Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Hei.

Ilmoittaudunpa minäkin tänne vertaistuen piiriin. Olen 45v yksin hoitoihin lähtevä nainen.

Olen menossa suoraan syvään päähän, eli aloitan hoidot luovutetuilla alkioilla. Minulla ei ole hoito- tai tutkimushistoriaa ja lapsiakin on (aikuisia jo).
Ex-puolison kanssa olimme ilman ehkäisyä useamman vuoden, ilman että tulin raskaaksi. Emme kuitenkaan käyneet tutkimassa kummasta johtui lapsettomuus. Oletan, että ainakin ikäni oli yksi tekijä. Mies ei koskaan ollut kovin kiinnostunut tarkempiin tutkimuksiin. Lapsihaave oli enemmän minun. Nyt eron jälkeen päätin lähteä yksin kokeilemaan.

Aloitan hoidot Elite klinikalla Virossa. Kävin Dextralla ultraa massa kohdun ja testeissä. Lääkärin mukaan ei pitäisi olla mitään estettä sille, että voisin raskaaksi tulla. Tosin munasolut ovat jo iäkkäitä ja hän piti hyvänä ratkaisuna lähteä luovutetuilla liikkeelle.

Suunnitelman mukaan teen alkuvalmistelut Suomessa ja matkustan Viroon vain alkionsiirtoon, joka olisi alustavan suunnitelman mukaan elokuun lopulla.

Kiva lukea teidän matkastanne.

Tervetuloa!Mielenkiintoista päästä seuraamaan sun hoitopolkua. Onnea matkaan!

 

Nyt on pakko kysyä tyhmä kysymys.

Olen pohtinut Ultrakäyntiäni 4pv ovulaation jälkeen. Ultrassa näkyi selvästi, että ovulaatio tapahtunut. Näin oletinkin, koska kierto säännöllinen. Limakalvo oli 8,4mm. Afc 6+6. Kaikki näytti siltä, kuin pitää. Amh tasoani en vielä tiedä, minulle ei automaattisesti sitä määrätty, koska ajatuksissa mennä suoraan luovutetuilla. Aion kuitenkin ensi viikolla käydä omalla lähetteellä sen tarkistamassa.

Käsittääkseni afc määrä on oikein hyvä ikäiselleni ja limis sopivan paksu, ovis tapahtuu. Miksi siis minulle joka paikassa suositellaan suoraan ja ehdottomasti luovutetuilla soluilla hoitoa. (Sen perusteella olen tehnyt päätökseni ajan ja rahankin säästämiseksi olla kokeilematta omia.)
Ymmärrän, että solut jo kaikki iäkkäitä, mutta alkiodiagnostiikallahan voisi karsia jyvät akanoista.

Onko todella totta, että vaikka periaatteessa kaikki ok, mahdollisuus omilla soluilla tässä vaiheessa mitätön? Jotenkin luulisin, että tässä myös henkilökohtaisia eroja. Toisaalta herännyt vähän mielenkiinto kokeilla myös omilla soluilla, mutta en haluaisi heittää hukkaan yhtään arvokasta aikaa.

 

Nyt on pakko kysyä tyhmä kysymys.

Olen pohtinut Ultrakäyntiäni 4pv ovulaation jälkeen. Ultrassa näkyi selvästi, että ovulaatio tapahtunut. Näin oletinkin, koska kierto säännöllinen. Limakalvo oli 8,4mm. Afc 6+6. Kaikki näytti siltä, kuin pitää. Amh tasoani en vielä tiedä, minulle ei automaattisesti sitä määrätty, koska ajatuksissa mennä suoraan luovutetuilla. Aion kuitenkin ensi viikolla käydä omalla lähetteellä sen tarkistamassa.

Käsittääkseni afc määrä on oikein hyvä ikäiselleni ja limis sopivan paksu, ovis tapahtuu. Miksi siis minulle joka paikassa suositellaan suoraan ja ehdottomasti luovutetuilla soluilla hoitoa. (Sen perusteella olen tehnyt päätökseni ajan ja rahankin säästämiseksi olla kokeilematta omia.)
Ymmärrän, että solut jo kaikki iäkkäitä, mutta alkiodiagnostiikallahan voisi karsia jyvät akanoista.

Onko todella totta, että vaikka periaatteessa kaikki ok, mahdollisuus omilla soluilla tässä vaiheessa mitätön? Jotenkin luulisin, että tässä myös henkilökohtaisia eroja. Toisaalta herännyt vähän mielenkiinto kokeilla myös omilla soluilla, mutta en haluaisi heittää hukkaan yhtään arvokasta aikaa.

