Helsingin ja Uudenmaan down-lapsista 90 % abortoidaan

Muista en tiedä, mutta ei minusta olisi tekemään itsemurhaa, vaikka toivoisinkin että minut olisi voitu abortoida. Itsemurha on kumminkiin niin eri asia kuin syntymättömyys. Vanhempien täytyy myös ajatella sitä miten he jaksavat vammaista lasta. Laittaa käsi sydämelle ja miettiä "Rakastaisinko sitä yhtä paljon kuin hänen terveitä sisaruksiaan? Jaksanko olla vammaisen lapseni puolella, kun muu maailma hänet tuomitsee?" jne.

ehkä maailma ei tuomitsisi jos ennakkoluuloja saataisiin karoitettua ja nämä "pakkomielteiset abortoijat" järkiinsä. Maailma muuttuu vaan jos asialle tehdään jotain, joka ikinen. Jos aborttien määrä jatkuu näillä lukemilla niin sehän todistaa ettei millään vammaisten puolustajien teoilla ole ollut merkitystä. Yhtä ennakkoluuloista sakkia kuin viiskyt vuotta sitten jolloin downlapsia suljettiin neljän seinän sisään piiloon katseilta.

Jos lapsia haluaa "tehdä", niin kannattaa miettiä etukäteen tarkkaan mitä oikeasti haluaa. Jos mikä tahansa ei kelpaakaan. Ken leikkiin ryhtyy....

 

Sinun lapsellasi on ilmeisesti aika lievä vamma? Itse en pyörätuolilla ikinä lähtisi yksin matkustelemaan, olisi sen verran vaikeaa. Samoin jos aivojen kehityksessä on jonkinlaista poikkeamaa. Omatkin vanhempani ovat olleet juurikin liian huolehtivaisia. Erityisesti teini-iässä se oli todellinen painolasti. Sai tuntea itsensä aina tätäkin vammaisemmaksi kun vanhemmat vahtivat kuin pikkulasta. Estivät mm. kavereiden hankkimisen sillä kun eivät uskaltaneet päästää irti. Vanhempana on jo parempi ja sikäli osaan ymmärtää heitä, hehän eivät tienneet vammastani ennen syntymääni. He eivät saaneet valita jaksavatko minua vai eivät.

Riippuu mitä tarkoitetaan lievällä vammalla. Mun lapseni on lyhytkasvuinen, hänellä on vain yksi yläraaja ja sekin on epämuodostunut. Selkäleikkauksella onneksi saatiin selkäranka melkein suoraan. Mun tyttäreni elää nyt erittäin hyvää elämää, meni juuri huhtikuussa naimisiin, opiskelee ensimmäistä vuotta unelmiensa alalla, johon 184:stä hakijasta valittiin vain 4 ja jotenkin se onnistuu lentokentilläkin aina matkatavaroidensa kanssa pärjäämään, vaikka mä en kaksikätisenä tajuakaan, miten.

 

Mä en tahtosi synnyttää ketään tänne kitumaan, eli pahasti vammainen sikiö olisi abortoitava, vaikka se olisi minulle miten tiukka paikka tahansa. Kauhea ajatellakin, millainen "elämä" lapsella olisi tiedossa. Joskus olin valmis abortoimaan down-sikiönkin, mutta synnytettyäni yhden, elävän ja terveen lapsen, en pelkän downin takia voisi sikiön henkeä riistää.

Mä mietin aikalailla samoin. Ennen ehkä olisin voinutkin keskeyttää raskauden downin takia, mutta nyt kun näitä lapsia on kaksi ihanaa ja tervettä niin ei se down riittäis mulle syyksi. Asiaan vaikuttanee myös se että olen tutustunut yhteen äitiin olla on kaksivuotias downpoika ja olen ihastunut siihen pikkumieheen ja huomannut että ei downit ole lainkaan sellaisia kuin olin aiemmin kuvitellut. Viime lauantaina leikkivät poikamme yli tunnin keskenään sisäpuistossa

 

Riippuu mitä tarkoitetaan lievällä vammalla. Mun lapseni on lyhytkasvuinen, hänellä on vain yksi yläraaja ja sekin on epämuodostunut. Selkäleikkauksella onneksi saatiin selkäranka melkein suoraan. Mun tyttäreni elää nyt erittäin hyvää elämää, meni juuri huhtikuussa naimisiin, opiskelee ensimmäistä vuotta unelmiensa alalla, johon 184:stä hakijasta valittiin vain 4 ja jotenkin se onnistuu lentokentilläkin aina matkatavaroidensa kanssa pärjäämään, vaikka mä en kaksikätisenä tajuakaan, miten.

