~~ Elokuun Ihmeet Tammikuussa ~~
- Viestiketjun aloittaja Ambrosia85
- Ensimmäinen viesti
oli pakko kommentoida Nellille Omakotitalosta ja farmariautosta, meillä on molemmat, talo on n. 60 neliötä ja 50-luvulla rakennettu, sentään löytyy hienouksia, kuten sisävessa, parhaimmillaan täällä on meidän lisäksi 5 lasta ja farmariauto on, koska se on halvalla saatu dieseli, tulee hirveesti ajoja. Vakaasti kyllä luulen, että moni nykyaikana asuis PAAAAAALJON mieluummin vauvojen ja lapsien kanssa esim. suuremmassa rivitaloasunnossa ja ajelis paremmalla autolla, joka ei ole farmari (oon seuraillu teitä muita elokuuketjun alusta saakka, taustapiruna
-elokuista odotellessa. )Essence Voimia.
Omakotitalosta ja autosta Täällä on äijä puhunnut jo monta päivää miten pitäisi hankkia omakotitalo, kun sit pystyisi tehdä pihalla kaikkea yms.. Nyt on kuulemma hyvä "syy" hankkia uusi auto, että mahtuu rattaat hyvin kyytiin. Ainut vaan, että suunnittelee jotain isoa pakua, josta on haaveillut pitkään ja nyt on kuulemma pakko saada se
Taidamme kylläkin asua viel tovi tässä asunnossa ja voisi miettiä jotain toista autoa, ennenkuin mie innostun
Kertomisesta Kerroin parhaalle ystävälleni, joka on pitkään puhunut miten haluisi kummilapsen. Aluksi tuli halaus ja onnittelut, mutta nyt on alkanut miettiä miten elämä muuttuu ja mitä hän tulee tekemään viikonloppuisin ja iltaisin, kun en enää juokse hänen kanssaan joka paikassa. Tiedän että meidän elämämme ovat ihan eri tilanteessa, mutta haluisin välillä kuulla jotain hyvääkin eikä aina valitusta, kun en juoksentele baarissa hänen kanssaan. Uskon, että tämä muuttuu vielä paremmaksi, kun hän tottuu ajatukseen. Hän vaan sattuu olemaan ainut joka tietää ja haluisin että hän olisi iloinen kanssani.
Eilen olin ihan varma, että kesken on mennyt tms., kun oireet olivat vähäiset. Ei ole tänään tarvinnut miettiä oireettomuutta. Täristy peiton alla ja mietitty milloin juostaan vessaan oksentamaan.
Huomenna alkaisi koulu ja toivon ettei olo jatku näin pahana, muuten tulee tuskaiset 7h keittiössä.
Omakotitalosta ja autosta Täällä on äijä puhunnut jo monta päivää miten pitäisi hankkia omakotitalo, kun sit pystyisi tehdä pihalla kaikkea yms.. Nyt on kuulemma hyvä "syy" hankkia uusi auto, että mahtuu rattaat hyvin kyytiin. Ainut vaan, että suunnittelee jotain isoa pakua, josta on haaveillut pitkään ja nyt on kuulemma pakko saada se
Taidamme kylläkin asua viel tovi tässä asunnossa ja voisi miettiä jotain toista autoa, ennenkuin mie innostun
Kertomisesta Kerroin parhaalle ystävälleni, joka on pitkään puhunut miten haluisi kummilapsen. Aluksi tuli halaus ja onnittelut, mutta nyt on alkanut miettiä miten elämä muuttuu ja mitä hän tulee tekemään viikonloppuisin ja iltaisin, kun en enää juokse hänen kanssaan joka paikassa. Tiedän että meidän elämämme ovat ihan eri tilanteessa, mutta haluisin välillä kuulla jotain hyvääkin eikä aina valitusta, kun en juoksentele baarissa hänen kanssaan. Uskon, että tämä muuttuu vielä paremmaksi, kun hän tottuu ajatukseen. Hän vaan sattuu olemaan ainut joka tietää ja haluisin että hän olisi iloinen kanssani.
Eilen olin ihan varma, että kesken on mennyt tms., kun oireet olivat vähäiset. Ei ole tänään tarvinnut miettiä oireettomuutta. Täristy peiton alla ja mietitty milloin juostaan vessaan oksentamaan.
Huomenna alkaisi koulu ja toivon ettei olo jatku näin pahana, muuten tulee tuskaiset 7h keittiössä.
Helmy, pakko kommentoida tuota sun ystävä asiaa.. me otettiin kummeiks lähimmät ystävät kun saatiin tietää et vauvaa odotetaan..kummeilla ei ole kummallakaan vielä lapsia ja kovasti elämme erilaista elämää, että kyllä sitä on lähentynyt enemmän ystävien kanssa joilla on myös lapsia. Oyettiin pojalle sit viel kolmas kummi kun rupes tuntuun jo raskauden lopulla että kuinkahan tässä yhteyden pidon käy..kolmas kummi on ollut enemmän läsnä (tosin ainoa joka asuu samas kaupungissa).. toiset kummit on nähnyt poikamme ehkä n.5 kertaa (poika siis 3,5v)..mutta tämä myös oma vikani sillä en ole saanut aikaseksi myöskään heidän luokse lähdettyä. :/
Mutta eihän se aina näin mene..jos olette tottuneet yhdessä paljon viihteileen ja välien erkaneminen pelottaa niin kannattaa keksiä joku uusi kiva yhteinen harrastus tai tapa, jotta pysytte läheisinä.
Mutta eihän se aina näin mene..jos olette tottuneet yhdessä paljon viihteileen ja välien erkaneminen pelottaa niin kannattaa keksiä joku uusi kiva yhteinen harrastus tai tapa, jotta pysytte läheisinä.
Essence, voimia suruunne! :hug:
helmy, sun ystävän suhtautumisesta niin jos olette nuoria niin syy todennäköisesti nihkeään suhtautumiseen on se että ystävä vaan on itsekäs ja pelkää että menettää sut kokonaan vauvamaailmaan (niin kuin osaksi tietty käykin). Mutta ystävyys ei mun mielestä saa kärsiä kokonaan vauvasta vaan kannattaa muistaa pitää myös vauvan synnyttyä ystävät elämässä, suunnittelua se vaatii enemmän mutta kannattaa!
Itse tunnistin tuon saman nihkeyden aikanaan omassa suhtautumisessa raskausuutisiin kun olin n.25 vuotiaana sinkku ja yhtenä vuotena tosi moni parisuhteessa oleva kaveri ilmoitti raskausuutisista niin tuli itelle sellanen tunne että jää ihan yksin.
Auton päivityksestä vauvan myötä niin mulla vaan ottaa korvaan se että monet sanoo että ostaa esim. farmarin tai tila-auton lapsen tulon takia kun se nyt ihan aina ei oikeasti sitä vaadi eli kyllä ne rattaat mahtuu myös aika moneen normaaliin "ei-perheautoon" Mutta anyways, jokainen valitkoon itse autonsa ja me selitellään sit kyselijöille kärsivällisesti että kyllä myös kahden lapsen jälkeen mahtuu peruskaaraan.
helmy, sun ystävän suhtautumisesta niin jos olette nuoria niin syy todennäköisesti nihkeään suhtautumiseen on se että ystävä vaan on itsekäs ja pelkää että menettää sut kokonaan vauvamaailmaan (niin kuin osaksi tietty käykin). Mutta ystävyys ei mun mielestä saa kärsiä kokonaan vauvasta vaan kannattaa muistaa pitää myös vauvan synnyttyä ystävät elämässä, suunnittelua se vaatii enemmän mutta kannattaa!
Itse tunnistin tuon saman nihkeyden aikanaan omassa suhtautumisessa raskausuutisiin kun olin n.25 vuotiaana sinkku ja yhtenä vuotena tosi moni parisuhteessa oleva kaveri ilmoitti raskausuutisista niin tuli itelle sellanen tunne että jää ihan yksin.
Auton päivityksestä vauvan myötä niin mulla vaan ottaa korvaan se että monet sanoo että ostaa esim. farmarin tai tila-auton lapsen tulon takia kun se nyt ihan aina ei oikeasti sitä vaadi eli kyllä ne rattaat mahtuu myös aika moneen normaaliin "ei-perheautoon"
Mutta anyways, jokainen valitkoon itse autonsa ja me selitellään sit kyselijöille kärsivällisesti että kyllä myös kahden lapsen jälkeen mahtuu peruskaaraan. Täälä on tullu niin paljon kommentteja ja juttuja, että ei edes pysy perässä mitä kaikkea täälä onkaan käyty läpi, itse en ole vielä oikein uskaltanut osallistua niin innokkaasti, ettei sitten taas saa pettyä ja kun vasta näin alussa ollaan. En tiedä onko tätä kysytty, mutta kun täälä jonkin verran noista kummeista puhutaan niin ajattelin kysyä tälläisen kysymyksen: Kuinka monta kummia valitsette lapsellenne? Itse haluan ainakin yhden omalta puoleltani ja mies saa sitten valita omalta puoleltaan jonkun kummiksi.
En tiedä onko tätä kysytty, mutta kun täälä jonkin verran noista kummeista puhutaan niin ajattelin kysyä tälläisen kysymyksen: Kuinka monta kummia valitsette lapsellenne? Itse haluan ainakin yhden omalta puoleltani ja mies saa sitten valita omalta puoleltaan jonkun kummiksi. Casper Laitoin sulle yv:tä siihen fb ryhmään liittyen
Kummeista: Mä oon jo monta vuotta sitten päättäny, että mun isoveljestä tulee kummisetä. Kerroinkin sen jo hänelle jouluna et susta tulee sit kummi Mut se on ainoo tällä hetkellä.. Ei hajuakaan kenestä muista vois tulla kummeja. Haluan että olis se tätikin. Mulla ei oo yhtään sellasta parasta kaveria, jota haluisin pyytää ja miehen kaverit, noh ne on miehiä kaikki, että ei sitä tätiä sieltäkään löydy. Miehen siskoa oltais pyydetty, mutta hän ei kuulu kirkkoon niin ei taida onnistua. Mullakin on sisko ja haluan sen kanssa kummiksi, mutta sille toiselle lapselle. Ei ihan sopis että molemmat sisko ja veli olis saman lapsen kummeja Meillä on kyllä muutama kaveripariskunta joita vois kysyä, mut ollaan itse menos just toisen pariskunnan lapsen kummeiks niin ei sekään oo musta hyvä.. ja tää toinen pariskuntakin on jo ainakin kahden lapsen kummeja joten ei ne sittenkään ole sopivia
On tää hankalaa.. Onneks on vielä monta kuukautta aikaa miettiä näitä asioita!!
Niin ja tuosta määrästä, niin musta 2-3 olis hyvä.
