Paljon onnea niille jotka ovat tässä viime päivinä nyyttinsä saaneet!!
Mulla menee nyt kaikki aika vauvan imettämiseen, toivon kovasti että tällä kertaa imetys onnistuisi, mutta alku on ollut tosi hankala. Jää ehkä vähäksi aikaa aika vähiin mun kirjottelut, mut yritän mahdollisuuksien mukaan teidän kuulumiset käydä lukemassa ja mahdollisesti kirjoitellakin.
Meidän papunen tuli siis aika yllättäin maailmaan, lohdutuksena kaikille joilla ei erityisempiä merkkejä synnytykseen ole. Perjantaina kävin siis neuvolassa, ja siellä huomattiin että kohdunsuu kahdelle sormelle auki ja kanavaa 1cm ja terkka sitten vähän venytti kohdunsuuta jos saisi vauhtia.
Lauantaina aamupäivällä ei sitten ollut muuta tapahtunut kuin limatulppa tullut, ja minä olin todella pettynyt kun ei supistuksen supistusta ollut tullut. Yöllä menin kahdentoista aikaan sänkyyn ja luin hetken. Sitten tuli jotenkin kummallisen kostea olo, ja koitin kädellä tuolta haarovälistä ja sormet olikin ihan veressä. Paniikissa juoksin vessaan, ja samassa tulvahti veret pitkin reisiä ja valui lammikoksi jalkoihin. Siitä sitten soitin äitipolille ja käskivät tulla näytille ja sinne mentiin. Kävi ilmi, että kohdun suu vuosi runsaasti verta, ja että lapsivedet olivat menneet. Se kaikki "veri" ei siis ollutkaan verta, vaan verensekaista lapsivettä. Olin hieman ennen yhtä synnytyssalissa, jossa tilannetta seurattiin, ja mietittiin että alkaako tapahtua vai ei. Olin koko ajan supistus-, ja sydänäänikäyrällä.
Vasta joskus kolmen ja neljän välillä alkoivat supistukset, jotka pikkuhiljaa voimistuivat. Seitsemältä olo oli niin sietämätön, että pyysin jotain kovempaa kivunlievitystä kuin ilokaasua, ja silloin katsottiin vasta kohdunsuun tilanne. Kätilö tuumasi että seitsemän senttiä auki, syntyy ennen kahdeksaa. Soitin miehelle, että ala tulla, ja samassa tuli lääkäri laittamaan kohdunkaulan puudutetta. Se auttoikin tosi hyvin, sillä seuraavan supistuksen aikana tuli vähän jo tarvetta ponnistaa. Kätilö sanoikin että seuraavalla supistuksella voit alkaa ponnistelemaan, ja minähän ponnistin. Ensimmäisellä ponnistuksella tuli tyttö kokonaan maailmaan, eikä onneksi tullut repeämiä. Tyttö syntyi siis vartin sen jälkeen kun olin soittanut miehelle, eli hän ei ehtinyt synnytykseen mukaan. Vähän harmitti, mutta kun ei tiennyt missä vaiheessa ollaan menossa niin en arvannut aiemmin soittaa. Synnytys oli siis todella helppo. Ei todellakaan kivuton, mutta esikoiseen verrattuna helppo ja nopea.
Paljon jaksamisia vielä mahakkaille, näillä helteillä se ei varmasti ole helppoa! Koitan käydä kurkkimassa teidän kuulumisia mahdollisimman usein!!
Pauzi ja papunen 3 vrk
!