Elovauvat 2014 <3 *tammikuussa*

Tää odottaja on kovin hämmentynyt lähes oireettomasta olostaan :/ Toisaalta ihan jees, että jatkuva kuvotus on kadonnut, mutta jotenkin ei raskaana olo... Mutta maha on ottanut kyllä jonkun kasvupyrähdyksen vaikka vasta 9+5. Iltavuoron jälkeen olo on kun valaalla ja mieskin nauraa kun peilaan "suurta" vauvamahaa.

Jos minäkin jotain elämäntilanteesta sepustan. Tavattu ollaan 2010 ja naimisiin menty 2012, vuokralla asustellaan luhtitalossa muutama elukka lisävahvistuksena. Minä olen tuore sairaanhoitaja ja miekkonen vielä tämän vuoden opiskelee DI:ksi. Isompi kämppä olisi haaveissa kunhan miekkosen työkuviot selkenee

Futuretar & öttiäinen 9+5

 

No kirjoitanpa minäkin nyt taas vaihteeks

Kova pahoinvointi edelleen sydänäänet saatiin kuulumaan kotona jo 9+2 (tai menkoista laskettuna 8+3) Neuvolassa kävin 15.1. Ei mitään uutta siellä ensisynnyttäjällekään oikeastaan Verikokeet jätin seuraavana päivänä.

Mulla neuvolalääkäri ma 29.1 ja Np-ultra 5.3.

Mites muut: aiotteko mennä seulontoihin? entä mitä teette jos lapsi on vammainen? Me ei aiota mennä mihinkään seulpohin. Tohon ultraankin vaan siks, kun siinä saa nähdä sen lapsen. En halua sitten stressata koko raskautta että onko se lapsi vammainen vai ei. Jos on, niin sitten on. Kyllä me siltikin se halutaan. Kaikki lapset on taivaanlahjoja

 

Päivitetty Tervetuloa Kukkamekko! :flower:

Vaihdoin nyt np-ultran nt-ultraksi, koska ilmeisesti virallisesti kyseessä on niskaturvotus-ultra, ja se kuulostaakin fiksummalta… ! Mutta kumpi tahansa vaihtoehto siis käy.

mammuttisi, hih, no jos oot kerran laittanut niitä aikoja tänne, niin sillon oon kyllä päivittänyt ne Kiitos :heart:

sushen, mä en syönyt esikoisen aikaan maitohappobakteereita, ja syntymänsä jälkeen hänellä olikin aika paljon vatsavaivoja (ei sentään koliikiksi asti), ja vieläkin välillä. Nyt oon ottanut jo muutaman kuukauden maitohappobakteereja, tosin ihan itseni takia, niin saa nähdä miten käy !

candy, laitoin sulle tuon 5.3. ultran vaan "ultraksi", koska jos et osallistu seulontoihin niin eihän se silloin ole virallisesti nt-ultra. Eikä se edes voisi olla noin myöhään!

Seulonnoista tosiaan, me otettiin viimeksi noi seulonnat, ja niinhän tehtiin nytkin. Hyvä tulos ei lupaa tervettä lasta, ja vähän huonompi tulos ei lupaa down-lasta. Seulonnat on varmaan tarkoitettu niille ihmisille, jotka etukäteen haluavat edes yrittää valmistautua mahdollisen vammaisen lapsen vanhemmuuteen. Jokaisen omakohtainen päätöshän se on, meneekö niihin vai ei

) . ( Meillä oli eilen illalla se nt-ultra, ja hyvältähän siellä kaikki näytti Muistelinkin, että tämä ultraava lääkäri oli vähän hiljaisempi yksilö, eikä oikeastaan sanonut mitään muuta kuin pää-perämitan, mitä viikkoja vastaa, ja sen niskaturvotuksen. Ei siis yhtään mitään rakenteista (ja rakenneultrahan on myöhemmin sitten). Ehkä siellä ei ollut mitään mainittavaa, jos kaikki oli hyvin?

