Emby: Harmillista ja inhottavaa sähläystä ollut noitten sun ultrakuvien kanssa.
Toivotaan, että ne nyt jostain vielä löytyis ja saisit ne takaisin!
atl: Kiva lukea sun kuulumisia tuplien tulosta.
Täällä tullut viime aikoina kovastikkin pohdittua ja mietiskeltyä, että entä jos musta ei sittenkään oo äidiksi? Entä jos hermot ei kestäkkään ja vauva-aika on ihan hirveää enkä nauti äitinä olosta? Entä jos tuleva isä tuleekin inhoamaan koko isä-touhua? Mitäs sitten jos koirat ei sopeudukkaan? jne jne.. Listaa vois jatkaa vielä vaikka kuinka.
Ja nää kaikkihan on ihan turhia pohdiskeluja ja pelkoja, mutta uskon sen liittyvän äidiksi tulemiseen ja kasvamiseen.
Sitä alkaa tajuamaan, että kohta on oikeasti oltava se henkilö, josta joku niin pieni on kovin riippuvainen monen monituista vuotta. Vastuu tuntuu äkkiä niin kovin suurelta, mutta uskon näidenkin "pelkojen" helpottavan viimeistään siinä vaiheessa, kun sen niin rakkaan ja kauan odotetun käärön viimein saa syliinsä :heart:
Ja mä uskon, että te tuutte pärjäämään oikein hyvin kahden pienen kanssa. Muistakaa, että pitää uskaltaa pyytää apua jos tuntuu siltä ettei ne omat voimat riitäkkään ja on väsynyt. Avun pyytäminen ei ole heikkoutta tai tarkoita sitä, että olisitte huonot vanhemmat.
Gabriellekin kuulumisia kiva lukea pitkästä aikaa.
Nännit on kyllä hieman kasvaneet raskauden aikana ja "nöpöttääkin" paljon enemmän kuin ennen. En siltikään laskisi nuita "normaalin" kokoisiksi.
Itseasiassa tässä eräänä iltana otin tän asian äitini kanssa saunassa puheeksi. Kertoi, että hällä ollut myös pienikokoiset nännit ja imettäminen oli ollut hankalampaa. Varsinkin siinä, kun maitoa kertynyt paljon rintoihin ja joka paikka pinkeänä, niin oli tuntunut ettei vauva saa tissistä millään otetta. Mutta nyt viiden lapsen jälkeen näyttää mun silmään nännit ihan normi kokoisilta
Onnea vielä tyttölupauksesta :heart:
Meillä ainakin on täällä hyvinkin
aktiivinen poitsu ollut koko raskauden ajan.
Tuntuu, että poika valvoo suurimman osan vuorokaudesta. Aamuisin (lue: päivisin) kun herään, niin sillon poika yleensä on hiljainen vielä tunnin-kaksi ennen kuin aloittelee aamujumppaansa.
Tänään aamulla herätty 7 aikoihin ja viety mies terveyskeskukseen. Migreeni oli jatkunut pahana kolmesta asti yöllä ja mitkään särkylääkkeet ei auttaneet. Noh, varmistuipahan nyt tuo myyräkuume diagnoosiksi. Mitään lääkkeitähän siihen ei periaatteessa ole, särkylääkettä pääkipuun ja kotiin sairaslomatodistuksen kanssa. Nyt onneksi jo vähän paremmassa kunnossa, kun sai vahvat särkylääkkeet.
Eilisessä neuvolassa ei mitään ihmeitä. Paino oli noussut taas kilon viikossa, mutta laitettiin se kätevästi turvotuksen piikkiin.
Sormet aamuisin jäykät ja puutuneen oloiset, samoin jalat tuntuvat tönköiltä ja painavilta. Pissa oli puhdas. Sf-mittakin oli kasvanut viikossa sentin ja on nyt 34cm. Vauva tosiaan laskeutunut niin alas, ettei päätä enää tunne laisinkaan. Hartiat tulee vastaan kun päätä yrittää kokeilla.
Liikkeet kuulemma saattavat tästä lähtien tuntua laiskemmilta ja vaimeammilta juurikin tuon laskeutumisen vuoksi. Ei vaan toisella ole enää yksinkertaisesti tilaa liikkua niin paljon kuin ennen. Äipän jytkylä :heart:
Nyt miehen kainaloon sohvalle ja leffa pyörimään. :heart:
iseeyou & Onni 37+1 :heart:
