Ex-Kermit

[T:]

Nyt iski taas pelotus. Entä jos kaikki ei menekään hyvin loppuun asti? Rv 30+6 on tänään mittarissa. Vauveli liikkuu hyvin. Supistuksia on ollut jonkin verran, ja vähän muitakin kipuja. Kerran tuli vessassa käydessä paperiin pieni rantu aavistuksen verran punertavaa valkovuotoa, ja eikös mitä, ihan kamala pelko siitä, että jos se onkin merkki jostain pahasta. Ja seuraava neuvolakäynti on ensi torstaina.

Huomenna käyn verikokeessa (vastaukset saan torstaina). Otetaan S-alat ja sappihapot. Jos jompikumpi on yli viiterajan, tietää se äitiyspolireissua. No sitten ainakin pääsisi kunnon syyniin, eli otettais vauvalta sydänkäyrää, ultrausta, ja mahdollisesti jo jotain painoarviotakin jne.

 

[milla]

Heipä hei kaikille!

Kotiuduin Suomn kamaralle eilen illalla (olin työmatkalla kanrialla) ja nyt onkin ihana vaan loikoilla sngyssä ja lukea mitä täällä on tapatunut sillä välillä kun olin poissa.

Uusia tulokkaita ollaan vissiin saatu? Hyvä! Ja vanhatkin ovat pysyneet mukana. Mukavaa! Täällähän aikoo aika moni poksautella vauvoja lähiaikoina. Se tietää taas uusia kermittäriä onnistuneena maalissa tulee hyvä mieli.

Poika potkii masussa kovasti ja välillä tuntuu että se liikkuu enemmän kuin mitä on liikkumatta. toivottavasti ei ole ihan niin villi siten masun ulkopuolella! Mielummin semmonen rauhallinen ja kiltti äidin poika

Huomenna on neuvola niin sit on jotain tähdellistä kerrottavaa tästä raskaudesta..siihen asti aurinkoista maanantaita!

 

[gekko 19+0]

Ensinnäkin Vipelle hurjasti onnea siviilisäätymuutoksen johdosta! Ja nimenkin olette jo ehtineet pienelle saada. Voi hurja miten toi aika kuluukaan, vastahan olit raskaana ja laitoksella.

Tänne ei kuulu oikeastaan mitään uutta, ainoastaan jonkinlainen masis meinaa iskeä. Olen jo aivan kurkkua myöden täynnä tätä kotilepäilyä. Kyllä 2,5kk:n aikana on ehtinyt tulee kotinurkat tutuiksi. Töihinkin on jo niin kova ikävä, että välillä näen untakin työpaikalta. Ja kun herään niin harmittaa etten olekaan töissä. On tää ihmiselo merkillistä, silloin kun olet töissä niin haaveilet lomasta ja kun olet pakkolomalla niin haaveilet töistä. Onneksi edes kevätaurinko tuo hieman piristystä. Muuten kaikki tuntuu etenevän ihan hyvin. Vauveli liikkuu mukavasti, mitä nyt virtsarakkoon osuvat potkut eivät kovin mukavilta tunnu:/ Kahden viikon päästä on sitten rakenneultra. Sitä tässä jo alkaa odottelemaan seuraavana etappina.

Hauskaa tammikuun loppua kaikille!

 

[-m-]

Kukkuu!!

Tänään ois LA ja ei mitään oireita.. Taitaa meille tulla vasta helmikuun vauva. Toivotaan, että kohta saadaan oma nyytti kotiin.

Taitaa muuten Eloveena olla jo touhuissa, ellei jo uuden vauvan ikionnellinen omistaja. ;-)

-m- 40+0 (hui kun kuulostaa isolta luvulta)

 

[Eloveena]

Huomenta vaan!

Voi kunpa -m- olisitkin osunut oikeaan, mutta täällä tää odotus samankaltaisena yhä jatkuu... Neuvolasta ""heitettiin pihalle"" eilen, ja nyt olis seuraavaksi perjantaina yliaikaisuuskontrolli Oysissa. Kuulemma useimmiten käynnistelevät silloin, mutta ei välttämättä. En nyt kuitenkaan toivois tän raskauden mihinkään viikolle 45 menevän. Eli helmikuussa vasta siis syntyy tämä lapsi

Nyt alkaa jo kärsivällisyys voittaa, on vähän sellainen olo kuin eläisi viimeistä päivää (Tosin se eläminen kyllä rajoittuu lähinnä makoiluun ja lepäilyyn kun on niin punkero olo ).

