Eroaisitko sinä tässä tilanteessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Sleepis:
Mikä sua siinä pidättelee?

En tiedä. En uskalla lähteäkään. Mietin, että mies riitauttaa eron ja lapset kärsii. Mietin, että mitä kaikki ajattelevat. Mietin, että menetänkö suuren osan ystäviäni eron myötä.

Tuon perusteella et ole valmis eroon ja teet sen mahdollisesti vääristä syistä. Kehotan sinua itsetutkiskeluun.

Se voi olla, mutta kun en enää keksi muutakaan ratkaisua. Paitsi jos jäisi tähän, mutta alkaisi elää omaa elämäänsä? Tosin sekin on hankalaa kun lapset on niin paljon minun vastuullani. Eron tullessa he olisivat kuitenkin puolet miehen luona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Sleepis:
Mikä sua siinä pidättelee?

En tiedä. En uskalla lähteäkään. Mietin, että mies riitauttaa eron ja lapset kärsii. Mietin, että mitä kaikki ajattelevat. Mietin, että menetänkö suuren osan ystäviäni eron myötä.

Tuon perusteella et ole valmis eroon ja teet sen mahdollisesti vääristä syistä. Kehotan sinua itsetutkiskeluun.

Se voi olla, mutta kun en enää keksi muutakaan ratkaisua. Paitsi jos jäisi tähän, mutta alkaisi elää omaa elämäänsä? Tosin sekin on hankalaa kun lapset on niin paljon minun vastuullani. Eron tullessa he olisivat kuitenkin puolet miehen luona.

Sinun pitää koko ajan elää omaa elämääsi, mutta puolisosi rinnalla. Etkä voi luottaa siihen, että lapset olisivat puolet miehesi luona, todennäköisesti he olisivat hänellä vain joka toisen viikonlopun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mikä tai mitkä on sitten ne asiat, joita haluaisit enemmän siihen sun liittoon?

Kaipaisin tasavertaista keskustelukumppania. Sellaista, joka haaveilisi kanssani ja tekisi tulevaisuuden suunnitelmia. Oma mies lähinnä ahdistuu, jos puhun jostain haaveistani. Eikä ne ole mitään järjettömiä, vaan esim. meidän pitäisi remontoida lisää tilaa tänne -> ei voi kun menee rahaa.

Ongelma on ehkä siinä, että mies kokee, että elämältä on kaikki saavutettu. Näin on hyvä. Minä ahdistun ajatuksesta, että tämä elämä oli tässä. Ei mitään mitä odottaa, pitäisi elää tätä hetkeä loppuelämäni ja en ole tyytyväinen tähän hetkeen. Miehelle tärkeintä on hänen työnsä. Minä haluaisin miehen, jolle tärkeintä olisi perhe.
Liitossa on se niksi, että erilaisuudet sopivat yhteen. Toisesta haetaan niitä ominaisuuksia, jotka itseltä puuttuvat. Siksi te varmaan olette alunperin menneetkin yhteen, kun olette niin erilaisia. Sitten kun aika kuluu, niin ne erilaiset piirteet alkavatkin ärsyttää. Normaalijuttu.

Minun mieheni on täysin vastakohtani. Joskus mieheni erilaisuus ärsyttää todella, mutta olen huomannut sen, että oma elämäni olisi todella tylsää ilman miestäni, koska mies on se, joka on aktiivinen ja haluaa muutosta. Minä taas pitäisin kaiken ennallaan. Mies taas tarvitsee ehdottomasti tasapainoitusta ja rauhoitusta, jota minä voin antaa.

En eroaisi.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Sleepis:
Mikä sua siinä pidättelee?

En tiedä. En uskalla lähteäkään. Mietin, että mies riitauttaa eron ja lapset kärsii. Mietin, että mitä kaikki ajattelevat. Mietin, että menetänkö suuren osan ystäviäni eron myötä.