Himpula tais olla uninen, kun pysyi hyvin paikallaan koko toimituksen ajan. Mitä nyt vähän potkiskeli jalkojaan ja imi peukkuaan. Mä ehdin tietysti siitäkin jo huolistua kun ei riehunut siellä, mutta mies sanoi että ethän säkään liiku kokoajan. Elävä asia se sielläkin köllii, ja kyllä sekin saa välillä paikallaan olla. Niin kai

Eli pääperä-mitta oli muistaakseni 6,3cm ja se vastasi viikkoja 12+3, kun eilen viikot oli 12+6. Hassua kyllä, toissapäivänä himpula vastasi viikkoja 12+4, joten näähän tosiaan vaihtelee mittaajasta ja päivästä riippuen. Niskaturvotus oli 1,2mm, mikä on hyvä tulos. Esikoisella oli 1,3 (vaikka eihän näitä tietenkään voi verrata).

Pyysin myös tosiaan tekemään vähän sisätutkimusta sen emätintulehduksen epäilyn takia, mutta onneksi lääkäri sanoi heti että täällä on korkeintaan vaan hiivaa. Otettiin siis hiivanäyte ja maanantaina saan soitella ja kysellä tuloksia. Jos on plussalla taas niin otan jonkun kunnon tujun kuurin kerralla, jos se vaikka pysyis poiskin!

Pinsuli ja himpula 13+0 *poks* !! :heart:

ps. Päivittelen edelleen niitä tyttö- ja poikaoloja…

 

13+0 poksahtaa tänään Tällä hetkellä ei mitään uutta auringon alla. Seuraavaan neuvolaankin on niin pitkä aika, maha ei näy, ei oireita. Oon niin kateellinen kaikille, joilla maha jo näkyy! Eilen kuuntelin sydänääniä ja ihaniltahan ne taas kuulosti :heart:

Meidän elämäntilanteesta. Ollaan molemmat vakituisissa työpaikoissa. Ei mitään johtotehtäviä vaan tällaisia perus työläisiä ollaan. Mies on valmistunut jo 2009 ja minä vuosi sitten. Ollaan oltu yhdessä 8,5 vuotta ja naimisissa kohta 2 vuotta. Omakotitalo ostettiin toissa kesänä ja sitä on nyt rempattu siitä asti ja edelleen on vähän kesken. Meillä on tuo 4-vuotias esikoinen tällä hetkellä ja ei lemmikkejä.

Seuloista vielä vaikka niissä jo kävinkin. Eli siis osallistuttiin. Minä ainakin haluaisin tietää etukäteen. Mutta en todellakaan osaa 100% sanoa, mitä tekisin jos vaikka Down-lapsi todettaisiin. En usko että kukaan pystyy varmuudella sanomaan vaan se päätös tulisi olemaan ison pohdinnan paikka oli se suuntaan tai toiseen.

mariet ja pieni 13+0

 

Olisko sinulla sushen mitään linkkiä tuosta maitohappobakteeriasiasta. Yritin nopeasti googlettaa, mutta en löytänyt mitään järkevää. Kiinnostaisi kyllä kovasti jos siellä voi vauvan vatsavaivoja vähentää. Esikoinen kun oli aika itkuinen tapaus.

Onnea pinsuli hyvästä ultrakuulumisista kyllähän nuo mitat heittelee ja siksi kai ne ei sitä laskettua aikaakaan siirtele joka kerralla kun päivän tai kaksi siirtyy johonkin suuntaan.

 

Täällä on ihanan aktiivista porukkaa kirjoittelun suhteen! Jokaikinen päivä lueskelen juttujanne, mutta jotenkin odotan niin jännittyneenä nt-ultraa etten osaa vielä kirjoittaa itse mitään. Siihen ultraankin olisi vielä 12 päivää....

Eilen kävin verikokeissa. Seulontoihin osallistutaan, koska me halutaan tietää jos vauvalla ei ole kaikki hyvin. Mun diabetes voi kuitenkin aiheuttaa niin paljon rakennepoikkeavuuksia ja muita sellaisia, että olisi suuri helpotus kuulla kaiken olevan todennäköisesti hyvin. Rakenneultrahan se vasta on lopullisesti ratkaiseva, mutta kyllä kaikkein vakavimmat vammat selviäisivät jo tässä vaiheessa. Esikoisestakin muistan panikoineeni lapsen terveyden puolesta ihan synnytykseen asti. Se vaan on hirvittävän ahdistava tunne, kun tietää, että on omalla toiminnallaan voinut aiheuttaa lapsella jotain.