Gekolle paljon tsemppiä tylsiin päiviin! Kumman nopeasti on aika omalla kohdallanikin kulunut, vaikka olen ollut kotosalla kesäkuusta lähtien. Työstä irrottautuminen vaan vie tosi pitkän ajan, ennenkuin jotenkin sopeutuu uuteen rytmiin. Ja lepohan se kuitenkin tärkeintä on.

Vipeä unohdinkin onnitella rouvaantumisesta ja nimiäisistä, eli onnea sinne! Ja mukavaa helmikuun alkua itse kullekin!

Eloveena 41+4

 

[Hanna]

Onnitteluni kanssa Vipelle=)

Täälläsitä lorvitaan, meneillään vasta 5+4, niin vähän verrattuna tuohon 40+0:aan=) Lievää kuvotusta ollut parina päivänä ja nyt tais toi pahoinvointi sitten alkaa. Aamulla olo oli kuin maha taudin olisi saanut. Huono-olo kun on nälkä ja olo paheni kun söi. onneksi nyt jo alkaa olemaan inhimillinen olo.

Millaista pahoinvointia teillä on ollut? Kamuni sanoi että hänen olo parani aina suklaa patukalla, mun olo vaan pahenee=(. Onko tähän mitään jippoja?

Kävin tänään allekirjoittamassa uuden työsopimuksen=) 13.2. aloitan sitten uudessa paikassa.

Semmoista tänne.

 

[T:]

Eloveena, minä voisin lahjoittaa sinulle nämä minun supistukset. Ei niitä kyllä niin tiheään tule, että sillä synnytys käynnistyisi, mutta jos sinulla on vähänkin omia jo ennestään, niin eiköhän se siitä.

Minulla on siis rv 31+1, ja jonkin verran supistelee. Vauva on nyt parin päivän aikana potkinut välillä kylkiluihin asti, eli ei sieltä ihan kirppu ole tulossa, jos päästään reilusti maaliskuun puolelle ennen kuin syntyy.

 

[-m-]

Hanna:
Mä söin koko alkuraskauden vain tomaatteja, laimennettua appelsiinimehua ja appelsiinimehujäätelöä. Nuo oli ainoat mitkä mulla auttoi.. Karkkia en voinut kuvitellakkaan tai rasvaista ruokaa. Kaikki muu tuli suoraan ulos.
Pahaolo mulla loppui joskus 11-12 viikon jälkeen muistaakseni.

Jotkut suosittelee jotain inkivääri juomaa.. Muistaakseni se helpotti huonoa oloa.

Nyt voisin elää pelkällä karkilla ja suklaalla.. Mutta pakko pitää näpit erossa karkista ja syön suklaat kaapista vasta vauvan syntymän jälkeen.

stemppiä kaikille, alkuoireiluihin, hehkeän keskiraskauden nauttimiseen (mitä se oli? ei mulla ollut hehkeää milloinkaan) ja meille loppupään pallomaha kärvistelijöille, joilta usko meinaa loppua!

Tänä vuonna meiltä kermeilta tulee aika paljon vauveleita maailmaan, ihanaa!

 

[Salli]

Onnea myös täältä Vipelle ja pienokaiselle nimestä

Hanna: en myöskään pystynyt syömään alkuaikana mitään makeaa, tai siis pystyin mutta huono olo iski aina heti perään, joten yritin välttää. Mieluummin söin jotain suolaista ja ""järkevää"" kuten leipää, viiliä, piimää, kunnon ruokaa... Jogurtit ja hedelmätkin tuntui alkuun liian makeilta. Nyt kyllä menee kaikki alas, mutta edelleen huomaan useammin kaipaavani jotain suolaista purtavaa. Kahvipöydässä kaikki suolaiset maistuvat taivaalliselta (sanoo entinen pullahiiri, johon upposi rajattomasti makeaa ennen raskautta). Alkuaikana tärkeintä oli kuitenkin syödä jotain parin tunnin välein, siten olo pysyi parhaiten kohtuullisena. Liian suuret annoksetkin oli pahasta, huomasin. Vähän ja usein tepsii parhaiten

Nyt on meneillään 18+5 ja potkuja on tuntunut lähes päivittäin viimeisen viikon aikana. Eilen taisi mieskin tuntea jo pienen muljahduksen päällepäin Omat housut mahtuu vielä, mutta viimeisiä aikoja kyllä viedään... Istuessa täytyy availla farkun sepalusta, mutta seisoessa ei haittaa yhtään.

