Helmimasut 2009 ~Syyskuussa~

Herkkuja, herkkuja...
Yritän välttää kiusausta sitkeästi. Tekisi kovasti mieli makeaa, "repsahdin" ja söin sokeroitua jukurttia. Esikoinen oli suurikokoinen, ja vaikka sokereissa ei ollut missään odotuksen vaiheessa häikkää vaan geeneissä on "vikaa", niin yritän vähitellen siirtyä raskausdiabetes-ruokavaliolle. Että ei sitten ainakaan voi itseään syyttää, jos tästäkin vauvasta tulee suuri. Nähdään sitten, auttaako se minkä verran. Yhtä isoa saati isompaa en haluaisi uudelleen synnyttää alateitse. Pelottava ajatus.

Nyt jo tuskastuttaa tuo vatsan kasvu. Sf-mittaa ei ole vielä otettu, ens ma olis seuraava neuvola ja pe 19.9. rakenneultra, joten ehkä sitten tulee vähän lisää tietoa asiasta. Mutta opusten mukaan näillä viikoilla kohtu ylettyy melkein navan korkeudelle ja mulla se on jo vähän navan yläpuolella (rv 19+4?). Että ei taas lupaa hyvää tuo...

Voi teitä, joilla on vieläkin pahoinvointia. :| Mulla varsinaisesti ei ole ollut muutamaan viikkoon, mutta vieläkin jotkut jutut tekee pahaa, kuten esim. riisipuuron haju (esikoinen syö usein iltapalaksi), jotkut hedelmät ja etenkin vauvojen hedelmäsoseet (joita myös esikoinen syö puuron kanssa) ja vahvan tuoksuiset omenat. Ja tomaattia kun syön, niin tulee vähän kuvottava olo loppupäiväksi.

Tärppi meillä kävi vähän ennen kuin oli tarkoitus. Esikoisen imettämisen lopettamisen jälkeen ehti tulle yhdet menkat, joiden alkupäivinä sitten ehkäisy oli vähän niin ja näin "kun ei kai ole kovin todennäköistä että silloin tärppää". Niinpä. Pilleriresepti jäi odottelemaan seuraavia kuukautisia hamaan tulevaisuuteen... Aluksi ei ollut siis pelkästään positiivinen yllätys, mutta nykyään ehdottomasti on ihan oivasti asia näin. Saa nähdä, miltä sitten tuntuu kun on kaksi vaippaikäistä talossa. Vähän jänskättää...

Väsymys taas painaa, kun tuo pikkumies on nyt nukkunut vähän heikohkosti. Normaalisti sen jaksaa ihan ok, mutta ei nyt. Huoh.

Jaksamista kaikille!

 

:wave:

 

Pahoittelen jo heti aluksi etten muista juuri koskaan kommentoida muiden juttuja... paitsi niitä jotka kolahtaa täysillä omaan odotukseen! Nytkin tätä alkaessa oli mielessä vaikka mitä ja silti taisin jo unohtaa... :snotty:

No ainakin sitä piti kertomani, että eilen neuvolassa ja sydänäänet todella vahvat. Aloin epäröidä tyttöoloani...ja näinkin sitten viime yönä unta että poika tuli! :heart: Se syntyi niinku just nyt mutta oli ihan valmis ihana suloinen vauva! Mietin siinä unessa sitten, että hei, mun pitää siis kai jäädä nyt äitiyslomalle vaikka on vasta syyskuu

Ja raskauspäästä tää on jo paha: unohdin, että mulle oli merkattu tämä päivä vapaapäiväksi!!!!!!!!!!! Aamupäivällä sitten töissä yhtäkkiä aloin asiaa miettimään ja menin tarkistamaan työvuoroista: juu-u, vapaapäivä Mietinpä siinä sitten, että koska täällä olen niin pidetään se vapaa sitten myöhemmin Kolmeen asti olin töissä ja nyt tooooosi väsy... :/

nimistä meillä on monia vaihtoehtoja/ehdotuksia, helpommin löytyy tytölle kuin pojalle... Siinä mielessä rajoitettua, että kun nuo 2 vanhempaa lasta alkaa samalla alkukirjaimella, niin tämän nimi tulee kanssa olemaan A-ryhmää =) Aikaisemmissa raskauksissa: kun odotin tyttöä, nimivaihtoehtoja oli tytölle paljon enemmän. Kun odotin poikaa: nimivaihtoehtoja oli pojalle vaikka miten muttei tytölle. Tässä raskaudessa siis nimiä helpommin tytölle, joten oliskohan tyttö tulossa...?

tärpistä heti on tärpännyt vaikka mieskin vaihtui välillä

Olikohan muuta....en muista :ashamed: uunista tulee niin hyvä ruuan tuoksu, että taidan mennä laittamaan lautasia pöytään...

Ai niin, sitä piti vielä purkaa, että olin eilen piiiiiiitkästä aikaa lenkillä. Ja illalla oli sellainen liitoskipu että!! Pitänee yrittää ahkerammin liikkua, jotta paikat tottuu ennen viimeisten kuukausien lyllerrystä

Mukavan rentoa vauvamasufiilistely-viikonloppua kaikille :wave:

UÄ 15+6

 

Heipsis taas! :wave:

Pikavisiitti, kun täytyy kohta hakea esikko lätkäreeneistä...

Taas ois kommentoitavaa vaikka kuin, mutta täämä pää kun on mikä on, niin arvatkaas muistanko mitään... :headwall: Täytynee ottaa käyttöön se paperille kirjaus systeemi jota joku (arvatkaa muistanko kuka?? ) jo käyttää...