Meillä elämäntilanne on sellainen, että minä olen ollut samassa työpaikassa vuodesta 2009 lähtien. Valmistuin ennen esikoisen syntymää vuonna 2008. Mammaloman jälkeen tytön ollessa 11 kuukautinen aloitin työurani. Mies on juuri aloittelemassa oppisopimuskoulutusta. Ihan hyvä vaan, että saa palkkaa opiskeluistaan..muuten vois tehdä aikas tiukkaa taloudellisesti mun mammalomailun aikana. Asutaan luhtitalossa tilavassa kolmiossa ja aiotaan jatkaakin näin kunnes mies on valmistunut uuteen ammattiinsa.

Minulle voisi päivittää poikaolon! Esikoinen on tyttö ja tämä alkuraskaus on ollut kyllä oireidensa puolesta täysin erilainen. Sen vuoksi uskon vauvan olevan eri sukupuolta. Sukupuoli on meille aivan toissijainen asia, kunhan lapsi olisi terve.

Pinsulille onnea hyvistä nt-ultrakuulumisista!

Voikaahan hyvin kaikki masunkasvattelijat! :heart:

MiNalo ja (työnimi edelleen puuttuu...jospa nt-ultran jälkeen..) rv 11+0 poks! :heart:

 

Hyviä terveisiä nt-ultrasta :heart: Pikkuinen vastasi viikkoja 12+2 eli LA tarkentui 5.8. (Jotain sähläystä oli neuvolassa, kun siellä oli kirjoittanut täti neuvolakorttiin tuon 5.8. vaikka keskusteltiin että 10.8. Terkka ei sitten halunnut kuitenkaan korjata, päätettiin odottaa tuota ultraa ettei tule korjauksen korjausta... ) Ja nyt siis ensin kirjoitettu osuikin oikeaan, heheh. Mutta oikein kiva noin päin, että hypätään muutama päivä eteen päin eikä tule takapakkia. Riskiluvuksi saatiin 1:4700, joten en ole huolissani.

Rakenneultra varattiin 26.3.

Nyt siis varmemmin mielin odottamisesta nauttimaan =) Viikonloppuna varmaan lapsillekin kerrotaan ja sittehän tietääkin kohta jo kaikki...

Mussukka82 ja pikkumussukka 12+2

 

Seuloista
Mehän ollaan seulat jo aloitettu ja niin hyvä. Mua pelottaa eniten kaikki merkittävät ja vaikeat vammat mitä vauvalla vois olla. Kun kuullut näistä vaikeista rakennevioista, joiden kanssa vauva eläisi syntymän jälkeen vain muutaman kuukauden, eikä sitäkään kotioloissa, niin tälläiseltä haluaisin kyllä itse välttyä, niin että jos vauvalla ei ole elinmahdollisuuksia niin mentäisiin sitten päästämään enkelivauva taivaaseen. Noista lievistä vammoista, en osaa sanoa, koska esim downin syndrooma ei mielestäni ole paljoakaan elämänlaatua huonontava tekijä.

Pinsuli
Teilläpäs oli tosiaan hiljanen lääkäri. Mä olisin varmaan ite pakottanu sen sit puhumaan Meillä taas ultrassa selitettiin jokainen kohta ja mutka
Meilläkin vauvalla oli ultrassa ekaks menossa kauhee hyppyjumppa, mut sit se hetkenpäästä nukahti hih, hassua ajatella et sillä on siellä masussa ihan omat juttunsa aina menossa =)

Ihana lukea teidän noista elämäntilanteista :heart:

Mäkin oon syöny maitohappoa lähinnä omaan tarkotukseen ja se on jo valmiina siinä vauvavitamiinissakin, eli ihan hyvä jos siinä on joku taika sit vauvan masuvaivoihin. Ja ehkä imettäessäkin vois olla hyvä niitä syödä?

Kuinka moni teistä muuten aikoo imettää, jos onnistuu? Ja millasta imetysaikaa te toivoisitte?
Itse oon ajatellu, että alkuun imetetään, muttei luultavasti kauaa. Haluan, että vauva oppii juomaan myös pullosta ja näin pärjää hoidossa ja myös isi voi osallistua yösyöttöihin jne.

