Helmikuun hippuset 2012 **lokakuussa**

Rakenneultra on kyl jännittävä! Minä en kerenny jännittää oikeesti vasta ku edellisenä iltana, kun mietittiin miehen kanssa vielä sukupuolen kysymistä. Siinä vaiheessa vasta tajusin mihin onkaan menossa seuraavana päivänä.

En oo facebookiin ilmotellu perheenlisäyksestä mitään. Ei olla miehen kanssa siellä ees parisuhteessa. Toisille kun fb on Suuri ja Ainoa Totuus niin saisin vauvauutisella aika monelta pasmat sekaisin.
Oma ryhmä kuulostaa kivalta, oon mukana kunhan semmosen aika on kypsä.

( . ) Vauva potkii korkeammille äänille tosi lujaa. Oli eräs lapsi kylässä ja hän selitti mun vieressä omaa asiaansa oikein tunteella. Silloin vauva alko potkia ja heilutteli itteään niin että kipeetä teki! Mahassa näky hirmusia muksahteluja joka puolelle. Eilen soitin musiikkia, Nightwish sai aikaan lähes samanlaiset potkureaktiot Unta ei vielä ole liikehdintä häirinnyt, jumppa yleensä ajoittuukin päivälle ja illalle.

Kävin äsken lääkärissä tarkastuksessa, kun on ollu välillä kipeitäkin suppareita raskaan työpäivän jälkeen. Kohdunkaula on ihan kunnossa, ni en ottanu sairaslomaa. Amanuenssi oli myös paikalla (miespuolinen) ja luvalla sai kanssa tarkastaa kohdunkaulan tilanteen lääkärin jälkeen. Liekö poika ennen päässykään koittaa kun niin paljon jännitti!

Ummetusta on enää harvoin, aiemmin sai synnyttää kerran viikossa oikeestaan rv 8-19. Sitten huomaa heti jos on jääny juomatta. Rautalisä ei yleensä tee ummetusta mulle ainakaan, melkis päinvastoin..

Line hieronta kuulostaa ihan mahtavalta! Hartiat jämähti heti jumiin ku sun viestin luin

Kyllä ne ultrat sieltä tulee! Voikaa hyvin!

ilutiak ja Kuplis-vauvva

 

Täällä on joko ummetusta tai sit vatsa kuralla,ärsyttävää! Hankinnoista, niin meillä on periaatteessa kaikkea mitä tarvitaan kun ikäeroa tulee niin vähän. Mutta tälle kakkoselle ostettiin tarvikkeet todella myöhään, vasta ihan lopussa, rv37 38+3 laitettiin isot hankinnat paikoilleen, ja neiti synty 38+5 ei vaan ollut sellasta fiilistä että olis halunnu laittaa aikasemmin, en tiedä miks.

Liikkeistä, tuntuu mutta on aika hentosia. Rakenneultrassa selvisi että istukka on etuseinässä ja ultraaja sano että on aika hyvä iskunvaimentaja. Kyljelläni jos olen silloin tunnen liikkeet paremmin, joskus herään öisin siihen kun pikkunen potkii.

Oli tosta neopilotista juttua, meiän kakkonen osallistu siihen, oltiin myös TYKSissä. Ja kyllä tämä kolmonenkin siihen osallistuu.

Onko kellään suonikohjuja?? mulla on tossa vasemmassa jalassa polven kohdalla, menny ihan mahottomaks tän raskauden aikana, ja on pirun kipee! on levinny joka suuntaankun vielä edellisessä raskaudessa pysy hillittynä yhdessä kohtaa. Sattuu ku se pullottaa


Taidanpa mennä lepäämään hetkeks kun neiti vielä on päikkäreillä, herää varmaan heti kun saan itseni vaakasuoraan

tinzu83 & toukkis 21+2

 

Oon käyttäny tukisukkia! Suvussa on kaikilla naisilla suonikohjuja, aika pahojakin ja operaatioita tehty paljon. Hoitotyötä tekevänä ymmärsin hankkia semmoset itelle vasta nyt, mutta ainakaan semmosia pinnallisia Tinzun mainitsemia suonikohjuja ei oo vielä ollu. sukat auttaa hyvin turvotukseen ja jalat on paljon virkeämmät ja kevyemmät esim iltavuoron jälkeen.

On tullu ihan must juttu, koittakaa!

ilutiak ja Kuplisvauvva

ps saapiko tänne allekirjoitusta?

 

Eveny kiitos taas uudesta päivityksestä :flower:

Mulla oli tänään neuvola. Voihan plaah- paino on lisääntynyt reilu 700g/viikko eli ihan liikaa. Sain taas uuden ajan sokerirasitukseen. En kyllä ole muutenkaan mikään hoikka tyttönen . Makeanhimo on ihan käsittämätön. Kerroin popsivani viinirypäleitä ja siitä tuli vähän noottia, mutta oikeasti sekin on parempi kuin karkit, joita popsisin muuten. Verenpaine laskeutui ihanan alas- tuli hyvät lukemat . Pieni sydän jumpsutteli kovasti ja potkutkin tuntuvat päälle päin.
Sain myös nuo kelan paperit. Oikeastaan otin vaan sen lääkärintodistuksen, kun hakemus on niin paljon helpompi täyttää verkossa kun paperiversiolla. Lääkärintodistuksen postitan neuvolasta saadulla kelankuorella. Meiltä on lähimpään kelaan 40km matkaa.