Aika huimaltahan tuo kuulostaa. Toisaalta omat tuttuni koostuvat lähinnä joko tavallisissa pyörätuolissa olevista tai sähköpyörätuolilla liikkuvista. Itse liikun tavallisella mikä on vielä aika helppo saada pienen auton kyytiin avun kanssa, mutta yksin pyörätuolin kanssa matkustaminen olisi haasteellista, muttei välttämättä mahdotonta. Saanko kysyä tiesitkö lapsesi vammoista jo raskausaikana?

 

Aika huimaltahan tuo kuulostaa. Toisaalta omat tuttuni koostuvat lähinnä joko tavallisissa pyörätuolissa olevista tai sähköpyörätuolilla liikkuvista. Itse liikun tavallisella mikä on vielä aika helppo saada pienen auton kyytiin avun kanssa, mutta yksin pyörätuolin kanssa matkustaminen olisi haasteellista, muttei välttämättä mahdotonta. Saanko kysyä tiesitkö lapsesi vammoista jo raskausaikana?

En tiennyt raskausaikana ja hyvä niin. Luultavasti olisin silloin 24-vuotiaana päätynyt aborttiin, koska olisin kuvitellut, ettei musta olisi vammaisen lapsen äidiksi. Ja kyllähän mulle silloin vastavalmistuneena sairaanhoitajana tuli tytön syntyessä mieleeni kaikki mahdolliset kauhuskenaariot. Mutta jos olisin silloin nähnyt tulevaisuuteen, sadat itkut olisi mulla jäänyt itkemättä.

Mä en tosin ollut ylihuolehtivainen vaan alusta alkaen mulla kasvatuksen lähtökohta oli, että tytön pitää tavalla tai toisella pärjätä tässä yhteiskunnassa. Pistin vaan silmät kiinni, kun tyttö aikoinaan erikoisvarustetulla polkupyörällä ajoi suoraan pensaaseen. Eikä mun tyttäreni todellakaan toivo, että hänet olisi abortoitu. Hyvin onnellinen tuntuu nuori rouva nyt olevan.

 

On niillä oikeus elää yleisellä tasolla ajateltuna, muttei toivottuna ja odotettuna perheenjäsenenä ainakaan meidän perheessä. Silti jos meille yllätyksenä salissa paljastuisin down-lapsi, varmasti rakastaisin häntä.

Ihan samaa mieltä olen. Tosin yllätyksenäkin down-lapsi olisi varmaan aika kova paikka, enkä osaa omaa suhtautumistani edes arvata etukäteen. Toivottavasti ei koskaan selviä tosielämässä, koska se on ollut yksi suurimpia pelkojani aivan lapsesta asti.

 

Minulla ei ole lapsia, mutta tiedän kantavani kehitysvammaisuutta aiheuttavaa viallista kromosomia. Mikäli tulisin raskaaksi, haluaisin selvittää sikiön tilanteen testeillä. Sitä en osaa sanoa haluaisinko abortin mikäli sikiö olisi vammainen. En ole abortin vastustaja joten se olisi yksi vaihtoehto.

 

Teen päivittäin töitä eriasteisten kehitysvammaisten kanssa, mukana myös pari downia ja jos kerran voi valita sen keskeytyksen ja viikkojakin olisi vasta se 12-13 niin kyllä sen keskeytyksen tekisin. Se on niin helppoa niitä kiviä heitelläkun ei itse sellaista lasta tarvitse hoitaa, kun taas ne joilla vammainen lapsi on ovat huonoja puhumaan keskeytyksen puolesta. Kuka nyt halauaisi ajatella jo elävän ja syntyneen lapsen olemassa olemattomuutta.

