En ymmärrä ihmisiä jotka jaksaa asua Helsingissä.

[QUOTE="vieras";28727308]Petsamo toisi mukanaan suunnattoman rikkauden: Petsamon jäätön satama, Petsamon nikkeli ja osuus Jäämeren öljy- ja kaasuvaroista.[/QUOTE]

Mikset mene sinne sitten?

 

Nyt saa tulla kivittämään: Olen junantuoma stadilainen. Slangisanoja on tarttunut puheeseeni paljon, ja pommittaisin mielummin vanhan kotikaupunkini kuin Helsingin. Pidän Helsinkiä suomen parhaana kaupunkina ja tänne muutto oli elämäni parhaita ratkaisuja.

APUA KUINKA YLIMIELISTÄ! SIELLÄ NE NOKKAVAT JUNANTUOMAT LÄNKYTTÄÄ... Tai sitten ei. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että miksi Helsingistä pitäminen ja sen nostaminen parhaan kaupungin jalustalle on ylimielistä ja koppavaa. Tee sama Imatralla tai Viitasaarelle, niin kukaan ei sano mitään. Ja auta armias, jos tämän sanova ei ole paljasjalkainen stadilainen... Itse en juuriani millä tapaa häpeä, olen ylpeä niistä ja siitä, että olen kotoisin sielä pikkupaikkakunnalta. Kuitenkin, Helsinki valloitti sydämeni ja täällä on vaan hyvä olla ja elää. Viihdyn täällä paljon paremmin kuin synnyinpaikkakunnallani, ja kyllä sen varmasti minusta huomaa. Miksi ei saisi huomata?

Minulle itselleni on täysin sama, että missä kukin asuu, kunhan se itselle tuntuu hyvältä. Suomi on täynnä hienoja kaupunkeja ja hienoja kuntia. Minulle itselleni se Helsinki nyt vaan osui ja upposi,ja melkein 10vuoden jälkeen elän vieläkin kuherruskuukauttani kaupunkiin.

Peesi lähes sanasta sanaan, tosin olen ollut täällä 3 vuotta kauemmin. Mutta rakastan tätä kaupunkia. :heart:

 

Itse olen asunut Helsingissä 13 vuotta, (tai puoli vuotta Vantaalla vuosia sitten) ja täältä en muuta ainakaan yli 50 km päähän ihan äkkiä. Viihdyn täällä, ja täällä minun on mahdollisuus harrastaa lempiharrastustani, kahdessa entisessä kotikaupungissani se on vaikeampaa.

Entäpä jos et pysty koskaan ostamaan omaa asuntoa vaan aina asunmaan vuokralla?

 

[QUOTE="anne";28728420]Entäpä jos et pysty koskaan ostamaan omaa asuntoa vaan aina asunmaan vuokralla?[/QUOTE]

En ole sama kirjottaja, mutta jos en pysty, en pysty. En ole muualle muuttamassa, enkä taloa ostamassa köyhimmästä lähiöstä. Onko vuokralla asuminen joku rikos?

 

[QUOTE="vieras";28728487]En ole sama kirjottaja, mutta jos en pysty, en pysty. En ole muualle muuttamassa, enkä taloa ostamassa köyhimmästä lähiöstä. Onko vuokralla asuminen joku rikos?[/QUOTE]

Ei toki mutta eikö lapsille pitäisi jotain perittävää jättää?

 

[QUOTE="anne";28728526]Ei toki mutta eikö lapsille pitäisi jotain perittävää jättää?[/QUOTE]

Mitäs jos se lapsi ei arvosta jättämääsi perintöä, taloa jossain maalla lainkaan, vaan pitää sitä rasitteena. Tälläisiä ystäviä minulla on, vanhemmilla on talo jossakin. Talo, jossa pitää pitää peruslämpö päällä vaikkei ole paikallakaan, ettei talo mene piloille. Talo, jossa olisi pakko tehdä kattoremppaa, ja putkiremppaa ja ties mitä remppaa ja taloon uppoaa enemmän rahaa kun sen arvo.

Lapselle jätettävän perinnön ei tarvitse olla materiaa, se voi olla arvoja, perhesuhteita. Itse ainakin toivon, että omat vanhempani nauttisivat elämästään, eivätkä pihistelisi rahojaan kuten nyt tekevät. He ovat rahansa itse tienanneet, heidän oikeutensa on myös käyttää rahansa.

Niin ja meillä on omistusasunto (isosti pankin) pääkaupunkiseudulla, siitä huolimatta olen todellakin tuota mieltä.