Kävin eilen neuvolassa, kun työterveystarkastuksen yhteydessä tuli esille,että on kolesteroliarvot vähän mettässä... :ashamed: Verikoe näytti kokonaiskolesteroliksi 7.3!! Siis apua! suositusyläraja on 5!! Yritän lohduttautua sillä mahdollisuudella että raskaus saattaa vääristää koetuloksia, ainakin työterveydessä näin sanottiin. Onko kellään parempaa tietoa asiasta? Mulla on sukurasite olemassa, ja keväällä ennen raskautta kontrollinäyte oli 5.5, mutta tuo 7.3 kuulostaa hurjalta...
Samalla kuunneltiin sydänäänet,kun en sen rv15.n kutittelujen jälkeen ole mitään tuntenut, ja samantien ne äänet löyty,ja karkuunkin lähti, enkä tuntenut sitäkään, että kai ne sit jossainvaiheessa alkaa tuntua kun malttaa odotella.
Kysyin terkalta myös noista tyttö-ja poikasykkeistä joista täällä on ollut puhetta, ja sanoi ettei niistä voi mitään päätellä, mutta sykeäänen kirkkaudesta kokenut terkka kuulee kumpi olis... Tytöllä kirkkaampi, pojalla matalampi... Tiä sitten siitä... Ei suostunut mulle sanomaan kummalta kuulosti :/ .

Tyhmä kysymys viä. mikä on bolakoru??

tatuka ja väiski 17+3

 

Huh, olinpa poikki. Töistä tultua oli pakko vetää kahden tunnin päikkärit!

Kommentointi: Monesti tulee mielessä ajateltua/sympatiseerattua jotain nimimerkkiä vaikkei sitä itse tekstiin sitten tulisikaan kirjoitettua. Joskus myös tuntuu, että itselle ei "kukaan" kommentoi "koskaan" mitään, mutta se on helppo ohittaa, kun tietää, että moni näitä juttuja kuitenkin lukee ja huomioi vaikka ei mitään sanoisi. Ja onhan se kommentointi sidoksissa omaan aktiivisuuteen, eli mun on aika turha vissiin valittaa, kun en muillekaan paljoa kommentoi niin, että osoittaisin just jollekin henkilölle. Kaikkien jutut luen kyllä tarkkaan. :saint:

Imetyksen ehkäisytehoon ei muuten kannata sitten yhtään luottaa! Ellei meinaa hankkia lisää pienokaisia heti perään. Kuopus oli täysimetyksellä 6 kk, mutta mulla alkoi menkat siinä 6-8 viikon jälkeen synnytyksestä. Ja en ois todellakaan halunnut vielä tuolloin kolmatta, kun kaksi ekaa syntyi reilun vuoden ikäerolla. Onneksi ei käynyt vahinkoa.

Pitäisköhän munkin hankkia tuollainen Bola kun se tuntuu olevan nyt trendinä.

Rasunaamari: Mä olen käynyt kaksi kertaa 4D-ultrassa Helsingissä Bruno Cacciatorella ja mielestäni häneltä saa kyllä varman tuloksen. Ilmoittikin sen aina niin, että tyttö se on, eikä mitään jossitteluja. En ole kuullut, että Bruno olisi koskaan erehtynyt. Mutta tavallisissa ultrissa voi kyllä vika-arvauksia tulla. Tällä kertaa jää 4D väliin, kun on kuitenkin sen verran kallista lystiä ja hinnat varmaan nousseet vielä ihan hurjasti siitä kun viimeksi käytiin.

Nyt menen ottamaan Dajm-jätskiä ja siirryn töllöttämään maajusseja. Joku niistä naisistakin kuulemma on jo kerennyt siunattuun tilaan.

Kössi 19+1

 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kommenteista;
kaikki jutut minäkin luen ja sujuvasti nyökyttelen mutta unohdan vastata. Mutta ei sen takia kannata painua taka vasemmalle.

Tärpistä;
Meillä napsahti kanssa helposti, mutta sehän ei se meidän ongelma juuri olekkaan ollut vaan se kuinka kyydissä pysyisivät :/ Tosin meillä kun on tarvittu kahteen viimeiseen muutakin kuin luonto äiti, niin laskettu tarkkaan hyvät päivät. Mutta haavemamman ja muutaman muun kanssa ollaan tällaisia vanhoja mammoja, niin voisi luulla että huonommin napppaisi.Mutta mitä vielä! B)

Nimistä;
Meillä kanssa nimet valmiina, oli kumpaa hyvänsä.Tosin pojalle monen monta ihanaa nimeä, mutta tytölle yksi ja ainoa ja oikea.Lapsilla ei ole alkukirjain juttuja, mutta pojat loppuu määrätyllä tavalla ja ovat samanpituisia nimiä.

haavemammalla varsinainen kuvio vetämässä mökillä!!Ei vaan, mukava jos toimeen tulette. Onhan elämää ennen ja jälkeen. Olen kanssa joskus istunut lasten kutsuilla nykyisen ja exän kanssa, mutta huvittanut on jotenkin tilanne koomisuudessaan.Tosin exä oli vain sellainen nuoruus rakkaus.

Bola-koru;
haaveilussa olisi mutta taitaapi olla pari muutakin juttua mitä pitäisi hankkia kiireemmin..

Omaa napaa; Nyt vatsa pullahti, mähän sanoin että se on sellainen simsala pim, niin mulla onkin vauva masu!!
Rakenne ultrassa käyty ja viikoa isommaksi todettu, tosin hedelmöitys tiedetään tuntien tarkkudella, joten ei vaihdettu.Pääasia että kasvua oli kovasti.19+1 painoarvio oli 303g.Ja kaikki viimeisen päälle hyvin.Kaikki käytiin hitaasti ja tarkasti läpi elin elimeltä.olin tosi tyytyväinen ultraan.pelkällä 2d;llä tehty mutta kun laiha olen niin näkyvyys ihan mieletön.Pystyi laskemaan sormen nivelet ja kaikki.
Juu ja näin, mä näin..Pienen pimpuran..se on tyttö..Ultraajakin varmisti näkemäni, mutta sanoi n.75% varmuudella..Mutta lokakuun alussa on seuraava ultra jolloin myös mun neuvola eli silloin varmistuksen varmistukseksi kysyn uudelleen..Mutta nyt on kaupasta revitty rekeiltä hullun kiilto silmissä neidin vaatteita.Tosin lappuja en ole irrottanut jos vaikka onkin vika arvio, niin voin vaattet antaa lahjaksi.
Jaa juu ja neuvolassa kaikki ok, edelleen paineet alhaalla, painoa on nyt tullut 300g lähtöön lisää eli just vauvan verran ja pisu puhdas.
Mutta sekasinhan mä nyt sitten olen ollut ultra näkymistä, hoen vaan tyhmänä että tyttö..