Tuon perusteella et ole valmis eroon ja teet sen mahdollisesti vääristä syistä. Kehotan sinua itsetutkiskeluun.

Se voi olla, mutta kun en enää keksi muutakaan ratkaisua. Paitsi jos jäisi tähän, mutta alkaisi elää omaa elämäänsä? Tosin sekin on hankalaa kun lapset on niin paljon minun vastuullani. Eron tullessa he olisivat kuitenkin puolet miehen luona.

Sinun pitää koko ajan elää omaa elämääsi, mutta puolisosi rinnalla. Etkä voi luottaa siihen, että lapset olisivat puolet miehesi luona, todennäköisesti he olisivat hänellä vain joka toisen viikonlopun.

Tää me on jo sovittu, kun olemme eroa ennenkin miettineet. Mies on kuitenkin hyvä isä, enkä halua häntä lapsista vieraannuttaa.
 
Ehkä teidän olisi hyvä ottaa ero, ainakin asumisero. Ei kenellekään tee hyvää elää jatkuvassa eron uhkassa.

Tallulah - Sonata Arctica
http://www.youtube.com/watch?v=ElosAD8vUvo

'on helpompi elää yksin kuin jatkuvasti pelätä sen loppuvan'
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja En:
En minakaan eroaisi. Sellasta ihanaa onnen huumaa ei ole kuin elokuvissa. Jos mies on kuitenkin kunnollinen, kohtelee hyvin, ei juo eika peta... niin pida siita kiinni. Ja parisuhdetta pitaa hoitaa etta valit pysyvat hyvina.

Vika onkin siinä, että en saa miestä hoitamaan parisuhdetta. Yksin ei voi loputtomiin yrittää.

Ehkä virhe on siinä että tyypillisesti naisen tavalla oletat vian olevan miehessä etkä itsessäsi.

Sinun 'haaveet' ovat miehelle asioita jotka _pitäisi_ hoitaa, eivät suinkaan mitään kivoja keskustelun aihéita. Etenkin jos muutenkin töitä joutuu tekemään paljon.

En ole koskaan ymmärtänyt naisia joilla on helvetinmoinen tarve jutella tyyliin "ois kiva kun olisi tälläinen ja tälläinen" , pitäisivät turpansa kiinni jos ei ole realistista mahdollisuutta toteuttaa niitä asioita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ehkä teidän olisi hyvä ottaa ero, ainakin asumisero. Ei kenellekään tee hyvää elää jatkuvassa eron uhkassa.

'on helpompi elää yksin kuin jatkuvasti pelätä sen loppuvan'

Tää on varmaan totta. Mutta kuinka saisi lähdettyä??
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jaska-:
Ehkä virhe on siinä että tyypillisesti naisen tavalla oletat vian olevan miehessä etkä itsessäsi.

Sinun 'haaveet' ovat miehelle asioita jotka _pitäisi_ hoitaa, eivät suinkaan mitään kivoja keskustelun aihéita. Etenkin jos muutenkin töitä joutuu tekemään paljon.

En ole koskaan ymmärtänyt naisia joilla on helvetinmoinen tarve jutella tyyliin "ois kiva kun olisi tälläinen ja tälläinen" , pitäisivät turpansa kiinni jos ei ole realistista mahdollisuutta toteuttaa niitä asioita.

Miksi miehet ottavat sen asian niin, että kaikki pitäisi heti saada? Mun mies ottaa asian kans näin, ahdistuu kun luulee että kaikki pitäis heti tehdä.

Mutta minä en henk. koht. voi elää ilman unelmia. Ne ovat voima, joka saa elämän kantamaan. Ilman unelmia en varmaan nousisi sängystä ylös ja aloittaisi uutta päivää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ehkä teidän olisi hyvä ottaa ero, ainakin asumisero. Ei kenellekään tee hyvää elää jatkuvassa eron uhkassa.

