ELOMASSUJEN Elokuu 2007
- Viestiketjun aloittaja Ellenin äiti
- Ensimmäinen viesti
Kiitos nyytinhakutsempistä Kirvash, tuntuu että sitä tarvitaan 
Teillekin ilmeisesti tulossa hyvän kokonen kaveri, meillä pari viikkoa sitten tosiaan se arvio oli sitä neljää kiloa. Toivottavasti ei hirveesti olis kasvanut..
Vitsi, mie en oikein oo osannut tehdä tänään mitään; oon tarkistanut ja tuplatarkistanut sairaalalaukun, ottanu sieltä tavaraa pois ja laittanut takasin, heijaillut vauvan vaunuja ja tarkistanut vaatelaatikot.. Ens yö tulee olemaan varmasti mielenkiintoinen, veikkaan ettei tää möhis nuku paljoakaan :/ Normaalisti harvemmin jännitän mitään (ainakaan näin "aikaisessa" vaiheessa - paniikki iskee just ennen h-hetkeä ), mut nyt on ihan kakit housussa koko ajan. Eipä kyllä ole aiemmin tarvinnut mitään näin suurta jännätäkään
Tää kaveri tuntuu vaan villiintyvän mitä lähemmäksi synnytystä mennään, ei mitään merkkiä et rauhottuisi ja keräisi voimia koitokseen! Kauankohan vaavi tuolla viihtyisi, jos ei keinotekoisesti laitettaisi asiaan vauhtia? Synnyttäisin varmaan valmiin ekaluokkalaisen
Tosiaan, tavataan Marsu81 ja Kirvash sit tuolla "toisella puolella" (heh-heh), vihdoinkin meistä iki-odottajistakin tulee mammoja! JES! :flower:
AnQ + myy 41+6
Teillekin ilmeisesti tulossa hyvän kokonen kaveri, meillä pari viikkoa sitten tosiaan se arvio oli sitä neljää kiloa. Toivottavasti ei hirveesti olis kasvanut.. Vitsi, mie en oikein oo osannut tehdä tänään mitään; oon tarkistanut ja tuplatarkistanut sairaalalaukun, ottanu sieltä tavaraa pois ja laittanut takasin, heijaillut vauvan vaunuja ja tarkistanut vaatelaatikot.. Ens yö tulee olemaan varmasti mielenkiintoinen, veikkaan ettei tää möhis nuku paljoakaan :/ Normaalisti harvemmin jännitän mitään (ainakaan näin "aikaisessa" vaiheessa - paniikki iskee just ennen h-hetkeä ), mut nyt on ihan kakit housussa koko ajan. Eipä kyllä ole aiemmin tarvinnut mitään näin suurta jännätäkään
Tää kaveri tuntuu vaan villiintyvän mitä lähemmäksi synnytystä mennään, ei mitään merkkiä et rauhottuisi ja keräisi voimia koitokseen! Kauankohan vaavi tuolla viihtyisi, jos ei keinotekoisesti laitettaisi asiaan vauhtia? Synnyttäisin varmaan valmiin ekaluokkalaisen
Tosiaan, tavataan Marsu81 ja Kirvash sit tuolla "toisella puolella" (heh-heh), vihdoinkin meistä iki-odottajistakin tulee mammoja! JES! :flower:
AnQ + myy 41+6
AnQ : Voimia huomiseen koitokseen! Me tosiaan tavataan sit varmaan tuolla vauva puolella..
Kirvash: Meillä on vielä huominen aikaa jännätä yhdessä! Tai itseasiassa mua ei jännitä yhtään, ei tipan tippaakaan.. Hermostuttaa enemmänkin. Mulla on kuitenkin se yks suht hyvin ja helpolla menny käynnistetty synnytys takana, niin en osaa sitä silleensä enää jännittää, mut vähän arveluttaa et miten iskä tai mummu pärjää ton meidän 1,5v -äitinsylivauvapojan- kans täällä kotona sillä aikaa..