Me asutaan myös maalla. Täällä on kyllä mun mielestä ollu ihan paikallaan vaunut, millä pääsee etenemään maastossa ja auraamattomillakin teillä. Lisäksi vaunuissa on helppo nukuttaa vauvaa pihalla- ei tietenkään paukkupakkasilla, mutta kevään edetessä ja varsinkin kesällä. Muu perhe on voinut käydä uimarannassa, kun vauva on nukkunut tyytyväisenä rannalla vaunuissa. Mä kanssa tulen käyttämän ahkerasti kantoliinaa, mutta talvella ja liukkailla keleillä omien havaintojen mukaan kannattaa erityisesti panostaa kenkiin ja katsoa mihin astuu ja käyttää harkintaa. Viime talvena kaaduin kerran- huonoilla kengillä liukkaalla- onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta säikäytti todella, kun vauvalla ei oikein käytännössä ollut muuta suojaa kun liina : /
Maastossa ja ahtaissa paikoissa esim. kaupungilla liina on kyllä ehdoton- vaunut vie niin paljon tilaa. Ostin nyt lisäksi rintarepun (kirpparilta huimalla 3€:lla ihan uudenveroisen)- ajattelin, että se on nopsa laittaa päälle (nopeampi kuin liina)ja menee ihan lyhkäsillä matkoilla: koirien pissitys, joku pikainen kaupunkikierros jne. käytössä liina on kuitenkin mukavampi- se ei paina olkapäihin ollenkaan, vaikkakin laittaminen on työläämpää

Mulla on myös tullut supistuksia- sellaisia outoja toispuoleisia. Oikealla puolella tuntuu enemmän, kun esim. ollaan vaunulenkkeilemässä ja rasituksessa muutenkin. Vatsa vaan kuroutuu tiukaksi ja hetken päästä helpottaa. Vaunulenkeille onkin tullut uusi tapa: puuskutus
Liitoskivut on toistaiseksi pysyneet siedettävinä. Turvotusta on pikkuhiljaa tullut toiseen jalkaan- niin oli edellisessäkin raskaudessa, joten tätä osasin odottaa/pelätäkin. Ärsyttää, kun toinen jalka on hoikka ja toinen pylväs.

Nyt janottaa- pitää mennä juomaan mummin tekemää puolukkamahua- NAMS!

T:luputupuna & heppuli 22+6

P.S.Sain neuvolasta jonkun voimavarakyselylappusen- oottekos muut sellaista saaneet? Kysymyksiä näkyi olevan terveydestä, asumisesta, taloudesta jne. Se pitää olla ensikerralle miehen ja mun täyttämänä neuvolassa mukana.

 

Heipähei! Hyviä ultrakuulumisia täällä. Kaikki kunnossa ja poikalupaus saatiin :heart: Poikaa minä vähän toivoinkin ensimmäiseksi lapseksi ja tuloillaan se on. Oli kasvanut hyvin ja koko vastaa jo 20+4, mutta LA:ta ei menty muuttamaan enää tässä vaiheessa. Musta tää on ihan hyvä, koska sitten jos menee yliajalle niin odottavan aika ei ole ehkä ihan niin pitkä. Istukka on etuseinämässä ja sen takia en ole potkuja tuntenut vieläkään, kovasti kyllä näytti potkivan virtsarakkoa kohti, että eiköhän ne kohta ala tuntumaan nekin.


Ummetusta on ollut vähän täällä, viime aikoina helpottanut eikä mitenkään paljoa tai pitkäkestoista. Oon kyllä yrittänyt juoda superpaljon vettä joka päivä. Ehkä se on auttanut.

Nyt voisikin alkaa miettimään niitä hankintoja vauvalle, toistaiseksi meillä ei ole kuin pinnasänky valmiina.

Line ja Nano 19+6

 

Heippa!

Puoliväli ohitettu

Fb:stä: Avoimesti olen kuuluttanut vauvauutisen siellä, ja ultrakuvakin sieltä löytyy. Olen ollut avoin raskaudesta ja en välitä vaikka koko maailma saisi tietää. Sen verran onnellinen olen siitä että uskalsin tähän ryhtyä.

Rakenneultra huomenna, sitä odotellaan pelonsekaisin tunteen. Viime raskaudessa kun tässä vaiheessa tuli ilmi että lapsivettä on tavallista vähemmän ja sikiön päänkasvu jäljessä, sitä sitten syynättiin loppuun asti. Terve tyttö kuitenkin syntyi..

Liikkeet tuntuu kyllä päivittäin ja välillä tekevät oikein kipeääkin.

Vauvauutisiin on reagoitu pelkästään positiivisesti. Moni on odottanutkin jo kauan näitä uutisia..

Synnytys tai oikeastaan synnytyksen jälkeinen aika on ruvennut pelottamaan. Pitää vaan yrittää ajatella että sen kanssa eletään mitä tulee. Lähinnä pelottaa jos tämä perussairaus ottaa synnytyksestä takapakkia, mutta murehtiminen ei ennalta ainakaan auta että päivä kerrallaan on mentävä..

