Elovauvat 2014 <3 *tammikuussa*

Oloista, mua ei turvota enää ollenkaan ja tuntuu että rinnatki on hivenen kutistuneet, niin vähän pelottaa että onko alakerrassa kaikki ok. Juttelin kyllä asiasta eilen kaverin kans ja se kyllä loi positiivisuutta muhun asian suhteen. Onhan mulla sentään vielä ällötyksiä, enkä suklaata pysty edelleenkään suuhuni laittamaan =)

Aika samat fiilikset, mulla tänään 9+1, ehkä tää on joku näille viikoille kuuluva vaihe, kun aika samoissa mennään.

 

Mussukka82, joo tuo oli aivan kaameaa kyllä kun jätti ne kumit pois. Kun vauva ei enää ollut mikään vastasyntynyt niin imuote oli jo tosi vahva niin kyllä sattui. Tungin vaan sitkeästi lansinohia ja purin hammasta yhteen niin selvittiin. En kyllä yhtään muista kauanko siinä meni, ettei enää koskenut. Ehkä se on juuri, ettei niiden rintakumien kanssa päässyt ne rinnanpäät muotoutumaan : / Tsemppiä! Jännä kun ennen esikoisen syntymää en edes tiennyt että tällainenkin ongelma voisi olla

 

Imetyksestä esikoista imetin ehkä viikon. Enhän minä voinut tietää et vauvat on tissillä 24/7. Joku jos olis sen etukäteen kertonut niin olisin voinut valmistautua siihen henkisesti etukäteen, enkä olis luullu epäonnistuneeni koko hommassa. Puhumattakaan niistä hormoneista jotka pisti itkemään koko ajan. Huh. Huonoa omatuntoa on podettu imetyksen lopetuksesta, mutta nykyään pystyn jo elämään tämän asian kanssa!

Kuopusta imetin 11kk (oli vähä enemmän tietoa! ) ja sekin loppui sen takia, kun menin töihin ja imetyskerrat väheni kahteen/pv. Sepä aiheutti sen, että mulle tuli kestomenkat, joten lopetin imetyksen (viiden viikon menkkojen jälkeen! ) ja vaihdoin nimipillerit yhdistelmäpillereihin, loppui menkatkin kun seinään!

Haaveissa uusi ennätys: jos vuoden sais tissiteltyä niin olisin iloinen. tosin pitää muistaa et jokainen vauva on erilainen, joten yritän olla stressaamatta koko imetystä.

Mut on se vaan niin ihanaa sen alkukankeuden jälkeen! :heart:

 

moikka.
Täytynee itsekkin huomenna käydä hakemas maitohappobakteereja jos ne kerran auttaa tulehduksiin ja hiivaan. Itsellä hiivan oloisia oireita kun vähäkin kauemmin pissaamatta. Seulontoihin ehdottomasti osallistun koska en usko että oma pää kestäisi vammaisen lapsen kasvattamista. Tiistaina olisi nt-ultra ja tämä aika käy niin pitkäksi. ja kauhea mures että siellä ei oo elämää tai kaikki kunnossa. Ei oikeen osaa innostua viikkojen POKSumisestakaan kun ei tosin tiedä vasta kun tiistaina uutiset.


althema & rutku 12+0

 

Mä en ota mitään ressiä imetyksestä. Ekan kohdalla se ei onnistunut missään vaiheessa ja tokankin kohdalla meinaan ottaan pullot ja korvikkeet kuitenkin kylkeen mukaan taas. Eli jos on yhtä laiska kuin esikoinen, niin se tissi ei kauaa taaskaan kelpaa kun pullosta tulee helpommalla. Lisäks meillä oli niin vaikasti allerginen tenava 2.5 vuotta joten luulen että taas päästään heti synnärin jälkeen metsästään allergiamaitoa.

Mä oon sen verran menevä vauvankin kanssa että aina on eväät lapselle mukana. Nythän on tosin mones paikas jo imetysnurkkaus tai hoitohuone mut vuonna 2009 ei ollu. Vessakoppi ei houkuttanu

Mä haluisin kans niin päästä väliultraan. kun ei oo mitään oireita. Ei kai tää näinkään voi mennä.