Minä muuten pääsen todennäköisesti kotiin vasta joskus ens viikolla. Esikoisen kans jouduttiin olemaan sairaalassa 8 päivää kun vauva joutui sinivaloon ja terkkari sano et todennäköisesti nytkin joutuu, eli pitkä reissu tiedossa.. :headwall: Niin ja meidän vauva painaa lähemmäs viis kun neljä kiloo syntyessään, esikko paino 4665 ja tämä tuskin yhtään vähempää ainakaan.
Olis kyllä ihana päästä vaavin kans kotiin jo viikonlopuksi :heart:
Mutta vähiin nämä päivät menee ennen kun tämä odotus loppuu
Kirvash: Meillä on vielä huominen aikaa jännätä yhdessä! Tai itseasiassa mua ei jännitä yhtään, ei tipan tippaakaan.. Hermostuttaa enemmänkin. Mulla on kuitenkin se yks suht hyvin ja helpolla menny käynnistetty synnytys takana, niin en osaa sitä silleensä enää jännittää, mut vähän arveluttaa et miten iskä tai mummu pärjää ton meidän 1,5v -äitinsylivauvapojan- kans täällä kotona sillä aikaa..
Minä muuten pääsen todennäköisesti kotiin vasta joskus ens viikolla. Esikoisen kans jouduttiin olemaan sairaalassa 8 päivää kun vauva joutui sinivaloon ja terkkari sano et todennäköisesti nytkin joutuu, eli pitkä reissu tiedossa.. :headwall: Niin ja meidän vauva painaa lähemmäs viis kun neljä kiloo syntyessään, esikko paino 4665 ja tämä tuskin yhtään vähempää ainakaan.
Olis kyllä ihana päästä vaavin kans kotiin jo viikonlopuksi :heart:
Mutta vähiin nämä päivät menee ennen kun tämä odotus loppuu
Huomenta. Nyt tää flunssa alkaa kyllä jo ottamaan päähän. Sais lähteä... Mulla todettu krooninen bronkitis, mutta viime kerralla ku olin flunssassa se ei mennyt keuhkoihin asti. Täytyy toivoa ettei mene nytkään, joskin näyttää ja tuntuu aika pahalle. Pistääkö ne mut sitten synnyttämään jos mulla on keuhkoputkentulehdus? Huih.
Viime yö nukuttu huonommin, voi johtua tukkoisuudesta yms., aika väsynyt olen edelleen. Meen varmaan kohta takaisin sänkyyn jos sitä vaikka saisi unen päästä kiinni. Pekka ollut jälleen aktiivinen liikkuja, tuntuu että se vaan riehuu enemmän ja enemmän joka päivä, aivan kuten AnQllakin.
Marsu81; Mukava tietää että muillakin isoja vauvoja tulossa. Miten sulla meni käynnistys viimeksi? Hyvin ja helposti, jaksatko selittää tarkemmin? Mä olen kuullut että käynnistetty synnytys saattaa olla tosi rankka. Mä silti luen plussaksi sen että sitten on sairaalassa valvovan silmän alla, että jos tulee jotain ongelmaa niin siinä on hoitohenkilökunta ihan vierellä.
Sulla enää tää päivä :hug:
Kirvash ja Pikku-Pekka 41+6
Viime yö nukuttu huonommin, voi johtua tukkoisuudesta yms., aika väsynyt olen edelleen. Meen varmaan kohta takaisin sänkyyn jos sitä vaikka saisi unen päästä kiinni. Pekka ollut jälleen aktiivinen liikkuja, tuntuu että se vaan riehuu enemmän ja enemmän joka päivä, aivan kuten AnQllakin.
Marsu81; Mukava tietää että muillakin isoja vauvoja tulossa. Miten sulla meni käynnistys viimeksi? Hyvin ja helposti, jaksatko selittää tarkemmin? Mä olen kuullut että käynnistetty synnytys saattaa olla tosi rankka. Mä silti luen plussaksi sen että sitten on sairaalassa valvovan silmän alla, että jos tulee jotain ongelmaa niin siinä on hoitohenkilökunta ihan vierellä.
Sulla enää tää päivä :hug:
Kirvash ja Pikku-Pekka 41+6
Täällä taas yhden käden järjestelmällä, kun imetän samalla meidän ihanaa suursyömäriä! :heart:
Jännää! AnQ jo tositoimissa! Täällä peukutetaan että kaikkien loppujenkin "elomassujen" synnytykset sujuu hyvin. Vaikka aika huikeita painoarvioita olette saaneet.
