Eihän mulla edes vielä mitään hoppua ole, la vasta ensi ke, mutta mielelläni pääsisin jo tositoimiin...
Eilen supisteli pari napakkaa illalla, muuten ei mitään tavallisesta poikkeavaa. Selkä tuntuu olevan todella kovilla, mikä ei ole yllätys, sitä on mulle varoiteltu aiemminkin (lievä skolioosi). On se muutenkin ollu vuosien aikana aikasen arvaamaton, eilen tuntui taas että kuolo tulee kun ei voinu yhessä vaiheessa senttiäkään inahtaa sängyssä. Ja sitten meidän taatusti kymmenen kiloinen katti pomppaa viereen niin että koko sänky dippaa oikealle. Tuli kiljaistua niin että mieskin jo säikähti
.
Tullut vaan maattua sängyssä, oltua meidän makkarin tietokoneella, pelattua tietokonepelejä. Välillä pesty pikkuiselle valmiiksi vaatteita, kudottu neuletta n. puoli vuotiaalle ja ommeltu makuualustaa ompelukoneella. Niin ja siivottu välillä. Enemmänkin ajan kulutusta ja odottelua. Olin puolitoista kuukautta kotona yksin ja meinasin tulla hulluksi, nyt pari viikkoa sitten mieskin jäi kotiin, nyt meitä on jo kaksi hullua! Kyllä sekin on myöntänyt että jännittää ja että voisihan se Pekka jo tulla. Kuitenkin aina toteaa että tulee sitten kun itse tahtoo. Mamma on kyllä eri mieltä (mulle-nyt-kaikki-heti) :kieh:
Mitähän muuta sitä vois kirjotella pitääkseen meidän mahakkaiden palstaa vielä pystyssä...?
Palataan myöhemmin asiaan.
Onnea taas kaikille uusille äideille!!!
Kirvash ja Pikku-Pekka 39+2