Tara+ Toivo-Onneli 9+4

 

Neuvola 12.2
Rakenneultra ja lääkäri 31.3
La muuttuu 6.8

Ultrassa käyty tänään ja hyviä olivat uutiset, kumpikin oli kasvanut hienosti ja liikkui reippaasti varsinkin b-vauvalla oli kunnon jammailut päällä. Tosiaan ovat erimunaiset, kumpikin hienosti omissa pusseissaan ja omilla istukoilla. Niskaturvotukset oli normaalit ja multa katsottiin myös kohtulaskimot jotka oli oikein hienossa kunnossa. Ja laskettuaika meillä hieman muuttui, nyt olisi meneillään 12+2 ja täten la 6.8. Ultraus kesti reilun puoli tuntia, ultrattiin sekä päältä että sisältä. Ja kyllä huomaa että on mahaa paineltu oikein huolella, paikat nyt hellänä. Myös alaselkä kipeenä..

Mmaria ja pienet 12+2

 

Oi, ihan alkoi tissit kihelmöidä kun luin teidän imetysjuttuja . Imettäminen oli kyllä niin parasta! Taisin tykätä siitä eniten koko esikoisen vauva-aikana ja jatkoinkin sitä kunnes lapsi oli 1v 3kk. Olisin voinut imettää kavereidenkin vauvat samalla, niin kivaa puuhaa se oli . Meillä kyllä vauvakin oli varsinainen tissitakiainen joten hyvä niin. Pulloa ei huolinut lainkaan. Minä sitten imetin joka paikassa enkä kokenut sitä ollenkaan noloksi. Kunnon imetysvaatteet kun on käytössä niin eipä sitä ulkopuoliset edes huomaa.

Imetys lähti hyvin käyntiin. Itseasiassa jo supistusten aikana suorastaan kylvin maidossa joten ongelmaa riittävyydessä ei ollut. Esikoinen syntyi sektiolla joten minulla oli käytössä melko tuhdit kipulääkkeet, joten mitään suurempia kipujakaan ei rinnoissa ollut.

Toivon vaan niin paljon että tämän toisenkin kanssa imetys lähtee yhtä hyvin käyntiin. Ja mikä parasta, läski lähtee kohisten imettäessä

 

Pikavastaus: googletin maitohappobakteerit ja koliikki ja tuli mm. tämä artikkeli Koliikki-itkuun maitohappobakteereita - mutta myös perheelle tukea | Yle Uutiset | yle.fi

 

Imetyksestä: Mie varmaan yritän taas imettää. Viimeksi imetin osittain noin 8kk, alussa yritin kyllä saada maitoa tulemaan tarpeeksi, mutta koska lisämaitoa annettiin jo sairaalassa, annoin sitten helposti korvikkea kotonakin, varsinkin öisin. Tyttö kun huusi öisin nälkäänsä, eikä muuten rauhoittunut. Vaikka jouduinkin välillä käyttämään rintapumppuakin, niin tuntui, että oma maito ei riittänyt. Alettiin sitten alun jälkeen antamaan korviketta kolme kertaa päivässä, jotta pääsin välillä suihkuun ja nukkumaan kunnolla. Huomasimme, että kun annettiin kunnon satsi korviketta yöunille mennessä, päästiin nukkumaan kokonaisia öitä ja päivät menivät paljon paremmin, kun emme olleet väsyneitä. Tytöllä oli lisäksi ensin kireä kielijänne ja sen leikkausta jouduttiin odottamaan kuukausi, koska sairaalan lähtötarkastuksessa lääkäri ei sitä suostunut leikkaamaan. Se aiheutti alussa vaikeuksia ja sainkin jo sairaalassa rintakumin käyttöön. Sitä käytin melkein koko ajan sitten, vasta ihan lopussa sen käyttö jäi vähemmälle. Olen päättänyt, että jos seuraavalla on sama ongelma, vaadin, että se leikataan heti lähtötarkastuksessa. En ala toiste yli kuukautta odottamaan ja tuskailemaan imettämisen kanssa.

Mukava kuulla hyviä ultra-uutisia.