Imetyksen alku (ennenkuin maito kunnolla nousee) voi olla vähän takkuilevaa kun isoilla lapsilla on maidontarve ihan toinen kuin pienemmillä. Mutta kun homman saa toimimaan, niin ainakin karisee mahd. raskauskilot helpolla. Kirjoittelin tosta vain sen takia, että synnärillä mulla oli huonekaverina ensisynnyttäjä, jolla iso poitsu. Hän oli jotenkin tosi pettynyt kun joutui turvautumaan lisämaitoon, ennenkuin maito ehti nousta. Vaikka eihän se sitä tarkoita, ettei imetys onnistuisi vaikka synnärillä kerran pari lisämaitoa joutuisikin antamaan imetyksen päätteeksi.
-Capri ja Pojan paapula 2vk- :heart:
Jännää! AnQ jo tositoimissa! Täällä peukutetaan että kaikkien loppujenkin "elomassujen" synnytykset sujuu hyvin. Vaikka aika huikeita painoarvioita olette saaneet.
Imetyksen alku (ennenkuin maito kunnolla nousee) voi olla vähän takkuilevaa kun isoilla lapsilla on maidontarve ihan toinen kuin pienemmillä. Mutta kun homman saa toimimaan, niin ainakin karisee mahd. raskauskilot helpolla. Kirjoittelin tosta vain sen takia, että synnärillä mulla oli huonekaverina ensisynnyttäjä, jolla iso poitsu. Hän oli jotenkin tosi pettynyt kun joutui turvautumaan lisämaitoon, ennenkuin maito ehti nousta. Vaikka eihän se sitä tarkoita, ettei imetys onnistuisi vaikka synnärillä kerran pari lisämaitoa joutuisikin antamaan imetyksen päätteeksi.
-Capri ja Pojan paapula 2vk- :heart:
Kieltämättä, nyt mua on supistellu! :attn: Eilen illalla BB:tä kattoessa alkoi ja jatkuu edelleen., En oo kipee, mut suht säännöllisesti niitä tulee. Välillä jos on ollu pitempi tauko, käy vähän kipeämmin, mut ei mitään hatää, vielä ..
Kerron mielelläni edellisestä käynnityksestä, jos vaan joku jaksaa siitä lukea:
Eli menin synnärille yliaikaisuus käynnille kun viikot oli tasan 42. Se on täällä normi käytäntö. (sillon oli maanantai ja klo 8). Lääkäri tutki ja teki painoarvion 4300g ja totesi lapsen mahtuvan syntymään ja naureskeli vaan mun ehdotukselle apinoarvioon +/-500g heitosta. Sanoi tehneesnsä painoarvion yläkanttiin.. No, käynnistys päätettiin aloittaa. Sain joskus kympin aikaan ekan murun lääkettä kohdunsuulle ja klo 14 minut siirrettiin osastolle saamaan lisää llääkettä kun mitään ei ollut tapahtunut siihen mennessä. Klo 17 alkoi ekat supparit. Olisin päässy vielä yöksi kotiin mutta en halunnu lähteä. Yön yritin nukkua, kävelin sairaalan käytäviä, heijasin ja suihkuttelin. Aaamuyöstä sain lihaksia rentouttavaa piikillä reiteen ja klo 6 pääsin takas synnärille kun tilaa vaupautui. Mies kutsuttiin siina vaiheessa tueksi ja klo 8 sain epiduraalin. Siihen asti olin yrittäny ilokaasua, mut en saanu siitä mitään... Aamu katottiin miehen kans jääkiekkoo ja hiihtoo telkkarista ja avauduin pikkuhiljaa. Sängystä en enää ylös päässy kun pää ei kantanu, mut aika meni nopeasti. Kipu kyllä yltyi mutta sen kans pärjasi, kunnes tuli ne viimeiset supistukset ennen ponnistusvaihetta :$