Mulla olis töitä tarjolla, mutta eilen päästessäni tutustumaan hommaan paremmin alkoi arveluttaa, että pystynkö sittenkään. Käytössä on voimakkaita pesuaineita (oltava naamari) ja joitakin raskaita vaiheita. On vaan niin hurjan vaikeaa soittaa ja sanoa, että olen raskaana, mitäs tehdään. Töihin haluaisin, mutta en kuitenkaan riskeerata pienokaista... Toisille työnantajille kun raskaus tai ylipäätään nainen tietyssä iässä on kuin punainen vaate. Ehkä ei tässä tapauksessa, mutta silti tuntuu, että se on sitten good bye tuolle työpaikalle, kun tilanteeni kerron.

Voimia viime metreillä ponnisteleville ja Hannalle huonon olon kanssa taisteluun! Hyviä vointeja myös kaikille keskivaiheeseen!

 

[T:]

Voihan päänsärky. (nyt rv 31+2)

Te olette varmaan jo kyllästyneet lukemaan mitään minun juttujani, kun aina valitan jotain vaivaa, ja taas sitä tulee.

Nimittäin eilen alkoi päänsärky, johon Panadol ei auta. Ei sitä päänsärkyä ihan koko aikaa ole, mutta sellainen lievästi hutera olo on koko ajan, ja päänsäryn aikaan suorastaan huimaa. Vaakasuorassa se tuntuu vielä pahemmalta. On tässä tullut mieleen, että ei kai tämä vaan tarkoita kohonnutta verenpainetta? Kenties jopa alkavaa raskausmyrkytystä? Se tästä vielä puuttuisi.

Onkohan kellään kokemusta tällaisesta?

P.S. Olen tässä parin päivän aikana muutaman kerran tullut ajatelleeksi, että on se hyvä, että tuli laitettua nuo välttämättömimmät vauvan tarvikkeet valmiiksi vähän ""turhan aikaisessa vaiheessa"".

 

[T:]

Ja lisäänpä vielä, jos joku huolestuu, että huomenna on neuvola-aika, joten eiköhän tämä siellä selviä.

 

[milla]

milla rv 34+0

Vipelle onnitteut!!!

Hanna: mulla auttoi pahaan oloon semmonen sitruuna puriste jota käytetään lähinnä mausteena. Join sitä soraan pullosta ja paha olo helpottui. Ei kauheen hyväksi varmaan hampaille

Mä en ole vieläkään laittanut mitään tavaroita valmiiksi sairaalaan lähtöä varten. Vaikka oli vauva jo kovaa vauhtia syntymässä viikolla 28. Jotenkin oon vaan varma, että yliaikasesi tää menee, niin en ole jaksanut hötkyillä. Se mitä miehen kanssa huomattiin, niin meillä ei säilytystila täällä kotona riitä. Asutaan kaksiossa ja pienessä semmosessa, kaapit ei riitä edes omille vaatteille, saati sitten vauvan vaateille. Nyt pitäs keksiä joku ihme tila ratkaisu.

Muuten täällä menee ihan hyvin, on vieläkin vaikea usoa, että tämä vauva ei voi enää mennä kesken...vaan se syntyy. Tietysti kaikkiea voi vielä käydä, mutta keskenmenosta ei ainakaan ole enää kyse.

-milla-

 

[vipe]

Heippa!

Ja kiitoksia onnitteluista! Niitä aina tarvitaan.

Hui, -m- on jo ihan kiikun kaakun h-hetkessä. Meillä onkin pitkä ""tuttu"" tarina kun aikoinaan kirjoiteltiin heinäkuu 2004 ketjussa! Näin se vain ihanasti elämä kuljettaa meitä. Minulla jo vaavi kainalossa ja sinulla aivan pian!