Minullakin on vähän vähentynyt oireet, vaikka tänään on taas ollut pahaolokin välillä. Muistelen, että samoilla viikoilla viimeksikin oireet vähenivät, joten en nyt ole ihan hirveän huolissani, mutta olen silti. Olen nyt miettinyt, että onkohan meille tulossa kuitenkin poika, koska vatsani on ollut pehmeänä koko alkuraskauden, kun taas viimeksi tyttöä odottaessani vatsani oli kova. Nyt voin syödä hyvällä mielellä banaanejakin, eikä sillä ole paljon vaikutusta.

Peppi1981 10+4

 

Mullakin on tarkoituksena imettää, mutta alusta asti täytyy pulloonkin totuttaa että saa toisen aina pullosta ruokittua ja toisen rinnasta. Toivon vaan että imetys sujuis mulla ja vauvat olisi tarpeeks kauan masussa että riittää heillä voimat imeä itse

 

Jotenkin monen imetyskokemuksista näkyy että olisi saanut sairaalassa ja neuvolassa olla parempaa tukea sen kanssa. Mistäs sitä ensimmäisen lapsen kohdalla mitään tietää jos ei joku neuvo ja ole tukena.

Onnea taas hyvistä ultrakuulumisista! Nuo kaksosjutut varsinkin on aina niin kivoja kuulla

 

Imettäminen on ihan parasta Esikoista imetin n. puoli vuotta antaen lisäsapuskaa ohessa. Kuopusta täysimetin n. 8kk ja annoin kyllä hänellekkin perunaa sun muuta 5kk eteenpäin ihan maistelu mielessä ettei ns. Vauvan herkkyysaika kiinteiden syömisessä mee ohi. Tottahan se on että joku maissivelli tuttipullosta ennen nukkumaan menoa ainakin meillä takasi sikeämmät ja pidemmät unet.

Sitten olen heti synnärillä kulkenut bepanthen tuubi taskussa ja rasvannut nännejä tiuhaan. Mukaan otin toisella kertaa imetysliivit ja liivisuojia vähän niinku ekakerrasta viisastuneena. Se kun maito nousee rintoihin niin ainakin minua sattu yöpaidan hipaisukin siitä puhumattakaan kun ei ollut rintaliivejä tukemassa. No nythän kolmannella kerralla olen tietty ihan pro näissä hommissa
Tänään ilokseni huomasin, että paha olo on väistynyt ja tein koirankin kanssa puolentoista tunnin reippaan lenkin! Niin mielikin virkistyy kun huomaa että se oikea minä alkaa taas heräilemään parin kk:n koomasta!

Viikonloppuja kaikille!!

SR 12 (poks...)

 

Täällä iski jännitys päälle kun nt-ultra 27.1on ihan kulman takana. Me ei tosiaan kuultu sydänääniä, joten suuresti jännittää, että onko masussa oikeasti kukaan...
Tänään poksahti 12+0, joten "turvallisilla viikoilla" ollaan, mutta jotenkin en osaa ajatella asiaa niin, koska meillä ei ole mitään varmaa elonmerkkiä, keskeytynyt keskenmenohan selviää vasta ultrassa ja sikiö on voinut menehtyä jo aikoja sitten :/

Imetyksestä sen verran, että toivoisin voivani imettää "mahdollisimman" pitkään, se selviää sitten aikanaan kuinka pitkään se on

Osanotot surun kohdanneille!

 

Heipä hei,
Ihania ultra kuulumisia kaikilla! Itsellä ei ole ultra -aikoja kuulunut. Neuvolatätikin laittoi vasta viestiä, että pitäisi käydä verikokeessa jo lähipäivinä. Ei puhunut mitään tapaamisessa tästä. Puhui vain, että voi käydä sitten Ultran yhteydessä.. No menen maanantaina.. Milloin sinne ultraan pitää viimeistään mennä? Kai ne sen verran huolehtii, että saa ajan oikeille viikoille..?

Maitohappobakteeria voisikin kokeilla, ei tosiaan ole haitaksikaan.

Nyt en taas ehdi enempää, palaan myöhemmin.

Elythia + projekti 11+2

 

Hei vaan kaikille!