Talon rakentaminen etenee mutta sitä jännitän ehtiikö talo valmistua ennen vauvan syntymää, Muutto tulee olemaan raskas, joten toivon että kerettäs muuttaa ennen synnytystä ja mielellään niin että sais vielä hetken hengähtää uudessa kodissa ennen uutta tulokasta, mutta kiire tulee.. Miehen kanssa ei paljon keretä nähdäkään kun olen itse vuorotöissä ja mies sitten töiden jälkeen ja viikonloput usein raksalla. Puhelimen välityksellä enemmänkin ollaan yhteyksissä.

Huomista ultraa odotellessa
Syksyn lapsi 20+3

 

täällä on alkanut tuntumaan hyvin liikkeet ihan yllättäen ja onko teidän muiden masuvauvoilla jo HIKKA,täällä hikotellaan monesti päivässä,hyvin tuntuu ja välil vähän ärsyttävääkin kun mietin että voisko jo loppua=)
sit noista suonikohjuista: mulla on tosi pahat ja koko vasen pohje ihan täynnä pullistuneita ja rajun näköisiä..samoin ne peräpukamat..välillä tulee niitä tosi kivuliaita ulospäin tulevia ulkonevia,haavaisia peräpukamia,todella kipeitä=( ja tää ummetus ei auta kyllä nyt asiaa...kauheasti kaikkia vaivoja..nii ja tää maha ratkee just..ihan liian iso mun makuuni..jos osais ni lisäisin kuvan tänne..rv 21+3 nyt

 

mun profiilikuvassa näkyy nys mun masu=D

 

Heippa taas!

Kiitos Eveny uudesta pinosta

Kiitos myös kaikille kissaverkkovinkeistä!Ne tulee tarpeeseen. Kissa-neiti on sen verran lämpimien ja ahtaiden paikkojen ystävä, että tuskin pinnasänkykään jää väliin, vaunuista puhumattakaan!


eva-maria sinun masu on melko kiitettävän kokoinen ja kuvasta päätellen olet muutoin hoikkaa tekoa!!=) Sinulla riittää kantamista loppusuoralla, jospa se tasoittuu tässä matkan varrella. Oma maha on jo ihan ok kokoinen ja nyt varsinkin kun pahoinvointi on selätetty, niin maistuisi herkut ja kaikki epäterveellinen. Eilen ensimmäisen kerran ajattelin, että nyt voisi syödä jo vihanneksiakin!

Muiden kommentit raskaudesta, kaikkihan ovat tietysti olleet iloisia ja onnellisia. Läheiset ja kaverit olleet mukana keskenmenojen surussa. Ehkäpä kun tätä ikää on jo kertynyt, niin ihmiset pitävät raskautta enemmän odotettuna kuin ei odotettuna asiana.

Minua on jännittänyt ultrissa niin paljon, että jalat täristen olen poistunut vastaanotolta!!Kyllähän näin isot asiat luonnollisesti jännittävätkin!

Vatsan toiminta on täälläkin päässä heikkoa ja sen myötä alkaa ilmaantumaan peräpukama vaivaa. En tykkää!!!

Supistustuntemuksista. Minullahan on etuseinässä se istukka ja liikkeet tuntuvat tosi laimeilta, mutta noita ajoittaisi supistustuntemuksia kyllä on varsinkin rasituksessa. Lääkäri sanoi niiden olevan normaaleja - kuulema kohtu reagoi siihen kun vauva potkii kohtua. Eli pienissä määrin nuo tuntemukset ok.

Tsemppiä kaikille "masun" kasvatukseen

Hemuliini 19+6

 

Jos taas jotain kirjottelisin...ylihuomenna olis se kauan odotettu rakenneultra ja kovasti olisin sukupuolesta kiinnostunut. Sukupuolella ei ole väliä, mutta jos nyt jotain tuntemuksia pitäis veikata niin ehkä tyttöä, ainakin sykkeiden mukaan. Ovat olleet 155-170. Tosin näin unta, että oli poika ja vielä kahdesti kysyin synnytyspöydällä, että kumpi se on.
Liikkeet tuntuu hyvin ja päivittäin. Hikkaa en vielä tunne, mut muuten kyl potkuttelee mukavia sarjoja.
Suonikohjut on aika mojovat molemmissa jaloissa, nivusissa ja se joka on siinä nivusessa menee häpyhuuleen ja se onkin aika pullukka ja inhottavan tuntuinen/näköinen. Mietin vaan miten pitäis viel 20 viikkoa kestää ja tuskin ne ainakaan pienenee tästä. Kiva tällanen sinertävä väri kauttaaltaan jaloissa.
Jäin sitten 4kk kestävälle sairauslomalle sen kurjan vaivan eli levottomien jalkojen takia. En toivois pahimmalle vihamiehellenikään samaa. Joka raskaudessa ollu sama juttu, paitsi nyt tää vaiva on alkanu tosi aikasin. Olen ollu jo pitkään saikulla tai siis sellasia viikon puolentoista pätkiä ja sit menny pariks päiväks töihin ja todennu, etten pysty koska olen väsynyt ja sit hakenut lisää saikkua. Nyt sit tultiin lekurin kans yhteisymmärrykseen asiasta, ettei tää vaiva parane kun synnyttämällä ja en ole kykeneväinen olemaan töissä. Menen nukkumaan ysin kympin aikaan ja ensin menee jonku aikaa asentoa etsiessä. Sit kun asento on löytynyt niin alkaa jalka vaivaamaan, jolloin on noustava sängystä kävelemään. Tällaista on sit lähes koko yön. Sit jos saan unen niin herään kohta pissalle ja taas alkaa jalka vaivaamaan kun menen sänkyyn. Nyt on siinä mielessä hyvä tilanne olla kotona koska voin sitten lasten mentyä kouluun/hoitoon niin jatkaa unia ja edes hieman saada univelkaa takaisin. Töihin mentäessä tuli jo illalla stressi, että mahdankohan saada unen vai alkaako jalka vaivaamaan ja siinä sitten oli jo yö pilalla ja uni ei tietenkään tullut. Toisaalta harmittaa kamalasti koska tykkään työstäni ja kotona aika käy pitkäksi, mutta parempi ajatella nyt omaa vointia ja samalla vauvan.
Tällä hetkellä mä ja tyttö ollaan kipeänä. Molemmilla kuumetta ja yskä. Ei kiva.
Nyt laittamaan muksut iltahommiin ja itekin parasta mennä maate eli jalkaa vispaamaan....