Oon kuullut, että jotkut 45-46 vuotiaat on vaatineet omilla soluilla yritystä ja saaneet tahdon läpi. Klinikat ei suosittele omia soluja, kun onnistumisprosentti huono. kai tyyliin 90 % munasoluista on jo viallisia, mutta jos saadaan punktiossa monta munasolua, niin saattaa löytyä tyyliin yksi toimiva, niin se riittää. Yleensä kai lasketaan tyyliin, että jos saadaan 10 munasolua, niin saattaa tulla 2-3 alkiota. Monelle on kyllä sit tullut yllätyksenä, että kaikissa on ollut kromosomivika, tms.

Mikään ei varmaankaan estä kokeilemasta, mutta sun pitää sitä vaatimalla vaatia - klinikka ei itse ehdota. Mulle näyttivät tilastoa Ovumialla, jossa yli 45 ikävuoden ei ollut syntynyt yhtään elävää vauvaa omilla soluilla, mutta oon kuullut, että joitakin poikkeuksia on.

 

Kiitos. Kyllä se varmasti niin on, jos noin harvinaista on terveen vauvan saaminen omilla. Minä kun en ole koskaan aiemmin käynyt tutkimuksissa, enkä hoidossa, niin ei ole niin tuttua tämä.

Varmasti siis hyvä valinta tämä suoraan luovutetuilla. Itselleni ei ole merkitystä sillä, onko lapsi geneettisesti oma. Ainoa mikä saa miettimään on se, että minulla tosiaan on jo biologisia aikuisia lapsia. Pohdin, onko sillä merkitystä mahdollisesti syntyvän lapsen kannalta, ettei ole samoja piirteitä sisarusten kanssa. Toisaalta tuo ikäero on niin iso, ettei se välttämättä ole suuri asia muutenkaan.

 

Raskaus omilla soluilla on tilastollisesti niin lähellä nollaa yli 45-vuotiailla, ettei sitä siksi suositella. Toki suostuvat, jos itsepäisesti tahtoo maksaa ja yrittää, mutta omaa aikaa ja rahaa siinä lähinnä hukkaa.

 

Raskaus omilla soluilla on tilastollisesti niin lähellä nollaa yli 45-vuotiailla, ettei sitä siksi suositella. Toki suostuvat, jos itsepäisesti tahtoo maksaa ja yrittää, mutta omaa aikaa ja rahaa siinä lähinnä hukkaa.

Tämä on tilastollisesti totta, mutta toisaalta ite tulin raskaaksi viime vuonna omilla soluilla IVF:llä ekasta tuoresiirrosta. Terve 5 kk ikäinen tyttö nyt Eli kyllä se mahdollista on.

- Peanutbuttercup

 

Tuli tästä mieleen yksi pariskunta, joka kävi hoidoissa useamman vuoden ja nainen lopulta raskautui luomuna 54-vuotiaana. Tiedän useamman, jonka raskaus on alkanut yli 45-vuotiaana omilla soluilla ja kaikki on mennyt hyvin.

 

Moikka,
Miten täällä menee kaikilla? Onko siirtoja tulossa?
Kerrankin tulen itse täällä kyselemään...

Täällä 12+1 tänään ja nt-ultrassa kaikki oli hyvin. Tähän asti on kaikki mennyt hyvin ja raskaus on ollut "helppo". Varsinkin edellisellä klinikalla peloteltiin niin paljon verenvuodoilla, että olin ihan varma, että verenvuotoja on paljon. Yhtään ei ole ollut. Eikä ole myöskään ollut pahoinvointia lainkaan, niin on ollut vaikea uskoa, että raskaus jatkuu. Oon sit käynyt Kauniissa odotuksessa aika monta kertaa ja kaikki on aina ollut hyvin.

Mä en olis uskonut, että raskaus alkaa ollenkaan, kun itsellä on myoomia, endometrioosia ja adenomyoosia. Ja kohdun limakalvon kanssa oli niin paljon haasteita. Mutta tässä sitä nyt ollaan ekan kolmanneksen loppupuolella. Toivottavasti tämä antaa muillekin toivoa. Mulle on aina sanottu vuosikymmenien varrella, että eikös kohta ala olla jo vähän kiire ja nyt alkoi tulla vihdoinkin jo kiire .

 

Ubiquinol ja proteiinipitoinen ruokavalio on auttanut vanhenpiakin naisia parantamaan munasolujen laatua. Aimee Raupp esimerkiksi kertoo instagramissa ruokavaliosta, joka autaa saamaan munasoluja paremmaksi.

 

Nyt on pakko kysyä tyhmä kysymys.