 

Jokaisen on tehtävä se ratkaisu jonka kanssa itse pystyy elämään. Päätös ei varmasti ole helppo puoleen eikä toiseen. Downiin en ole niin hyvin perehtynyt että osaisin tässä omaa päätöstäni tehdä, vamma-/ennustekohtaisesti tekisin todennäköisesti päätöksen. Minusta se että elämä ei ole täydellinen pitää hyväksyä jo lapsia suunniteltaessa, niin paljon voi tapahtua sellaista jota kukaan ei pysty ennustamaan.

 

voi entäpä jos ei oiskaan down lapsi että kun synnyttäis ni sitten myöhemmin paljastuis että lapsella ois esim adhd tai jotain muuta aspeger, autisti.... vaikeita asioita ja sairauksia hoidettavana laitetaanko sittenkin äkkiä laitokseen tai lakataan rakastamasta tai sanotaan ettei voi hoitaa??????jos noin ajattelee kaikesta niin kannattaa harkita tarkkaan lastenhankitaa kohallaan kun se ei aina oo miten itse tahtoo... esim minä tahdon terveen lapsen kukapa ei haluais mut aina ei saa valita.

 

Aika huimaltahan tuo kuulostaa. Toisaalta omat tuttuni koostuvat lähinnä joko tavallisissa pyörätuolissa olevista tai sähköpyörätuolilla liikkuvista. Itse liikun tavallisella mikä on vielä aika helppo saada pienen auton kyytiin avun kanssa, mutta yksin pyörätuolin kanssa matkustaminen olisi haasteellista, muttei välttämättä mahdotonta. Saanko kysyä tiesitkö lapsesi vammoista jo raskausaikana?

Tuossa kauppareissulla tuli vielä mieleeni, että tyttäreni on sanonut maailmalla matkustelun olevan helpompaa kuin Suomessa matkustelun. Suomessa kun jokainen huolehtii itsestään, mutta maailmalla ihmiset tarjoutuvat auttamaan. Myös asiakaspalvelu on maailmalla toisenlaista, ei ole tiptop tarkkoja määräyksiä siitä, miten saat palvella ja mitä mikäkin palvelu maksaa. Esim viime kesänä paria päivää ennen tytön paluulentoa lentoyhtiö, jolla tytön piti matkustaa Mexico Cityyn, menikin konkurssiin. Pikaisesti siis varaamaan uudet liput, sillä Mexico Citystä taas liput oli jo Lufthansan lennolle hankittu. Liput saatuaan tyttö tajusi, että Mexico Cityssä onkin terminaalin vaihto ja hänen pitäisi saada sekä käsimatkatavarat että matkalaukku terminaalista toiseen. Noh, tyttö soitti lentoyhtiöön, josta kerrottiin, että heillä ei ole sellaista palvelua, että matkatavarat menisivät suoraan toisen yhtiön koneeseen. Mutta selitettyään tilanteen lentoyhtiöstä sanottiin, että tottakai he tuossa tapauksessa hoitavat matkalaukun tytön puolesta. Eikä maksanut mitään ylimääräistä. Ja laukkukin tuli ihan ajallaan eikä jäänyt minnekään seikkailemaan.

Tyttö on reissannut eri puolilla Eurooppaa sekä Japanissa ja Meksikossa. Vain Finnairin lennolla hänellä on ollut hieman hankaluuksia vammansa vuoksi ja senpä takia lentää yleensä mieluummin muilla kuin kotimaisilla lentoyhtiöillä. Samoin kuulemma vain Helsinki-Vantaalla on turvatarkastuksessa oltu vähän tympiintyneen oloisia, kun on ollut hankalaa kaivella esiin niitä nesteitä ja läppäriä, kaikkialla muualla on turvatarkastuksessa tyttöä autettu tuossa hommassa.

 

Me ei haluttu tietää ultrassa onko riskiä downin syndroomaan, koska päätettiin että se ois meidän lapsi joka tapauksessa, tuli millainen tuli. Ei se, että on downin syndrooma, tarkoita että olisi hyödytön yhteiskunnalle tai että joutuisi elämään huonon elämän! Totta on että tarvitsee todennäköisesti hoitoa koko elämänsä, mutta se ei tarkoita etteikö olisi paljon annettavaa tai voisi olla onnellinen, hyvässä tapauksessa onnellisempikin kuin monet "tavikset"...