Klo 16 sain luvan ponnistaa ja ajattelin siinä vaiheessa et se on enää max 2h ja meillä on vauva sylissä. Poika syntyi 12min ponnistamisen jälkeen Kätilö kysyi painoarviota ja kun kerroin sen hän totesi että ei tämä lapsi niin paljon paina.. Nostettuaan lapsen puntarille totes vaan et Hups, se oli vähän enemmän Sain muutaman tikin ja päästiin pian synnyttäneiden osastolle. Kaikki meni hyvin, kunnes jälkisupparit tuli ja kipu vaan yltyi. Se oli jotain aivan hirveetä! Tällä ei sinäänsä oo mitään tekemistä käynnistyksen tai lapsen koon kans vaan kohtu ei vaan alkanu supistumaan ja jäi vuotamaan, jouduin kaavintaan. Mutta kaikesta selvittiin ja kun lääkitykseltäni sain luvan niin imettäminen onnistui ja koskaan ei maidon puutteen vuoksi tarvinnut näinkään isolle pojalle lisämaitoa antaa :heart: Painoarvin tehnyt lääkäri koriutti minut ja totesi minun olleen enemmän oikessa lapsen painon suhteen kun hän
Nyt sitten täällä vaan odotellaan huomista aamua Tai sitten voi olla että näin näiden suppareiden jatkuessa päästään jo yöllä lähtemään
Marsu81 41+6
Kerron mielelläni edellisestä käynnityksestä, jos vaan joku jaksaa siitä lukea:
Eli menin synnärille yliaikaisuus käynnille kun viikot oli tasan 42. Se on täällä normi käytäntö. (sillon oli maanantai ja klo 8). Lääkäri tutki ja teki painoarvion 4300g ja totesi lapsen mahtuvan syntymään ja naureskeli vaan mun ehdotukselle apinoarvioon +/-500g heitosta. Sanoi tehneesnsä painoarvion yläkanttiin.. No, käynnistys päätettiin aloittaa. Sain joskus kympin aikaan ekan murun lääkettä kohdunsuulle ja klo 14 minut siirrettiin osastolle saamaan lisää llääkettä kun mitään ei ollut tapahtunut siihen mennessä. Klo 17 alkoi ekat supparit. Olisin päässy vielä yöksi kotiin mutta en halunnu lähteä. Yön yritin nukkua, kävelin sairaalan käytäviä, heijasin ja suihkuttelin. Aaamuyöstä sain lihaksia rentouttavaa piikillä reiteen ja klo 6 pääsin takas synnärille kun tilaa vaupautui. Mies kutsuttiin siina vaiheessa tueksi ja klo 8 sain epiduraalin. Siihen asti olin yrittäny ilokaasua, mut en saanu siitä mitään... Aamu katottiin miehen kans jääkiekkoo ja hiihtoo telkkarista ja avauduin pikkuhiljaa. Sängystä en enää ylös päässy kun pää ei kantanu, mut aika meni nopeasti. Kipu kyllä yltyi mutta sen kans pärjasi, kunnes tuli ne viimeiset supistukset ennen ponnistusvaihetta :$
Klo 16 sain luvan ponnistaa ja ajattelin siinä vaiheessa et se on enää max 2h ja meillä on vauva sylissä. Poika syntyi 12min ponnistamisen jälkeen
Kätilö kysyi painoarviota ja kun kerroin sen hän totesi että ei tämä lapsi niin paljon paina.. Nostettuaan lapsen puntarille totes vaan et Hups, se oli vähän enemmän Sain muutaman tikin ja päästiin pian synnyttäneiden osastolle. Kaikki meni hyvin, kunnes jälkisupparit tuli ja kipu vaan yltyi. Se oli jotain aivan hirveetä! Tällä ei sinäänsä oo mitään tekemistä käynnistyksen tai lapsen koon kans vaan kohtu ei vaan alkanu supistumaan ja jäi vuotamaan, jouduin kaavintaan. Mutta kaikesta selvittiin ja kun lääkitykseltäni sain luvan niin imettäminen onnistui ja koskaan ei maidon puutteen vuoksi tarvinnut näinkään isolle pojalle lisämaitoa antaa :heart: Painoarvin tehnyt lääkäri koriutti minut ja totesi minun olleen enemmän oikessa lapsen painon suhteen kun hän Nyt sitten täällä vaan odotellaan huomista aamua
Tai sitten voi olla että näin näiden suppareiden jatkuessa päästään jo yöllä lähtemään Marsu81 41+6
Marsu81, kiitos tarinastasi. Kyllä mua aina kiinnostaa lukea miten on muiden synnytykset menny, varsinkin noi käynnistykset, kun se on nyt edessä itsellänikin.