'on helpompi elää yksin kuin jatkuvasti pelätä sen loppuvan'

Tää on varmaan totta. Mutta kuinka saisi lähdettyä??

Opettelemalla tuntemaan itsensä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ehkä teidän olisi hyvä ottaa ero, ainakin asumisero. Ei kenellekään tee hyvää elää jatkuvassa eron uhkassa.

'on helpompi elää yksin kuin jatkuvasti pelätä sen loppuvan'

Tää on varmaan totta. Mutta kuinka saisi lähdettyä??

Opettelemalla tuntemaan itsensä.

Miten se itsensä tunteminen tähän auttaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ap, käyttekö molemmat töissä?

Kyllä, olemme molemmat yrittäjiä.

Onko molempien yritykset taloudellisesti kannattavia? Vai toimiiko toinen harrastepohjalla?

Itse olin viime vuoden "tauolla" ja nyt vuoden vaihteesta aloitellut toimintaa uudestaa, uudella alalla. Eli en varmasti hirveästi vielä tienaa. Mitä haet tällä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Jaska-:
Ehkä virhe on siinä että tyypillisesti naisen tavalla oletat vian olevan miehessä etkä itsessäsi.

Sinun 'haaveet' ovat miehelle asioita jotka _pitäisi_ hoitaa, eivät suinkaan mitään kivoja keskustelun aihéita. Etenkin jos muutenkin töitä joutuu tekemään paljon.

En ole koskaan ymmärtänyt naisia joilla on helvetinmoinen tarve jutella tyyliin "ois kiva kun olisi tälläinen ja tälläinen" , pitäisivät turpansa kiinni jos ei ole realistista mahdollisuutta toteuttaa niitä asioita.

Miksi miehet ottavat sen asian niin, että kaikki pitäisi heti saada? Mun mies ottaa asian kans näin, ahdistuu kun luulee että kaikki pitäis heti tehdä.

Mutta minä en henk. koht. voi elää ilman unelmia. Ne ovat voima, joka saa elämän kantamaan. Ilman unelmia en varmaan nousisi sängystä ylös ja aloittaisi uutta päivää.
Taidat olla aikalailla samanlainen kuin minun mieheni. Hänen toiveensa ja unelmat tuntuvat loputtomilta. Jotenkin häntä kuunnellessa tulee sellainen tunne, että hän on elämäänsä tyytymätön eikä koskaan ole onnellinen vaikka saisi kaiken haluamansa. Ei ole ihme, jos miehesi ahdistuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Jaska-:
Ehkä virhe on siinä että tyypillisesti naisen tavalla oletat vian olevan miehessä etkä itsessäsi.

Sinun 'haaveet' ovat miehelle asioita jotka _pitäisi_ hoitaa, eivät suinkaan mitään kivoja keskustelun aihéita. Etenkin jos muutenkin töitä joutuu tekemään paljon.

En ole koskaan ymmärtänyt naisia joilla on helvetinmoinen tarve jutella tyyliin "ois kiva kun olisi tälläinen ja tälläinen" , pitäisivät turpansa kiinni jos ei ole realistista mahdollisuutta toteuttaa niitä asioita.

Miksi miehet ottavat sen asian niin, että kaikki pitäisi heti saada? Mun mies ottaa asian kans näin, ahdistuu kun luulee että kaikki pitäis heti tehdä.

Mutta minä en henk. koht. voi elää ilman unelmia. Ne ovat voima, joka saa elämän kantamaan. Ilman unelmia en varmaan nousisi sängystä ylös ja aloittaisi uutta päivää.
Taidat olla aikalailla samanlainen kuin minun mieheni. Hänen toiveensa ja unelmat tuntuvat loputtomilta. Jotenkin häntä kuunnellessa tulee sellainen tunne, että hän on elämäänsä tyytymätön eikä koskaan ole onnellinen vaikka saisi kaiken haluamansa. Ei ole ihme, jos miehesi ahdistuu.