Mamma & MiniPieni 19+3 :heart:

 

moi!
Lekurilla taasen käyty ronklauksessa, ei kyllä tunnu enää missään ku niin monta kertaa on saanu hypätä. Ja saikkua tuli tän kuun loppuun asti. Vähä oli lyhentynyt taas tuo kohdunkaula ja jäi epäselväksi, onko kohdunsuu nyt auki vai kiinni...Kohdunkaula oli kuitenkin vielä sen pituinen, että ei tarvii vaan maata mutta töihin ei oo kuulemma enää asiaa tässä raskaudessa, kun sitten tilanne jatkuvassa rasituksessa saattaisi nopeastikin muuttua.
juu..eli vaan ollaan ja pötkötellään ja tuijotellaan hömppää ja nettiä. Ens viikolla onkin neuvola ja saan raskaustodistuksen niin saa sitten kelaan nuo paperit toimitettua.
Kovasti täälläkin masussa potkitaan päivittäin Mua on enenevässä määrin alannu kammottaan synnytys, kun kakkosen synnytys oli niin kaoottinen eikä jääny kyllä kovin hyvä fiilis siitä. Taidan käydä pelkopolilla puhumassa, jos se sitten helpottais vähän. Onko kellää kokemuksia pelkopolista?onko ollu hyödyllistä käydä?

nyt pitää taas mennä syömään ku maha huutaa iltapalaa

t. sini77 ja vaaveli 20+6

 

tuosta pelkopolista sen verran että kävin esikoisen jälkeen siellä kun odotin toista ja kun mulla tuo esikko syntyi alle 3 tunnissa ja avauduin 1-10cm sairaalassa vain 40 minuutissa,se oli todella kaaottista,kivut oli jumalattomat ja ei keritty antaa mitään kivunlievitystä eikä ilokaasusta ollut apua joten en sit sitäkään vetänyt..pelkopolilla sanottiin sit mulle vaan että soitat heti synnärille kun synnytys alkaa ja tilaat ambulanssin itsellesi ja että spinaalipuudutus annettaisiin sitten seuraavalla kerralla,mut paskat!!! sit alkoi synnytys klo 04.55 yöllä/aamuyöstä,lähettiin HETI sairaalaan,oltiin sairaalalla klo 05.27,mut tarkastettiin,olin TÄYSIN auki ja eikun ponnistaa pöydälle..eli mitään en kerinnyt taaskaan saamaan..muksu oli vääräs tarjonnas-avosuu ja mul meni 45minsaa ponnistaa poikaa ulos joka lopulta sit jakkaralla syntyi,repesin perseeseen asti ja tikattiin ihan kivan kauan ja kivut oli ponnistukses ihan sairaat kun mitään kivunlievitystä ei annettu=( poika oli 53cm,3810g ja pää 37,2cm =O tollast synnytystä en enää halua ja nyt pelkään että tää seuraava syntyy autoon tai kotiin...

 

eli pelkopolista ei ollut valitettavasti mitään hyötyä,ei niitä ees kiinnostanu kuunnella että oisin toivonut käynnistystä kun pelkään et syntyy kotiin..ei niitä vaan kiinnostanut vissii=(

 

Onko jollakin täällä ollut rd:tä aikasemmin? mulla ekasta ei ollu mitään, kakkosen kanssa oli tabl+insuliinihoitoinen. Mietin vaan että kuinkakohan todennäköistä on että tuo uusiutuu? nyt sokrut ollu ihan hyvät,mut pelkään että ne tästä vielä nousee kun tuo ruokakin alkanut maistumaan..