Toivottavasti olet jo synnärillä, jos et, onnea huomiselle :hug:
Tavataan ensi viikolla vauvalassa.
Kirvash ja Pikku-Pekka 41+6
Toivottavasti olet jo synnärillä, jos et, onnea huomiselle :hug:
Tavataan ensi viikolla vauvalassa.
Kirvash ja Pikku-Pekka 41+6
Noniin. Tulihan se päivä lopulta. Nyt mä olen yksin. Viimeinen elokuinen syyskuun puolivälissä. No, huomenna olen mäkin muualla. Flunssa ehkä vähän helpottanut, nyt yskittää pirusti ja vatsalihakset sopivasti jo kipeät. Niin, ja vasen silmä on ihan rähmäinen, vuotaa sellasta tahmeaa möhnää (nam). Eli ilmeisesti silmätulehduskin vielä. Alkaa hiukan jännittämään, ei mitään pakokauhua, mutta sellanen sydäntä tykyttävä jännitys. Huomenna se sitten alkaa. Kiitokset vielä kaikille ketkä täällä on käynyt meitä muistelemassa ja kannustamassa :heart:
Kirvash ja Pikku-Pekka 42+0
Kirvash ja Pikku-Pekka 42+0
Kävin päivittämässä syntyneet LA-listaan ja nostelen samalla tätä ketjua... Löydän sitten tämän että voin listan päivittää, kunhan viimeisetkin aktiivit on ilmoitellut nyyteistä. Kopsaan sen jälkeen vaikka listan vauvapuolelle, niin ei aivan unholaan joudu!
-Capri ja Pojan paapula 2vk 3pv- :heart:
-Capri ja Pojan paapula 2vk 3pv- :heart:
Voisi tosiaan tähänkin vielä ilmoitella pienestä, ni saadaan listat omalta osalta kuntoon
11.9. klo 16:38 siis tosiaan syntyi pieni tytön tyllerö, 4260 grammaa ja 52,5 senttiä. Nyt onkin ihan outoa tämä oleminen, mie varmaan voisin vollottaa 24/7 (ukonkaan ei tarvitse kun olla alakerrassa, ja miulla on ihan kamala ikävä ) No, kyllä tämä tästä.. Innolla odotan Kirvashin ja Marsun uutiset (Veerakaan ei vissiin ole mitään ilmoitellut..?), sitten taidetaankin olla elokuiset kasassa - VIHDOIN
Nyt voisin mennä lueskelemaan vauvajuttuja toiselle puolelle, en ole niihin tutustunut yhtään.. :ashamed:
AnQ + Myy 4 pv :heart:
11.9. klo 16:38 siis tosiaan syntyi pieni tytön tyllerö, 4260 grammaa ja 52,5 senttiä. Nyt onkin ihan outoa tämä oleminen, mie varmaan voisin vollottaa 24/7 (ukonkaan ei tarvitse kun olla alakerrassa, ja miulla on ihan kamala ikävä )
No, kyllä tämä tästä.. Innolla odotan Kirvashin ja Marsun uutiset (Veerakaan ei vissiin ole mitään ilmoitellut..?), sitten taidetaankin olla elokuiset kasassa - VIHDOIN Nyt voisin mennä lueskelemaan vauvajuttuja toiselle puolelle, en ole niihin tutustunut yhtään.. :ashamed:
AnQ + Myy 4 pv :heart:
Tervehdys pitkästä aikaa :wave:
Onnea kaikille "ikimasuillekin", ihanaa kun viimeinkin jokainen elomasu on saanut oman tuhinapaketin kainaloonsa!!
Elämä menee hyvin rauhallisesti ja vauvan ehdoilla. Mulla on tosi paha flunssa ja vauvalle tuli vähän nuhaa. Nyt ollaan molemmat terveitä. Huomenna isillä alkaa viikon mittainen isyysloma!! Päästään nauttimaan koti-iskästä jee jee!