Suuren suuri pahoittelu kaikille menetyksen kohdanneille! :flower:

Onnea hyvistä ultrakuulumisista! :heart:

Imetyksestä Esikoista imetin 1 v 1kk ja suunnilleen saman verran kakkosta. Esikoisen kanssa aluksi ei maito riittänyt ja rinnalla käytetiin korviketta, mutta siitä päästiin eroon kolmessa kuukaudessa. Kakkosen kanssa ei ongelmia. Imetys on ihanaa enkä ole kokenut sitä taakkana. Kolmosenkin kanssa imetän ainakin sinne 1 v asti, mikäli vaan kaikki sujuu hyvin.

Elämäntilanne Asumme paritalon puolikkaassa, neliöitä reilu sata. Tarkoitus olisi pysyä tässä, ainakin niin kauan kuin mahdumme. Tällä hetkellä moelmilla lapsilla on oma huone, mutta sitten aikanaan täytyy suunnitella udestaan. Molemmat olemme tavallisia työläisiä. Minä sairaanhoitaja. Molemmilla vakityöt. Yhdessä ollaan oltu vuodesta 2005 ja naimissa kohta 6 vuotta. Lasten lisäksi perheeseen kuulu koira, joka on jo 13 vuotta. Elämä pyörii omalla painollaan. Mitään suuria muutoksia ei ole tulossa uuden tulokkaan myötä.

Napa: Edelleen pahoinvointia. Oksentaa ei onneksi tarvi kun aamuisin enää, mutta etovaa oloa on pitkin päivää. Pahempi vaiva on jatkuva väsymys, toivottavasti kohta helpottaa. Muuten tässä mennään päivä kerrallaan ja odottelen nt-ultraa, joka on 30.1. Tuskaista odotella, kun ei ole varmuutta edes siitä, onko kyydissä ketään. Huoli on suuri ja keskenmeno kyllä edelleen pelottaa.

Sammi ja Papu (ainakin toistaiseksi tällä tekonimellä mennään)

 

Mmaria, mun kaverini on kaksonen ja hänen äitinsä sanoi imettäneensä molempia aina samaan aikaan Silleen tavallaan "väärinpäin" tyynyjen avulla. Mahto olla pikkusen vaikeeta!

TatjanaL hyvin se ultra menee!

Elythia 13+0 on se viimeinen päivä käsittääkseni kun voi käydä nt-ultrassa. Mutta kai siinäkin voi parin päivän heittoa olla…? Luulis nyt että ammattilaiset tajuaa laittaa sen ultran oikeeseen aikaan

Päivitetty.

Tuosta imetyksestä vielä, mäkään en kokenut saaneeni tarpeeksi ohjausta imetystä varten Taysissa. Siellä osaston seinällä oli kyllä imetysohje -lappusia, mutta kuka niitä nyt ehtii/edes jaksaa lukea?? Kerran tai kaksi taidettiin antaa osastolla lisämaitoa, mutta kotona pullosta juotiin vain jos mä olin jossain muualla. Maito nousi kunnolla vasta kolmantena-neljäntenä päivänä, siihen asti jaksoin vaan survoa sitä tissiä suuhun ja poika lutkutti mielellään Toivottavasti imetys onnistuu nytkin… :heart: (Ensikertalaisille: se maidon nouseminen sitten todennäköisesti sattuu aivan perkeleesti, ei kannata säikähtää! Mulla ainakin sattui, ja tulee sattumaan :s)

Pinsuli ja himpula 13+1 <3

 

Elämäntilanteesta unohtui kirjoittaa:
Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 4,5 vuotta, joista noin puoli vuotta naimisissa. Asumme itse rakentamassamme omakotitalossa ja tällä hetkellä perheeseemme kuuluu kolmevuotias koira. Minä olen 25 ja lastentarhanopettaja, vakituista työpaikkaa minulla ei ole ja määräaikainen sopimus päättyy juuri sopivasti ennen sintin syntymää. Mies on 28 ja työskentelee metalliteollisuuden parissa (varsinaista ammattia en taida paljastaa, se ei ole kovin yleinen...), hänellä on vakipaikka.