Mutta nyt nukkumaan ja ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!!

sini ja 19+4

 

:wave:

 

mullakin menee kyllä suoraan sanottuna vähä ohi sellaiset kommentit, mitkä ei kosketa mua, ja olen muutenkin vähä hukassa kun on kestänyt niin kauan kun olen täällä viimeksi käynyt. mutta kyllä kaikki luen ja niihin vastaan mitkä koskettaa muakin..

meillä herätty 7.30 tytön kaa ja mies heränny 8.10.

toissa yönä kemi haisi ja minä sitten toissa yönä heräsin pelkkään siihen hajuun ku oli niin paha olo, että meinas oksennus tulla..

meillä tytistä ehkäisy lopetettiin toukokuussa 2005 ja neiti ilmoitti itsestään 14.2.2006. laskettu aika oli 22.10.2006 mutta neiti päätti syntyä 19.10.2006.

täsä lopetettiin ehkäisy helmikuussa 2008, ja tämä ilmoitti tulostaan 2.6.2008, ja laskettu aika siis 7.2.2009

onko täällä muuten kaikki töissä käyviä? kuinka monelle tulossa kaksoset? mitä ootte ammatiltanne? kauan ootte olleet miehenne kanssa yhdessä/kihloissa/naimisissa? mitä miehenne on ammatiltaan? onko lemmikkeja?!

mä en ole töissä käyvä. valmistuin toukokuussa 2008 nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi (vuodella se venähti, kun tyttö päätti tulla, mutta ainakin oli pätevä syy valmistua vuotta myöhemmin), ja sitten olen vain ollut tytön kanssa kotona.. meille on näillä näkymin tulossa vain yksi, mutta eiköhän se viimeistään 23.9 selviä, kun mennää rakenne ultraan. meillä miehen kaa ollaan alettu seurustelemaan 9.7.2004, kihloihin mentiin 9.12.2004, vähä niinkuin sormuksista luovuttiin (tuli kauhee riita ja siitä asti sormukset ollu hyllyssä) joulukuu 2006, mutta yhdessäkumminkin vielä asustellaan. mies on rekkakuski, ja tällä hetkellä alamäellä, outokummussa, torniossa töissä.

meillä on pojalle nimi valmiina (sama mikä päätettiin jo kun tyttöä odotettiin), mutta tytön nimi vielä hakusessa, samalla tavalla kun kummitkin.. ei oo niitäkään vielä päätetty..

t.pia, tytti 10/06, nökö 19 (jippii!!! täysiä viikkoja taas)

 

Huomenta!

Muksujen piti olla isäs luona tän vkl:n mut eipä menneetkää ni ei saanu nukkuu kauaa |O .

Pinja87 Kyssärit: Töissä käyn joka päivä Turus ja oon hammashoitaja. Oon myös lähihoitaja mut äitiysloman jälkee aattelin hakee taas jotain muuta opiskelee.
Nykyisen miehen kaa ollaa oltu 1/06 lähtien ja ollaa avoliitos, ei kihloissa. Mulla on edellisest liitost -00 tyttö ja -02 poika.
Mies on tehtaal duunis, ammattii en varmaks osaa sanoo .
Lemmikkeinä vaan kaloi, ei muuta.

Tarttee täst koht lähtee katsastaa autoo ku olis taas sellane aika ja jos samal reisul kävis lasten kaa kirpparil ku Turkuun päin tarttee taas lähtee.
17+1

 

tatuka Bola-koru: http://www.bebes.fi/kauppa/product_info.php?cPath=27&products_id=1553

pinja87 sun galluppiin heti vastattava ettei unohu
Eli minä en oo töissä vaan hoitovapaalla edelleen, 2004 valmistuin lähihoitajaksi, mutta työpaikkaa ei ole odottamassa. Että eikun työkkäriin vaan sit joskus..
Miehen kanssa ollaan oltu 5vuotta yhdessa,joista yli 4kihloissa ja marraskuussa tulee 3v naimisissa..jos ehtii tulla.
Lemmikkejä ei löydy.

nimi meillä on ihan erilainn nimimaku. Vähän alustavasti puhuttiin yhdessä vaiheessa ja saatiin tytölle nimi ja pojalle ehkä ensimmäinen nimi. Mutta minä oon tullu ehkä vähän katumapäälle sen tytön nimen kanssa,se jotenkin nyt särähtää mun korvaan, mut saa nähä sit miltä se vauva näyttää

Nyt lähetään pojan kanssa askarteleen nimpparilahja/korttia mummolla, tänään on pojan ja mummon yhteiset bileet kun sattu nimpparit lähekkäin Ois viimeset "omat" juhlat pojalle, tai ilman et tarvii jakaa sitä huomioo niin paljon(vaikka nyt mummo juhliikin samalla..) Synttäreillä on sit jo vauva..

labello ja mytty 18+6

 