Nopeista synnytyksistä, niin mulla kesti kakkosen kohdalla kaiken kaikkiaan 1,5tuntia. En kans kerenny mitään kivunlievitystä saamaan ja kivut oli helvetilliset. Mutta ei jäänyt traumoja koska mun mielestä oli helpompi synnytys mitä eka, eikä jälkeenpäin ollut mitään kipuja. Paitsi että mulle tuli tuo kohtutulehdus. Mulla käynnistettiin tää toka, sokereitten takia 38+5. Neiti oli 3940g ja 55,2cm. Tästä kolmosesta pääsen kokoarvioon viikolla 34vaikka sokrut pysyis kohdillaan. Saas nähdä minkä kokonen vauveli tulee...Tota nopeeta synnytystä kyllä kans pelkään, onneks olin viimeks sairaalassa. Mies ei kerinny mukaan tohon edelliseen ja se on harmittanut aika paljon. Toivottavasti tän kolmosen kanssa kerkee mukaan.

 

Mamma73, sympatiseeraan Sinua ihan täysin noista levottomista jaloista. Muistan kun lueskelin jo kesällä vaivastasi, mutta sängyn pohjalta en pystynyt sulle kirjoittelemaan. Itselläni levottomat jalat olleet niin kauan kuin muistan, ennen raskautta viimeiset 3 vuotta söin jopa lääkkeitä (Sifrol pienellä annoksella) vaivaan. Sain apua niistä, mutta oli minulla vaivoja aika ajoittain. 1,5 v sitten lääkitys siis lopetettu kun raskautta aloin suunnitella ja vaivat ovat palanneet, mutta ei pahasti. Kesällä oli ihan yhtä tuskaa - oksensin, yritin nukkua, mutta jalat valvottivat kaiket yöt. Olin ihan kuitti. Nyt vaiva on ollut ajoittaista ei joka yö. Eilen illalla pitkästä aikaa tunsin, että oikea jalka oli kuin tulessa ja muurahaispesässä. Olen aikoinaan kokeillut kaikki temput: magnesium, juonut vettä, villasukat, viilennys geelit, liikunta, venyttely ja jne...!!Ainoa mikä on edes vähän auttanut: olen nukkunut jääpalapussit pohkeissa ja talvipakkasella kävellyt yöllä hangessa!!! Lisärauta on ainoa "oikea" keino, joka voisi auttaakin, mutta itsellä super hyvä Hb, joten en saa syödä lisärautaa. Olet onnekas, että lääkäri on Sinua kuunnellut ja ymmärtänyt. Minun vaivaa ei oikein otettu tosissaan paitsi nyt viime vuosina. Kukaan ei voi kuvitella miten kamala vaiva levottomat jalat ovat ellei ole itse kokenut. Just kun olet nukahtamassa/yrität saada unta, niin heräät/havahdut tunteeseen, että jalkaa/jalkoja on pakko liikuttaa. Minä olen varsinainen jalkojen vispaaja. Kaverit yökylässä aina kysyivät mistä tuo suhina kuuluu, kun minä liikuttelin jalkoja peiton alla . Näin ihan punaista kun joku yritti ehdotella magnesiumia ja jne. Jos vaiva on aivojen välittäjäaineista johtuva, niin siihen ei paljon hieromiset ym. auta..ehkä hetkellisesti. Voimia Sinulle vaiva on todella invalidisoiva, koskaan öisin ei saa ns. nukuttua edellisen yön velkoja pois.

Sini77 ja eva-maria minäkin olen miettinyt tuota pelkopolia. Minua pelottaa ihan älyttömästi se ettei kipua hoideta ja ettei minua kuunnella, eniten se, että minä jotenkin omalla toiminnallani vahingoitan vauvaa. Olen kyllä vähän ajatellutkin, että onkohan siitä pelkopolista mitään apua....

Te jotka olette pääkaupunkiseudulta, niin oletteko miettineet synnytyspaikkaa? Itse en ole vielä päättänyt, mutta pitäisi jo kuulema alkaa tietämään....Kättäri voisi olla hyvä vaihtoehto?

Hemuliini 19+6

 

Hemuliini: kiitos vastauksesta ja ymmärtämyksestä. Vaiva on todella inhottava, mutta olen siinä mielessä myös onnekas, että kyseinen vaiva on mulla vaan näköjään raskauksissa, ei muuten tai enkä kerran kuussa, mut ei haittaa normielämää muuten. Eli on vissiin hormonaalinen vaiva, johon auttaa vaan synnytys. Kaikki konstit olen tosiaan kokeillut ja auttaa ainoastaan kävely ja sehän on s.tanan mukavaa yöllä. Alkaa jo pikkuhiljaa mielialaankin vaikuttamaan kyseinen vaiva ja sen kyllä huomaa aika-ajoin. Mulla on onneks hyvä lääkäri, joka muistaa mun taustat tästä niin ei nähnyt muuta keinoa kun kirjottaa saikkua loppuun asti. Töissä tullu eräältä vaihtelevia kommentteja kuten: eihän se sairaana ole vaan raskaana ja en mäkään joka yö nyt niin hyvin saa nukutuksi :stick: Pistää vihaksi tollaset kommentit. Ite kuitenkin vaihtaisin olotilani heti hyvin nukuttuihin öihin ja työelämään kun ottasin tän tilan mikä nyt on. Onneks sulla ei ihan joka yö lakanat suhise, mä kun en jaksa suhista jalan kans koska se ei auta ja mies saattais hermostua siihen niin katon parhaaks häippästä "kävelylle". Täytyy kokeilla jäätä ja lunta kunhan sitä tulee, mut sit se synnytys jo pian onkin...Jaksuja sulle!