 

Ihan hyvähän se on, laitoksissa niistä suurinosa joutuu elämänsä elämään. Ja kellä on voimia hoitaa itse. Ei olis mulla ainakaan.

 

Mulla on viisi lasta. En ole halunnut sikiötutkimuksia. Ihan vaan siksi, että ensinnäkin ne ovat epävarmoja. Toiseksikin, olen halunnut ottaa vastaan
lapseni sellaisena kuin he syntyvät. Kaikki syntyivät terveinä.

 

Ihan hyvähän se on, laitoksissa niistä suurinosa joutuu elämänsä elämään. Ja kellä on voimia hoitaa itse. Ei olis mulla ainakaan.

On sellaisiakin sairauksia, jotka eivät näy ultrassa.
Todella pahoja ovat psykiatriset sairaudet, tai neurologiset poikkeavuudet esim. vaikea autismi.
Ihminen olisi kropaltaan täysin kunnossa, mutta mieli on solmussa eikä toimi.

 

[QUOTE="vierailija";23896009]On sellaisiakin sairauksia, jotka eivät näy ultrassa.
Todella pahoja ovat psykiatriset sairaudet, tai neurologiset poikkeavuudet esim. vaikea autismi.
Ihminen olisi kropaltaan täysin kunnossa, mutta mieli on solmussa eikä toimi.[/QUOTE]

Nii in, mitä sitten.
En pystyis itse mihinkään sikiöseulontoihin kun pelkään kaikkia tutkimuksia, mutta jos joku pystyy, niin ihan hyvä ettei ole pakko kehitysvammasta synnyttää jos ei halua.

 

Nii in, mitä sitten.
En pystyis itse mihinkään sikiöseulontoihin kun pelkään kaikkia tutkimuksia, mutta jos joku pystyy, niin ihan hyvä ettei ole pakko kehitysvammasta synnyttää jos ei halua.

Kaikkia kehitysvammoja ei voida selvittää sikiöseulonnoilla. Jos ei halua synnyttää kehitysvammaista, niin silloin ei pidä hankkiutua raskaaksi. Jos kuitenkin käy vahinko ja tulee raskaaksi, on tehtävä heti abortti. Se on ainoa varma tapa välttyä kehitysvammaisen synnyttämiseltä.

 

[QUOTE="vieras";23024383]Silloin saadaan vasta epäilys, että kaikki ei normaalia. Sen jälkeen tehdään vielä lisätutkimuksia, jolloin varmennetaan, onko kyseessä down.[/QUOTE]

Näinpä, ja sit se abortti itsessään menee ainakin täällä lähes viikoille 20 asti. Kun tehdään se lapsivesipunktio, joka varmistaa sen epäilyn jotka sikiöseulassa herää.

 

Mä olisin ajatellut, että luku olisi suurempi taas. :-o

 

[QUOTE="vieras";28282345]Näinpä, ja sit se abortti itsessään menee ainakin täällä lähes viikoille 20 asti. Kun tehdään se lapsivesipunktio, joka varmistaa sen epäilyn jotka sikiöseulassa herää.[/QUOTE]

Istukkabiopsialla saa tuloksen aikaisemmin, jos istukkanäytteen otto vaan onnistuu.

Mä ymmärrän täysin miksi moni päätyy aborttiin saadessaan tietää odottavansa kehitysvammaista vauvaa.Eikä ne syyt todellakaan kuulu ulkopuolisille.

 

En syyllistäis ketään jos keskeyttäs raskauden, mutta down ei ole pahin mahdollinen kehitysvamma, esim.vaikeasti autistit ovat huomattavasti haastavampia. Ja sehän ei näy seuloissa.

 

[QUOTE="vieras";28282566]En syyllistäis ketään jos keskeyttäs raskauden, mutta down ei ole pahin mahdollinen kehitysvamma, esim.vaikeasti autistit ovat huomattavasti haastavampia. Ja sehän ei näy seuloissa.[/QUOTE]

Voi kuule, kaikista sikiön mahdollisista vammoista se downkin on aika kepoista kamaa. Monet rakenneultrassa löydetyt vammat ovat sitä luokkaa, ettei lapsi ole ylipäänsä elinkelpoinen. Siinä myös yks autismi on pikkujuttu, vakka voikin tehdä perheen elämästä helvettiä.