Olen pohtinut Ultrakäyntiäni 4pv ovulaation jälkeen. Ultrassa näkyi selvästi, että ovulaatio tapahtunut. Näin oletinkin, koska kierto säännöllinen. Limakalvo oli 8,4mm. Afc 6+6. Kaikki näytti siltä, kuin pitää. Amh tasoani en vielä tiedä, minulle ei automaattisesti sitä määrätty, koska ajatuksissa mennä suoraan luovutetuilla. Aion kuitenkin ensi viikolla käydä omalla lähetteellä sen tarkistamassa.

Käsittääkseni afc määrä on oikein hyvä ikäiselleni ja limis sopivan paksu, ovis tapahtuu. Miksi siis minulle joka paikassa suositellaan suoraan ja ehdottomasti luovutetuilla soluilla hoitoa. (Sen perusteella olen tehnyt päätökseni ajan ja rahankin säästämiseksi olla kokeilematta omia.)
Ymmärrän, että solut jo kaikki iäkkäitä, mutta alkiodiagnostiikallahan voisi karsia jyvät akanoista.

Onko todella totta, että vaikka periaatteessa kaikki ok, mahdollisuus omilla soluilla tässä vaiheessa mitätön? Jotenkin luulisin, että tässä myös henkilökohtaisia eroja. Toisaalta herännyt vähän mielenkiinto kokeilla myös omilla soluilla, mutta en haluaisi heittää hukkaan yhtään arvokasta aikaa.

Käy koklaamassa pari inssiä tässä odotusajalla, eivät maksa paljoa ja helppo tehdä lennosta vaan, vois hyvin tärpätäkin

Karhurouvanen (hankala kirjautua)

 

Oon kuullut, että jotkut 45-46 vuotiaat on vaatineet omilla soluilla yritystä ja saaneet tahdon läpi. Klinikat ei suosittele omia soluja, kun onnistumisprosentti huono. kai tyyliin 90 % munasoluista on jo viallisia, mutta jos saadaan punktiossa monta munasolua, niin saattaa löytyä tyyliin yksi toimiva, niin se riittää. Yleensä kai lasketaan tyyliin, että jos saadaan 10 munasolua, niin saattaa tulla 2-3 alkiota. Monelle on kyllä sit tullut yllätyksenä, että kaikissa on ollut kromosomivika, tms.

Mikään ei varmaankaan estä kokeilemasta, mutta sun pitää sitä vaatimalla vaatia - klinikka ei itse ehdota. Mulle näyttivät tilastoa Ovumialla, jossa yli 45 ikävuoden ei ollut syntynyt yhtään elävää vauvaa omilla soluilla, mutta oon kuullut, että joitakin poikkeuksia on.

Näinhän se periaatteessa on mutta toisaalta noi noiden tilastojen 45-vuotiaat on niitä jotka on yrittäny jo luomuna ja ei ole onnistunut. Onhan tietysti tässäkin yritetty jo luomuna mutta vika on voinut olla siittiöissä. Mutta kun se menee jotenkin silleen että onko alle 38/40-vuotiailla hyvät mahdollisuudet onnistua ivf:llä koska vika on todennäköisesti jossain muualla kuin munasolujen laadussa. Sitten taas onko 40/42 vuotiaasta eteenpäin onnistumismahdollisuudet huonot juurikin sen takia että ne yli nelikymppiset joiden munasolut ovat vielä hyviä, tulevat luomusti raskaaksi (poikkeus tietty jos on joku ongelma) jos ovat tullakseen eikä ivf asiaa auta koska syy on munasolujen laadussa.

Tässä kun varsinaista luomuyritystä ei ole (tai vika voi olla siittiöissä hyvinkin) ja kaikki on kohillaan kun AFC hyvä, limakalvo hyvä ja kierto on säännöllinen ja ovulaatio tapahtuu niin miksei raskaus voisi oll mahdollinen, tuleehan yli nelikymppisiä ja nelivitosia luomuna raskaaksi paljonkin mutta he eivät tietysti ivf-tilastoissa näy ja ovat muutenkin vähemmän näkyvillä kun monet eivät enää sillon edes yritä vaan lapset on saatu aiemmin jo.