Saanko avautua?!
Nyt kiristää pipo :kieh: Mä en saanu unta viimeyönä, en millään, vaikka väsytti ihan hirveesti illalla sänkyyn mennessä. Mietin työasioita ja kaikkea... Sitten alkoi koskemaan ööh, nivusiin? vai minne ihmeeseen, en osaa edes selittää, pakotti...
Noh, nousin sitten ajoissa ylös, lenkille raittiiseen ilmaan. Koirahan oli pakko viedä ulos. Siinä ärsytyksen aihe yksi. Miksi se on muka miehelle itsestään selvyys että se voi maata puoleen päivään ja minä huolehdin kaiken?!?
Noh, sitten koira piti "teljetä" keittiöön, että sain siivottua eteisen, olkkarin yms. raahaan yksin matot ulos, imuroin, pesen lattiat jne... ja se koira tunkee vaan sieltä keittiöstä pois ja kun sen saa takaisin alkaa hirveä uikutus. Ihan kun se ois sinne muka joskus unohdettu!
Pyykit koneeseen ja kauppaan, ennenkun poika tulee kotiin.
Kiva raahata kaks painavaa kauppakassia yksin... kun tietää ettei nyt tarvis leikkiä niiden kantamusten kanssa. Mutta iltaan astiko pitäis odottaa et saa apua?! ja jos ei ukko ite tajua herätä ja tulla auttamaan niin olkoon.
Tossa ruokaa tehdessä tuli sellaien olo että asun täällä 2 lapsen kanssa ja kolmas tulossa
Kyllä minä sitä miestä rakastan ja se on ihana ja hauska ja kiva, mutta tää on nyt taas tätä... Melkein itku tuli kun jynssäsin suutuspäissäni eteisen kaappia. En ymmärrä mistä siihenki sitä ihmeellistä likaa on tullut.
Enkä ymmärrä, miksi noi koiran karvat ym. jälet lattioissa ottaa päähän nyt niin paljon!! :xmas:
Kunhan poika tulee kotiin, taidan lähteä pihalle.
Mies äsken heräs ja kävi kattomassa mitä mä teen... en sanonu sille mitään... tajusi että nyt on rouvalla porot nokassa... great! :ashamed:

onneksi pakastimessa odottaa vanilijajäätelö+mansikkahillo!!
vielä kun lakanat vaihdan sänkyyn...

 

Lorelai Tuttuja fiiliksiä ja meillä vasta esikoinen tulossa ettei mulla nyt niin paljoa pitäisi mitään olla!!!! Tuntuu siltä ku mies ei muuta tekisi kun nukkuisi ja kävisi töissä! Ok, yöputki päällä mutta ÄRSYTTÄÄ silti! Koko kämppä tuntuu olevan täynnä koirankarvaa, KUOLAA ja seinilläkin tuntuu roikkuvan niitä limaklimppejä ihan joka paikassa. Kaikki ovenpielet ja ovet on täynnä kuonon jälkiä ja AaRrGgggg! Tältä siis tuntuu... Oikeasti meillä on yllättävän siistiä! Tuntuu myös ettei muuta ehdi kuin viedä koiria ulos, siivota, tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä. Jotain kun yrittää tehdä tai perseensä nostaa tuolilta niin kahdeksan jalkaa ja neljä silmää seuraa sentin päässä VAATIMASSA jotain.
Sitten kun istuu alas niin miettii hetken niin oikeasti ei se mies niin kamala ole ja oikeastaan se tekee paljonkin... Oikeastaan se tekee enemmän kuin tarpeeksi ja ei siinä muutenkaan mitään valitettavaa ole. Oikeastaan jos ajattelen tarkemmin niin munhan pitäisi olla onnellinen et se jaksaa tälläistä hullua ämmää jonka mielialat vaihtelee laidasta laitaan hetkessä!
Eikä ne koiralapsetkaan niin ärsyttäviä ole. Oikeastaan ne on todella helppoja ja tälläkään hetkellä en edes näe kumpaakaan. Nukkuvat jossain tyytyväisinä. Niin ja oikeastaan ei mulla tässä kummempaa kiirettäkään ole =) Kai se on nämä hormonit kun saa kaiken tuntumaan ja näyttämään kamalammalta.
Ehkä tämä olo tästä rauhoittuu taas kun miehen yöputki loppuu ja hetkeksi palaa normaali arki kuvioihin. Eli viikoksi ennen seuraavaa yöputkea ja taas mennään ylikierroksilla... Mä mietin aina ärtyneenä et mies ajattelee vaan itseään mutta kukakohan meillä oikeastaan mahtaa olla se minäminäminäminä...

Pinjan kyssärit Toimistoalalla ja jään kotiin marraskuussa. Ammattina/koulutuksena merkonomi ja palkanlaskija.Yhdessä lähes 5 vuotta, kihloissa 4 ja naimisissa 2 vuotta. Mies sosiaalialalla ja lemmikkeinä kaksi koiraa.

Marraskuun puoleen väliin pitäisi jaksaa töitä ja sitten saa jäädä kotiin. Eli olisikohan 9 viikkoa vielä jäljellä! Kun joskus äippäloman/hoitovapaan jälkeen/lopussa mietin taas töihin menoa niin alan vaihdos olisi kyllä paikallaan. Onko muita joilla suunnitelmissa vaihtaa alaa "loman" jälkeen?! Haluaisin itse olla kotona ainakin kaksi vuotta ja miettiä sitten siinä sivussa mitä haluaisin tehdä. Päätetyön pariin en enää haluaisi kun niskat ja selkä ei siitä oikein tykkää, mutta katsotaan nyt. Saa nähdä miten ensi viikko töissä menee kun edellisen olin sairaslomalla issiaksen takia ja vieläkään selkä ei ole yhtään parempi.

Tuli omaanapaa ja valitusta mutta en voi miehellekään valittaa kun nukkuu edelleen.

Caro + asukki 17+4

 

Lorelai;
Tosi tutulta kuulostaa noi sun vaahtoamiset.Ne vaan kuuluu näihin hormoonihuuruihin.Ja miten se oma rakas mies joskus ärsyttääkin niin kovaa ,aina mua jossain vaiheessa raskaus hormooneita että mietin että miten ihmeessä olen hänen kanssaan lasta halunnut??? :kieh: Siis oikeesti, sitten taas tasottuu ja on niin ihkuu.Mä luulen että hormooneilla iso osuus asiaan.Mutta tiedän tunteen, miten me naiset vaan lähes aina hoidetaan, työt, koti, kaupat laskut ja lapset??ja mies tulee töistä ja lysähtää sohvalle lukemaan lehteä ja odottelee että huudetaan syömään? :kieh: Nyt tässä raskaudessa ei sitä ole vielä mulle tullut, mutta eiköhän toikin vaihe taas tule!!