Victorialleko oli kaksoset tulossa? Tuplasti onnea
Kummeista: Mä oon jo monta vuotta sitten päättäny, että mun isoveljestä tulee kummisetä. Kerroinkin sen jo hänelle jouluna et susta tulee sit kummi
Mut se on ainoo tällä hetkellä.. Ei hajuakaan kenestä muista vois tulla kummeja. Haluan että olis se tätikin. Mulla ei oo yhtään sellasta parasta kaveria, jota haluisin pyytää ja miehen kaverit, noh ne on miehiä kaikki, että ei sitä tätiä sieltäkään löydy. Miehen siskoa oltais pyydetty, mutta hän ei kuulu kirkkoon niin ei taida onnistua. Mullakin on sisko ja haluan sen kanssa kummiksi, mutta sille toiselle lapselle. Ei ihan sopis että molemmat sisko ja veli olis saman lapsen kummeja Meillä on kyllä muutama kaveripariskunta joita vois kysyä, mut ollaan itse menos just toisen pariskunnan lapsen kummeiks niin ei sekään oo musta hyvä.. ja tää toinen pariskuntakin on jo ainakin kahden lapsen kummeja joten ei ne sittenkään ole sopivia On tää hankalaa.. Onneks on vielä monta kuukautta aikaa miettiä näitä asioita!!
Niin ja tuosta määrästä, niin musta 2-3 olis hyvä.
Victorialleko oli kaksoset tulossa? Tuplasti onnea
Essence, :hug:
Me asuttiin paritalossa monta vuotta (melkein 7). Kun tuli lapsi, mulla tuli jossain kohtaa tunne, että mä haluan takas kerrostaloon, koska se tuntuu lapsen kanssa helpommalta. Nyt ollaan jonkun aikaa asuttu kerrostalossa ja hetkeäkään ei ole kaduttanut -oikeassa olin. Mä rakastan, kun palvelut on lähellä ja autohalliin pääsee suoraan hissillä. Ei tarvi pohtia aamuisin et kauan menee auton siivoukseen lumesta. Tai et kesällä olis kuuma auto. Ja ihanana plussana ilmainen pesutupa. En mä sitä sano, etteikö joskus kaivattais takaisin pientaloasumiseen, mutta nyt eletään näin. Ja hyvä niin. Auton kyllä vaihdoin sillon esikoisen synnyttyä, kun meni hermot, kun vaunut piti laittaa poikittain takakonttiin ja irrottaa pari rengasta. Mä vihaan kaikkea säätämistä, jos on helpompikin ratkaisu. Se ratkaisu oli vähän isompi auto ja vaunut vähän vaan littaan ja kyytiin. ja onneks meillä oli isot vaunut, koska esikoinen oli pitkä jo vauvana (syntyessään 55 cm ).
Kummit kysyn sitten kun lapsi on syntynyt.
Me asuttiin paritalossa monta vuotta (melkein 7). Kun tuli lapsi, mulla tuli jossain kohtaa tunne, että mä haluan takas kerrostaloon, koska se tuntuu lapsen kanssa helpommalta. Nyt ollaan jonkun aikaa asuttu kerrostalossa ja hetkeäkään ei ole kaduttanut -oikeassa olin. Mä rakastan, kun palvelut on lähellä ja autohalliin pääsee suoraan hissillä. Ei tarvi pohtia aamuisin et kauan menee auton siivoukseen lumesta. Tai et kesällä olis kuuma auto. Ja ihanana plussana ilmainen pesutupa. En mä sitä sano, etteikö joskus kaivattais takaisin pientaloasumiseen, mutta nyt eletään näin. Ja hyvä niin.
Auton kyllä vaihdoin sillon esikoisen synnyttyä, kun meni hermot, kun vaunut piti laittaa poikittain takakonttiin ja irrottaa pari rengasta. Mä vihaan kaikkea säätämistä, jos on helpompikin ratkaisu. Se ratkaisu oli vähän isompi auto ja vaunut vähän vaan littaan ja kyytiin. ja onneks meillä oli isot vaunut, koska esikoinen oli pitkä jo vauvana (syntyessään 55 cm ). Kummit kysyn sitten kun lapsi on syntynyt.
Essence, otan osaa, on se vaan raskasta...
Tuplarattaista: meille hankittiin, kun esikoisen ja kakkosen välinen ikäero on 1 v 8 kk. Mutta tosi vähän tuli käytettyä. Pääasiallinen syy oli se, että esikoinen ei koskaan antanut vauvan olla rauhassa kopassaan vaan nyppi sitä koko ajan. Loppujen lopuksi kävelytin sitten esikoista omissa rattaissaan ja vauva oli rintarepussa (Manduca). Esikoinenkin nukkui silloin vielä rattaissa, kun vaan sai rauhassa nukahtaa. Ehkä jos olis ollut toisenlaiset, vaikka Phil&Teds, missä toinen on toisen alla, niin olisi saattanut onnistua.
Varhaisultran varasin 10.1., jolloin 7+0. Eiköhän se syke silloin jo näy jos on näkyäkseen?
Tuplarattaista: meille hankittiin, kun esikoisen ja kakkosen välinen ikäero on 1 v 8 kk. Mutta tosi vähän tuli käytettyä. Pääasiallinen syy oli se, että esikoinen ei koskaan antanut vauvan olla rauhassa kopassaan vaan nyppi sitä koko ajan. Loppujen lopuksi kävelytin sitten esikoista omissa rattaissaan ja vauva oli rintarepussa (Manduca). Esikoinenkin nukkui silloin vielä rattaissa, kun vaan sai rauhassa nukahtaa. Ehkä jos olis ollut toisenlaiset, vaikka Phil&Teds, missä toinen on toisen alla, niin olisi saattanut onnistua.
