ESIKOISESTA HAAVEILEVAT VOL.4

Meillä häät kesällä 2009. meilläkin ajatus, että kihlat = hääpäivän sopiminen. ollaan oltu jo 6 vuotta yhdessä, et olihan se jo aikakin!

 

oli joo oliko romanttinen kosinta?

 

Kyllä meilläkin on häät suunnitteilla syksyksi 2009. Mutta mun mielestä sinne on vielä niin pitkä aika, ettei kannata kauheasti vielä miettiä. Ehtiihän sitä...

 

joo, mut kylhän sitä vuosi tai viim. puolivuotta ennen on hyvä juhlapaikka ja kirkko varata jos sellaset häät tulossa. Me ollaan kai jo suunniteltu hiukan liiankin pitkälle, mut tuskin siitä haittakaan on

 

Täällä ainakin saa kirkon varata vasta vuotta aiemmin. Ja luultavasti me emme edes hae avioliittoon siunausta (en kuulu kirkkoon, joten naimisiin emme voisi kuitenkaan mennä kirkossa), joten maistraatista pyydämme luultavasti vihkijän. Tämän vauvakuumeen kanssa on jo ihan tarpeeksi miettimistä, joten en ole jaksanut murehtia häitä.

 

Tervehdys morsiammet! Ihan pakko sanoa varoituksen sana vaikka vielä aikaa häihin olisikin. Itse meinaan oli silloin ihan järkyttynyt kuinka ajoissa ihmiset ovat liikkeellä eli raivopäisiä morsiammia saattaa olla liikkeellä Me ruvettiiin miettiin juhlapaikkaa elokuussa (luulin että ollaan hirmuisen ajoissa) ja silloin olivat jo kaikki kesä- ja heinäkuun lauantait menneet ja muistaakseni elokuukin. Pidettiinkin sitten kevät häät. Joissakin paikoissa oli varauksia kolmenkin vuoden päähän eli jos on jotain erikoisempia kriteereitä niin saattaapa olla että kannattaa jo alkaa ajoissa miettimään asiaa. Vaikka vuotta ennen tms.

Niitä muita juttujahan kerkiää sitten myöhemmin miettimään. Kunhan paikka on hommattu.

 

Veena: Toi on toki hyvä pitää mielessä. Miestä vaan on ihan HIRVEÄN vaikea saada suunnittelemaan mitään näin ajoissa etukäteen, enkä viitsisi ihan omin päinkään ruveta mitään juhlapaikkoja varailemaan... :kieh: Pienet häät meillä on joka tapauksessa tulossa, joten toivottavasti sopivia hääpaikkoja on helpompi löytää. Oikeastaan, mulla olisi haaveena järjestää juhlat appivanhempien mökin pihalla elokuussa, vain ihan läheisimmille. :ashamed:

 

kaunis idea Pantalaimon Kyllä se sun mieskin siitä innostuu! Mun on ainakin ollut vielä aktiivisempi suunnittelussa kun minä

 

Aivan ihana ajatus Pantalaimon tuo mökin piha Elokuinen kesäilta, syreenin tuoksu, auringon lasku.. juuh hyvältä kuulostaa. (Ei muuten kyllä oo oikeasta mitään havaintoa koska syreenit kukkii )

 

Ensinnäkin isot onnittelut plussanneille! :flower:

Sitten Veenalle...
>kuinka olette jo menossa elokuussa lapsettomuustutkimuksiin?
> Onko teillä jo pitkään yritystä takana vai joku muu syy löydetty?

Kävin syyskuulla tohtorilla. Taas kerran vohkuttiin mun monirakkulaisia munasarjoja, jotka on siis tosi vaikiat. Lääkäri oli sitä mieltä, ettei noin pahan tapauksen kans kannata yhtään liikoja odotella. Siksi toisekseen minä en tästä enää nuorru. Sanoi, että ensin kokeillaan puoli vuotta täysin luomuna ja jos ei tärppää, niin pitää varata aika lapsettomuustutkimuksiin. No, ei tärpänny, kun ei oo ollut elokuun jälkeen menkkoja ollenkaan - ei niitä tule ilman lääkitystä. Joten nyt ollaan lapsettomuustutkimusjonossa eli päästään tosiaan kai elokuulla tutkimuksiin. Ja sitä ennen yritän päästä yksityiselle, jotta saisin ne terolutit takaisin!

Että tämmöinen tapaus.