Kermit-ketjuunkin valitettavasti uusia ilmestyy, mutta onneksi heitä putkahtelee aina tämän tästä tänne ex:iin!
Vauva ei todellakaan ole itsestään selvyys. Muistan tämän aina heikkoina hetkinäni ja kun väsyttää. On se vain sellainen aarre, jota pitää sitten vaalia.

Miten Gekon v-paine? Mulla sitä hiukan on edelleenkin ja kun lääkitystä pienennettiin, niin arvasinkin sen. En tosin nyttemmin ole mitannut. Jotenkin vain tuntuu, että kun imettää niin ei haluaisi kovin lääkkeitä syödä. No, onhan poika saanut lääkettä odotusajankin.No, sitä suuremmalla syyllä tuntuu, että ei haluaisi antaa sitä imettäessäkin... Nyt on v-paineen seurailu kyllä jäänyt retuperälle... Jotenkin vain vaivaa lääkkeet ja imetys...

Gekko se kaipaili töihin. Itse jäin 2 kk aikaisemmin saikulle ennen ä-lomaa. Silloin en kaivannut työtä ja nyt vielä vähemmän. Kauhistuttaa pelkkä sanakin. 12 v. tehnyt töitä putkeen, niin ah tätä ihanuutta olla kotona. Tyttökin 15 v. kyseli milloin menen töihin ja oli jo nyt harmissaan siitä tulevasta ajasta. Yllätyin kovasti sen kommenteista. Kyllä se 15.vuotiaskin vielä kaipaa näköjään äiskää!

Pahoinvoinnista oli keskustelua. Siihen minä en osaa sanoa mitään, koska mulla pahoinvointia ei ollut oikeastaan yhtään. Näin ollut myös kahdelta aikaisemmalta.

Jaksamista teille kaikille! Millakin jo niin pitkällä.. Jotenkin se tuntuu, että toisilla tuo raskausaika menee paljon nopeammin kuin itsellä

Eloveenalle ja M:lle peukut pystyssä. Ilmoittakaahan tuloksista! Oys:n on porukka on tosi kivaa. Hoitajat tosi ihania!

terkuin Vipe ja poitsu 2 kk

 

[vipe]

Hei!

Miten T:llä päänsäryn kanssa? Ja sinäkin olet jo edennyt noin pitkälle. Missä välissä
Päänsärky tosiaan voi olla merkki verenpaineesta ja raskausmyrkytyskään ei ole mikään pois suljettava, joten
pidähhän itsestäsi huolta! Muista lepäillä!

 

[kata]

Moi taas minunkin puolesta!

kamalasti on kaikille tapahtunut kaikkea, toivottavasti T:llä on kaikki hyvin ja päänsärky johtuu muista syistä. Ja Vipelle paljon onnea!

Tänne ei kuulu mitään sen kummempaa. Töissä taas ollaa ja kivuottomia supistuksia tulee epätasaisen tasaisesti pitkin päivää, mutta koska kohdunkaulalla ei nyt kuulemma ole tapahtunut mitään, niin niistä ei olla huolissaan. Pari viikkoa sitten kohdunkaula ultrattiin ja pituutta saatiin peräti 5,5 cm ja kiinteä ja kiinni silloin oli. En sitten tiedä oliko tilanne parantunut kun aikaisemmin sanottiin, että on jonkinverran pehmentynyt. Vatsa kasvaa tasaisesti ja jalkoja on jo vähän vaikea suihkussa pestä Myös tunteet on alkanut heitellä ihan kamalasti ja olen tosi herkkä sille, jos mies sanoo jotain syömisestäni. olen aina ollut hoikka ja urheillut noin 4-5 kertaa viikossa ja nyt kun on jo pari kuukautta joutunut suppareiden takia ottamaan rennosti, niin tunnen itseni niiiiin läskiksi ja voimattomaksi. Asiaa ei myöskään auta se, että suklaa ja kaikki rasvainen maistuu ihan liian hyvin ja uimaankin olen tosi laiska lähtemään, nyt kun siellä saa käydä.

Mutta onneksi nyt näyttää siltä, että tulisi talvi tänne etelä-Helsinkiinkin ja jos tuo meri tuosta vielä jäätyisi niin pääsisi hiihtämäänkin jäälle. Eikä siihen äitiysloman alkuunkaan ihan kalaman kauan enää ole, kun pidän lomia pois pari viikkoa ennen äitiysloman alkua.