Varhaisultran varasin 10.1., jolloin 7+0. Eiköhän se syke silloin jo näy jos on näkyäkseen?
Essence voimia teille :hug:
Joku kyseli kutinaan vinkkejä, agualan L käy saippuan tilalta pesuaineena, kosteuttaa kivasti ja kaverit on kehuneet ruususuolaa. Eli ruususuolaa sekoitetaan oliiviöljyä ja sitä iholle ja saunaan. Minun rikkiraavittua ihoa kirvelivaltavasti, mutta seuraavan päivänä iho oli parempi. Kortisoonivoiteita olen käyttänyt tarvittaessa raskausaikanakin.
pikkusukka en tiedä kuinka isoja eroja tes:eissä on, mutta meillä ei tarvitse korvata äitiysneuvolakäyntejä.
kummeista ei ole vielä mitään hajua. Kahdelle ensimmäiselle lapsille oli helppo valita kummit, mutta nyt tuntuu vaikealta päättää ketä kysyisi. Onhan tässä vielä aikaa miettiä. Kysytään kuitenkin sitten raskauden loppupuolella.
työnimeä ei meilläkään ole, oikeaa nimeä mietin kyllä jonkin verran, mutta ei vielä mitään suosikkeja ole löytynyt.
Huomenna aamulla ois neuvola ihan kiva, ehkä jotenki konkretisoituu tämä raskaus, kun ei noita oireita juurikaan ole.
Ja autoista ja asunnoista meillä on ollut jo pitkään se farmariauto, mutta omakotitaloa ei ole, eikä varmaan lähiaikoina tulekaan. Joskus kyllä halutaan se omakotitalo, mutta ei nyt eikä sen takia, että lapsiperheellä semmoinen pitäis olla.
Joku kyseli kutinaan vinkkejä, agualan L käy saippuan tilalta pesuaineena, kosteuttaa kivasti ja kaverit on kehuneet ruususuolaa. Eli ruususuolaa sekoitetaan oliiviöljyä ja sitä iholle ja saunaan. Minun rikkiraavittua ihoa kirvelivaltavasti, mutta seuraavan päivänä iho oli parempi. Kortisoonivoiteita olen käyttänyt tarvittaessa raskausaikanakin.
pikkusukka en tiedä kuinka isoja eroja tes:eissä on, mutta meillä ei tarvitse korvata äitiysneuvolakäyntejä.
kummeista ei ole vielä mitään hajua. Kahdelle ensimmäiselle lapsille oli helppo valita kummit, mutta nyt tuntuu vaikealta päättää ketä kysyisi. Onhan tässä vielä aikaa miettiä. Kysytään kuitenkin sitten raskauden loppupuolella.
työnimeä ei meilläkään ole, oikeaa nimeä mietin kyllä jonkin verran, mutta ei vielä mitään suosikkeja ole löytynyt.
Huomenna aamulla ois neuvola ihan kiva, ehkä jotenki konkretisoituu tämä raskaus, kun ei noita oireita juurikaan ole.
Ja autoista ja asunnoista meillä on ollut jo pitkään se farmariauto, mutta omakotitaloa ei ole, eikä varmaan lähiaikoina tulekaan. Joskus kyllä halutaan se omakotitalo, mutta ei nyt eikä sen takia, että lapsiperheellä semmoinen pitäis olla.
Essence iso ja lämmin:hug:
Victorialle onnittelut tuplista. Aika huikeaa.
Hyvää uutta vuotta muuten kaikille. En eilen ehtinyt tulla toivottamaan.
Täällä olo on pahoinvoiva. Onneksi ei ole tarvinnut vielä oksentaa. Pitää vaan syödä vähän ja usein. Smoothie, cokis, kaura-omena välipalapatukka ja mehujää on aika hyviä. Valkosipuli suolakurkutkin tekee hyvin kauppansa. Väsyttää paljon ja pissalla saa ravata. Kahvi tuntuu jäävän pois.
Auton vaihtoa täälläkin mietitään kovasti. Mihin mahtuisi kaksi turvaistuinta ja turvakaukalo takapenkille? Ei taida olla kovinkaan montaa vaihtoehtoa mitä kelpuutan.
Neuvolaan soittelin eilen ja antoi ajaksi 23.1.2013. Ja laski sillä heidän hienolla systeemillä, että viikot olisi nytten rv 6+0. Ja la 27.8.2013 no selviää sitten viim. ultrassa.
Victorialle onnittelut tuplista. Aika huikeaa.
Hyvää uutta vuotta muuten kaikille. En eilen ehtinyt tulla toivottamaan.
Täällä olo on pahoinvoiva. Onneksi ei ole tarvinnut vielä oksentaa. Pitää vaan syödä vähän ja usein. Smoothie, cokis, kaura-omena välipalapatukka ja mehujää on aika hyviä. Valkosipuli suolakurkutkin tekee hyvin kauppansa. Väsyttää paljon ja pissalla saa ravata. Kahvi tuntuu jäävän pois.
Auton vaihtoa täälläkin mietitään kovasti. Mihin mahtuisi kaksi turvaistuinta ja turvakaukalo takapenkille? Ei taida olla kovinkaan montaa vaihtoehtoa mitä kelpuutan.