Leikkimatto SkipHop Treetop Friends - Ozbaby.fi Verkkokauppa <-------- meitsi haluaa!!!

 

Kylmää huomenta!

MiNalo, huomasin jo aiemmin lukiessani, että sinullakin on takana kolme keskenmenoa, sellainen pistää kai silmään, mikä yhdistää. Ja vielä laskettu aika taitaa olla sama, sillä täälläkin poksuu tänään rv11! Saanko olla utelias ja kysyä sen verran, että menikö sulla kesken aina samoilla viikoilla ja löytyikö jotain syytä? Mulla oli eka kkm 9+4 ja tein tyhjennyksen kotona. Silloin vauvassa näkyi ultrassa kova turvotus, eli oli ilm. kromosomeissa vikaa. Toinen meni kesken myös kkm 7+6 ja oli kaiketi tuulimuna, koskei ultrassa sitten ollutkaan kuin kohtu ja pussi, ilman vauvaa. Kolmas meni kesken jo 6+4 ja tuli pois itsestään. Tavallaan helpottavaa, että km:t on olleet eri viikoilla ja eri syistä. Antaa toivoa, että se on on ollut vain huonoa tuuria, eikä ole mitään syytä, miksei nyt menisi kaikki hyvin.

Tänään vaikuttaisi olevan hieman paremman olon aamu, ruoka pysyy vatsassa, eikä heikota niin kuin joinain huonompina hetkinä. Minulla on aiemmissa raskauksissa näihin aikoihin jo pahoinvointi helpottanut huomattavasti, tämä tuntuukin ihan oudolta, että vieläkin yököttää. Mulla on verenpaine tosi matala aina odotusaikana, ja pulssi kova - se aiheuttaa ilmeisesti osaltaan "läähättävää" ja huippaavaa oloa. Lisäriesana hiivatulehdus, kuten taisi olla joillain toisillakin. Tämäkin on ihan tuttua; alkuraskaudessa tosi usein murheena, mutta ei sitten enää loppupuolella. Mies lupasi hakea kauppareissulla apteekista lääkkeet, onneksi. Meiltä on lähimpään kauppaan ja kylille 15 kilsaa matkaa, niin pitää aina hiukan yhdistellä asioiden hoitamiset samalle päivälle. Ollaan muuten kotona molemmat tällä hetkellä, kun itse olen hoitovapaalla ja mies sairaslomalla vielä useamman kuukauden. Toivottavasti oma olo alkaisi pian helpottaa - olisi niin ihana nauttia tällaisesta "erityisyydestä", että ollaan molemmat kotona, mikä on tosi harvinaista. Nyt päivät sujuu molemmilla vähän sumussa, kun toinen yökkii ja toinen on muuten toipilas.

Kukkamekko rv 11+0 poksuti poks!

ja vielä Fiinaliinalle: mä olen imettänyt kaikkia kolmea noin vuoden verran. Ekaa tasan vuoden, toista vuoden ja kuukauden ja kolmatta johdonmukaisesti vuoden ja kaksi kuukautta. Se on sopinut meille. Ensimmäisen kohdalla oli alku vaikeaa ja opettelua, mutta sinnikkäästi kun opetteli, niin onnistui. Toisen kohdalla kaamea rintatulehdus meinasi kaataa imetyssuunnitelmat heti alkuunsa, mutta onneksi siitäkin selvittiin. Kolmannen kanssa ei ongelmia enää ollutkaan. Siinä voi käydä niinkin, että lapsi itse päättääkin sun puolesta miten homma hoidetaan, eikä huoli pulloa tai tuttia, kuten meillä on ollut vähän kaikkien kohdalla. Se menee sitten niinkuin menee ja äiti koittaa pysyä perässä.

 

Heippa taasen.

Täällä kanssa käydään aktiivisesti lukemassa kirjoituksia, mutta omat kirjotukset on sitten ollut hieman vähällä.