Mutta minulla on esim. ollut jo suhteemme aikana yksi kriisi siitä, että toteutin kaikki haaveni ja kaksikymppisenä olin vailla unelmia ja haaveita. Nyt olen luonut uusia, mutta mies ei jaa niitä kanssani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ap, käyttekö molemmat töissä?

Kyllä, olemme molemmat yrittäjiä.

Onko molempien yritykset taloudellisesti kannattavia? Vai toimiiko toinen harrastepohjalla?

Itse olin viime vuoden "tauolla" ja nyt vuoden vaihteesta aloitellut toimintaa uudestaa, uudella alalla. Eli en varmasti hirveästi vielä tienaa. Mitä haet tällä?

Miehesi tekee ilmeisesti pitkää päivää ja tuntee olevansa päävastuussa perheen elannosta. Sinä haaveilet mihin rahaa voisi vielä "kuluttaa"... saattaa stressata miestä, joka tuntee olevansa nykykulutuksellakin kovilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ap, käyttekö molemmat töissä?

Kyllä, olemme molemmat yrittäjiä.

Onko molempien yritykset taloudellisesti kannattavia? Vai toimiiko toinen harrastepohjalla?

Itse olin viime vuoden "tauolla" ja nyt vuoden vaihteesta aloitellut toimintaa uudestaa, uudella alalla. Eli en varmasti hirveästi vielä tienaa. Mitä haet tällä?

Miehesi tekee ilmeisesti pitkää päivää ja tuntee olevansa päävastuussa perheen elannosta. Sinä haaveilet mihin rahaa voisi vielä "kuluttaa"... saattaa stressata miestä, joka tuntee olevansa nykykulutuksellakin kovilla.

Juu, mies meillä on aina tienannut enemmän. Mutta minä haaveilen esim. eläkepäivistä, joihin on aikaa vielä ainakin 40 vuotta. Ja kaikki haaveet kerron aina, että "sitten kun joskus on siihen varaa, niin olisi kiva". Eli en odota niiden toteutuvan lähiaikoina. Luulisi ettei sellaiset haavet ahdista, mutta näköjään ahdistavat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ap, käyttekö molemmat töissä?

Kyllä, olemme molemmat yrittäjiä.

Onko molempien yritykset taloudellisesti kannattavia? Vai toimiiko toinen harrastepohjalla?

Itse olin viime vuoden "tauolla" ja nyt vuoden vaihteesta aloitellut toimintaa uudestaa, uudella alalla. Eli en varmasti hirveästi vielä tienaa. Mitä haet tällä?

Miehesi tekee ilmeisesti pitkää päivää ja tuntee olevansa päävastuussa perheen elannosta. Sinä haaveilet mihin rahaa voisi vielä "kuluttaa"... saattaa stressata miestä, joka tuntee olevansa nykykulutuksellakin kovilla.

Juu, mies meillä on aina tienannut enemmän. Mutta minä haaveilen esim. eläkepäivistä, joihin on aikaa vielä ainakin 40 vuotta. Ja kaikki haaveet kerron aina, että "sitten kun joskus on siihen varaa, niin olisi kiva". Eli en odota niiden toteutuvan lähiaikoina. Luulisi ettei sellaiset haavet ahdista, mutta näköjään ahdistavat.

Oletko ajatellut meneväsi "oikeisiin" töihin, joista saisit säännöllistä tuloa? Kun taloudellinen tilanne helpottaa, luulisi miehenkin olon helpottuvan. Oletteko ollenkaan kunnolla keskustelleet miltä miehestäsi tuntuu?
 