Pinjan galluun;
töissä käyn ja olen palvelualalla.Yhdessä oltu nyt 18 vuotta, joista naimisissa 13 vuotta ja kihloissa 15 vuotta.Mies on ammatiltaan aika monitoimi mies, koulutuksia vaikka muille antaa. Eikä elukoita (paitsi välillä tuntuu että koko talo olisi niitä possuja täysi :saint: )

caron gallu;
aion olla hoitovapaalla niin pitkään kun se tuntuu hyvälle ja en vaihda alaa sillä olen ihan siinä työssä mitä rakastan!

ON,
eipä kummempia, taas vaan päätä särkee, pikkuisen kova viikko töitä alla, mutta jospa sitä tästä rentoutuisi.Päiväunille taidan kohta kallistua, kun on niin kotona hiljaista kun kaikki muut on jossain.
Mulla alkaa maanantaina kuudes raskauskuukausi.Musta nyt vaan tuntuu että viikot menee töitä paiskiessa, että en juuri ole kerinnyt paijaamaan masua kiintiötäni täyteen ja hemmottelemaan itseäni, entäs jos raskaus loppuukin kesken??Entäs jos jääkin masun tunnusteluun vaje, tai siihen paijaamiseen??Mä olen kai aika outo sillä en ole koskaan hinkunnut että synnyppäs jo, vaan nauttinut joka viikosta.On ollut aina loppuun asti niin hyvä olla, eikä masu ole tuskastuttanut tai itse ollut mitenkään kiirehtijä.Kerran synnärille ajellessa synnytykseen itkin miehelleni että ihanaa että vauva syntyy, mutta mun sydämen alla ei sitten enää ole elämää, potkuja tai hikkaa vaan tyhjää täysi..Mies lupasi auliisti täyttää tyhjän tilan ja niin tapahtui :kieh: Mutta nää mun jutut on nyt niin huvittavia jo itsestänikin että pakko mennä nukkumaan,johan ihan hihhuliksi leimautuu, mutta kaikkia tunteita se raskaus herättää :saint:

sini 19+5

 

:hug: kiitos Caro.
Kyllä se jo helpotti täällä ja nyt melkein naurattaa... Kun oikeastihan tässä on kaikki oikein hyvin
Puhtaat lakanatki sain sänkyyn, josko sinne sit sovussa illalla mentäis nukkumaan

pinjan kysymyksiinvastauksia, jos muistan kaiken...
Me on oltu yhdessä keväästä -07 ja naimisiin mentiin nyt kesällä -08. Aika nopeaa, mutta mikäs siinä kun yhdessä on hyvä olla (mitä nyt meikäläinen saa joskus näitä hepuleita, se lienee normaalia). Mulla on siis poika -03. (En, onneksi, ollu naimisissa hänen isänkanssa...). Mä olen koulutukseltani merkonomi ja ollu kohta 6v yhdessä firmassa toimisto/asiakaspalvelu tehtävissä. Olen erittäin loppu ton työn suhteen, haluan uuden homman äitiysloman/hoitovapaan jälkeen. Ressaan kyllä et onko tässä varaa jäädä millekään hoitovapaalle...?! Mies on ööh, autonkuljettaja, sanotaanko nyt vaikka niin enempää en paljasta. Vuorotyö molemmilla. Tosin, mä oon selkäni ym. takia ollu nyt kotona. Äippälomalle jään joulukuussa. Ja joo, meillä on se koira.

Ihanaa kun vauveli liikkuu nyt kovasti masussa. :heart:

 

tärppi tuli toisesta kierrosta kuten viimeksikin. Päivät olin laskenut, kun mulla vielä on tosi säännöllinen kierto.

uusioäippä on jo aika paha unohtaa vapaapäivänsä! Mulle ei sitä pääse tapahtumaan kun työmotivaatio on melkein pakkasen puolella.

Matma se on kylllä ihmeellistä miten ne sokerit joillain kasvattaa vauvaa ja toisilla taas ei. Mä olen diabeetikko ja sokrut siksi aina korkeammalla kuin muilla. Esikko oli silti normikokoinen. Ei oo reilua ei, että ilman tautiakin joutuu olemaan tarkkana syömisen kanssa.

Miehen kanssa ollaan oltu yhdesä 3v, kihloissa 1,5v ja naimisissa 9kk :heart: Minä olen sh ja mies on upseeri (ja mielestäni ihan herrasmieskin). Ei eläimiä, joskin joskus tuo esikko tuntuu aika elohiireltä

Minni 19+4

 

Juu, kommentointi on vaikeaa minullekin, vaikka jutut luenkin, lähinnä siksi, etten millään muista, että kuka kirjoitti mitäkin, vaikka itse kysymykset/jutut muistankin :ashamed:

Vastaankin nyt heti Pinjan galluppiin, ettei unohdu:

Ammatti: olen kääntäjä, teen töitä kotona, eli varsinaisesti en "käy töissä", vaan työt hoituvat pyjamassa Ihan yhtä lasta odotamme

Miehen kanssa yhdessä n. 5 vuotta, naimisissa vuosi.

Kuten tuosta allekirjoituksestankin huomaa, on mieheni ammatiltaan lentokapteeni.

Lemmikkejä ovat kaikki eksoottiset ötökät, joita täällä Italiassa valitettavasti löytyy kotoa vähän väliä :x

Matma:lta halusin kysyä, että siis onko lääkäri käskenyt vahtia noita syömisiä, vai oletko itse päätellyt, että lapsesi oli suurikokoinen juuri liian sokerin vuoksi, vaikka sinulla ei raskausdiabetestä ollutkaan? Kun itse olen lukenut, että ellei ole raskausdiabetestä, niin lapsen suurikokoisuus on perinnöllinen juttu, johon ei voi ruokavaliolla vaikuttaa. Itse kun olin just noita 4-kiloisia, niin saan kuulemma odotella, että oma lapsi on samaa kaliiperia...