Jos olisin itse tuossa tilanteessa ja varsinkin jos ei olisi ihan parin tonnin päälle niin kokeilisin ainakin yhden hoidon, ehkä ihan inssilläkin tai ainakin ivf:llä. Eipä jäisi ainakaan sitten kaduttamaan että miksi en yrittänyt.

itse olen 37-v mutta munasolut olleet jo kolmekymppisenä lopussa ja määrät on tosi vähäisiä vaikka muut asiat kunnossa mutta kuitenkin on kaksi lasta tullu omilla ivf:llä ja melko helpostikin ajatellen huonoa lähtötilannetta kun AFC on luokkaa 6 ja 34-v ivf:ssä jo näkyi munasarjojen tiiviys ja pienuus eli ”ikämuutokset” ja ekan ivf-stimulaation tulos mahtavat 1 follia (josta 1 alkio) ja toka ivf-kierros 3 follia josta vauva. Toki ikä merkkaa laadussa mutta kuitenkin jos näistä mun muutamista munasoluista on vauva tullut niin luulis että runsaammilla munasoluvarannoillakin voisi onnistua kun kaikki asiat muuten kohdillaan vaikka ikää se 45.



Tsemppiä ja onnea matkaan, toivottavasti saat tehtyä hyvän päätöksen hoitojen suhteen ja lopputulos on suotuisa

 

Jäi aiemmin viesti kesken mutta siis just että kuitenkin klinikoiden ivf-kokemukset ja tilastot perustuu kuitenkin lähinnä niihin keillä ongelmia raskaaksi tulemisen kanssa, itsellisistä ”terveistä”hän valtaosa raskautuu inssillä ja yli nelikymppiset ohjataan suoraan lahjasoluhoitoihin. On kuitenkin vähän eri asia kun jos yli 40-vee pariskunta on yrittänyt ensin luomusti ja sitten samoilla soluilla tehdään ivf kuin että tässä tapauksessa kun ehkä varsinaista yritystä/tutkimuksia ei ole ollut joten spermasta ei tietoa ja nyt ivf:fää kokeiltaisiin kuitenkin ”huippulaatuisella” spermalla. Valtaosa yli nelikymppisistä pareista tekee kuitenkin ivf:ää ensi omilla soluilla ja siirtyvät sitten lahjamunasoluhoitoihin mutta jatkavat omilla siittiöillä. Ja varmaan valtaosalla niistä hoidoissa käyvistä yli 42-vuotiaista on merkkejä ei-enää-niin-hyvästä-tilanteesta näkyvissä; matala AMH/AFC, reistailua kierron tai oviksen kanssa tai ongelmia limiksen kanssa, tässä tapauksessahan tuollaisia merkkejä ei ole

 

Moikka,
Miten täällä menee kaikilla? Onko siirtoja tulossa?
Kerrankin tulen itse täällä kyselemään...

Täällä 12+1 tänään ja nt-ultrassa kaikki oli hyvin. Tähän asti on kaikki mennyt hyvin ja raskaus on ollut "helppo". Varsinkin edellisellä klinikalla peloteltiin niin paljon verenvuodoilla, että olin ihan varma, että verenvuotoja on paljon. Yhtään ei ole ollut. Eikä ole myöskään ollut pahoinvointia lainkaan, niin on ollut vaikea uskoa, että raskaus jatkuu. Oon sit käynyt Kauniissa odotuksessa aika monta kertaa ja kaikki on aina ollut hyvin.

Mä en olis uskonut, että raskaus alkaa ollenkaan, kun itsellä on myoomia, endometrioosia ja adenomyoosia. Ja kohdun limakalvon kanssa oli niin paljon haasteita. Mutta tässä sitä nyt ollaan ekan kolmanneksen loppupuolella. Toivottavasti tämä antaa muillekin toivoa. Mulle on aina sanottu vuosikymmenien varrella, että eikös kohta ala olla jo vähän kiire ja nyt alkoi tulla vihdoinkin jo kiire .

HHienoa, että olet jo noin pitkällä ja raskaus sujuu hyvin.

 

Moikka,
Miten täällä menee kaikilla? Onko siirtoja tulossa?
Kerrankin tulen itse täällä kyselemään...

Täällä 12+1 tänään ja nt-ultrassa kaikki oli hyvin. Tähän asti on kaikki mennyt hyvin ja raskaus on ollut "helppo". Varsinkin edellisellä klinikalla peloteltiin niin paljon verenvuodoilla, että olin ihan varma, että verenvuotoja on paljon. Yhtään ei ole ollut. Eikä ole myöskään ollut pahoinvointia lainkaan, niin on ollut vaikea uskoa, että raskaus jatkuu. Oon sit käynyt Kauniissa odotuksessa aika monta kertaa ja kaikki on aina ollut hyvin.

Mä en olis uskonut, että raskaus alkaa ollenkaan, kun itsellä on myoomia, endometrioosia ja adenomyoosia. Ja kohdun limakalvon kanssa oli niin paljon haasteita. Mutta tässä sitä nyt ollaan ekan kolmanneksen loppupuolella. Toivottavasti tämä antaa muillekin toivoa. Mulle on aina sanottu vuosikymmenien varrella, että eikös kohta ala olla jo vähän kiire ja nyt alkoi tulla vihdoinkin jo kiire .