Nautitaan elämästä! ja kauniita unia!
Onnea kaikille "ikimasuillekin", ihanaa kun viimeinkin jokainen elomasu on saanut oman tuhinapaketin kainaloonsa!!
Elämä menee hyvin rauhallisesti ja vauvan ehdoilla. Mulla on tosi paha flunssa ja vauvalle tuli vähän nuhaa. Nyt ollaan molemmat terveitä. Huomenna isillä alkaa viikon mittainen isyysloma!! Päästään nauttimaan koti-iskästä jee jee!
Nautitaan elämästä! ja kauniita unia!
Heissan!!
Olipas reissu! Eilen kotiuduttiin illalla, eli tuli vietettyä viisi yötä sairaalassa. Torstaina sinne tosiaan menin, vasta lauantaina saatiin oksitosiinin avulla supparit sellaisiksi että päästiin tositoimiin. Käynnistysmuruja laitettiin kolme, ei ne tehneet mulle mitään. Käyrillä maattin kaksi päivää. Noh, lauantaina alkoi kipeitä suppareita tulla kello kahdestatoista eteenpäin ja 15.50 saatiin vihdoin kalvot puhkaistua, eli todella hitaasti avauduin, silloinkin auki vasta sormelle... Pikkuhiljaa ne siitä sitten koveni ja alkoi tulla puolentoista minuutin välein ja silloin oli jo aika tuskaa. Puristin patjan reunaa ja ujelsin, mitään hengitystekniikoita edes ajatellut enää. Yrittivät tarjota ilokaasua, otinkin pariin otteeseen, mutta teki vain kahta kamalamman olon. Kuuden pintaan olin vihdoinkin auki maagiset kolme senttiä ja sain epiduraalin. Kivut loppui kuin seinään, vaikka olin varautunut siihen ettei epiduraali ehkä toimikaan. Naureskelin ja olin taivaassa, raavin jalkojani kun niitä kuumotti ja kutitti. Oli ihana olo. Parin tunnin kuluttua alkoi taas tuntua ja tutkittiin. Olin auki neljä senttiä. Eli edelleen mentiin eteenpäin hitaasti. Oksitosiinia kovemmalle. Kanyylista toinen satsi puudutetta. Ei enää tehonnut yhtä hyvin ja tunnin kuluttua alkoi olla taas hiukan tuskaista, painetta enemmänkin takapuolessa. Sitten romahti vauvan sydänäänet ja tuli hoppu kääntää asentoa useampaan otteeseen, kunnes kontallaan syke palasi suht normaaliksi. Sitten taas tutkittiin ku valittelin tuntemuksia. Oli kulunut tunti aiemmasta, silloin olin auki sen neljä senttiä, nyt täydet kymmenen. Odoteltiin vielä tunti, valmisteltiin tarvikkeita ja alettiin ponnistamaan. Alle puoli tuntia myöhemmin maailmaan saapui pikkuinen tyttö, 3930g, 54cm ja kupolin ympärys 38cm. Olin pyytänyt episiotomian jos näyttää/tuntuu ettei tule suosiolla, leikattiin vähän ja sitten tulikin hienosti. Sain kuusi tikkiä. Muuten ei mitään. Kamala jano mulla oli, vettä kiskoin pillillä kun sain neidin paidan alle itkemään.
Heti laverilla maatessani kun vauva oli vieressä totesin miehelle ettei se nyt ollut niin kamalaa. Sattui silloin ennen epiduraalia aikasen paljon, johtui siitä että ei edes kunnolla ehtinyt vetää henkeä ennen seuraavaa supparia. Ja ponnistusvaiheessa pisti huutamaan hetkellisesti, mutta ei sekään nyt mitenkään ylitsepääsemätöntä ollut. Ilman mieheni tukea en kyllä olisi kestänyt.
Sairaalassa saatiin perhehuone, siellä opeteltiin tarvittavat asiat. Vauva-arki on alkanut kovin ristiriitaisin tuntein, toisaalta ihanaa olla kotona vauvan kanssa, toisaalta aivan kamalaa. Pikkuisella on ongelmia imemisen kanssa, ja meillä hermojemme kanssa =) Vatsavaivojakin riittää, mutta en usko että olemme ainoita. Mutta näin.
