Nämä on makuasioita.
Mutta en mäkään ymmärrä Hesassa tai ylipäätään isossa kaupungissa asumista. Nyt tulee kaupunkikritiikkiä...
Mulle luonto on jotain muuta kuin joku kuppainen lenkkipolku kahden lähiön välissä, missä on 500 koiran jätöstä reunoilla ja josta ravaa miljoona ihmistä päivittäin.
Olen asunut kaupungissa monia vuosia, ja nautin siitä helppoudesta. Mutta jossain vaiheessa rupesi ärsyttämään se että mitään omaa ei ole ympäristössä: kun astut ulos kerrostalon ovesta niin olet yleisellä, yhteisellä alueella. Lenkkeilet maisemassa jossa lenkkeilee 100 muuta päivittäin, virkistyt siellä missä muutkin lojuu, ahtaudut yleisiin kulkuvälineisiin. (Tällä ei siis ole tekemistä minkään ihmisvihan kanssa, meidän seudulla on paljon kivoja naapureita)
Joku voi maksaa satojatuhansia kalliista asunnosta ydinkeskustassa, mä mieluummin maksan siitä, että omistan palan maisemaa. Se että tämä piha on MINUN, mä saan myllätä sitä vaikka kuinka ja heitellä vaikka kärrynpyöriä siinä joka aamu. Mä omistan puita, ruohoa, maata, lintujen pesäpaikkoja, elävää luontoa.
No niin, haukkukoon sitten vastavuoroisesti joku haja-asutusseudulla asumista. Nää on valintoja...