[QUOTE="espoolainen";28724949]Mä en ikinä haluaisin asua maalla. Olen sitä joskus joutunut miettimään, koska mies kaipaa vähän "pois kaupungista" (lue: Espoosta).
-mua kammotaa pimeät synkät metsät, eihän niissä edes voi kävellä
-inhottaa itikat, jotka koko ajan on kimpussa. Eihän terassista tai omasta pihasta voi nauttia, jos koko ajan itikat häiritsee.
Mökilläkään ei voi rentoutua ulkona, kun koko ajan pitaa huitoa. En tykkää kemikaaleista.
-itse tykkään avaruudesta ja näköalasta ja merestä. Niitä ei "maalla" saa. Suurin osa Suomesta on tylsää tasaista alankoa ja metsää, ei mitään näköalaa.
-olemme miehen kanssa katselleen taloja/tontteja myös taajamista, mutta ne näyttää niin kuolleelta ja lapsilla olisi tosi pitkä matka lähimpään naapuriin ja toisen kaverien luokse -> olisivat koko ajan riippuviaisa meistä ja autoista.
-talvisin kauhistuttaa kun maalla on niin pimeää, missään ei näy valoja. Tulisin varmaan hulluksi siellä pimeydessä. Kaipaan ympärilleni ihmisiä, valoa ja palveluja.[/QUOTE]
kyllä mä ainakin asun mielestäni "maalla", silti mulla on tossa meri ja upee saaristo vieressä, on jos jonkinmoista kumpuraa, kalliota ja siirtolohkaretta.
Metsässä voi ihan huoletta kävellä, eikä ne mitään synkkiä ole vaan elämän lähteitä.
itikoistakaan ole oikeastaan mitään haittaa, niihin tottuu, eikä niitäkään nyt mahottomasti ole. Ottaa vaan chillisti nii ei ne sun iholles löydä, eriasia jos huitelet ja viuhdot menemään niin tottakai se houkuttelee itikoita.
minä ainakin nautin siitä pimeydestä ja hiljaisuudesta, se rentouttaa.
Toki sana "maalla" on laaja käsite, mutta esimerkiksi meidän tapauksessa emme asu missään täysin korvessa, kaikki peruspalvelut löytyvät 4km sisältä.
Niin ja olemme eläneet välillä jopa ilman autoa, maalla.