Itsestäni nyt ensin että huono olo on alkanut hävitä ja ruoka on alkanut maistua. Mikä tuntuu taivaalliselta, koska olen todella nirso muutenkin ruuan suhteen. Tuvotusta on mahassa ja tuntuu kuin mahan muoto olisi muuttunut.
Mutta jotenki tää kaikki aika on menny todella nopeasti. Meillä on nt-ultra 31.1 ja neuvola-aika siirtyi päivälle 6.2

Meillä mieheni kanssa ollaan pidetty yhtä päälle kaksi vuotta ja naimisissakin ollaan jo. Perheeseen kuuluu meidän lisäksi kaksi koiraa. Asutaan isossa omakotitalossa, isolla pihalla varustettuna, jotta siellä sitte kelpaa temmennellä koirien, että tulevan pikkuisen. :heart:
Itse olen vakuutusalalla ollut 10 vuotta ja mieheni on yksityisyrittäjänä. Kotoonta löytyy myös farmariauto, joten autoa ei ainakaan tartte alkaa vaihtamaan ja talossakin vielä tilaa riittää.

Tahtoisin niin sanoa että on poikaolo tai tyttöolo, mutta kun en vieläkään tajua olevani raskaana. Onko muilla näitä samoja oloja, että ei vaan oikein ymmärrä tätä asiaa vieläkään? Noh ehkä sitten ultrassa, kun näkee kunnolla pikkuisen ja liikkeet jne.

Täällä kanssa halutaan tietää mahdollisimman paljon, että onko pikkuisella kaikki hyvin vai ei. :heart:

Saanuska83 & Sixten rv 11+5 :heart:

 

Hei pitkästä aikaa. Musta tää on just sopivan aktiivinen palsta tässä vaiheessa raskautta. Osanotot kaikille surullisia uutisia kuulleilla ja voimia ja plussatuulia tarrasukkineen tulevaisuudessa :hug:

Esikoista vailla mulla on tullut semmosta ruskeaa vuotoa viikon verran. Musta se ei vaikuta vanhalta vereltä, vaan se koko valkovuoto on sen väristä klönttiä. Tätä seurailin ja kävin gynellä toissapäivänä tarkastuttamassa. Hän katsoi ja myös ultrasi ja sanoi ettei näy mitään tulehukseen viittaavaa ja kuulemma valkovuoto on ihan kirkasta. Meille tuli melkein väittely siitä Sillä juuri sinä samana päivänä oli ällöttävä ruskea lötsis tuolta tullut ulos. No itseasiassa sen gynereissun jälkeen se ruskea juttu onkin loppunut. Että en tiedä mitä se sitten oli. Kuitenkin mua vähän ihmetyttää että eikö ole olemassa mitään testiä millä voisi katsoa että onko tuolla alakerrassa tulehusta vai ei. Mä kyllä sinuna ottasin sen Flagyl-kuurin, jos sen avulla ruskea vuoto loppuu niin ainakin tietää et se oli sitten tulehus.

maitohappobakteereista itse söin niitä esikoisen aikaan ehkä 3kk ennen laskettua aikaa, koska tutkimuksien mukaan se vähentäisi allergiariskiä. Myös esikoiselle aloimme antaa relatippoja parin viikon ikäsestä. Siitä huolimatta tyyppi huus kurkku suorana lähes 3kk asti. Että se siitä uudesta tutkimuksesta, että maitohappobakteerit auttas koliikkiin. Ei auttanu ainakaan meillä.

Tosiaan itellä on nyt ultrattu kaks kertaa kun kävin varhaisultran lisäksi ylimääräisellä gynekäynnillä. Kaikki on siis hyvin, sydän lyö ja vastaa viikkoja. Vielä 3,5 viikkoa oisi nt-ultraan. Seuloihin osallistutaan, sillä haluan kyllä tietää jos vauvalla on joku tosi pahasti vialla (vai näkyykö se vasta rakenneultrassa). Myös down-asian haluan tietää. Eri asia miten sitten asiaan suhtautuisi.