MMiten sinulla menee?

 

MMiten sinulla menee?

Moikka!
Kiitos paljon kysymästä <3. Täällä tänään 18+5 ja rakenneultra 26.9.
En olis uskonut, että kaikkien pelotteluiden jälkeen kaikki voi mennä hyvin. Ennemminkin on pitänyt käydä ultrassa varmistelemassa, että jatkuuko raskaus, kun ei oireita ole juurikaan.

Ainoat oireet on ollut hyvä hajuaisti ja lahopää. Ei yhtään verenvuotoa, eikä huonovointisuutta. Paino on nyt noussut 800 grammaa ja vatsa on alkanut kasvamaan. Olen kuvitellut, että löysillä mekoilla ei raskaus näkyisi, mutta nyt on kyllä sivuprofiili alkanut muuttumaan.

Vaikea uskoa vieläkin, että olen raskaana.

 

Heippa. Tulen vähän päivittämään tilannetta. Viimeksi kun kirjoitin, jäin pohtimaan vielä sitä lähtisinkö hoitoon omilla, vai lahjasoluilla.

Pohdintani aikana päädyin myös vaihtamaan klinikkaa. Koin Eliten olevan jotenkin epämääräinen. Sain puolikkaita vastauksia viikon viivellä ja muutenkin tuli vähön ikävä fiilis. Siirryin Tallinnaan Nova Vitaan.

Nova Vitan lääkäri oli sitä mieltä, että voin aloittaa hoidot myös omilla munasoluilla, koska kaikki vaikutti olevan vielä ok Amh oli 1,05 joka ei tietenkään enää ole huippu, mutta lääkärin mukaan ikäiselleni hyvä. Hän kuitenkin suositteli, että jos hoidetaan omilla soluilla, alkiot tutkittaisiin ja käytettäisiin vain hyväksi todetut. Tämä olisi melko kallista ja onnistumismahdollisuudet pienemmät kuin luovutetuilla.

Muutaman viikon pohdinnan jälkeen päädyin käyttämään luovutettuja sukusoluja. Suurin syy tähän oli se, että suvussani kulkee perinnöllisenä eräs vaikeahko sairaus, eikä sitä pystyisi seulomaan, vaikka alkiot muuten tutkittaisiin. Myös suurempi onnistumisprosentti vaikutti.

Keskustelin ennen hoidon alkua myös aikuisten lasteni kanssa, ettei heille tule yllätyksenä tilanne. Halusin vähän kuulostella mitä mieltä ovat, vaikka oma päätös tietenkin on. Minulla on siis 18v, 21v ja 22v pojat, jotka kaikki jo asuvat omillaan. Kaikki suhtautuivat asiaan kannustavasti, jos kerran haluat, niin miksipä ei. Hienoja nuoria miehiä.

Testasin 11.9. Positiivisen ovulaatio testillä ja aloitin Cyclogest käytön iltaisin. Toissapäivänä 17.9. Matkustin alkionsiirtoon Viroon, viisipäiväinen plasto siirrettiin. Ihan mahtava kokemus. Todella voin suositella Nova Vitaa, jos joku sitä harkitsee.

Eilen illalla pistin Diphereline piikin. Ostin sen siis Virosta. En tiedä mikä on vastaava Suomessa. Tämän on siis tarkoitus auttaa alkiota kiinnittymään.

Lääkärin mukaan siirto olisi voitu tehdä myös ilman hormonilisiä, mutta varmuuden vuoksi hän määräsi pienet annokset.

Virallinen testipäivä on 28.9.

Huih. Aika nopeasti tämä eteni, heti kun tein päätöksen miten haluan edetä.

 

Heippa. Tulen vähän päivittämään tilannetta. Viimeksi kun kirjoitin, jäin pohtimaan vielä sitä lähtisinkö hoitoon omilla, vai lahjasoluilla.

Pohdintani aikana päädyin myös vaihtamaan klinikkaa. Koin Eliten olevan jotenkin epämääräinen. Sain puolikkaita vastauksia viikon viivellä ja muutenkin tuli vähön ikävä fiilis. Siirryin Tallinnaan Nova Vitaan.

Nova Vitan lääkäri oli sitä mieltä, että voin aloittaa hoidot myös omilla munasoluilla, koska kaikki vaikutti olevan vielä ok Amh oli 1,05 joka ei tietenkään enää ole huippu, mutta lääkärin mukaan ikäiselleni hyvä. Hän kuitenkin suositteli, että jos hoidetaan omilla soluilla, alkiot tutkittaisiin ja käytettäisiin vain hyväksi todetut. Tämä olisi melko kallista ja onnistumismahdollisuudet pienemmät kuin luovutetuilla.