Ehkä tässä on kyse myös yhdellä tavalla siitä, että haluaisin erota, mutta en uskalla jättää päällisin puolin hyvää miestä. Mies olisi varmasti täydellinen puoliso jollekin, joka olisi enemmän samankaltainen kuin hän. Minä kaipaan ehkä sellaisia asioita, joita en voi tässä parisuhteessa koskaan saada. Toisaalti tiesin tämän alusta asti, mutta luulin voivani muuttua niin paljon, että löytäisimme yhteisen sävelen. Mutta olen todennut, etten pysty siihen kuitenkaan. Ehkä minua pelottaa paljastaa maailmalle todellinen luonteeni. Se kun ei ole kiva pikkuvaimo, jollaisena mieheni minut haluaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Oletko ajatellut meneväsi "oikeisiin" töihin, joista saisit säännöllistä tuloa? Kun taloudellinen tilanne helpottaa, luulisi miehenkin olon helpottuvan. Oletteko ollenkaan kunnolla keskustelleet miltä miehestäsi tuntuu?

Ei, en. Sitä en ole valmis tekemään. Mies on jo päättänyt kaiken muun elämästämme, asuinpaikkaamme ja taloamme myöden. Työtäni en suostu vaihtamaan, jotta sopeutuisin paremmin. Se tuntuisi siltä, että viimeinenkin osa minua vietäisiin pois. Ja täällä maalla ei niitä työpaikkoja ole sellaisilla aloilla, mitkä minua kiinnostavat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Oletko ajatellut meneväsi "oikeisiin" töihin, joista saisit säännöllistä tuloa? Kun taloudellinen tilanne helpottaa, luulisi miehenkin olon helpottuvan. Oletteko ollenkaan kunnolla keskustelleet miltä miehestäsi tuntuu?

Ei, en. Sitä en ole valmis tekemään. Mies on jo päättänyt kaiken muun elämästämme, asuinpaikkaamme ja taloamme myöden. Työtäni en suostu vaihtamaan, jotta sopeutuisin paremmin. Se tuntuisi siltä, että viimeinenkin osa minua vietäisiin pois. Ja täällä maalla ei niitä työpaikkoja ole sellaisilla aloilla, mitkä minua kiinnostavat.

Asteesi tuntuu olevan kovin minä-minä-minä....
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Oletko ajatellut meneväsi "oikeisiin" töihin, joista saisit säännöllistä tuloa? Kun taloudellinen tilanne helpottaa, luulisi miehenkin olon helpottuvan. Oletteko ollenkaan kunnolla keskustelleet miltä miehestäsi tuntuu?

Ei, en. Sitä en ole valmis tekemään. Mies on jo päättänyt kaiken muun elämästämme, asuinpaikkaamme ja taloamme myöden. Työtäni en suostu vaihtamaan, jotta sopeutuisin paremmin. Se tuntuisi siltä, että viimeinenkin osa minua vietäisiin pois. Ja täällä maalla ei niitä työpaikkoja ole sellaisilla aloilla, mitkä minua kiinnostavat.

Asteesi tuntuu olevan kovin minä-minä-minä....

Joskus on pakko pitää puoliaankin. Olen ihan oikeasti joustanut meidän yhteiselon vuoksi jo niin paljon, etten enää pysty. Esim. mies on yksin päättänyt asuinpaikkamme, itse olisin halunnut kaupunkiin, nyt asumme maalla. Mies on myös yksin valinnut ammattinsa, joka vaatii minulta hirveästi joustoa hänen epäsäännöllisen työaikansa takia. Eikö minulla ole oikeutta valita edes työtäni? Se on kuitenkin 1/3 elämästä ja 2/3 on mies jo saanut päättää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ajattelen myös usein, että emme ole olleet kuin vasta 2,5 vuotta naimisissa, en voi ottaa vielä eroa. Eikö tämäkin jo kerro jotain suhteen laadusta?

Tämä aloitus ja keskustelu kertoo siitä, että olet jo päättänyt erota ja haet muiden hyväksyntää erolle. Turhaan täällä roikut, miehesi kanssa sinun pitäisi tämä keskustelu käydä.
 

Yhteistyössä