 

[QUOTE="anne";28728526]Ei toki mutta eikö lapsille pitäisi jotain perittävää jättää?[/QUOTE]

Vastaus kysymykseen: ei. Ja ei ainakaan, jos siitä tulee koko elämän päätehtävä. Ja voihan sillä vuokralla asuvalla olla esim. vanhemmat, joilla on omaisuutta - vuokralla asuva perii joskus aikanaan heidät, jolloin voi sitten joko ostaa asunnon perinnönjättö mielessään tai luopua suoraan perinnöstä, jolloin lapset saavat sen. Ja vaikkei vanhemmilla perintöä olisikaan tulossa, niin kuitenkin ne lapset todennäköisesti ovat jo oman omaisuutensa kasanneet siinä vaiheessa, kun itse kuolee. Nykyisin ihmisten hyvinvointi ja pärjääminen saati sosiaalinen status ei nojaa vanhempien perintöihin.

 

Jaa ja mä en ymmärrä tällaisia ihme avauksia |O

 

Jos mun vanhemmat jättäisi ok-talon Helsingistä, niin ei se mulle olisi rasite, vaan tienaisin sen myynnillä sellaiset puoli miljoonaa. Kamala rasite joo.

 

Mä taas en ymmärrä miten joku jaksaa asua keskellä ei mitään missä joka maitopurkki pitää noutaa autolla kymmenien kilsojen päästä ja missä ei oo mitään eikä tapahdu mitään ja missä kaikki on jotain sukua keskenään ja tietävät naapurin asiat paremmin kuin naapuri itse. Tulisin hulluksi varsinkin talvella kun pitäis kykkiä pilkkopimeässä kun ei oo katuvaloja.

 

Mä taas en voisi asua muualla kuin Helsingissä. Maalla on ihan kiva joskus käydä, mutta vielä mukavampaa on tulla takaisin kotiin.
Ja tuosta luonnosta, hassua miten Helsinki rajataan aina vain pelkkiin kerrostaloihin ja betonilähiöihin. Meillä oma talo, oma piha ja takapihalta alkaa iso metsä puroineen, kallioineen jne. Silti kaikki on lähellä, rakastan sitä että täällä on jos jonkilasta toimintaa lapsiperheille, kerhoja, puistoja, tapahtumia jne. Eipä tarvii itkeä seuran- ja tekemisenpuutetta tai sitä ettei pääse mihinkään ilman autoa jne.

 

Sama täällä. Käyn Helsingissä korkeintaan kerran vuodessa ja tämän vuoden pakollinen käynti oli nyt viikonloppuna. Oli kaveri mukana ja kyllä piti molempien ihmetellä miten kukaan voi siellä asua vapaaehtoisesti, me olimme nelisen tuntia ja sekin oli melkein liikaa. Ymmärrän jos on pakko töiden takia asua mutta en sitä, että jotkut maksavat itsensä kipeäksi siitä, että saavat kituuttaa Helsingissä pienellä palkalla.

Jos on parikymppinen sinkku niin se voisi olla vielä jotenkin jännää, mutta kyllä säälittää lapset joiden pitää sellaisessa ympäristössä kasvaa.

 

Välimatkat täälläpäin on kyllä pitkät. Mutta se ei ole estänyt tekemästä ja harrastamasta.
Yks juttu lisäksi on maalla plussaa: ei tarvitse välittää seinänaapureista. Kun joku yläkerran kämppispojat palailee baarista ja laittaa kaikkien iloksi nupit kaakkoon klo 4 jälkeen aamulla, joku mummo rekisteröi kaiken mitä teet, lisäksi vanhojen kerrostalojen kaiku eli tiedät milloin naapuri käy vessassa ja suihkussa...
ei kiitos enää. Ja toivottavasti ei koskaan enää.

 

[QUOTE="vieras";28729679]
Jos on parikymppinen sinkku niin se voisi olla vielä jotenkin jännää, mutta kyllä säälittää lapset joiden pitää sellaisessa ympäristössä kasvaa.[/QUOTE]

Eli millaisessa ympäristössä? Helsingissä on niin monenlaisia alueita, että sieltä luultavasti löytyy lähes kaikentyyppiset kasvuympäristöt lukuunottamatta haja-asutusta tai pilvenpiirtäjiä.

 

Välimatkat täälläpäin on kyllä pitkät. Mutta se ei ole estänyt tekemästä ja harrastamasta.
Yks juttu lisäksi on maalla plussaa: ei tarvitse välittää seinänaapureista. Kun joku yläkerran kämppispojat palailee baarista ja laittaa kaikkien iloksi nupit kaakkoon klo 4 jälkeen aamulla, joku mummo rekisteröi kaiken mitä teet, lisäksi vanhojen kerrostalojen kaiku eli tiedät milloin naapuri käy vessassa ja suihkussa...
ei kiitos enää. Ja toivottavasti ei koskaan enää.