Oloista, pahoinvointi on alkanut helpottaa ja iskee enää satunnaisesti ja silloin kun ruokailujen välissä on liian pitkä aika. Tämä liene normaalia, kun viikkoja takana on jo 12(näin ainakin itselleni vakuuttelen)
Minulla ei ole vielä lainkaan tyttö/poikaoloa, kumpikin on tervetullut mietinnässä on, että haluammeko edes selvittää sukupuolta vai saako se olla yllätys

 

Pinsuli Ihan totta, luulisi ammattilaisten hoitavan homman. Onhan tässä vielä onneksi aikaa tuonne 13+0 päivään. Yritän nyt vaan luottaa tähän.

Meidän elämäntilanteesta... Vauva on siis ensimmäinen laatuaan. Tällä hetkellä molemmilla on vakityöt. Mies on esimiesasemassa, mutta ihan duunareiksi itseämme tituleerataan silti, kun ei kummoiset alat ole. Itsellä työ on kiinnostavaa ja tulevaisuudessa mahdollisuuksia on varmasti päästä eteenpäinkin. Eikä siis pelota jäädä äippälomalle, en usko sen vaikuttavan heikentävästi tulevaisuuden työuraan, kun ala on sellainen, että nuoria naisia on ihan kiitettävästi muitakin
Me asutaan vielä omistuskaksiossa. Tässä pärjättäisi varmaan jonkin aikaa vauva-arkea, mutta kun jo kahdestaan tuntuu, että lisätila olisi tarpeen, niin aiotaan kyllä etsiä nyt sitten isompi koti. Hinta on meillä se kriteeri, eli jos löytyisi 4h+k, olisi tosi kiva, mutta todennäköisesti päästään siihen 3h+k ratkaisuun. Saahan nyt nähdä. Autoa meillä ei ole vielä ja aiotaan kyllä nyt hankkia, että minäkin pääsen sitten joustavammin liikkumaan. Rahanmenoa ei voi estää... mutta eiköhän kaikesta selvitä

Imetyksestä ei ole kokemusta, mutta kyllä koen, että se olisi ihan tärkeää, että imettäisi. Toki en aio olla marttyyri-äiti ja väsyttää itseäni sillä, jos se ei onnistukaan. Aion ainakin yrittää olla hyvin rela, että jos vauvan on parempi syödä pullosta, niin siitä sitten annetaan. Ja lisäksi se helpottaa sitä, että voi saada omaa aikaa, kun ei tarvitse vuotta olla syömisaikaan kotona. Nyt vielä on tietenkin helppo sanoa kaikkea, että katsotaan sitten tositilanteessa.

Oloista: Nyt on pahoinvointi lähestulkoon selätetty...! Vatsa on ajoittain kipeä, joka aihettaa pahoinvointiaallon, mutta ei pahasti enää. Väsymys on kyllä edelleen työpäivän jälkeen iltaisin kova, mutta saattaisi olla ilman raskauttakin. Aknella on tällä hetkellä parantumisvaihe, mutta en vielä luota, että se ei tulisi takaisin. On ollut jo aiemmin tämmöinen parempi vaihe nyt raskausaikana ja siitä se sitten taas innostui... Muutoin ei ole turvotustakaan merkittävästi, työhousut ja -hameet ei meinaa mennä päälle, tai ovat epämukavia. Varmasti pitäisi nyt hankkia jo jotkut housut ihan mammapuolelta. Oireet on niin vähäiset, että vähän mietityttää, onko kaveri kunnossakaan. Toisaalta epämääräisiä tuntemuksia on joka päivä vatsassa ja nivusissa, että eiköhän siellä tilaa itselle kasvatella. Jotenkin nyt olen luottavainen tänään, hyvä päivä siis!

Tyttö/poikaoloja ei vielä ole. Varmaan kun ei ole aiempaa raskauttakaan, niin ei tule tällaisia oloja ihan heti. Minä haluaisin kyllä ehkä tietää kumpi on tulossa, jos se tieto on jossainvaiheessa saatavilla.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Elythia ja projekti (kunnes jonku muu työnimi kehitetään, tuo projekti on niin "kova" jotenkin..) 11+3

 

Onko Etelä-Suomessa sellainen tapa, että ultra-ajat tulevat postissa niin ettei niihin voi juurikaan itse vaikuttaa?