Miehen mielestä ötökkämme onkin suurikokoinen verrattuna edellisiin lapsiinsa, mutta mitään lääkärin mielipidettä ei sikiön kasvusta ole tietenkään vielä tässä vaiheessa ollut. Varmaan sitten rakenneultrassa osaavat antaa jonkinlaisen painoarvion. Hiukan kyllä mietityttää se, että mulla nuo potkut on jo nyt selviä potkuja, vaikka vasta viikko 16 ollut menossa... Kohtu on eteenpäin, istukka takana, eikä vyötäröllä ole juuri liikarasvaa, mutta voiskohan tuo viitata myös siihen, että aika isokokoinen on näille viikoille...

Onko kellään kokemusta aikaisista potkuista ja isosta syntymäpainosta?

Gyne piti kyllä minulle saarnan liiasta painon noususta liian aikaisessa vaiheessa niin, että herkkuja en sen kummemmin ole enää syönyt, mutta esim. hedelmistä en sentään haluaisi luopua, olen ihan hulluna hedelmiin ja syön niitä 4-8 päivässä!

:heart: lentoemo ja lentäjän poikanen 16+6 :heart:

 

Moikka! B)

Mulla on myös niin, että kommentoin, jos koskettaa omaa odotusta tai on jotain tietoajne...ja vielä JOS muistan kun luen muut jutut ja alan kirjoittaa...en silti koskaan ajattele, että joku jotain turhaa tai typeriä kirjoittaa mutta aina ei ole sanottavaa jos on itse ihan ulalla jostain...=)

Hei, onko kellään kokemusta Emman tai Brion yhdistelmistä?? Mä yhä pähkäilen niitä vaunuja

Lentoemo: Jep, löytyy kokemusta molemmista...potkuja pidin aikaisena 15vkolla mutta tarkoitit varmaan vielä aiemmin?

Isoista vauvoista:Meillä esikoinen oli 4030g painoinen ja tosi vaikea synnyttää, lähdin hölmö sillä asenteella, että :"tuska on toinen nimeni" ...ei tällä akalla ollut siitä todellisesta vielä mitään tietoa ..ja muuten, sillä asenteella en sen koommin ole synnyttämään mennyt .Vauvalle tuli aluksi melko suippo pää kun oli synnytyskanavassa puristuksissa kotvasen..ponnistusaika oli 33min. Pää korjaantui nopsaan kuitenkin. . Myös kolmas poitsu oli iso: 4530g (vkolla 38+5) mutta ei niin vaikea synnyttää, hänet arvioitiin melkein kilon liian pieneksi, ultran mukaan siis olisi pitänyt syntyä 3700g painoinen vauveli. Kätilö sanoi vauvan synnyttyä, että sut on luotu synnyttämään .
Noh, aivan ekaksi toki sanoi vauvan nähtyään melko järkyttyneenä, että: " sut olis leikattu, jos olis tiedetty, että se on noin iso". Mä koko raskauden toitotin sitä lääkäreille ym.mutta eivät uskoneet :headwall: .
Joku kätilö sanoi joskus, että:" se on meidän pienten äitien kohtalo saada isoja vauvoja" (mä normitilassa 165cm ja 52kg). Ei se iso vauva aina ole vaikea synnyttää, riippuu niin kaikesta....silti, mua hirvittää tuo asia ja toivoisinkin, että vauva ei nyt ole yli 4kg...muistan niin ihanana kakkosen synnytyksen (47cm 3100g) kun nauraen ponnistin pojun maailmaan ja ponnistusaika oli alle 1min.

Mukavaa lauantaipäivän jatkoa!!! B)

T:Möökö ja muru 18+6 :heart:

 

Möökö: ei vaan pidän tosi aikaisena jo näitä viikolla 16 tuntemiani potkuja, kun kaikkialla lukee, että varsinaisia potkuja tuntisi vasta viikoilla 18-20, ja sitä ennen just tuota kuplintaa. Mulla siis kuplintaa viikolla 15 ja selvät potkut nyt viikolla 16! Tarkoitan siis selviä potkuja enkä epämääristä liikehdintää, mitä nyt voi tuntea hyvinkin aikaisin. Onko siis sulla ollut aikaisin selviä potkuja ja samalla lapsella korkea syntymäpaino?

 

Lauantai-iltaa kaikille! :flower:

Yritän muistella noita galluppeja mitä oli..

Aikaisista potkuista: Mulla alkoi joskus viikolla 14 tuntua jotain pientä kutittelua ja lepattelua, tuntuivat jotain pari viikkoa vaihtelevasti. Sitte oli taukoo jotain pari viikkoa ettei tuntunut juurikaan mitään, mut rv18+5 tunsin sitte ekat oikeat potkut ihan selkeinä. Ja esikoinen on meille tulossa.

Pinjalle: Mä oon ammatiltani päiväkodin "täti", oon siis päivähoitaja ja myöhemmin luin terveydenhoitajaksi (en oo päivääkään tehny niitä töitä ) Lapsia oon hoitanut 15 vuotta. Mies tehdastyössä, ainakin toistaiseksi (suunnitteilla alanvaihto). Yhdessä ollaan oltu reilut 11 vuotta, 10 vuotta sitten menty kihloihin ja keväällä tuli 7 vuotta naimisiinmenosta. Ikää mulla 34v. ja miehellä 38v.