 

täällä asustellaan Espoossa ja olen synnyttänyt nää kaksi Jorvissa,mutta nyt olis tarkoitus vaihtaa synnäriä,kun tuolla Jorvissa ei kukaan ota mitään tosissaan,Jorvissa kävin siel pelkopolilla myös..eli ajattelin naikkaria,koska se on suht lähellä kun kiire voipi olla kova taas kun synnytys alkaa=D

 

Huomenta mammat!

Jännitys kasvaa, huomenna rakenneultra!
Jännitystä lisää nyt se, että joudun mahdollisesti menemään ultraan yksin, kun miehelle tulikin työkiireitä just sopivasti
Eilen itku silmässä selitin että mitä sitten teen jos siellä ultrassa kaikki ei näytäkkään olevan ok.. Pelottaa siis aivan.. noh, sikana.
Päättänyt olen että jos näkyvyys on hyvä, ja kaikki muutenkin ok, niin kysyn sukupuolen opcorn:

Pelkopolista ei ole kokemusta, mutta olen kyllä kuullut että joillekkin siitä on jo suuri apu että voi siellä käydä juttelemassa ja "selventämässä" omia ajatuksiaan/toiveitaan.

Minulla oli viime raskaudessa dieettihoitoinen rd, ja nyt tässäkin odotuksessa on sokereita seurattu ja ainakin yhdesti sokerirasitukseenkin vielä joudun.. Nyt arvot kyllä on olleet hyvät

Suonikohjut ja pukamat on kyllä varmasti inhottavia vaivoja, onneksi olen itse ainakin vielä niiltä välttynyt, ainoa mikä vaivaa edelleen ajoittain on ne levottomat jalat..
Minulla muuten auttaa jonkinverran kun nukun yöt polviin asti yltävät miehen isot villasukat jalassa

On kyllä tullut synnytys jo uniin täälläkin..

Ed. synnytykset:
esikoinen käynnistettiin ja synn kesti 15 tuntia, oli kamalaa :|., (epiduraali vei kaiken tunnon jaloista ja ponnistamisen tarvettakaan en tuntenut.)
Toinen syntyi 2 tunnissa siitä kun supistukset alkoivat, ja tosi rajuina heti alusta asti.. tiesin että nyt on mentävä, ehdittiin synnytyssaliin ja heti sain ponnistaa. Tämä synnytys on ollut paras (Ilman kivunlievityksiä)
Kolmas syntyi 4 tunnissa ekasta supistuksesta, ja hyvä mieli jäi tuostakin synnytyksestä (Tämäkin ihan luomuna)
Saas nyt nähdä miten mennään tän neljännen kanssa...

-Jännitykseen pakahtuva- Suffeli ja mm

 

Huomenta!

Täällä ollu helvetillinen yö, tuli niin kova suonenveto että luulin kuolevani, ja vieläkään en pääse kävelenään kunnolla. Onko muilla ollu vielä näitä??

Facebook Oon kans kertonu siel vauvauutisen,en malttanu enää odottaa. Ja liityn toki mikäli sinne ryhmä perustetaan!

Vauvauutisesta Oikeestaan kaikki ollu tosi ilosia ja jo vähän ootellukkin tätä uutista.

Liikkeet tuntuu täälläkin päivittäin nyt jo hieman voimakkaampina muljahuksina. <3

Rakenneultra On maanantaina ja sitä jänään täällä hirveenä ja lasken tunteja. Sukupuoli kysytään, toivotaan et pikkunen sen meille näyttää.
Veikkauksia on tullu molemmasta sukupuolesta , mulla ei oo minkäänlaista tuntua kumpi se on... jokatoinen päivä se on tyttö ja sit taas poika et saa nähä...

Ippe ja taateli (pitäis keksiä uus kutsumanimi) 19+5

 

huomenia!

Joo munkin tuo kakkossynnytys oli ihan kamala, kun ensin ei supparit koko aikana säännöllistyneet niin lyötiin oksitosiinit ja puhkastiin kalvot. Olin jo sillon ihan kivuissa ollu 9h...Niinhän siinä kävi, että tilanne räjähti käsiin. Kätilö ja lääkäri ei kuunnelleet koko aikana, mitä ite halusin ja oli oikein objekti olo.

Tuntu että mun ulkopuolella vaan tapahtuu enkä voinu mihinkää vaikuttaa. Synnytyksen kesto oli sitte vajaa 4h ja ponnistusvaihe oli joku muutama minuutti. Mitää en kerinny ottaa kipuihin, ku ilokaasua, joka ei auttanu mitää. Lykkäsivät myös kohdunkaulanpuudutuksen, jonka takia en kerinnyt saamaan haluamaani epiduraalia tai spinaalia, kun neiti kirjaimellisesti tuli rytinällä läpi.

Olin ihan hysteerinen siinä ja vaan huusin, se kipu oli niin lamauttavaa. Kätilö oli laittaas tippaa spinaalia varten, ku neiti päätti että nyt tullaan eikä meinata. Mies siellä sitte joutui tippalaitteita sulkeen yms. Eli iha kaaos.
En onneksi revenny juurikaan, mutta nienomaan tuo kipu ja se ettei mua yhtään kuunneltu jäi tosi pahasti kaihertaan ja pelottaan. En halua enää samanlaista synnytystä. Vaan todellakin ite haluan vaikuttaa, mitä puudutetta annetaan yms.

