voi
tyty paljon halauksia :hug: :heart: :'(
täällä jo hiukan parempi mieli, töissä oli onneks muuta ajateltavaa.
sain jutella työkaverin kans, joka sairaanhoitaja ja on ollut koko tän vauva"projektin" ajan tosi hyvä tuki mulle. Selvis tuo olkapää/rintakipukin... ilmeisesti ilmaa vatsanpeitteissä ja siitä kipu....
pitäis mennä ohi jossain vaiheessa.
kyllä mä tiedän ihmeitäkin tapahtuneen. harjottelupaikassani oli sellainen nainen, jolla endometrioosi. Olivat miehensä kanssa monta vuotta yrittäneet ja olivat menossa keinohedelmöitykseen. Edellisenä päivänä ennen keinohedelmöityspäivää sai plussan. Eli ei tarvinnutkaan mennä.
Eli kyllä mä tiedän että toivoa on. Aina kun menkat alkaa, menee sen mukana toivo. Hetkellisesti. Sit siitä raivosta ottaa jotenkin energiaa ja päättää, että nyt mä sen teen. En vaan tiedä kuinka moneen kertaan tuota energiaa vielä riittää.
Kun oppis vaan elämään päivän kerrallaan, eikä stressais kaikesta niin kauheesti......