Me vielä vähän arvotaan, että menisikö käymään siinä 3D-ultrassa, onko teistä kukaan käynyt ja mitä mieltä olitte? Sukupuolta en halua tietää, joten en tiedä onko siinä mitään eroa oikeita asioita tutkittaessa verrattuna normaaliin.

Kata + kaveri rv 26

Onko muilla muuten tapahtunut sellaista, että mahaan olisi kasvanut karvoitusta raskausaikana? Mulla tuntuu olevan maha täynnä sellaista ohutta karvaa...

 

[T:]

Joo, kyllä se aika vaan rientää. Itsekin tässä ihmettelen, mihin ne viikot menee. Huomenna on taas perjantai, ja maanantaina tulee rv 32 täyteen. Eihän tässä ole kuin vajaa 6 viikkoa siihen, missä vaiheessa edellinen syntyi. Ja ensi maanantaista on tasan 6 viikkoa siihen, missä vaiheessa esikoinen ja kakkonen syntyivät. (IIKS! Pakko lähteä viikonloppuna vaunukauppaan.)

Verenpaineet oli normaalit, mutta pulssi oli jotain 95 tietämillä (en muista tarkkaan). Aamulla ennen neuvolaan lähtöä hoksasin, että voisikohan se johtua niskan ja hartioihen jumittamisesta. Ei siellä kyllä mitään jäykkyyttä tai kipuja tuntunut, mutta jumppailinpahan vähäsen. Ja kyllä se vähän helpotti.

 

[T:]

Paitsi että nyt tuntuu, että ei se huimaus ehkä välttämätt johtunutkaan niistä hartioista. Olo on aika samanlainen kuin edellisen raskauden aikana (päättyi siis keskenmenoon kun sikiö kuoli kohtuun joskus rv 13 tietämillä). Ja silloinkin oli tuo syke vähän turhan kova. Että nyt pelottaa sitten sen verran, että kysyin asiasta eräältä luotettavalta terveydenhoitaja-ystävältäni. Hän kehoitti soittamaan äitiyspolille. Soitanpa sitten aamulla.

On se vaan ihana tuo meidän vauva, kun hän niin innokkaasti potkii, niin tiedän, että hän voi ainakin toistaiseksi ihan hyvin.
:´)

 

[gekko 19+3]

Täällä on nyt montakin sellaista, joilla loppuraskaus menossa. Hyvä hyvä, kiva seurata teidän loppumetrejä ja sitten aikanaan myös lopputulosta. Eli kuka saa tytön, kuka pojan. Itseasiassa, kuinka moni täällä olevista jo tietää vauvelin sukupuolen vai onko vahvoja mutu-tunnelmia monilla? Itselläni ei kyllä ole aavistustakaan suuntaan eikä toiseen tuon sukupuoliasian suhteen. Mutta viimeistään kesäkuussahan se sitten selviää Ellei nyt sitten ultrassa paljastu jo jotain, joko ""vahingossa"" tai kysymällä...

Vipe, paineet on nyt hyvät, joten kyllä tää kotilepo on auttanut. Ja varmasti on osuutensa silläkin että keskiraskaus menossa. Kun luin tekstiäsi, niin tuli ensikertaa mieleeni tuo verenpainelääke imetysaikana. Tässä sitä huomaa, että niin sitä on varovainen ajatustensa kanssa km:n jälkeen, ettei juuri ajatukset siinnä raskauden jälkeisiin asioihin. Mietin tuota asiaa ja päädyin siihen, että kyllä ne lääkärit varmasti tietävät mitä tekevät eivätkä ota turhia riskejä vauvan terveyden suhteen määräämällä turhanpäiten verenpainelääkkeitä äidille. Joten, voit varmasti olla levollisin mielin vaikka ymmärrettävää onkin että näitä asioita miettii ja haluaa pikkuiselleen parastaan. Varmasti tulen itsekin näitä asioita mietiskelemään, sitten joskus.

Kohta alkaa raskaus olemaan puolivälissä. Ja vajaat 2 vkoa rakenneultraan. Näin eilen neuvolantätini 8vuoden takaa. Hetken siinä keskusteltuamme hän totesi ns. ammattisilmällä katsoneen vatsaani ja päätyneen ajatuksissaan vauvavatsaan. Oikeastaan ihana tunne, että vatsa alkaa jo näyttää vauvavatsalta eikä vain joulukinkkuvatsalta!