Jälkeenpäin juttelin kätilön kanssa ja tämä vaan puolusteli toimiaan ja väitti ettei olisi voinut tietää että tilanne räjähtää käsiin...hmm, maalaisjärkikin sanoo, että kalvojen puhkaisu ja oksitosiini voi saada tilanteesta aikaan aika kaaoksen...Tikkaamisvaiheessa alkoi sitten itkettään, kun tikkaus sattui eikä kätilö puuduttanut kunnolla vaan kommentoi, "ei tämän nyt pitäisi noin paljon sattua!". Sitten tuli lekuri apuun ja laittoi reippaasti puudutetta. Yhdessä vaiheessa kaksi kätilöä pähkäsi jotain neulosta ja päivittelivät ja sipisivät kahestaan siellä jalkovälissä ja olin jo ihan varma, että oon revenny tosi pahasti ja siellä on joku pahasti vialla kun kauhistelivat keskenään. Tässäkin olisin toivonu, et olisivat kertoneet mikä on vialla eivätkä kahestaan supaja ja kauhistele toisen jalkovälissä..

Toivon todella, että saisin nyt tehä vaikka jonkun synnytyssuunnitelman ja mua oikeesti kuunnellaan synnytykses eikä vaan pidetä jonain objektina. Mä oon silti se, joka synnyttää eikä ne.

Anteeksi muuten niille, joilla on ensisynnytys, jos on hiukan kamalaa luettavaa :/
t, sini77 ja vaaveli rv21

 

heips!

Tänään viikkoja olisi kasassa 21+1.
Viimeksi eilen kävin "vainoharha ultrassa" kun olen parisen viikkoa jo ihmetellyt kun liikkeet on muuttuneet ja potkuja tuntuu harvemmin (olen tuntenut liikkeet aikaisin, rv14 saakka)...nooh syykin sille selvisi. Istukka on liikuskellut tuohon eteen keskelle niin se vaimentaa.

Henkisesti tämä odotus on aika rankkaa, välillä ahdistaa ja pelottaa ja välillä taas on ihan luottavainen mieli.
Edellinen raskauteni kun päättyi kohtukuolemaan rv22+4, niin pakostakin pelottaa kun nyt samoja aikoja eletään.

Muutenkin kun on kokenut aikaisen keskenmenon, ja menetyksen rv39+6 (synnytys komplik./hoitovirhe) ja sitten menetyksen rv22+4 (kohtukuolema down+sydänvika).
Nämä kaikki peräjälkeen niin ei sitä oikein osaa olla pelkäämättä täysin kun joka raskauden vaiheessa on joutunut kokemaan ikäviä.

Vaikka sitä koittaa ajatella maalaisjärjellä, niin paniikki antaa välillä vallan ja sitä on aika matala kynnys lähteä neuvolaan ultraan tai sydänäänien kuunteluun...onneksi neuvolantäti on ymmärtäväinen tämän asian tiimoilta.

Minulla kuitenkin ennen nuita ikäviä juttuja 3 peräkkäistä normaalisti ja hyvin mennyttä raskautta/synnytystä ja nuo ikävät tapaukset ovat olleet minusta riippumattomia ja todella huonoa tuuria ei esim.perinnöllisiä juttuja tms. mitä joutuisi pelätä, joten tämä raskaus mitä todennäköisemmin menee hyvin, mutta kun sitähän ei kukaan voi luvata 100%...

Pitää vaan toivoa parasta ja pelätä pahinta.

Tänään kuitenkin jo uskalsin ensimäisen hankinnan tehdä huuto.netistä tälle mahakääköttimelle.

Muuten raskaus mennyt ihan ok, sokereita joudun vanhaan tapaan mittailemaan kotona, mutta ne on olleet ihan hyvät ja eiköhän pelkällä kotiseurannalla taas pärjäillä.
Verenpaineet ja hemoklobiini ovat olleet hyvällä tasolla.
Painoakaan ei ole tullut lisää juuri ollenkaan ja se onkin tavoite, että koko raskausaikana painoa tulisi lisää max5kg (tätä painoa kun on jo muutenkin ihan tarpeeksi).
Pahoinvointi on jo suurimmilta osin kadonnut kolmisen viikkoa sitten.
Ainut, että parina aamuna kaikista ikävin vaiva, häpyliitoskivut on alkaneet taas muistutella olemassa olostaan, ei vielä pahasti, mutta tiedän jo etukäteen mitä on tulossa.