Neitokainen muuten syntyi 15.9 klo 22.49 ja viikkoja oli silloin 42+3.
Kirvash ja Pikku-Pekka ( ) 4 vrk
Olipas reissu! Eilen kotiuduttiin illalla, eli tuli vietettyä viisi yötä sairaalassa. Torstaina sinne tosiaan menin, vasta lauantaina saatiin oksitosiinin avulla supparit sellaisiksi että päästiin tositoimiin. Käynnistysmuruja laitettiin kolme, ei ne tehneet mulle mitään. Käyrillä maattin kaksi päivää. Noh, lauantaina alkoi kipeitä suppareita tulla kello kahdestatoista eteenpäin ja 15.50 saatiin vihdoin kalvot puhkaistua, eli todella hitaasti avauduin, silloinkin auki vasta sormelle... Pikkuhiljaa ne siitä sitten koveni ja alkoi tulla puolentoista minuutin välein ja silloin oli jo aika tuskaa. Puristin patjan reunaa ja ujelsin, mitään hengitystekniikoita edes ajatellut enää. Yrittivät tarjota ilokaasua, otinkin pariin otteeseen, mutta teki vain kahta kamalamman olon. Kuuden pintaan olin vihdoinkin auki maagiset kolme senttiä ja sain epiduraalin. Kivut loppui kuin seinään, vaikka olin varautunut siihen ettei epiduraali ehkä toimikaan. Naureskelin ja olin taivaassa, raavin jalkojani kun niitä kuumotti ja kutitti. Oli ihana olo. Parin tunnin kuluttua alkoi taas tuntua ja tutkittiin. Olin auki neljä senttiä. Eli edelleen mentiin eteenpäin hitaasti. Oksitosiinia kovemmalle. Kanyylista toinen satsi puudutetta. Ei enää tehonnut yhtä hyvin ja tunnin kuluttua alkoi olla taas hiukan tuskaista, painetta enemmänkin takapuolessa. Sitten romahti vauvan sydänäänet ja tuli hoppu kääntää asentoa useampaan otteeseen, kunnes kontallaan syke palasi suht normaaliksi. Sitten taas tutkittiin ku valittelin tuntemuksia. Oli kulunut tunti aiemmasta, silloin olin auki sen neljä senttiä, nyt täydet kymmenen. Odoteltiin vielä tunti, valmisteltiin tarvikkeita ja alettiin ponnistamaan. Alle puoli tuntia myöhemmin maailmaan saapui pikkuinen tyttö, 3930g, 54cm ja kupolin ympärys 38cm. Olin pyytänyt episiotomian jos näyttää/tuntuu ettei tule suosiolla, leikattiin vähän ja sitten tulikin hienosti. Sain kuusi tikkiä. Muuten ei mitään. Kamala jano mulla oli, vettä kiskoin pillillä kun sain neidin paidan alle itkemään.
Heti laverilla maatessani kun vauva oli vieressä totesin miehelle ettei se nyt ollut niin kamalaa. Sattui silloin ennen epiduraalia aikasen paljon, johtui siitä että ei edes kunnolla ehtinyt vetää henkeä ennen seuraavaa supparia. Ja ponnistusvaiheessa pisti huutamaan hetkellisesti, mutta ei sekään nyt mitenkään ylitsepääsemätöntä ollut. Ilman mieheni tukea en kyllä olisi kestänyt.
Sairaalassa saatiin perhehuone, siellä opeteltiin tarvittavat asiat. Vauva-arki on alkanut kovin ristiriitaisin tuntein, toisaalta ihanaa olla kotona vauvan kanssa, toisaalta aivan kamalaa. Pikkuisella on ongelmia imemisen kanssa, ja meillä hermojemme kanssa =) Vatsavaivojakin riittää, mutta en usko että olemme ainoita. Mutta näin.
Neitokainen muuten syntyi 15.9 klo 22.49 ja viikkoja oli silloin 42+3.
Kirvash ja Pikku-Pekka (
) 4 vrk