikeaa mutta kun lapsi kasvaa, niin se onkin eri asia.Eikös Neith nimenomaan kirjoittanut että kokisi jotta hänellä olisi "pakko" antaa lapsi pois heti, koska myöhemmin ei enää pystyisi?
Eikö se juuri tarkoita sitä että ei pystyisi luopumaan sellaisesta lapsesta joka vammautuisi myöhemmin elämässä?
Mä en voi ymmärtää sitä että miten se ihmisarvo ja ihmisoikeudet syntyy poks vaan sillä hetkellä kun siittiö menee munasoluun.masturboimine onkin syntiä. Lopeta se.
ja se sun olematon siittiösi ilman munasolua ja hedelmöittymistä ei oo vielä ihminen joten tää ei oikeestaan liity koko tähän asiaan herra näsä.
Minä ilmeisen omituinen ihminen jatkoin raskautta vaikka sain tietää odottavani down-poikaa rv 13.... Ja onneksi näin tein, koska nyt minulla on aivan ihana 4v poika :heart:
en mie kiellä etteikö siellä joukossa olisi ihania ja hyviä hetkiä, mutta mie en myöskään ole valmis jättämään omaa elämääni sivuun. mie olen avustanut tuota lasta, tai jo nykyisin nuorta aikuista ja tiedän miten fyysisesti rankkaa se on. toki kyseessä on kuitenkin vain keskivaikea vamma, ja älli toimiii normaalisti.Juu, kieltämättä lapsen kasvaessa se ero terveisiin lapsiin myös kasvaa ja arki alkaa selvemmin muokkautua lapsen erityistarpeisiin. Uskoisin että asioiden läheltä seuraaminen, siis nimenomaan se seuraaminen, ei mukana arjessa eläminen, on sellainen asia mikä saa kaiken näyttämään raskaammalta. Silloin näkee selkeästi sen kaiken ylimääräisen työn ja huolen, muttei kuitenkaan omaa lapseen sellaista tunnesidettä kuin omat vanhemmat ja ne läheiset joille lapsi on aidosti omaa perhettä. Siinä jää helposti se kaikki positiivinen ja antoisa osa arjesta huomaamatta.
Mitä noihin nosteluihin yms avustamisiin tulee niin ihmisten lähtökohdatkin on erilaisia. Meillä molemmat vanhemmat ovat työksene hoitaneet vanhuksia, vammasia ja muuten erilailla sairaita ihmisiä. Eli ihan aikuisen ihmisen perushoito, arvaamattomuus jne eivät nekään ole olleet vieraita tai pelottavia asioita. On jo ennen lapsen syntymää saanut nähdä että myös se joka ei kykene itsenäiseen elämään voi sopivan avun turvin elää hyvää ja täyspainoista elämää. Näin kaikkea sitä työtä ja huolta väheksymättä.