 

sä olet ihan liikaa joutunut kärsimään Jepulisko=( toivon sydämeni pohjasta että sulla menis nyt kaikki hyvin tässä raskaudessa <3

 

No hui, minkälaisia kokemuksia osalla on synnytyksistä! Onni ja onnettomuus, että jokainen synnytys on kuitenkin erilainen- kahta täysin samanlaista ei olekaan.
Synnytyksiin liittyy varmasti kaikilla jonkinlaisia kipukokemuksia- maailma olisi ylikansoitettu jo aikapäivää sitten, jos synnytys olisi tooosi helppo juttu

Jepulisko onpas sinulla ihan super rankat kokemukset. Toivotaan, että nyt pienellä on kaikki hyvin ja pääsee teidän syliin asti :heart::flower:

Omiinkin synnytyksiin liittyy joitakin asioita, mitä olisi varmaan ihan hyvä käydä läpi pelkopolilla. Eniten pelkään sitä, että jos synnytys käynnistyykin verenvuodolla tai istukka irtoaa joko osin tai täydellisesti- asutaan kuitenkin niin korvessa, että avunsaaminen kestää kauan. Terkkari täällä rauhoitteli, että tarvittaessa helikopteri noutaa.

Kipu sinällään ei pelota. Viimeksi osasin heittäytyä ihan veteläksi supistuksen tullessa ja hengittää syvään ja rauhallisesti. Se oli oikeasti ihan huippua- osasin ottaa supistukset rentona vastaan. Vesi- synnytysallas- auttoi rentoutumisessa todella paljon. Lisäksi hämärä ja hämyinen valo auttoi keskittymään ihan omaan kehoon- ja musiikki- se vei välillä ajatuksia kivusta pois- vaikkakin Jenni Vartiaisen "Mä en haluu kuolla tänä yönäää..." soi aika sopivaan aikaan
edellisessä synnytyksessä halusin epiduraalin, minkä sainkin, mutta se ei ehtinyt tehota ollenkaan. Anestesialääkärin lähtiessä alkoi ponnistusvaihe ja muutamassa minuutissa lapsi oli syntynyt. Periaatteessa tiedän pärjääväni ilman lääkkeitä, mutta tiukan paikan tullen olen niihin valmis turvautumaan. Varsinkin loppupuolella supistukset muuttuivat tauottomiksi ja rento hengittäminen ei enää onnistunutkaan. Toisaalta ei niitä supistuksia vastaan pidä hangoitellakaan, nehän vievät asiaa eteen päin Ekassa synnytyksessä jännitin aina supistuksien tullessa ja kipu tuntui moninkertaiselta esim. viime synnytykseen verrattuna.
Tavallaan tilanteeseen pitää heittäytyä sitten h- hetkellä

Mulla on kanssa liitoskivuista huonoja kokemuksia- yhdessä raskaudessa olin loppuajan pyörätuolissa, kun en oikeasti päässyt kävelemään enää kunnolla. Kaaduin loppuraskausaikana spagaadilla ja siinä meni jotain tuolla liitoskohdassa vinksalleen. Sairaalassa synnytystä avitettiin sisätutkimuksella, mikä oli aika murjova kokemus : / . En tiedä johtuiko siitä vai oliko sittenkin jotain muuta, että istukka päätti irtaantua saman illan aikana reunalta- onneksi olin sairaalassa jo valmiiksi. Eli siinä minun painajainen lyhykäisyydessään. Lapsi syntyi kuitenkin alakautta.
Tuon jälkeen on ollut liitoskivut enemmän ja vähemmän riesana raskausaikoina- nyt taas tuntuisi enemmän.

Muut synnytykset on menneet enemmän ja vähemmän oppikirjojen mukaisesti

T: luputupuna ja heppuliini 23+0 POKS!

 

Voi Jepulisko mitä olet joutunut kokemaan :/ Toivotaan tosiaan, että kaikki menee nyt hyvin.
Mä haluaisin erityisesti treenata tota rentoutumista ja hengitystekniikkaa synnytykseen, kun olin niin paniikissa siitä järkystä supistus ja ponnistuskivusta. Jotenkin, että osais rentoutua niin ettei se kiou veis ihan mukanaan. Löytyisköhän netistä ohjeita vai mistä sais tietoo.
Esikon synnytys oli ihan hyvä kokemus, kun se oli hallinassa se homma ja epiduraali auttoi ja poisti sen kaikista järkyimmän kivun. Ei sekään nyt tietenkään kivuton ollut. Enkä odotakaan että pitäis olla, vain että ite en menis ihan hysteeriseen paniikkiin sen kivun kanssa. No, ens ke on neuvola niin voi vähän terkalta kysellä neuvoja ja pyytää pelkopolille lähetettä.
Välillä muuten pieni potkii aika voimalla just tonne alas, että iha pelästyy tuntuu oikeen kivalle, kun justiinsa virtsarakkoon poksuttelee.

t.sini77

 

Mulla edellinen synnytys meni hyvin. Kesto jotain 17h. 13h kärvistelyn jälkeen sain epiduraalin ja oi mikä helpotus se oli. Kaikki kipu katos mut aikanaan ponnistuksen tarve oli kova. Synnytys siis meni itsessään ihan hyvin mut poika sai syntymässä ilmarinnan. Eli 2 h syntymän jälkeen joutu teholle.

Täällä tuli käytyä tänään ultrassa. tyttölupaus tuli eli tyttöolo oli oikeassa. Siro tyttönen kuulemma tulossa.

Hankintoja ei tehty. Kauheasti oon ihaillut vaatteita kun ei vielä uskaltanut ostaa mut nytkun ois tienny värit niin ei löytynyt mieleisiä enää. Onneks on aikaa.

Eveny ja Myyskä 20+3