Kerrostaloasuminen maalla ei kai eroa kerrostaloasumisesta kaupungissa saati pääkaupungissa? Ja en tiedä, tarkoitatko nyt haja-asustusaluetta, mutta kyllä tavallisella omakotitaloalueellakin naapureiden metelöinti kuuluu. Jos talo on keskellä peltoja tai metsää eikä lähellä iole muita taloja, silloin voi tietysti sanoa ettei tarvitse välittää naapureista.

 

Mulla on parhaimmat puolet molemmista. Asun kehyskunnassa maalla ja käyn työssä Helsingin kantakaupungissa. Työmatkoilla voi poiketa Helsingin kauppoihin ja nauttia kesäisen Helsingin parhaista puolista (käydä kahvilla terassilla tai kävellä puistossa). Tykkäisin kyllä asua myös kantakaupungissa sitten kun lapset ovat isompia mutta nyt on hyvä näin, toisaalta meillä ei olisi kuin lottovoiton myötä varaa asua yli 120 m2 asunnossa kantakaupungissa (silläkin kadulla jolla työpaikkani on, tuon kokoiset asunnot maksavat yli miljoona euroa. lähes kaikki arvohuoneistoja vanhoissa arvokiinteistöissä).

 

Mä taas en ymmärrä miten joku jaksaa asua keskellä ei mitään missä joka maitopurkki pitää noutaa autolla kymmenien kilsojen päästä ja missä ei oo mitään eikä tapahdu mitään ja missä kaikki on jotain sukua keskenään ja tietävät naapurin asiat paremmin kuin naapuri itse. Tulisin hulluksi varsinkin talvella kun pitäis kykkiä pilkkopimeässä kun ei oo katuvaloja.

Meillä lähimmälle bussipysäkille on hieman yli 10 kilometriä ja lähimpään kauppaan 20. Ei mitään ongelmaa elämisessä. Ostaa kerralla mitä tarvitsee, eikä laukkaa edestakaisin kaupassa ostamassa tölkin kerrallaan maitoa.
Eikä talvella pimeässä tarvitse kykkiä katuvalojen loisteessa. Meillä on sisällä oma sähkövalaistus. Ja pihavalotkin saa päälle, eli ei täällä pimeässä talvellakaan eletä...

 

[QUOTE="vieras";28729725]Mulla on parhaimmat puolet molemmista. Asun kehyskunnassa maalla ja käyn työssä Helsingin kantakaupungissa. Työmatkoilla voi poiketa Helsingin kauppoihin ja nauttia kesäisen Helsingin parhaista puolista (käydä kahvilla terassilla tai kävellä puistossa). Tykkäisin kyllä asua myös kantakaupungissa sitten kun lapset ovat isompia mutta nyt on hyvä näin, toisaalta meillä ei olisi kuin lottovoiton myötä varaa asua yli 120 m2 asunnossa kantakaupungissa (silläkin kadulla jolla työpaikkani on, tuon kokoiset asunnot maksavat yli miljoona euroa. lähes kaikki arvohuoneistoja vanhoissa arvokiinteistöissä).[/QUOTE]

Lisäys ja olen siis kyllä perheettömänä asunut Helsingissä sekä kantakaupungissa että lähiössä. Lapsen syntymän jälkeen etsittiin lisää neliöitä kauempaa.

 

Kerrostaloasuminen maalla ei kai eroa kerrostaloasumisesta kaupungissa saati pääkaupungissa? Ja en tiedä, tarkoitatko nyt haja-asustusaluetta, mutta kyllä tavallisella omakotitaloalueellakin naapureiden metelöinti kuuluu. Jos talo on keskellä peltoja tai metsää eikä lähellä iole muita taloja, silloin voi tietysti sanoa ettei tarvitse välittää naapureista.

Juu, kyllä täällä kuuluu naapurin nurmikonleikkuut ja lasten mekastukset. Mutta se ei ole sama kuin että jos yläkertaan olisi muuttanut joku lapsiperhe ja sieltä kuuluisi pitkin päivää jumpsutusta ja töminää.
Pointti on se, että talon sisäiset äänet ei maalla kuulu toisiin taloihin, pihaelämä on erikseen. Mä en halua tietää milloin naapuri käy vessassa tai suihkussa.

Kerrostaloelämä maalla olisi kyllä kamala vaihtoehto mulle, koska olen aina ajatellut että jos kerran maalle muuttaa niin omaa tilaa ja pihaa saa olla paljonkin.
Mutta ehkä kerrostaloasujilla on maalla kuitenkin enemmän sitä luontoa käytettävissään, ja se ei ole niin monen miljoonan ihmisen tallaamaa kuin kaupungissa?