Muutaman viikon pohdinnan jälkeen päädyin käyttämään luovutettuja sukusoluja. Suurin syy tähän oli se, että suvussani kulkee perinnöllisenä eräs vaikeahko sairaus, eikä sitä pystyisi seulomaan, vaikka alkiot muuten tutkittaisiin. Myös suurempi onnistumisprosentti vaikutti.

Keskustelin ennen hoidon alkua myös aikuisten lasteni kanssa, ettei heille tule yllätyksenä tilanne. Halusin vähän kuulostella mitä mieltä ovat, vaikka oma päätös tietenkin on. Minulla on siis 18v, 21v ja 22v pojat, jotka kaikki jo asuvat omillaan. Kaikki suhtautuivat asiaan kannustavasti, jos kerran haluat, niin miksipä ei. Hienoja nuoria miehiä.

Testasin 11.9. Positiivisen ovulaatio testillä ja aloitin Cyclogest käytön iltaisin. Toissapäivänä 17.9. Matkustin alkionsiirtoon Viroon, viisipäiväinen plasto siirrettiin. Ihan mahtava kokemus. Todella voin suositella Nova Vitaa, jos joku sitä harkitsee.

Eilen illalla pistin Diphereline piikin. Ostin sen siis Virosta. En tiedä mikä on vastaava Suomessa. Tämän on siis tarkoitus auttaa alkiota kiinnittymään.

Lääkärin mukaan siirto olisi voitu tehdä myös ilman hormonilisiä, mutta varmuuden vuoksi hän määräsi pienet annokset.

Virallinen testipäivä on 28.9.

Huih. Aika nopeasti tämä eteni, heti kun tein päätöksen miten haluan edetä.

Paljon onnea matkaan - jännittävää .
Mulle on Diphereline depot tuttu, mutta jännä juttu, ku näitä lääkkeitä käytetään eri tarkoituksiin. Mä oon pistänyt niitä, jotta myoomat ja adenomyoosi saataisiin uinumaan ennen siirtoa ja se on myös aiheuttanut vaihdevuositilan ja stopannut oman kierron.

Mä kävin Nova vitassa, mutta lääkärillä ei ollut selkeästi osaamista myoomista, yms, verrattuna muihin maihin, eikä suostunut hoitamaan Mua. Ovat varmasti hyviä ns. perustapauksissa, joilla lähtökohdat kunnossa.

Mulla tehtiin loppujen lopuksi siirto suhteellisen vähillä lääkkeillä aikaisempiin yrityksiin nähden. Ja se tuntui ihanalta, mutta silti pitkältä ajalta käyttää tukilääkkeitä. Ja luonnollinen kierto vasta hyvä onkin. Mullakin tehtiin siirto kerran luonnolliseen kiertoon(Ovumia), kun lääkkeeit ei paksuuntanut mun kohdun limakalvoa.

Ajattelitko malttaa olla testaamatta ennen testipäivää?

 

Kiitos. Luinkin, että kyseistä lääkettä käytetään usein ihan eri tarkoituksiin. Päätin silti sokeasti luottaa ja tehdä nii kuin ohje annettiin. Kun ei itsellä aiempaa kokemusta, mikä toimii ja mikä ei.

En usko, että maltan odottaa testailematta. Itseasiassa kun olen lukenut, että joskus ovulaatiotestit näyttävät raskauden, niin olen jo eilen ja tänään sillä testannut. Hyvissä ajoin, kun kerran kaapissa oli..

Eilen clearblue digi ovulaatiotesti antoi negatiivisen ja tänään positiivisen.

En kyllä tiedä onko totta, että se voi kertoa raskauden alkaneen. Aloitan kuitenkin ihan raskaustesteillä testailun alkuviikosta. Mielummin haluan sitten kevyen laskun negatiiviseen tai jännitellä plussan vahvistumista. Tuntuu liian raa'alta odottaa epätietoisuudessa loppuviikkoon.

Lääkäri sanoi, että veritestin voin tehdä jo 27pv, joten varasin siihen ajan.

Jännitävää

Edit. Apteekin herkkä testi haalea, mutta selvä plussa nyt aamulla. Silti huoli herännyt. Minulla on ollut rinnat, lähinnä nännin alueelta kipeät. Useamman päivän, erityisesti aamuisin. Nyt tuo kipu on kadonnut, eivätkä rinnat tunnu lainkaan turvonneilta. Onko tämä huono merkki, vai onko teillä jotka raskautuneet ollut vaihtelua tässä vaiheessa?

Ja toinen mikä mietityttää on tuo tukilääke/hormoni Cyclogest. Minulla menee vain iltaisin, ensi sunnuntaihin asti. Olin jo aluksi huolissani siitä, että menee vain yksi, kun tavanomaisen ohjeen mukaan menisi aamuin illoin. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että riittää. Onko tavallista, että lopetetaan hyvin nopeasti plussan jälkeen? Minulla 2pv virallisen testipäivä jlk. Luin, että joskus jatketaan useitakin viikkoja.

 

Tulen tänne päivittelemään tilannetta, vaikka tämä melko hiljainen ketju taitaa tällä hetkellä ollakin.

Minullahan oli siirto 17.9 ja virallisen testipäivä huomenna, lääkäri kuitenkin sanoi, että tänään voi jo käydä verikokeessa. Tietenkin siis näin tein. Sain tulokseksi 587 U/I. Aika korkea kai? Ainakin selkeästi positiivinen. Tänään on siis 4+0 tai 4+1 en ole varma lasketaanko kuukautisista vai ovulaatiota. Clearblue digi antoi päivällä raskaana viikot 2-3.

Raskaana tässä siis ollaan ja toivottavasti pysytään.

 

Hei!
Tarkoitus kommentoida muutakin asiaa tänne myöhemmin mutta tässä koko ajan kiirettä niin ei meinaa mitään keretä. Tietääkö joku täällä Dipherelin-lääkeestä (vastaava kuin Gonapeptyl ja muut, siirron jälkeen siis mulla käytössä)!? Mun pitäis se nyt illalla pistää, pistolääkkeistä kyllä kokemusta on ivf:fien myötä ja aiemmin ollut Gonapeptyl käytössä mutta inhoan ja kammoan pistämistä ja nyt ulkomailta hoidosta määrätty toi Dipherelin pistettäväksi siis tänään eli päivä blaston siirron jälkeen.

Ohjeet vähän epäselvät eikä suomenkielistä tietoa löydy. Eli siis kysymys kuuluu että siis sekoitan tuon jauheen ja nesteen yhteen ja pistänkö siis ihan kerralla sitten koko sen määrän (eli mitä siinä ruiskussa nyt sitten sekoituksen tuloksena on, lukiko jossain 1 ml) eikä siis mitään tiettyä ml määrää???
Karhurouvanen täällä kyselee

 

Nyt vasta huomasin että tässä onkin just Dipherelineä sivuttu keskustelussa, eli jos joku tän sattuis näkemään niin olisin tiedosta kiitollinen

 

Heippa. Tulen vähän päivittämään tilannetta. Viimeksi kun kirjoitin, jäin pohtimaan vielä sitä lähtisinkö hoitoon omilla, vai lahjasoluilla.

Pohdintani aikana päädyin myös vaihtamaan klinikkaa. Koin Eliten olevan jotenkin epämääräinen. Sain puolikkaita vastauksia viikon viivellä ja muutenkin tuli vähön ikävä fiilis. Siirryin Tallinnaan Nova Vitaan.

Nova Vitan lääkäri oli sitä mieltä, että voin aloittaa hoidot myös omilla munasoluilla, koska kaikki vaikutti olevan vielä ok Amh oli 1,05 joka ei tietenkään enää ole huippu, mutta lääkärin mukaan ikäiselleni hyvä. Hän kuitenkin suositteli, että jos hoidetaan omilla soluilla, alkiot tutkittaisiin ja käytettäisiin vain hyväksi todetut. Tämä olisi melko kallista ja onnistumismahdollisuudet pienemmät kuin luovutetuilla.

Muutaman viikon pohdinnan jälkeen päädyin käyttämään luovutettuja sukusoluja. Suurin syy tähän oli se, että suvussani kulkee perinnöllisenä eräs vaikeahko sairaus, eikä sitä pystyisi seulomaan, vaikka alkiot muuten tutkittaisiin. Myös suurempi onnistumisprosentti vaikutti.

Keskustelin ennen hoidon alkua myös aikuisten lasteni kanssa, ettei heille tule yllätyksenä tilanne. Halusin vähän kuulostella mitä mieltä ovat, vaikka oma päätös tietenkin on. Minulla on siis 18v, 21v ja 22v pojat, jotka kaikki jo asuvat omillaan. Kaikki suhtautuivat asiaan kannustavasti, jos kerran haluat, niin miksipä ei. Hienoja nuoria miehiä.