Taustoista, miehen kans ollaan yhessä oltu neljä vuotta. Vakityöpaikat on ja kolmen makkarin asunto. Eli siinä mahutaan hyvin olemaan. Mutta jossain vaiheessa kun taas palaan töihin lopullisesti lapsien saannin ja äikkäreiden jälkeen voitas katella isompaa. Koska nykysessa on aika tehoneliöt = pienet huoneet.

t. Vehnis & 9+3 (poikaolo)

 

Ei meilläkään np-ultrassa kerrottu paljonkaan mistään rakenteista. Vaikka oli kyllä tosi ihanan puhelias ja iloinen ultraaja muuten

Meinasin kyllä imettää jos suinkin onnistuu. Ainakaan oman maidontuotannon kanssa ei pitäisi olla ongelmia kun viimeeksikin oli melkein liikaa. Vauvasta sitten tietysti riippuu, jos ei jostain syystä pysty tai on muuten hankalaa. En nyt ole suunnitellut että kuinka pitkään vaan sen näkee sitten. Esikoista imetin n. 10 kk. Söi kyllä onneksi pullostakin silloin kun oli pakko eli onnistui jäämään isän kanssa kotiin ja pääsin käymäänkin välillä jossain. Lähinnä nyt aion kyllä panostaa imetystyynyyn ja hommaan vaikka jonkun imetystukihenkilön, jos tarve vaatii, että oppisin vähän muitakin asentoja kuin makuultaan imettämisen. Hirmu hankalaa oli viime kerralla jos jossain pitikin imettää istuviltaan.

 

Imettämisestä: Aion ehdottomasti imettää niin pitkään kun onnistuu ja haluan välttää korvikkeita mahdollisimman pitkään. Kahta ekaa imetin lähes täysin reilut 4 kk ja sitten soseita lisäksi. Imetykset lopettelin joskus 7 kk kohdalla. Mulla on tosi matalat rinnanpäät eikä imuote onnistunut kummaltakaan kunnolla ilman rintakumia. Se vaikeuttaa hommaa ja sen takia alettiinkin antaa muuta ruokaa jo siinä 4-5 kk kohdalla. Maidontulo vaan ei ollut tarpeeksi ja yöunet alkoi lapsilla huonontua. Nukkuivat siis alusta alkaen 4 tunnin pätkissä, noin klo 7-11 sitten 12-04 ja 05-09. Syöttöihin kului kivasti aikaa... Nyt ajattelin olla sinnikkäämpi ja hakea imetystukea jostain. Jos saisi nuo rinnanpäät jotenkin muotoutumaan että imettäminen ilman kumia onnistuisi.

Mussukka82

 

Mussukka82, minulla oli ihan sama ongelma aluksi. Ekat muutama viikko mentiin rintakumeilla ja tuntui vähän jo sairaalassa, että niiden mielestä olin ihan toivoton tapaus. Onneksi kaikki lähti kumminkin sujumaan ja poika oppi kumien kanssa hyvin ja sai tarpeeksi maitoa niistä huolimatta. Ja tosiaan päästiin niistä eroon, mikä helpotti imetystä huomattavasti. Nyt nää onkin sit ihan erinäköiset kun esikoisen aikaan, joten en usko saman ongelman tulevan tällä kertaa Harmi, jos sinulla ei imetys muovannut mitenkään. Osaisikohan joku imetystukihenkilö neuvoa jo etukäteen, jos asialle voisi tehdä jotain niin pääsisi sitten heti imetyksessä alkuun.

 

kukkamekko Saa kysyä! Eli meillä on aloitettu tää pikkukakkosen yritys syksyllä 2010. Eka keskenmeno todettiin rv:lla 9+1 kesäkuussa -11. Pikkuinen oli kuollut muutamaa päivää aikaisemmin eli kyseessä kkm. Toinen keskenmeno todettiin sitten maaliskuussa 2012 suunnilleen samoilla rv:lla. Ja jälleen pieni oli menehtynyt rv:lla 8+. Syy siihen, miksi olen käynyt ultrissa tuolloin rv:lla 9+ on tää mun diabetes. Ensimmäinen äitiyspolikäynti on aina ajoittunut siihen. Kolmas keskenmeno oli mullakin spontaani rv:lla 6+2 vuoden 2012 marraskuussa. Eli ei ole tuo raskaaksi tuleminenkaan ollut meillä ihan helpoimmasta päästä..Yritetty on nimittäin koko ajan ilman taukoja missään välissä, ja täysillä! Oon siis erittäin onnellinen siitä, että nyt ollaan jo täällä asti menossa. En olis ikinä uskonut näin tapahtuvan. Kappas vaan, niimpäs näkyykin olevan meillä sama laskettu aika..tosin omani taitaa nt-ultran myötä sirtyä 3 päivää taaksepäin. Tai siis 18.8. on mulla menkoista laskettuna se laskettu..vaikka ultrassa pikkuinen onkin jo kaksi kertaa osoittanut olevansa 3 päivää isompi niin eihän ne tuota laskettua aikaa lähde muuttamaan. Itse vain olen elänyt tähän asti sen mukaan, koska tiedän oviksen tarkan ajankohdan. Mutta kuten sanoit, keskenmenot on olleet vain huonoa tuuria ja nyt me kumpainenkin saadaan pikkuiset syliin asti, eiköstä juu!!