Neuvolaan soittelin eilen ja antoi ajaksi 23.1.2013. Ja laski sillä heidän hienolla systeemillä, että viikot olisi nytten rv 6+0. Ja la 27.8.2013 no selviää sitten viim. ultrassa.
Essencelle :hug:
Autoista / asunnosta: meillä on iso rivarineliö ja se farmariautokin on ollut jo vuosia. Ok- taloa ollaan etsitty, löytämättä sitä vielä. Etsintä jatkuu, katsotaan saadaanko oma talo ennen kuin tuo matkustajani (toivon mukaan) saadaan syliin Jos ei, toivottavasti päästäisiin vaikka rakentamaan omaa, kun näyttää ettei mieleistä taloa helpolla löydy
kummeista: minä olen jo hieman mietiskellyt asiaa. Esikolle olisin halunnut kummiksi toisen veljistäni, mutta koska en osannut päättää että kumpi (eikä uskottu että kakkosta enää tulee meille eikä toiselle veljelleni olisi ollut kummin paikkaa tarjolla), joten itsekseni olen mietiskellyt, josko pyytäisin molemmat veljeni. Miehen kanssa aiheesta ei tosin ole vielä puhuttu. Ja jos saisin yhden meidän yhteisen naispuolisen ystävän kolmanneksi, uskon että kummit olis kasassa. Tämän naisen mies on mieheni vanhimman tytön kummi jo, joten heitä molempia ei voi ottaa. Lisäksi vielä olis mun kummityttöni äiti, mutta hän erosi kirkosta juuri hieman ennen meidän esikkoa, joten hän ei ole myöskään mahdollinen. Muita mietteitä ei juurikaan ole, miehen veli on jo meidän lasten kummina ym. Saas nähdä, ehtii onneksi mietiskellä
Ystäväasiaa: meillä on käynyt niin, että vaikka olen yli 30v, moni minun ystävistäni on edelleen sinkkuja tai lapsettomia (siis niistä, joiden kanssa parikymppisenä hummailtiin) ja lähimmäksi ystäväpiirikseni on muodostuneet syystä tai toisesta - pitkälti harrastuksen myötä - minua vanhemmat ja perheelliset naiset. Esikon kummi on ainoa vähän läheisempi, minun ikäiseni, jonka kanssa olen edes hieman tekemisissä.. harmi, että hänkin muutti täältä kotiseudultaan etelä-Suomeen, joten on aika kaukana. Se vaan on toisaalta niinkin, että elämä vie eri suuntiin joskus, halusi sitä tai ei. Intressit on vaan niin usein täysin erilaiset.
Jaahas, nyt taas pitäisi kai kokeilla orientoitua tähän ns. arkirytmiin lomailun ja joulun jälkeen. Kauhulla tässä odottelen, miten töissä alkaa sujumaan, kun huono olo puskee päällensä pikkuhiljaa ja töissä on kaikki skaala tuoksuja / hajuja mitä ravintolassa vaan voi olla. Ja ne kuormapurut ym. Huoh. Kuolenkohan sinne..?! Ihana toisaalta, että pääsee taas jaloilleen; mua kun piinanneet nuo levottomat jalat niin mielettömästi (tiistaina itkin jopa useampaan otteeseen, kun oli niin kipeät ja levottomat jalat eikä mikään tunnu auttavan).
Autoista / asunnosta: meillä on iso rivarineliö ja se farmariautokin on ollut jo vuosia. Ok- taloa ollaan etsitty, löytämättä sitä vielä. Etsintä jatkuu, katsotaan saadaanko oma talo ennen kuin tuo matkustajani (toivon mukaan) saadaan syliin
Jos ei, toivottavasti päästäisiin vaikka rakentamaan omaa, kun näyttää ettei mieleistä taloa helpolla löydy kummeista: minä olen jo hieman mietiskellyt asiaa. Esikolle olisin halunnut kummiksi toisen veljistäni, mutta koska en osannut päättää että kumpi (eikä uskottu että kakkosta enää tulee meille eikä toiselle veljelleni olisi ollut kummin paikkaa tarjolla), joten itsekseni olen mietiskellyt, josko pyytäisin molemmat veljeni. Miehen kanssa aiheesta ei tosin ole vielä puhuttu. Ja jos saisin yhden meidän yhteisen naispuolisen ystävän kolmanneksi, uskon että kummit olis kasassa. Tämän naisen mies on mieheni vanhimman tytön kummi jo, joten heitä molempia ei voi ottaa. Lisäksi vielä olis mun kummityttöni äiti, mutta hän erosi kirkosta juuri hieman ennen meidän esikkoa, joten hän ei ole myöskään mahdollinen. Muita mietteitä ei juurikaan ole, miehen veli on jo meidän lasten kummina ym. Saas nähdä, ehtii onneksi mietiskellä
Ystäväasiaa: meillä on käynyt niin, että vaikka olen yli 30v, moni minun ystävistäni on edelleen sinkkuja tai lapsettomia (siis niistä, joiden kanssa parikymppisenä hummailtiin) ja lähimmäksi ystäväpiirikseni on muodostuneet syystä tai toisesta - pitkälti harrastuksen myötä - minua vanhemmat ja perheelliset naiset. Esikon kummi on ainoa vähän läheisempi, minun ikäiseni, jonka kanssa olen edes hieman tekemisissä.. harmi, että hänkin muutti täältä kotiseudultaan etelä-Suomeen, joten on aika kaukana. Se vaan on toisaalta niinkin, että elämä vie eri suuntiin joskus, halusi sitä tai ei. Intressit on vaan niin usein täysin erilaiset.