Ja vielä gallupvastaus: Haluaisin tietää sukupuolen etukäteen, mikäli mahdollista.

 

Syreenit taitaa kukkia touko-kesäkuun vaihteessa! Mutta hieno ajatus Veena! :heart: Me olemme pitäneet jo kahtena vuotena rapujuhlat elokuussa juuri siellä mökillä ja kyllä ne pimenevät, lämpimät ilmat ovat aivan ihania. :heart: Minusta olisi tosi romanttista mennä siellä naimisiin, mutta en tiedä sitten mitä mieltä mies on. En ole vielä hänelle ajatuksistani kertonut... :ashamed:

 

Pantalaimon: Myönnettävä on ettei ole meikäläisessä viherpeukalon vikaa Ei kyllä mitkään kasvit pysy hengissä kovin kauaa. Tapoin tuossa vuoden aikanakin 3 rahapuuta vaikka niistä sanotaan etteivät kuole millään

Della: Voimia teille paljon! On varmaan todella turhauttavaa joutua odottamaan noin kauan ennen kuin tutkimukset alkavat kun kerran sinne on jo lääkäri kehoittanut. :hug:

 

Hei morsmaikut!

Kosinta:

Siippa kömpi viereeni yksi ilta ja sanoi: mulla on ongelma. Mä en tidä, miksi sua kutsuisin... tyttöystävä... se on liian vähän kun sä oot niin paljon enemmän. Alkaisitko mun vaimoksi?

:heart:

Meillä ei tule kirkkohäitä mutta mä oon ja alkanu kuumeilemaan... kyllä mä oon vähän jo paikkojakin katsellu. Sehän se pitää ekana varata! Mut pukua on turha miettiä vielä, kun mä oon silloin ihan erikokonin (=raskaana tai synnyttänyt).

Meillä häiden pääperiaatteet on: juoma ei saa loppua ja bileet pitää jatkua just niin pitkään kun viimeinenkin jaksaa juhlia. (meijän suvut on vähän sellasia... ) Musiikkia ja tanssia ja noin 150 vierasta... :ashamed: tulee kallis tikki!!! Mut mä aion mennä vaan kerran elämässäni naimisiin - saa siis tuhlata!!

Ihana idea toi mökkihomma!!! Kuulostaa kivalta!

 

della: Inhottavaa kun noin kauan joudutte odottamaan. :hug: Toivottavasti saisit ne terot ja niiden avulla vähän säännöllisemmän kierron takaisin!

Veena: Mulla iski rahapuihin home! Ne mädäntyivät sisältä ja kuolivat. Onneksi se ei muihin kasveihin levinnyt...

 

Moikka kaikille!

TanjaK Menee kyllä hakoteille, jos uskaltaa verrata koiran kasvatusta lasten kasvatukseen! Meillä oli erittäin vaativa saksanpaimekoira, jolla todettiin hermojen rakenteellinen vika. Käytännössä tarkoitti sitä, että oli todella haasteellista sosiaalistaa koiraa, koska se oli todella pelokas. Jouduimme luovuttamaan koiran maalle, missä ei tule ihan joka nurkan takaa mörköjä. Oli erittäin haasteellinen tapaus. :ashamed: Oon töissä lasten psykiatrisella puolella ja sanon, että vaikka työ on haasteellista, niin jaksan sitä paremmin, kuin vaikean koiran kanssa taistelua! Toivottavasti saatte sovittua ja jaksamista koiran kanssa!

Häihin liittyen: Meillä oli häät viime syksynä! Ne oli aivan tosi ihanat. On se tosi hieno juhla ja siihen menee valtavasti aikaa ja rahaa, mutta kannattaa. Olimme 1 ½ vuotta kihloissa ennen häitä, koska meille myös oli kihlaus sama kuin hääpäivän sopiminen. Nyt on meneillään eka aviovuosi ja kymmenes juhlavuosi miehen kanssa.. Kaiken onnen kruunaisi pieni nyytti, jota olen haikaillut jo pitkään.. Ehkä tässä kierrossa. :heart:

 

Veena ja Pantalaimon: Meidän rahapuut kuolivat heti kun muutettiin ensimmäiseen omaan asuntoon...