Tämä tuntuu mulle niin vieraalta, koska täällä Etelä-Savossa täytyy (saa) itse varata ajat Mikkelin keskussairaalasta. Minusta se on ehdottomasti järkevin tapa toimia, kun ihmisillä voi tosiaan olla menoja, joita ei voi siirtää...

 

Tänään poksuu 10+0!! jee!!=) Ja sitten päivityksiä: nt-ultra 11.2. ja seuraava neuvola 12.3.

Tilasin muuten torstaina dopplerin ja en malta odottaa, että se tulisi. Jännittää niin valtavasti, että onko siellä masussa edes mitään elämää, kun ei siinä varhaisultrassakaan tullut käytyä. Toivottavasti jo näillä viikoilla saisi äänet kuuluviin, niin helpottaisi vähän tätä epätietoisuutta.

Maitohappobakteereista, minä olen kanssa aloittanut niiden syönnin. Söin esikoisen aikaankin ja annoin esikoiselle hänen synyttyään myös maitohappobakteeri+d-vitamiinitippaa (annan itseasiassa edelleen). Ainakaan meillä ei ollut mitään vatsavaivoja, poika ei myöskään ole millekään allerginen ja sairastaa tosi vähän, vaikka on syksystä asti ollut päiväkodissakin. Meillä on myös nukuttu täydet yöt 2,5 kuukauden iästä alkaen, joten niitä vatsavaivoja ei todellakaan ollut. Moni sanookin, että on päästy liian helpolla eikä tiedetä todellisesta lapsenhoidosta mitään En tiedä tuleeko hyöty maitohappobakteereista vai mistä, mutta aion silti syödä niitä myös tässä raskaudessa ja antaa myös vauvalle. Ei niistä ainakaan haittaa ole ja tieteellisestihän niiden tehosta on tosiaan myös näyttöä. Meidän pojan terveys ei myöskään voi johtua imetyksestä, sillä imetys onnnistui harmittavan vähän aikaa. Toivottavasti tällä kerralla paremmin, mutta siitä en aio kuitenkaan stressata =)

Taustoista Alettiin seurustella lukioikäisinä 2001 ja yhdessä on asuttu vuodesta 2003. Kihloissa oltu vajaa 10 vuotta ja naimisissa vajaa 4 vuotta. Esikoispoika on 2 vuotta. Asutaan toista vuotta muutaman vuoden vanhassa parikerroksisessa omakotitalossa. Tällä hetkellä tilaa on siis jopa liikaakin, mutta jos näitä palleroita tulee enemmänkin, niin kyllähän ne huoneet siitä täyttyy =) Yliopistosta ollaan valmistuttu, ja molemmilla vakityöpaikat terveydenhuoltoalalla. Lemmikkejä ei ole, mutta pihalla tykätään puuhastella ja viime kesänä kasvatettiin kasvimaalla ja pienessä kasvihuoneessa vaikka mitä. Odottelenkin jo helmi-maaliskuuta että saa taas alkaa istutella siemeniä. =)

Hiusten värjäyksestä oli myös puhetta ja itse en värjää raskausaikana. Ajattelen niin että kun se minua vaivaa, että onko turvallista vai ei, niin jätän mielummin värjäämättä. Onhan nämä aika maantienväriset ilman värin tuomaa kiiltoa, mutta kyllä näiden kanssa pärjää =)

Paljon lohdutuksia ja voimia surun kohdanneille! :hug:

 

Tatjana ehkä ne ultrakäytännöt vaihtelee. Asun Lounais-Suomessa pienessä kunnassa, jossa ei ole ultraa, joten täällä on ostettu palvelu lähimmän kaupungin yksityiseltä palveluntarjoajalta. Sinne soitetaan itse ja varataan parhaiten sopiva aika. Minustakin tämä on hyvä ja mukava käytäntö.