Nimistä: Meillä ollut jo 10 vuotta tiedossa minkä nimen antaisimme tytölle mikäli joskus saatais ja sama nimi toimii edelleenkin ykkösvaihtoehtona (oikeastaan ainoa vaihtoehto), pojalle onkin sitten vaikeampi keksiä... Mulla on semmonen vaikeus nimien valinnassa että melkein jokaisesta nimestä tulee joku hoitolapsi mieleen, entinen tai nykyinen. Enkä halua semmosta nimeä lapselleni mikä muistuttaa jostain... Onneksi muutama pojan nimikin on vielä sentään "käyttämättä" .

ON: Mulla takana ihan sikapaska työviikko, mukulat olleet ihan mhdottomia ja meidän ylisuuressa ryhmässä meno tuntuu vieläkin rasittavammalta... |O . En oo kyllä aatellut vaihtaa alaa hoitovapaan jälkeen koska mulla jo aika hyvät etuudet näillä työvuosilla. Mut sen oon jo päättänyt että aion olla sen 3 vuotta kotona (vaikka oltais kuinka PA) koska en näe siinäkään mitään järkeä että veisin oman pikkuiseni hoitoon liian pienenä ja lähtisin duuniin hoitamaan toisten kersoja, ei tule kuuloonkaan. Ja vielä se, että uskoisin että tää lapsi tulee jäämään meidän ainoaksi, joten haluan nauttia kotona olosta ns. koko rahan edestä.

Oliskohan siinä sitten ollut taas kaikki..
Viikonlopun jatkoja kaikille!

T.Rosinante+Pötkö 19+6 (huomenna taas paukkuu...)

Ps. Pinjalle vielä että meillä 3-vuotias sohvatyyny/koira, "äidin ja iskän silmäterä"

 

Pinjan galluppiin vastauksia: Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä vuodesta -97 ja kihloissa muistaakseni -99. Naimisiin mentiin -05. Mä sanoin itteni irti keväällä ja olen ollut vapusta asti siis työtön. Tätä tenavaa tehtiin tosiaan melkein kolme vuotta, pillerit olen jättänyt pois 03/04, mutta heti ei alkanut tehtailu.
Meillä on tällä hetkellä yksi koira, joka täyttää marraskuussa 10 ja sen kuva on mun profiilissa.
Mun on pakko masentaa teitä. Mun mies on kerrassaan aivan ihana. Se auttaa mua kauppakassien kanssa ja rakentais meen taloa koko ajan. (Asutaan vanhassa omakotitalossa, jota laajennetaan ja rempataan.) Nytkin mies tekee keittiössä salaattia, kun sen mielestä vauvan pitää saada luonnollista foolihappoa, eikä purkkiruokaa.
Mä en kauheesti anna sen muuten auttaa kotona (pyykit, siivous+ muu) kun hävettäis itteä niin paljon, kun oon päivät kuitenkin kotona. Se nyt vielä puuttuis, että töissäkäyvä tekis kotihommatkin.
Mun oma mieliala on ollut melko tasainen (normaalitilassa olen kaikkea muuta!), suorastaan rauhallinen.

F 16+ 3

 

Hei!

Hirvee väsymys päällä koko ajan. Ei MITÄÄN jaksaisi tehdä!! |O

MinniG mitä noi sun sokerit ovat olleet tässä raskaudessa? Entä edellisessä? Sanoit, että edellinen vauva oli normaalikokoinen. Mulla on ollut kummassakin edellisessä raskaudessa HbA1 siinä 6-7, korkeimmillaan 7,2, eli suht korkeita arvoja ja sitten tulikin kaksi isokokoista vauvaa. Nyt mä pähkäilen kovasti, että pitäiskö oikeesti vetää vaan salaattilinjaa loppuun asti, että saan sokerit pysymään matalallla. Kun olen lukenut, että insuliinikin kasvattaa niitä vauvoja... :/ Tää kolmas on luultavasti 5 kilonen, jos teen täsmälleen kuten edellisissä raskauksissa. Mun pitää puhua asiasta ens kerralla kun pääsen lääkärille. Mä en niinkään pelkää, että diabeteksen takia tulee epämuodostumia tai muita juttuja, mutta tuo vauvan tuleva koko kylläkin huolestuttaa!

pinja87n gallup: Mä olen ollut noin 4,5 vuotta kotona lasten kanssa. Työpaikka töytyy kaupan he-vi osastolta, mutta olen ammatiltani suurtalouskokki. Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä reilu kahdeksan vuotta ja kohta tulee toinen hääpäivämme. Mies on ammatiltaan konsultti. Ei ole lemmikeitä. Kyllä noissa lapsissa on tarpeeksi tekemistä ilman lemmikeitäkin

nimiasiaa ollaan mietitty nimiä, muttei olla vielä päätetty mitään. Esikoinen ehdottelee aina uusia nimiä. Ollaan tehty aina niin, että vasta syntymän jälkeen ollaan mietitty nimi. Kaikille tulee kolmiosainen nimi.

vauvan liikkeitä on tuntunut nyt päivttäin. Tosi ihanaa. On silti mielestäni rauhallisempi tapaus kuin nuo kaksi edellistä. Voihan tää tästä vielä muuttua...

 

Pinjan galluppiin vastauksia:
Olen tällähetkellä pätkätyöläisenä yhdessä firmassa eli töitä tulee jos pitää tuurata jotakin henkilöä. Valmistuin reilu vuosi sitten ja melkein siitä asti pätkätöissä. Ammatiltani olen palveluvastaava. Meille on tulossa ihan yksönen vaikka kaksosetkin olisi olleet mahdolliset hormoonihoidon sekä suvussa olevien kaksosten takia. Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä pian 4 vuotta joista kihloissa 3v. Mun ukkeli on ammatiltaan sähköasentaja, mutta opiskelee juuri viimeistä vuotta amk:ssa ja hänestä pitäisi siis valmistua mittaustekniikan insinööri. Lemmikkinä meillä on reilun vuoden ikäinen tyttö kissa, jota ollaan hemmoteltu, lellitty ja pidetty ihan "vauvana", kun oikeaa vauvaa ei meinannut kuulua. Saa nähdä miten kisuli suhtautuu uuteen tulokkaaseen ja onko mustasukkainen. Kissat kuulema voivat olla.