 

[QUOTE="vieras";28729725]Mulla on parhaimmat puolet molemmista. Asun kehyskunnassa maalla ja käyn työssä Helsingin kantakaupungissa. Työmatkoilla voi poiketa Helsingin kauppoihin ja nauttia kesäisen Helsingin parhaista puolista (käydä kahvilla terassilla tai kävellä puistossa). Tykkäisin kyllä asua myös kantakaupungissa sitten kun lapset ovat isompia mutta nyt on hyvä näin, toisaalta meillä ei olisi kuin lottovoiton myötä varaa asua yli 120 m2 asunnossa kantakaupungissa (silläkin kadulla jolla työpaikkani on, tuon kokoiset asunnot maksavat yli miljoona euroa. lähes kaikki arvohuoneistoja vanhoissa arvokiinteistöissä).[/QUOTE]

Kieltämättä aika idyllistä, sulla on kyllä hyvin asiat. Mutta meneekö sulla työmatkaruuhkiin iso osa päivästä?

 

Kieltämättä aika idyllistä, sulla on kyllä hyvin asiat. Mutta meneekö sulla työmatkaruuhkiin iso osa päivästä?

Voi olla, että menee jopa vähemmän aikaa, mitä joillain muilla voi kestää maalla työmatkoihin - kaikki eivät kuitenkaan ole maanviljelijöitä omalla kotitilallaan eikä maalla kaikki työpaikat ole kävelymatkan päässä (suurin osa ei ole).

 

Juu, kyllä täällä kuuluu naapurin nurmikonleikkuut ja lasten mekastukset. Mutta se ei ole sama kuin että jos yläkertaan olisi muuttanut joku lapsiperhe ja sieltä kuuluisi pitkin päivää jumpsutusta ja töminää.
Pointti on se, että talon sisäiset äänet ei maalla kuulu toisiin taloihin, pihaelämä on erikseen. Mä en halua tietää milloin naapuri käy vessassa tai suihkussa.

Talon sisäiset äänet kuuluvat maalla taloihin ihan samalla logiikalla kuin kaupungissa. Eli kerrostalossa kuuluvat tai eivät kuulu (riippuu talosta - olen asunut taloissa, joissa ei kuulu mitään ja sitten olen asunut kerran talossa, jossa kuuluivat juuri nuo tömistelyt yms) ja omakotitaloissa yleensä eivät kuulu (toki riippuu, mitä siellä taloissa tehdään - palstalla moni kertoo omakotitalon parhaaksi puoleksi sen, että voi remontoida ja luukuttaa musiikkia täysillä keskiyöllä, mutta valitettavasti ne kyllä kuuluvat omakotitaloalueilla myös naapureihin varsinkin hiljaiseen vuorokaudenaikaan). Ja omakotitalojen pihaääniä on myös muita kuin nuo mainitsemasi "symppikset" äänet - tai siis saattaa olla.

Kerrostaloelämä maalla olisi kyllä kamala vaihtoehto mulle, koska olen aina ajatellut että jos kerran maalle muuttaa niin omaa tilaa ja pihaa saa olla paljonkin.
Mutta ehkä kerrostaloasujilla on maalla kuitenkin enemmän sitä luontoa käytettävissään, ja se ei ole niin monen miljoonan ihmisen tallaamaa kuin kaupungissa?

Mitähän tässä ketjussa tarkoitetaan maaseudulla ja mitä kaupungilla? Mieleeni tulee äkkiseltään montakin luonnonläheistä kaupunkia, ja ovathan pikkukaupungitkin kaupunkeja.

 

Kieltämättä aika idyllistä, sulla on kyllä hyvin asiat. Mutta meneekö sulla työmatkaruuhkiin iso osa päivästä?

Ei, junalla kuljen (eli jos se ei töki niin ei) eikä koti-asema ole kuin pyörällä 5 min ja toisessa päässä 10 min kävely, yhteensä ovelta ovelle n, 55 min. Helsingin sisällä asuessa meni jo Vuosaaresta Itä-Pasila työmatkaan 35 min.

 

[QUOTE="Vieras";28729894]Ei, junalla kuljen (eli jos se ei töki niin ei) eikä koti-asema ole kuin pyörällä 5 min ja toisessa päässä 10 min kävely, yhteensä ovelta ovelle n, 55 min. Helsingin sisällä asuessa meni jo Vuosaaresta Itä-Pasila työmatkaan 35 min.[/QUOTE]

Ja täällä kehyskunnassa meillä on tosiaan n 120 m2 okt ja piha.

 

Voi olla, että menee jopa vähemmän aikaa, mitä joillain muilla voi kestää maalla työmatkoihin - kaikki eivät kuitenkaan ole maanviljelijöitä omalla kotitilallaan eikä maalla kaikki työpaikat ole kävelymatkan päässä (suurin osa ei ole).

Helsinki tuli koettua muutama vuosi sitten kun olin siellä töissä ja nyt olen ikionnellinen, että pääsin sieltä pois. Kukin tavallaan, mutta ei ole minun paikkani.