Mä unohdin ihan totaalisesti äsken elämäntilanteesta kertoessa sanoa mitään mun ja miehen yhteisestä taipaleesta! Eihän se nyt niin tärkeää ole! No mutta, yhdessä me on oltu virallisen epävirallisesti jo vuodesta 2001. Sitä ennenkin tunnettu kavereina 3 vuotta. Yhteen muutettiin sitten vuonna 2004 ja siitä saakka asuttu samn katon alla. Naimisiin mentiin esikoisen syntymän jälkeen vuonna 2008. Näköjään se ensirakkauskin voi olla ikuista, vaikka niin monet epäilivät meidän suhteen kestävyyttä pitkin matkaa. Paljon on nähty ja koettu, mutta silti tässä mennä porskutetaan!

 

Voih, en malta oottaa että pääsen taas imettämään! Esikoisen aikana en jotenkin osannut ajatella sitä kuin riesana (imetin kuitenkin 10,5kk), mutta nyt en malta odottaa. Toivon myös, että voisin täysimettää sinne 6kk asti kun viimeksi piti alkaa antamaan soseita jo 4kk, kun ei tainnut poika saada tarpeeksi ravintoa. Päivitän muuten myöhemmin, koska olen nyt puhelimella ja tää on ihan naurettavan vaikeeta

 

Täällä yksi huolestunut!
Viime yönä heräsin kauheaan mahakipuun ja joka liike sattui. Kävin sitten pissalla ja kipu helpotti huomattavasti. Pitäisikö tästä huolestua?

Minulla olisi ensi ke nt ultra ja mietin odottelenko siihen asti että onko kaikki hyvin vai soitanko jo heti neuvolaan!

<3 10+4

 

imettämisestä...imetin esikoista 14kk. Yön yli lapsi alkoi nukkua viime pääsiäisenä eli oli n. 6,5kk. Nautin imettämisestä suunnattomasti, Briteissä harvat edes yrittää. Muistan kun kävin maitorakkulan takia lääkärissä, hän sanoi että arvasi että olen ulkomaalainen kun "vielä" imetin 3kk vauvaa.

Meilläkin on omakotitalo ja pihat unelmissa. Ehkä joku päivä...

Vieläkään en oo saanut kutsua ultraan. Viikkoja nyt 10 tasan. No onhan tässä vielä aikaa!!!

 

Mä imetin esikoista 13 kuukautta ja aion imettää toistakin lähelle vuoden ikään, niin helppoa ja vaivatonta se oli. Meillä kyllä esikoinen otti sitten tarvittaessa pullostakin, jos mulla oli jotain menoa, yösyötöt kyllä hoidettiin tissillä. Lisäksi meillä on vahva taipumus maitoallergiaan ja diabetekseen, joten ekat 6 kk pysytellään kaukana kaikista lehmänmaitopohjaisista tuotteista.

Kaikkiin seulontoihin aiotaan osallistua. En osaa sanoa miten menetellään jos tulisi epäilys Downista. Muiden vakavampien kromosomi- tai rakennepoikkeavuuksien sattuessa mentäis keskeytykseen. Ei se ole kenenkään etu jos lapsi kuolee heti synnyksen jälkeen tai elää lyhyen kärsimyksen täyteisen elämän.