Caro79:n kyssäriin: On suunnitelmissa, että sitten joskus voisi lähteä muuta ammattia opiskelemaan, mutta ei vielä tämän äippäloma jälkeen, koska melko varmasti jään kodinhoidontuelle (vai mikä se on) ja sitten ruetaan yrittämään toista lasta kunnes tämä tuleva on 1-1,5v.

Möökö: Ei oo kokemusta kummistakaan, mutta meille meinataan hankkia Briot. =) Ensin mietittiin Brion Happy/Kombeja uutena, mutta serkku puhui, että voisi myydä meille alle vuoden käytössä olleet Brio Wavet suht edullisella. Joten ne varmaan ostetaan.

Käytiin tänään ostamassa hoitopöytä + pehmuste. Yhdestä kaupan ilmoitustaululta huomattiin, että olisi myynnissä hoitopöytä + pehmuste 45?. Käytiin kattomassa ja ostetiin kun olivat niin hyväkuntoiset ja edulliset. =)

Tinttu 19+2

 

Sleeping ja muutkin verensokeriasioista kiinnostuneet:

Mulla on ollut pitkäaikaisarvot 6,6-7,4 välillä raskauksien aikana. Epämuodostumariski on suht pieni kunhan se pysyy alle suositellut eli 7,5:n. Insuliinin lihottavuuteen en osaa sanoa kuin omasta kokemuksesta että se ei ole mua lihottanut 22 vuoden aikana, sehän on ruoka joka lihottaa. Insuliini vain mahdollistaa ravinnon hyötykäytön joka terveillä toimii siis aivan itsestään. Mielestäni jos omat arvot on koholla, kannattaa panostaa ruokavalioon mutta jos insuliinihoitoa ehdotetaan niin ottakaa vastaan, vauvan parhaaksi se sitten on ja senhän voi lopettaa heti kun lapsi syntyy!

Sikiön kasvusta Sokereiden vuoksi suurempaa kasvua alkaa tapahtua vasta 27-29 viikoilla ja silloin sikiötä kutsutaan makrosomiseksi. Jos vauva on sitä ennen isokokoinen, kyse lienee hedelmöittymisajankohdan paikkansapitävyydestä tai geneettisestä ominaisuudesta? Korjatkaa jos jollain on varmaa tietoa.

Tulipa paasattua ulla on tosi pinnalla nämä terveysjutut raskauden aikana kun on tällainen riskitapaus ja aika tiiviissä seurannassa äitiyspolilla, ei pääse hetkeksikään unohtumaan..

Mahdollisimman stressittömiä iltapaloja silti mielle kaikille!
MG 19+4

 

ihanaa että näinkin moni vastaili minun "galluppiin".. olen niin hukassa kun olette ehtineet porista niin paljon kun minä olen unohtunut tuonne jonnekin taka-alalle, kun jotenkin vaan tuo dementia iski..

meillä kanssa mies on melko "välinpitämön" tämän(kin) raskauden aikana.. tyttöä odotellessa tuntu, että perheessä olen minä ainoa aikuinen ja toinen lapsi tulossa, ja tällä hetkellä tuntuu aina välillä vieläkin, että 3 lapsiko meille syntyy!?

meillä onneksi mennyt hiukan paremmin, meillä ollu melko paljon riitoja (pahojakin) meidän suhteen alusta alkaen, ja varsinkin tytin syntymän jälkeen. olen 2002 lähtien ollut masentunut, välillä oli pari kuukautta todella hyvää oloa, ja sitte se taas iski, eikä yhtään helpottanut tyin syntymänkään jälkeen. podin synnytyksenjäkeistä masennusta, vielä kesä-elokuussa 2007, ja kävin juttelemassakin ammatti-ihmiselle (joka oli kyllä aivan kauheen mukava). pikkuhiljaa kumminkinmennyt parempaan suuntaan elämä, ja riitojakin paljon vähemmän, kun mies kumminkin (onneksi vaan) ymmärtää mun tilan ja auttaa minkä kerkeää (joskus kyllä toivoisin omaa henkistä hyvinvoinnin auttamista mieheltä lisää).. mutta sepäs tässä..



t.pia, tytti 10/06, nökö 19+0

 

MinniG: Mäkin olen aina luullut, että riittää kun pitää sokerit hyvänä niin ei vauvakaan voi kasvaa isoksi, mutta tuolta diabetesliiton sivujen keskusteluista olen lukenut paljon, että todella hyvilläkin sokereilla on tullut makrosomisia vauvoja ja siksi on sitten mietitty muita juttuja, kuten se insuliini, joka niitä vauvoja kasvattaa. Mulla ainakin on nuo insuliinimäärät niin isoja sitten loppuraskaudesta jos syön normaalisti. Mulla kävi niin, että kuopus oli makrosominen, melkein 4,5 kiloa, syntyi muistaakseni 37+3 (sektiopäivä piti olla 37+5, mutta vauva päätti syntyä aiemmin) ja oli viikon seurannasta, siitä muutama päivä tehohoidossa kun hengitys ja syöminen ei oikein sujunut. Mä tekisin mitä vain, ettei tää vauva joutuis kokemaan sellasta ja siksi mietin kaikkia keinoja, jolla saisin vauvan syntymäpainon mahdollisimman pieneksi! Mullakin on tuo vauvan kasvu lähtenyt nousuun vasta loppuraskaudesta, mutta nyt tuntuu, että tää vauva ois iso jo nyt voi olla, että vain kuvittelen...
Niin, ja siitä insuliinista vielä, että mullakin on ollut diabetes noin 25 vuotta, eikä se mua itseäni ole lihottanut, joten sikäli en pelkää sitä insuliinin lisäämistä, mutta kun noita keskusteluita lukee jokapuolelta, niin alkaa huolestuttaa... :ashamed: