Herkkuja, herkkuja...
Yritän välttää kiusausta sitkeästi. Tekisi kovasti mieli makeaa, "repsahdin" ja söin sokeroitua jukurttia. Esikoinen oli suurikokoinen, ja vaikka sokereissa ei ollut missään odotuksen vaiheessa häikkää vaan geeneissä on "vikaa", niin yritän vähitellen siirtyä raskausdiabetes-ruokavaliolle. Että ei sitten ainakaan voi itseään syyttää, jos tästäkin vauvasta tulee suuri. Nähdään sitten, auttaako se minkä verran. Yhtä isoa saati isompaa en haluaisi uudelleen synnyttää alateitse. Pelottava ajatus.
Nyt jo tuskastuttaa tuo vatsan kasvu. Sf-mittaa ei ole vielä otettu, ens ma olis seuraava neuvola ja pe 19.9. rakenneultra, joten ehkä sitten tulee vähän lisää tietoa asiasta. Mutta opusten mukaan näillä viikoilla kohtu ylettyy melkein navan korkeudelle ja mulla se on jo vähän navan yläpuolella (rv 19+4?). Että ei taas lupaa hyvää tuo...
Voi teitä, joilla on vieläkin pahoinvointia. :| Mulla varsinaisesti ei ole ollut muutamaan viikkoon, mutta vieläkin jotkut jutut tekee pahaa, kuten esim. riisipuuron haju (esikoinen syö usein iltapalaksi), jotkut hedelmät ja etenkin vauvojen hedelmäsoseet (joita myös esikoinen syö puuron kanssa) ja vahvan tuoksuiset omenat. Ja tomaattia kun syön, niin tulee vähän kuvottava olo loppupäiväksi.
Tärppi meillä kävi vähän ennen kuin oli tarkoitus. Esikoisen imettämisen lopettamisen jälkeen ehti tulle yhdet menkat, joiden alkupäivinä sitten ehkäisy oli vähän niin ja näin "kun ei kai ole kovin todennäköistä että silloin tärppää". Niinpä. Pilleriresepti jäi odottelemaan seuraavia kuukautisia hamaan tulevaisuuteen... Aluksi ei ollut siis pelkästään positiivinen yllätys, mutta nykyään ehdottomasti on ihan oivasti asia näin. Saa nähdä, miltä sitten tuntuu kun on kaksi vaippaikäistä talossa. Vähän jänskättää...
Väsymys taas painaa, kun tuo pikkumies on nyt nukkunut vähän heikohkosti. Normaalisti sen jaksaa ihan ok, mutta ei nyt. Huoh.
Jaksamista kaikille!
Yritän välttää kiusausta sitkeästi. Tekisi kovasti mieli makeaa, "repsahdin" ja söin sokeroitua jukurttia. Esikoinen oli suurikokoinen, ja vaikka sokereissa ei ollut missään odotuksen vaiheessa häikkää vaan geeneissä on "vikaa", niin yritän vähitellen siirtyä raskausdiabetes-ruokavaliolle. Että ei sitten ainakaan voi itseään syyttää, jos tästäkin vauvasta tulee suuri. Nähdään sitten, auttaako se minkä verran. Yhtä isoa saati isompaa en haluaisi uudelleen synnyttää alateitse. Pelottava ajatus.
Nyt jo tuskastuttaa tuo vatsan kasvu. Sf-mittaa ei ole vielä otettu, ens ma olis seuraava neuvola ja pe 19.9. rakenneultra, joten ehkä sitten tulee vähän lisää tietoa asiasta. Mutta opusten mukaan näillä viikoilla kohtu ylettyy melkein navan korkeudelle ja mulla se on jo vähän navan yläpuolella (rv 19+4?). Että ei taas lupaa hyvää tuo...
Voi teitä, joilla on vieläkin pahoinvointia. :| Mulla varsinaisesti ei ole ollut muutamaan viikkoon, mutta vieläkin jotkut jutut tekee pahaa, kuten esim. riisipuuron haju (esikoinen syö usein iltapalaksi), jotkut hedelmät ja etenkin vauvojen hedelmäsoseet (joita myös esikoinen syö puuron kanssa) ja vahvan tuoksuiset omenat. Ja tomaattia kun syön, niin tulee vähän kuvottava olo loppupäiväksi.
Tärppi meillä kävi vähän ennen kuin oli tarkoitus. Esikoisen imettämisen lopettamisen jälkeen ehti tulle yhdet menkat, joiden alkupäivinä sitten ehkäisy oli vähän niin ja näin "kun ei kai ole kovin todennäköistä että silloin tärppää". Niinpä. Pilleriresepti jäi odottelemaan seuraavia kuukautisia hamaan tulevaisuuteen... Aluksi ei ollut siis pelkästään positiivinen yllätys, mutta nykyään ehdottomasti on ihan oivasti asia näin. Saa nähdä, miltä sitten tuntuu kun on kaksi vaippaikäistä talossa. Vähän jänskättää...
Väsymys taas painaa, kun tuo pikkumies on nyt nukkunut vähän heikohkosti. Normaalisti sen jaksaa ihan ok, mutta ei nyt. Huoh.
Jaksamista kaikille!