 

Kyllä vain on vireää keskustelua tässä ketjussa, kiva =)

Se vaan on inhottavaa kun aina näkyy tulleen lisää huonoja uutisia.. Voimia kaikille menetyksen kokeneille :hug: Ajatus keskenmenosta on itselläkin vielä läsnä ja mä voin vaan kuvitella millanen suru keskenmenosta tulis. Tuo masuasukki on kuitenkin jo niin kovasti läsnä meidän elämässä ja varmasti on ollu kaikilla ketkä sen on menettäneet.

Pinsuli, mulle vois päivittää Nt-ultra 17.2. Ja kiitos jo etukäteen =) Verikokeet käyn aiemmin, niin ne tulokset on valmiina sitten ultraan ja siellä saa tietää ainakin jotain ja hyvällä tuurilla saa huokaista helpotuksesta.

Imettämisestä, mä haluaisin imettää niin pitkään kuin suinkin mahdollista. Ykköselle kehotettiin antamaan lisäruokaa pullosta ja se kun pääsi pullon makuun, se ei tissiin enää koskenutkaan. Ikää oli 3kk ja mulla olis ollu maitoa vaikka komppanialle. Ja mä myös inhosin sitä pullojen keittelyä Täytyy vaan toivoa että tässä asiassa kaikki menee sitten hyvin ja mä saan imettää pitkään.

Oloista, mua ei turvota enää ollenkaan ja tuntuu että rinnatki on hivenen kutistuneet, niin vähän pelottaa että onko alakerrassa kaikki ok. Juttelin kyllä asiasta eilen kaverin kans ja se kyllä loi positiivisuutta muhun asian suhteen. Onhan mulla sentään vielä ällötyksiä, enkä suklaata pysty edelleenkään suuhuni laittamaan =)

Maitohappobakteereita mäkin kävin ostamassa kun luin että vois muutenki vähentää alapään tulehduksia ja hiivoja jne. Samapa noita on kokeilla, kun ei niistä haittaakaan ole.

Ensinmäinen, oliskohan sulla rakko painanu jotain ligamentteja tai jotain? Soita kuitenki neuvolaan, ne tietää taatusti sanoa.

Amuniina & mukula 8+6

P.S Enää reilu viikko niin mukula kasvaa alkiosta sikiöksi :heart:

 

Yritin soittaa neuvolaan, mutta eihän siellä perjantaina vastata puhelimeen :'( odottelen siis sitä ke ultraa ja toivon parasta

 

Soita suoraan äitipolille?

 

Ensinmäinen, mulla oli samankaltainen juttu eilen aamupäivällä… Illalla ainakin oli ultrassa kaikki hyvin. Ei oo toistunut sen jälkeen. Mutta pisti pelkäämään ihan hirveästi.

Päivitän nyt uudet tiedot!

 

Vatsakivuista : ei niistä kannata olla turhan huolissaan, toki omaksi mielenrauhaksi voi soittaa, mutta oon kuullu tositosi monelta just noista rakko täynnä-kivuista ja kaikki on ollu ihan tosi hyvin ultrassa Kävin joskus rv. 6 paikkeilla iteki vatsakivuista lääkärissä ja siellä sanottiin, että alkuraskauteen kuuluu jos jonkinmoista kipua ja särkyä. Ne kuitenkin pelästyttää, usein aivan turhaan

 

Mariet: Yritin välillä ilman rintakumia, mutta vauva vaan ei osannut ottaa rintaa kunnolla suuhun tai siitä ei jotenkin saanut otetta. Itkuraivarithan siitä tuli, kun ei maitoa saanutkaan vaikka oli rinnalla. Välillä kun tuntui että tämä alkaa sujua ja otin kumin pois ja vauva suostui imemään, niin sitten tuli rinnat kipeiksi, iho ei kestänyt :/ Sitten taas rasvausta ja kumit käyttöön. Lopulta kun kuitenkin sai siten maitoa, niin en edes yrittänyt mitenkään tarmokkaasti niistä pois. Ei muovautunut nännit juuri ollenkaan, vaan ihan samanlaiset tasaisehkot ovat, ilman kunnon "nipukkaa", mikä useimmilla synnyttäneillä / imettäneillä on.

Pikääkin alkaa keväällä jo kysellä mistä voisi saada imetystukihenkilön...

Mussukka