Moi, tuun nyt pitkästä aikaa päivitteleen meijänkin kuulumisia. Muutettiin tosiaan ulkomaille (mutta vain kevääseen asti, synnyttää saan kotona) ja nyt täällä on totuteltu erilaiseen arkeen ja kulttuuriin. Ruokien kanssa on haastetta, tuotteet huonommin pastöroituja ja tuskinpa noita salaattejakaan pestään ravintoloissa. Mutta saan olla kotona ja keskittyä tulevaan vauvaan ja oman kunnon hoitamiseen. Opinnäytetyötä mun piti kovasti tehdä, mutta vielä ei ainakaan sillä saralla ole tapahtunut yhtään mitään. No ehtii tässä!
atl Noin isossa asiassa on varmasti sulattelemista kun yksikin lapsi muuttaa koko elämän. Komppaan muita, että yritä olla mahdollisimman armollinen itsellesi ja olla murehtimatta niin paljon kun pystyt. Sen voin sanoa, että annat lapsillesi kyllä kalleimman mahdollisen lahjan mitä saada voi, kaksoissisaruksen! :heart: Mulla on kaksoissisko ja hän on ehdottomasti osa mua ja merkitykseltään niin parasta, että sitä ei pysty edes kuvailemaan. Toki meijänkin vauva-aika oli äidille raskasta, mutta on kuulemma saanut sen moninverroin takaisin. Sitten viimeistään helpottaa kun lapset alkavat leikkiä toistensa kanssa, pääsette vähän helpommalla. Voimia odotukseen ja muista pyytää apua silloin kun sitä tarvitset!
tiuhti-murunen, voi kun ne supparit nyt loppuis! Mä oon huomannu mahan kovettumista ja välillä kipua kun kävelen noita vuoristoteitä ylöspäin, menevät onneksi ohi kun pääsee kotiin lepäämään. Toivottavasti teille tulee oikein ihana reissu ja kehokin rauhoittuu viikon loman aikana! :kiss:
Namppis Oi ihanaa, pääsette uuteen kotiin pian! Ja sillä tavalla hyvissä ajoin, että jaksat ehkä vielä vähän sisustaakin ennen kuin vauva tulee. Ootteko ostelleet paljon uusia kalusteita vai sopivatko entiset uuteenkin kotiin? Kiva, että uusi terkkari vaikutti mukavalta, mä kävin viimeks (6 viikkoa sitten) jollain toisella kun ekalla kerralla ja ei ollut yhtään kiva. Yritin kysellä valmiiks jumppaohjeita ja lentojuttuja kun sanoin että tuun seuraavan kerran vasta 10 viikon päästä, mutta hänen vastauksensa kaikkeen oli, että nyt on niin aikaista (rv 13)...
Pikkymyylle jaksamisia pahoinvoinnin kanssa, milläs viikolla sä nyt meet? Lähinnä että kauanko sen voi olettaa vielä jatkuvan... Sanottuahan ei ole, että loppuu siihen rv 12, mutta useimmilla kai kuitenkin.
Emby Ymmärrän sun harmin, nehän oli kuitenkin teijän vauvan ekat kuvat, vaikka niissä ei olis nyt niin selvästi mitään näkynytkään, tottakai olisit halunnut säilyttää ne!! Ihme mokailua kyllä, luulisi nyt pitävän parempaa huolta potilaiden papereista eikä sekottavan ja hukkaavan niitä!
iseeyou Hyvä, että pääsit kuitenkin kuuntelemaan pikkuisen sydänääniä, se vähän rauhoittaa. Voin vaan kuvitella tuota huolen määrää, koko ajan ajattelee, että se muka helpottaisi, ensin kunkin ultran jälkeen ja liikkeiden tuntemisen yms. jälkeen, mutta musta tuntuu että se vaan lisääntyy kun rakkaus vauvaa kohtaan kasvaa koko ajan. Varmasti rajoittaa vaan liikkeitä tuo pään laskeutuminen. Muakin muuten huolestuttaa nännien koko, onko sun kasvaneet yhtään raskauden aikana? Mä oletin niin käyvän, mutta vielä ei ainakaan...
syysmyrskylle oikein upeaa reissua!! Thaimaa on ihana paikka ja varsinkin Karon Beach, ollaan oltu siellä kaks kertaa!
Me käytiin eilen täällä 4D-ultrassa, oli kyllä hieno kokemus nähdä pikkuisen kasvot niin selvästi. Ultrasta saatiin
tyttölupaus eli mun poikaolo kumoutui täysin!
Kuviakin saatiin typystä, siellä hän näytti peukkua ja pikkuisista jaloistakin saatiin kuva! Mikä tärkeintä, kaikki näytti olevan hyvin, viralliseen rakenneultraan, joka tehdään Suomessa, vielä 3 viikkoa.