Testasin 11.9. Positiivisen ovulaatio testillä ja aloitin Cyclogest käytön iltaisin. Toissapäivänä 17.9. Matkustin alkionsiirtoon Viroon, viisipäiväinen plasto siirrettiin. Ihan mahtava kokemus. Todella voin suositella Nova Vitaa, jos joku sitä harkitsee.

Eilen illalla pistin Diphereline piikin. Ostin sen siis Virosta. En tiedä mikä on vastaava Suomessa. Tämän on siis tarkoitus auttaa alkiota kiinnittymään.

Lääkärin mukaan siirto olisi voitu tehdä myös ilman hormonilisiä, mutta varmuuden vuoksi hän määräsi pienet annokset.

Virallinen testipäivä on 28.9.

Huih. Aika nopeasti tämä eteni, heti kun tein päätöksen miten haluan edetä.

Hei! Laittelin tuohon juuri kysymystä liittyen tuohon Diphereliin, ajattelin vielä näin kommentoida tätä sinun vastaustasi, jospa sattuisit huomaamaan tän Eli kyselin siitä Dipherelin-lääkkeestä että pitääkö pistää kerralla se koko määrä mikä siitä tulee sen sekoituksen jälkeen?

 

Hei!
Tarkoitus kommentoida muutakin asiaa tänne myöhemmin mutta tässä koko ajan kiirettä niin ei meinaa mitään keretä. Tietääkö joku täällä Dipherelin-lääkeestä (vastaava kuin Gonapeptyl ja muut, siirron jälkeen siis mulla käytössä)!? Mun pitäis se nyt illalla pistää, pistolääkkeistä kyllä kokemusta on ivf:fien myötä ja aiemmin ollut Gonapeptyl käytössä mutta inhoan ja kammoan pistämistä ja nyt ulkomailta hoidosta määrätty toi Dipherelin pistettäväksi siis tänään eli päivä blaston siirron jälkeen.

Ohjeet vähän epäselvät eikä suomenkielistä tietoa löydy. Eli siis kysymys kuuluu että siis sekoitan tuon jauheen ja nesteen yhteen ja pistänkö siis ihan kerralla sitten koko sen määrän (eli mitä siinä ruiskussa nyt sitten sekoituksen tuloksena on, lukiko jossain 1 ml) eikä siis mitään tiettyä ml määrää???
Karhurouvanen täällä kyselee

Laita kokonaan. Itse pistin juuri viime viikolla. Eli ensin vetoneulalla neste ruiskuun, ruiskusta jauhepulloon. Pyörittele vähän, että sekoittuu. Vedä vetoneulalla kaikki neste ruiskuun. Vaihda neula pistoneulaan varovasti. Poista ylimääräinen ilma. Voi koputella ruiskua jos on kuplia. Pistä rauhallisesti ja tasaisesti kaikki. Odota hetki ja vedä neula pois

 

Missäpäin olet hoidossa Karhurouvanen? Aika samoilla päivillä mennään. Minulla oli siirto 10pv sitten ja ilmeisen onnistunut.
Hirveästi tsemppiä tuleviin päiviin. Itsellä ensimmäinen siirto, tai ylipäätään minkäänlainen hoito takana ja ei niitä suotta sanota piinapäiviksi. Onneksi oli kaveri tukena. Ikinä en ole näin paljon testejä tehnyt, kuin viime päivinä.

 

Missäpäin olet hoidossa Karhurouvanen? Aika samoilla päivillä mennään. Minulla oli siirto 10pv sitten ja ilmeisen onnistunut.
Hirveästi tsemppiä tuleviin päiviin. Itsellä ensimmäinen siirto, tai ylipäätään minkäänlainen hoito takana ja ei niitä suotta sanota piinapäiviksi.

Haha, kiitos PALJON!!!! Meen pistämään! Inhottava se lasinen ihme purkki Haha luin näitä keskusteluja aiemmin ja tarkoitus tosiaan kirjoitella tänne, ja erityisesti sinulle, mulla sama klinikka, samoihin aikoihin ollu konsultaatio/varattu valmis alkio ja nyt tosiaan siirto (mulla meni kaksi kuukautta siirto ohi kun olis ollu luonnonkiertoon ja siirto meinas tulla vkl ja nyt tää kierto lääkkeellisellä) niin tuli ihan mieleen ettei ettei meillä vaan olis sisarusalkiot (elleivät ole klinikalla huomioineet asiaa jotenkin)🫢

Palailen asiaan, olen siis tosiaan yksin hoidoissa ja mulla on 4-v ja 1,5 v lapset jotka kotihoidossa molemmat niin tekemistä riittää ja kiirettä myös!