 

Kiitti Pantalaimon
Tosi paljon onnea myös sinulle :flower: :flower: :flower:
Juu, mies tuli pusuttelemaan ja halimaan jo ennen töihin lähtöä. Sit ku ite heräsin pari tuntia myöhemmin, huomasin olkkarin pöydällä lahjan+kortin =)
Siel oli just se mitä toivoin; lahjakortti kasvohoitoon =) Kerran aikaisemmin oon käyny, ja oli kyl niin kiva ja virkistävä kokemus, et tahoin uudelleen, nyt sit pääsen =)
Ei sillä, et ikä ois tuonu mukanaan ikääntymisen merkkejä

Tääl on kyl tullu tosi paljon tekstiä. Pitää lukea sit ku pääsee kotiin, paremmalla ajalla

 

della: Käsittämättömän hidasta! Itse sain ajan samantien, siis samalle päivälle.. Tossa kyllä kysytään kärsivällisyyttä! :|

 

TanjaK: Vielä tohon koirajuttuun. Uskaltaisinpa väittää koiraan (toivottavasti!) asennoituu hiukan eri tavalla kuin omaan lapseen, vaikka olisikin kiintynyt koiraan. Toivottavasti mies tulee järkiinsä!

 

Kiitos myötätunnosta! Kyllähän tässä tosiaan kärsivällisyyttä kysytään. Välillä on mieli niin alamaissa, kun kaikki kaverit saa vauvoja tuosta vain ja meillä se ottaa hiekkaan. :'( Mutta yritämme olla lannistumatta. Mulla on kuitenkin ihana mies ja hyvä hoitava lääkäri. Että ehkäpä niiden avulla vielä joskus nyytti saadaan tähänkin perheeseen..!

Hyvää naistenpäivää huomiselle! Minä tyttö lähden tästä nyt naistenpäiväreissuun, teatterimatkalle. Josko se vähän piristäisi.

 

Ai niin... Syy siihen, että sitä aikaa yksityiselle noin pitää oottaa on siinä, että mulle kelpaa vain mun "oma lääkäri". Mulla on huonoja kokemuksia niistä muista saman talon lääkäreistä, joten pakko odottaa sille loistavalle ja kysytylle lääkärille vapautuvia aikoja, jotka on kyllä joskus kiven alla.

 

Mimmukka81: Juuri tuollainen meidänkin koira on! Todella arka, ja peloissaan joko jähmettyy paikalle tai kiskoo hulluna kotiin asti kun ei pääse tilanteesta yli millään. Vetämisen takia (mun selkä kipeytyy) pitkät lenkit on jääny vähemmälle ja sehän kostautuu sitten huonona käytöksenä kotona Käytettiin Kai Pelkosella sitä, ja hän sanoi ettei hermoissa ole mitään vikaa. Olen todella yrittänyt kaikkeni, mutta keinot on aika lopussa. Mies on illat/yöt töissä ja käy koiran kanssa lähinnä pellolla ulkoilemassa, jolloin tuota ongelmaa ei esiinny. Sitten hän syyllistää minua, koska halusin koiran mutta nyt en pärjääkään sen kanssa.

Kiitos muillekin tsempityksestä Ehkä tämä tästä, kun mieskin saa sulateltua asiaa.. Nyt on toista päivää alavatsa ja alaselkä kipeänä, mutta menkkoja ei vaan näy.. Nuo mitkä-lie-nystyrät rinnoissa ovat myös lisääntyneet ja näkyvät todella selkeästi.

 

Hei, minut voi poistaa listalta. Vieläkään ei tärppiä tullut enkä enää jaksa yrittää. Ehkä sitten joskus... :ashamed:

 

TanjaK: Kuullostaa tutulta! Me käytiin ongelmakoirakoulussa ja niidenkin seassa meidän koira oli tarkkislainen! Meidän kouluttaja oli ollut Pertti Vilanderin oppityttönä ja konsultoi meidän tapauksessa häntä. Sanottiin aika suoraan, että rakenteissa vikaa ja kovan työn takana, että koirasta tulisi edes jotenkin taajamassa pärjäävä. Yritimme kyllä kaikkemme.. :ashamed: Jääkaudet ja kaikki, mutta ei tehonnu. Kyllä se kanssa metsässä kiltisti juoksenteli, mutta ihmisten ilmoilla oli toinen juttu. :headwall:

Jaksamisia vielä!

 

Kiitos, Mimmukka81

Kyllä mä uskon, että tämä tästä helpottuu. Koiralla on juoksu tulossa, ja ikävaihekin on tunnetusti vaikea. On meillä hyviäkin aikoja, mutta tämä raskauden jännäily on imenyt musta kaiken energian, ja se kostautuu sitten niin koiraan, työhön kuin opiskeluunkin.