 

[T:]

Minä olen nyt sitten kulkenut koko päivän lääkäriltä toiselle. Päänsäryn ja huimauksen syyksi arvelivat niitä jumittuneita lihaksia, ja sain Panacod reseptin. Äitiyspolillakin kävin, ja reipas 2 kiloinen siellä masussa asustelee. Uhkasin lääkärille, että 3 viikon päästä menen sinne kontrolliin maksa-arvojen takia.

Vauvan sukupuolesta ei ole tietoa, ja omat arvailutkin menevät niin, että välillä olen täysin varma, että poikahan sieltä on tulossa, ja toisinaan olen taas varma, että tyttöhän se. Mitään toiveita minulla ei asian tiimoilta ole. Tyttöjä on ennestään, joten tytön hoitaminen menisi tietyilta osin vanhalla rutiinilla, mutta toisaalta poika voisi tasapainottaa tätä meidän ""akkalaumaa"".

 

[T:]

No niin. Taisi löytyä näille minun päänsäryille selitys. Kun juttelin kummitätini kanssa, kerroin hänelle, että on viime päivinä ollut päänsärkyä ja huimausta. Han sanoi, että sellaista on liikkeellä. Eli taitaa sitten olla joku flunssa tms., johon ei kuulu muita oireita kuin päänsärky ja huimaus.

Olo on jo selvästi parempi kuin pari päivää sitten, joten eiköhän tässä vielä kerkee tekemään pientä hienosäätöä noiden vauvan kamppeiden kanssa.

Nyt on menossa rv 31+6, ja sellainen aavistus, että ei tässä enää montaa viikkoa mene. Mutta toivottavasti ainakin sen verran maaliskuun puolelle päästään, ettei vauva ole enää ihan keskonen ja keretään saamaan turvakaukalokin kaupasta.

 

[kata]

Oltiinpa taas tiputtu eli nostelen vähän tätä ketjua. Hyvä juttu T että selvisi oireiden syy. Täällä ei sen ihmeempiä kuulu, lääkärillä kävin joka totesi kodunkaulan olevan täysimittainen ja kiinni, mutta hiukan pehmentynyt. Mutta tuo pehmentyminen on kuulemma ihan normaalia tässä vaiheessa raskausta, eli ei pitäisi olla huolta.

Äippälomaa tässä jo odotellaan ja voi olla, että noiden supistusten takia tulee käsky sairaslomalle jo ennen sitä, joten kovaa vauhtia yritän saada työasioita tässä tehtyä. Onneksi mulla on sellainen työ, että voin tehdä osan hommista kotoa, eikä tarvitse joka päivä istua toimistolla.

Sukupuolestakaan meillä ei ole mitään tietoa, itse olen veikkaillut poikaa, mutta tänään huomasin puhuvani tytölle kun mahassa möyryttiin

Pakkasviikon jatkoa kaikille!

Kata rv27

 

[*E*]

Eipä tännekään kummempia kuulu. Ihan tasaista tahtia edetään. Mies soitti äsken, että Kelasta oli tullut kirje. parin viikon sisällä pitäis äitiyspakkauksen saapua. Jee! Onpahan jotain konkreettista, mitä odottaa.

 

[milla2]

Hei,

Kivaa, että kaikilla rullaa aika mainiosti, T:n päänsärkyä lukuunottamatta, mutta jospa se syy olisi tosiaan tauti. Kaikkea lienee liikkeellä.

Itseäni alkaa pikkuhiljaa pelottaa kovasti np-ultra, joka on ylihuomenna. Miten ihmeessä te selvisitte siitä etukäteen? Minua pelottaa ihan älyttömästi se hetki, kun katsotaan, että onko siellä joku vielä elossa. Varhaisultraakin jännitin ihan hirveästi (siis juuri ennen sitä ultraa, kuten nytkin varmasti, yöunet tuskin menee, mutta hetki ennen sitä ultraa pelottaa jo).

Tosin on ihanaa, että se on tulossa ja selviää, että missä mennään. Jos kaikki on hyvin, niin aion sitten julkistaa kaikille (lähes) asian tilan jo. Mutta voi sitä surua, jos kaikki ei olekaan hyvin...