Jaahas, nyt taas pitäisi kai kokeilla orientoitua tähän ns. arkirytmiin lomailun ja joulun jälkeen. Kauhulla tässä odottelen, miten töissä alkaa sujumaan, kun huono olo puskee päällensä pikkuhiljaa ja töissä on kaikki skaala tuoksuja / hajuja mitä ravintolassa vaan voi olla. Ja ne kuormapurut ym. Huoh. Kuolenkohan sinne..?! Ihana toisaalta, että pääsee taas jaloilleen; mua kun piinanneet nuo levottomat jalat niin mielettömästi (tiistaina itkin jopa useampaan otteeseen, kun oli niin kipeät ja levottomat jalat eikä mikään tunnu auttavan).
Autoista & asunnosta: Meillä suunnitelmissa auton vaihto, farmariautoa on suunniteltu. Kahden koiran, kissan ja vauvan kanssa olisi hieman hankala kulkea tavallisella henkilöautolla. Tällä hetkellä asutaan 41 neliön kaksiossa, mutta ennen lapsen syntymää olisi tarkoitus vaihtaa isompaan asuntoon ja paikkakuntaakin olisi tarkoitus vaihtaa. Saa nyt nähdä, miten suunnitelmat etenee.
Kummeista: Kummit alkaa oleen aika selvät. Niistä on puhuttu jo kauan aikaa sitten, kun vauva on ollut vasta suunnitelmissa. Minulla on vain yksi veli, joten häntä tietenkin pyydämme. Erästä yhteistä hyvää naispuolista ystäväämme olemme ajatelleet pyytää ja sitten olemme miehen sisaruksista miettineet yhtä kummia, mutta emme ole vielä päättäneet ketä pyytäisimme.
Kummeista: Kummit alkaa oleen aika selvät. Niistä on puhuttu jo kauan aikaa sitten, kun vauva on ollut vasta suunnitelmissa. Minulla on vain yksi veli, joten häntä tietenkin pyydämme. Erästä yhteistä hyvää naispuolista ystäväämme olemme ajatelleet pyytää ja sitten olemme miehen sisaruksista miettineet yhtä kummia, mutta emme ole vielä päättäneet ketä pyytäisimme.
Essencelle :hug:
Kummeista:yleensä 2-3 kummia per lapsukainen ja tähän asti miltein kaikki jomman kumman sisarusparvesta.
Auto/talo asiaa: Asutaan maalla rempatussa rintamamiestalossa,3makkaria,isot vaatehuoneet(jotka tosin on tarkoitus yhdistellä yläkerran makkareihin) mutta ennen kaikkea lääniä piisaa ympärillä n.45hehtaaria Autona ollut -08 kevättalvesta asti bussimallin hiace joka vaihdettu reilu vuosi sitten uudempaan
Mä jotenkin herään kesken unien joka ainut yö 2.30-3.15 välillä ja en todellakaan saa sit unta.
Ja tää pahaolo jos ei limpparia tai maitoa juo kesken yön..vesi tuloo ulos justiiisa..yök..
Kuumeilevax5 ja Eloveena 7+ jotain..
Kummeista:yleensä 2-3 kummia per lapsukainen ja tähän asti miltein kaikki jomman kumman sisarusparvesta.
Auto/talo asiaa: Asutaan maalla rempatussa rintamamiestalossa,3makkaria,isot vaatehuoneet(jotka tosin on tarkoitus yhdistellä yläkerran makkareihin) mutta ennen kaikkea lääniä piisaa ympärillä n.45hehtaaria
Autona ollut -08 kevättalvesta asti bussimallin hiace joka vaihdettu reilu vuosi sitten uudempaanMä jotenkin herään kesken unien joka ainut yö 2.30-3.15 välillä ja en todellakaan saa sit unta.
Ja tää pahaolo jos ei limpparia tai maitoa juo kesken yön..vesi tuloo ulos justiiisa..yök..
Kuumeilevax5 ja Eloveena 7+ jotain..
Viimeksi muokattu:
Uusi vuosi sekoitti täällä rytmin näköjään ihan täysin. Heräsin klo. 2.45 rakon tyhjennykselle mutta sen jälkeen uni ei tullut vaikka yli tunnin sängyssä pyörin. Nälkä oli myös valtava, joten yöpalaa oli otettava. Luovutin neljältä ja ajattelin pitää tänään vielä etäpäivän, ei tarvitse aivan sekopäisenä lähteä toimistolle.
Musta tuntuu siltä, että tuolla kohdussa kasvetaan nyt tosi kovasti. Eilen pahoinvointi taas lisääntyi ja nälkä samoiten, alavatsan jomotukset on tulleet takaisin, ei kuitenkaan tuohon alavatsan keskikohdalle, vaan vähän sivuille. Mullahan ei ole enää muutamaan viikkoon ollut sen suurempia alavatsakipuja, joten varmasti siellä kohtu kasvaa kun näin jomottelee. Huomenna on kyllä pakko mennä toimistolle töihin, saa nähdä mitä siitä tulee kun oksettaa näin pahasti..
Kummeja ei ole täällä mietitty vielä yhtään. Hankalat mietinnöt niistä tulee, katsellaan sitten lähempänä kesää.
Pahoinvoiva Niiu & Suurentuva Manteli 9+6
Musta tuntuu siltä, että tuolla kohdussa kasvetaan nyt tosi kovasti. Eilen pahoinvointi taas lisääntyi ja nälkä samoiten, alavatsan jomotukset on tulleet takaisin, ei kuitenkaan tuohon alavatsan keskikohdalle, vaan vähän sivuille. Mullahan ei ole enää muutamaan viikkoon ollut sen suurempia alavatsakipuja, joten varmasti siellä kohtu kasvaa kun näin jomottelee. Huomenna on kyllä pakko mennä toimistolle töihin, saa nähdä mitä siitä tulee kun oksettaa näin pahasti..
Kummeja ei ole täällä mietitty vielä yhtään. Hankalat mietinnöt niistä tulee, katsellaan sitten lähempänä kesää.
Pahoinvoiva Niiu & Suurentuva Manteli 9+6
Täälläkin on loman aikana mennyt rytmi ihan sekaisin. Viime yönä nukuttiin n. 12 tuntia, herättiin päivällä klo 15 aikoihin. Mua alkoi väsyttään melkein samantien ja nukuinkin illalla muutaman tunnin, jonka vuoksi uni ei ole nyt taas tullut millään ja pahoinvointi on vain lisääntynyt nyt yön aikana.
Huomentapäivää! Aamu alkoi jälleen oksentamalla (ihanaa, en valita, penska kasvaa). Ikävä oli oksentaa tyhjästä mahasta, kun ei tullu mitään muuta, kun vaahtoa..
Doppleri tulee varmaan huomenna, tai ylihuomenna... Toivottavasti tällä viikolla.
hyvin omanapainen päivitys, sillä pitääkin jo kiiruhtaa töihin.
Pamsku ja Eino 8+6 (huomenna taas poksutaaaan!!! )
Doppleri tulee varmaan huomenna, tai ylihuomenna... Toivottavasti tällä viikolla.
hyvin omanapainen päivitys, sillä pitääkin jo kiiruhtaa töihin.
Pamsku ja Eino 8+6 (huomenna taas poksutaaaan!!!
)Kämpästä ja autosta: Kerrostalokolmio, 75m2, neljäs kerros, ilman hissiä (ooops...) Katotaan kuinka iloinen asia tämä on loppuraskaudesta ja etenkin vauvan synnyttyä Meillä aikuisilla on iso makkari, jossa toinen puoli on ns. toimistotilana. Sinne varmaan vauvakin mahtuu ihan hyvin. Vuoroviikkopojallani on oma isohko huone myös, mutta koululaisen kanssa en vauvaa laittaisi nukkumaan. Auto on mallia pienehkö farkku, ollut jotakuinkin aina. Koiran häkki (takakonttiin), kouluikäinen poika... Vauvan kaukalo ja rattaat menevät tuohon vielä ihan hyvin. Katsotaan nyt kuitenkin, iskeekö miehelle autonvaihtokuume myöhemmin.
Kummit eivät ole vielä mielessä olleet. Suurin osa mun sukulaista ei kuulu kirkkoon, me nyt ollaan vielä kuuluttu. Pojalle valittiin eksän kanssa ystävät kummeiksi, joista yksi miespuoleinen on osoittautunut innokkaimmaksi ja aktiivisimmaksi. Jokainen saa mun mielestä toteuttaa kummeutta miten haluaa, en halua mitään väkisinkummittelua
Ystävät: Sain omassa ystäväpiirissäni esikoiseni ns. "aikaisin", 26v. Jostain syystä kun meidän piireissä on alettu lisääntymään (jos edes on alettu) vasta reippaasti kolmenkympin paremmalla puolella. Opiskeluaikaiset parhaat ystävät ovat levinneet ympäri maailmaa, yhteyttä pidetään harvakseltaan. Ns. lapsuudenkaverit jäivät kun lähdin muualle opiskelemaan ja taisin haluta ottaa pesäeron kaikkeen vanhaan. Mulla ei siis ole mitään kovin kiinteää ikiaikaista kaveripiiriä vaan se on elänyt vähän eri vaiheiden mukaan. Työt ovat tuoneet joitain läheisempiä kontakteja, harrastuksen kautta myös tietynlainen kaveripiiri, mutta siinäkään ei pahemmin ihmisillä lapsia ole. Lapsellisuus/lapsettomuus ei ole ollut se yhdistävä tekijä, olen vähän huono "hiekkalaatikkoäiti" enkä välttämättä edes halua aikuiskontakteiltani pelkästään lapsiin liittyvää olemista ja tekemistä. Ehkä jopa päinvastoin. Sisarukseni ovat molemmat vakiintuneesti sinkkuja.
En sitten tiedä, miten asia pitäisi ottaa, mutta usein uudet tuttavuudet yllättyvät jonkun ajan päästä kun kuulevat minun olevan perheellinen nainen. "En ajatellut, että teillä olisi lapsia" - "Sä et vaikuta semmoselta äiti-ihmiseltä" - olen kuullut nämä kommentit enemmän kuin kerran. Jatkumon toisesta päästä katsoen mua tuskin voi miksikään "uraohjukseksikaan" nimittää Valtion pitkällä leivällä on menty enemmän kiinnostavien tehtävien kuin palkan perässä ja harvoin mua neljän jälkeen enää töissä näkee. Ehkä mä en sitten vaan ole osanut valita, ollako ura-, perhe- vai harrastuskeskeinen ja siksi hankalasti lokeroitavissa. Kaikkea vähän ja mulle sopivassa suhteessa. Ja ehkä siksi en ole kokenut, että äitiys erityisesti olisi vaikuttanut mun sosiaaliseen piiriin etäännyttävästi tai lähentävästi ajan mittaan. Enemmän on kyse sellaisista luonnollisista ystävyyssuhteiden elinkaarista, jotka tulee ja menee, monista syistä.