Joku mainitsi maidon nousun ja imetyksen kivuliaisuudesta. Totta ainakin omalla kohdallani, varsinkin ensimmäisen imetys sattui ekat kuukaudet aikamoisesti, mutta kolmannen kohdalla ei mitään kiputuntemuksia enää tullut ja maito nousi jo sairaalassa niin, että vauvan paino nousi hyvin ennen kotiin lähtöä. Kahdella ekalla kerralla siis sattui ja maito nousi kunnolla vasta kotona. Eli nämäkin voi vaihdella. Tiedä sitten johtuiko siitä, että tissejä oli jo aiemmin niin paljon tarkoitukseen käytetty.

Join tänään pikkupakolla kupin kahvia eka kerran pariin kuukauteen. Ihan tosi pahaa edelleen se on, mutta yritän nyt mitä vaan tähän ummetukseen. Kiva kun homma toimii kerran viikossa, olo on aika ikävä. Kahvi yleensä toimii, joten toivottavasti nytkin.

Meillä on nt-ultra keskiviikkona. Muutama päivä enää jännäämistä jäljellä. Iiks! Jos siellä on kaikki hyvin, niin olis kiva liittyä teidän kanssa myös feissariryhmään.

Kukkamekko 11+1

 

Ja tosiaan TatjanaL täällä Keski-Suomessa ultra-aika tulee kirjeellä. Siinä on kyllä numero mihin voi soittaa, jos aikaa täytyy vaihtaa. En tosin tiedä kuinka hyvin vaihtaminen onnistuu, koska itselläni ajat ovat aina olleet ihan ok tai muut menot/työajat järjesteltävissä.

 

Meillä ultra-ajat sovitaan neuvolakäynneillä yhdessä neuvolantädin kanssa Tykkään siitä, kun ei tarvi itse soitella mihinkään.

Kukkamekko, niin mä ainakin olettaisin että se menee, että ekalla kerralla maidonnousu todennäköisesti sattuu (mulla oli tissit vaan muutaman päivän ihan järkyttävän kipeät, sitten lakkasi), mutta sitten seuraavilla kerroilla ei enää niin paljon, kun se maidonnousu on jo koettu

Päivitetty

 

Miksei näitä voi muistaa kirjoittaa kerralla...
Mieliteoista vielä sen verran että kahvia en ole juonut viikon 6 jälkeen. Ei vaan pysty! Yleensä juon kahvia ainakin 2-3 mukia päivässä, joka päivä! Sitten olen täällä mielenkiinnolla lukenut että kun moni on laittanut että tekee mieli kunnon ruokaa, lihaa yms. Niin itsellä on juuri päinvastoin..hedelmät, pillimehut, leipä ja kaikki kasvisruuat/ keitot tekee parhaiten kauppansa. Lihaa, juustoa, maitoa ei tee yhtään mieli. Myös suklaa inhottaa (yleensä suurta herkkua) Normaalisti olen kaikkiruokainen ja rakastan kokkailua, keittokirjoja jne. Hassua tämä raskaus

 

Ensalkuun täytyy hehkuttaa, että lähes kolmen kuukauden aikana ensimmäiset kaksi päivää kun ei oo tarvinnu rampata vessassa oksentamassa. Voi, että mä toivon, että nyt olis alkamassa se energinen raskausaika!

Tänään oltiinkin miehen kanssa, paremman olon kunniaksi, vauvaliikkeessä ja tarttuihan mukaan muutama vauvanvaate - vaikka mies olikin valmis ostamaan liikkeen vaikka tyhjäksi. Myös vaunuja kateltiin ja muutamat ihan hyvät vaihtoehdot löydettiinkin =)

Ostin myös sitä uutta. bebancarea raskausarpeja varten/niiden ehkäisyyn.

Osalla on näköjään jo noita rakenneultrankin aikoja. Täytynee itekin varmaan ensiviikolla soitella ja varata aika =)

Oireista
Täällä on tullut uutena oireena pissalla ravaaminen. Monilla olikin se jo ollut melko aikaisesta vaiheesta asti. Lisäksi tissit on ottaneet kauheen kasvuspurtin ja senpä takia hainkin tota edellämainittua rasvaa, että arvet jäis mahdollisimman minimiin.

Rentouttavaa viikonloppua

Fiinis ja vauva 13+?