No, olotilan mukaan kaiken pitäisi olla hyvin, mutta kuten tiedämme, ei ne oireet heti katoa...

 

[gekko]

Milla2: Oma np-ultrani oli joulukuun puolivälissä, joten hyvinkin tuoreessa muistissa vielä. Ja sama juttu, mua tai siis meitä molempia jännitti aivan mielettömästi tuo ultra. Yön nukuin suht hyvin, mutta aamulla oli vähän sellainen tunne etten halua mennä kuulemaan että kaikki onkin taas huonosti. Ja siellä sairaalan käytävällä istuessa ja odotellessa omaa vuoroa oli aivan pakokauhun tunnelmia ilmassa. Ja se 10min jonka lääkäri oli myöhässä tuntui suorastaan kidutukselta. Mutta sitten kun ultra käynnistettiin niin heti näin siellä kuvaruudulla aivan lapsenmallisen liikkuvan ja mieletön helpotus levisi koko kroppaan. Kun ultrasta tultiin ulos niin tuntui etten ole ikinä ollut niin onnellinen! Joten, jännitys on rankkaa mutta uskon että sinullakin lopputulos ultrassa on yhtä onnellinen kuin meillä. Tsemppiä!

Eilen oli kauhean kiireinen päivä aamuvarhaisesta iltaan saakka enkä ehtinyt lepäillä yhtään välissä. Illalla sitten olin tuntevinani muutamia kipeitä supistuksia ja huomasin, etten ollut koko päivänä tuntenut liikkeitä. Kyllä oli mieli pelokas. Sitten kun taas asetuin tv-tuoliin ja rauhoituin niin sieltähän ne potkut pian tulivat. Ja taas oli mieli helpottunut.

Hyvä, että T:n päänsärkyyn löytyi ilmeisesti selitys. Kaikki tuollainen laittaa aina aivot toimimaan ylikierroksilla, siis esim. päänsäryn syyn pohtiminen. Mutta ilmeisesti poksahtamisia ei vielä ole tapahtunut kellään aivan loppumetreillä olevista tai sitten josko joku olisi jo telakalla eikä ole päässyt koneen ääreen kirjoittelemaan.

 

[Eloveena]

Heippa!

Täällähän sitä taas ollaan. Siis kotona nimittäin. Viime torstaina tuli odotettu lähtö sairaalaan. Eli päivää ennen kuin 42 vkoa olis ollut täynnä, ja eka yliaikaiskontrolli.

Synnytys eteni mukavasti ammeesta epiduraaliin, en kokenut touhua siihen mennessä kovin tuskaisena. Taisi mennä kivun lievitysten ajoitukset tosi nappiin. Mutka suunnitelmiin tuli, kun ponnistusvaihe oli käsillä: Sikiön syke nousi hälyttävän korkeaksi ja itselleni nousi kuume, jonka seurauksena päädyttiin hätäsektioon. Sikiön veriarvot näyttivät lisäksi hapenpuutosta. Parissa minuutissa olin unten mailla ja sitten maailmassa olikin suloinen tyttö, 4120 g ja 51 cm

Kymmenen pistettä tuli vauvalle loppujen lopuksi, eli onni oli näin jälkeenpäin matkassa. Uskotte varmaan, että koin kauhun hetkiä herätessäni, ja leikkaussaliin vietäessä. Pahin oli kyllä mielessä. Vauva pääsi onneksi heti äidin viereen, kun äiti oli vaan huuruistaan selvinnyt.

Oys oli ihan mukava paikka, mutta silti oli kiva päästä kotiin. Kotiuduttiin nopeasti jo maanantaina, vaikka sektiopotilas olinkin. Toipuminen on edennyt tosi nopeasti ja on melko kivuton olo. Ja onhan tässä paljon muuta puuhattavaa ja ajateltavaa kuin kipu Mies onneksi passaa kotona pari viikkoa, kantelukiellossa kun olen.

Eiköhän -m-ltä kuulu pian uutisia. Mukavia mahankasvatteluja muille! On muuten tosi outoa, kun nyt jo maha on miltei hävinnyt. Hullua tällainen muodonmuutos näin lyhyessä ajassa!

Eloveena ja vaavi 6 päivää