Örr... Migreenityyppinen päänsärky moukaroi päätä jo kolmatta päivää. Tää on nyt toinen raskaudenaikainen "kohtaus". Voimakkuudeltaan puolet siitä, mitä normaalisti, mutta semmoinen rasittava jäytävä särky joka kestää ja kestää ja tulee ja menee ja Panadoli vaikuttaa yhtä paljon kuin pieru saharassa
Tää yhdeksäs viikko on ollut muuten selkeästi helpompi pahoinvoinnin suhteen, huono olo aaltoilee edelleen, mutta ei ole mitenkään lamauttavaa. Toivotaan, että ei tästä enää pahenekaan Mitenhän sitä jaksaa oottaa vielä pari viikkoa np-ultraa.... Aina välillä tulee semmoinen pessimismiaalto, ja olisi niin kiva tietää, että kaikki on alakerran yksiössä vielä hyvin.
Pippurihäntä ja ökö 8+4
Meillä aikuisilla on iso makkari, jossa toinen puoli on ns. toimistotilana. Sinne varmaan vauvakin mahtuu ihan hyvin. Vuoroviikkopojallani on oma isohko huone myös, mutta koululaisen kanssa en vauvaa laittaisi nukkumaan. Auto on mallia pienehkö farkku, ollut jotakuinkin aina. Koiran häkki (takakonttiin), kouluikäinen poika... Vauvan kaukalo ja rattaat menevät tuohon vielä ihan hyvin. Katsotaan nyt kuitenkin, iskeekö miehelle autonvaihtokuume myöhemmin.Kummit eivät ole vielä mielessä olleet. Suurin osa mun sukulaista ei kuulu kirkkoon, me nyt ollaan vielä kuuluttu. Pojalle valittiin eksän kanssa ystävät kummeiksi, joista yksi miespuoleinen on osoittautunut innokkaimmaksi ja aktiivisimmaksi. Jokainen saa mun mielestä toteuttaa kummeutta miten haluaa, en halua mitään väkisinkummittelua
Ystävät: Sain omassa ystäväpiirissäni esikoiseni ns. "aikaisin", 26v. Jostain syystä kun meidän piireissä on alettu lisääntymään (jos edes on alettu) vasta reippaasti kolmenkympin paremmalla puolella. Opiskeluaikaiset parhaat ystävät ovat levinneet ympäri maailmaa, yhteyttä pidetään harvakseltaan. Ns. lapsuudenkaverit jäivät kun lähdin muualle opiskelemaan ja taisin haluta ottaa pesäeron kaikkeen vanhaan. Mulla ei siis ole mitään kovin kiinteää ikiaikaista kaveripiiriä vaan se on elänyt vähän eri vaiheiden mukaan. Työt ovat tuoneet joitain läheisempiä kontakteja, harrastuksen kautta myös tietynlainen kaveripiiri, mutta siinäkään ei pahemmin ihmisillä lapsia ole. Lapsellisuus/lapsettomuus ei ole ollut se yhdistävä tekijä, olen vähän huono "hiekkalaatikkoäiti" enkä välttämättä edes halua aikuiskontakteiltani pelkästään lapsiin liittyvää olemista ja tekemistä. Ehkä jopa päinvastoin. Sisarukseni ovat molemmat vakiintuneesti sinkkuja.
En sitten tiedä, miten asia pitäisi ottaa, mutta usein uudet tuttavuudet yllättyvät jonkun ajan päästä kun kuulevat minun olevan perheellinen nainen. "En ajatellut, että teillä olisi lapsia" - "Sä et vaikuta semmoselta äiti-ihmiseltä" - olen kuullut nämä kommentit enemmän kuin kerran. Jatkumon toisesta päästä katsoen mua tuskin voi miksikään "uraohjukseksikaan" nimittää
Valtion pitkällä leivällä on menty enemmän kiinnostavien tehtävien kuin palkan perässä ja harvoin mua neljän jälkeen enää töissä näkee. Ehkä mä en sitten vaan ole osanut valita, ollako ura-, perhe- vai harrastuskeskeinen ja siksi hankalasti lokeroitavissa. Kaikkea vähän ja mulle sopivassa suhteessa. Ja ehkä siksi en ole kokenut, että äitiys erityisesti olisi vaikuttanut mun sosiaaliseen piiriin etäännyttävästi tai lähentävästi ajan mittaan. Enemmän on kyse sellaisista luonnollisista ystävyyssuhteiden elinkaarista, jotka tulee ja menee, monista syistä.Örr... Migreenityyppinen päänsärky moukaroi päätä jo kolmatta päivää. Tää on nyt toinen raskaudenaikainen "kohtaus". Voimakkuudeltaan puolet siitä, mitä normaalisti, mutta semmoinen rasittava jäytävä särky joka kestää ja kestää ja tulee ja menee ja Panadoli vaikuttaa yhtä paljon kuin pieru saharassa
Tää yhdeksäs viikko on ollut muuten selkeästi helpompi pahoinvoinnin suhteen, huono olo aaltoilee edelleen, mutta ei ole mitenkään lamauttavaa. Toivotaan, että ei tästä enää pahenekaan
Mitenhän sitä jaksaa oottaa vielä pari viikkoa np-ultraa.... Aina välillä tulee semmoinen pessimismiaalto, ja olisi niin kiva tietää, että kaikki on alakerran yksiössä vielä hyvin.Pippurihäntä ja ökö 8+4