Pitkä työviikko takana ja alun innostuksen jälkeen, huomaan kyllä olevani aika väsynyt, palstailu varmaankin jää aika minimiin, mutta kiva on aina käydä lukemassa vauvojen kuulumisia. Meidän oppilaitokseen oli tällä viikolla kolmen päivän valintakokeet ja olin mukana haastattelemassa ja arvioimassa ja valtavan hyviä hakijoita... ihania nuoria, taiteellisia ja kulturelleja. Hyviä opiskelijoita tulossa ensi syksyksi!(apua..voikohan tälläista täällä kirjoittaa...) Työssäkäyminen kyllä selvästi myös stimuloi...minä olen kyllä niin ajatuksissani Mitjasta, että huomaan puhuvani hänestä koko ajan kaikille ja esitteleväni ylpeänä valokuvia...ehkä liikaakin.
Mitja on ollut todella aurinkoinen poika koko viikon:saint: ja isi kertoi tänään, että hänen koti-isyyden kohokohta oli vaunuretkellä Hietaniemen hautausmaalla, kun nosti Mitjan ulos ihailemaan maisemia ja poika alkoi nauramaan onnessaan ääneen. Isi on onnellinen koti-isyydestä ja sanoi juuri tänään kuinka tärkeäksi sen kokee ja kuinka kotona oleminen antaa aivan erilaisen perspektiivin ja oppii tuntemaan vauvaa tietysti paremmin. Minusta on hellyttävää, kun hän istuu usein keinutuolissa Mitjan kanssa, kun tulen kotiin ja raportoi Mitjan kakkailut ja muut tärkeät asiat...niin kuin minä aikaisemmin.
Hymiöiden suhteen olen laiska...kirjoitan aina pikavauhtia enkä ehdi hymiöitä poimimaan, kun sormet liitelevät näppäimillä niin vauhdikkaasti.
Tulin tänne helmipalstalle vähän ennen Mitjan syntymää ja minulla on kuva, että täällä on palstailtu jo ihan raskaustesteistä asti ja on varmaan ollut todella jännittävää yhdessä odottaa. Todella mielelläni kirjoittelin 40+ äideissä, mutta kovin hiljaiseksi meni se palsta. En tunne, että olisin palstalta löytänyt sielunsiskoja(kivoja persoonia), mutta todella mielenkiintoista on ihmisten kirjo ja eri taustat ja se taas toivottavasti meitä kaikkia auttaa ymmärtämään "eri maailmoja", yhteinen maailma on tietysti helmivauvoissa. Puhuimme juuri tänään pitkään mieheni kanssa ystävyyssuhteista ja ihmisistä, kun hän aina välillä masentuu, kun ei ole oikein saanut ystäviä täällä ja välillä kokee suomalaisen jurouden tylynä. Meillä on kyllä ihana yhteinen ystäväpiiri, ehkä hivenen boheeminpuoleinen. Minusta tuntuu, että olemme kuitenkin toistemme parhaita ystäviä ja todellakin sielunkumppaneita alusta asti.
Mies oli aika hellyttävä tänään, kun tuli minua töistä hakemaan yhdessä Mitjan kanssa....Hän oli TODELLA boheemin näköinen parta ajamatta ja Mitjalla sellainen vaatekerta päällä, että minua alkoi naurattamaan...eri pari housuja ja paitoja ja villasukat. Siinä sitten ylpeänä esittelimme Mitjaa työkavereille ja kovasti hän flirttaili ja hymyili joka suuntaan. Tänään Mitjalle on tullut valtavia naurukohtauksia varsinkin, kun leikittelen päälläni ihan kiinni hänen päässä, suuren suuria nauruja, jotka päättyvät sitten hikotteluun.
Horoskoopeista... minun vanhemmat lapseni ovat syntyneet seitsemän vuoden ikäerolla ihan samana päivänä, skorpioneja ovat, minä jousimies, mies kaksoset ja Mitja vesimies....Meillä on muutama horoskooppeihin friikahtanut jazzmies ystäväpiirissä ja on ollut kiva kuunnella heidän juttujaan tähtikartoista ja merkeistä...Minä varmaan olen maailmanmatkaaja-tyyppi, jos jousimiestä näin kuvaillaan...ainakin mielessäni....Kuulin näiltä ystäviltämme, että Vesimiehen vuosi olisi alkamassa tai alkanut..en muista...enkä muutenkaan tiedä mitä se tarkoittaisi...