Vauva-arki hurahtanut käyntiin. Oma aikansa menee sopeutuessa, mutta päivä kerrallaan.
Imetys aiheutti täällä hirvittäviä raivokohtauksia ja kiukkua, kun maitoa ei tullut tarpeeksi ja lisäksi poika oli malttamaton imemään. Lisäksi vauvan paino ehti pudota 8%. Nyt sitten pumpataan ja kaikki ovat tyytyväisiä ja painoakin ollaan saatu kolmessa päivässä 100 g lisää. Olin itse aika loppu tuon imetyksen takia, joten näin parhaaksi vaihtoehdoksi sen, että vauva saa äidinmaitoa, mutta pullosta. Isikin voi syöttää.
Tässä olisi sitten synnytyskertomusta, jota lupailin aiemmin.
Tosiaan lapsivedet menivät torstain ja perjantain välisenä yönä viikko sitten noin kahden aikaan. Soittelin sitten päivystykseen, että mitä tehdään. Minulla oli tosiaan yliaikakontrolliaika varattuna perjantaille ja ohjeistivat menemään kymmeneltä sinne. Supistukset alkoivat puoli tuntia vesien menon jälkeen. Ei niitä voi virallisesti säännöllisiksi sanoa, mutta noin viiden minuutin välein tuli kipeä supistus, jonka voimakkuus vähän vaihteli. Ja kyllä nämäkin piti hengittää, että kivun sieti.
Kymmeneltä mentiin sitten naistenklinikan yliaikakontrolliin, jossa todettiin vesien todella menneen ja kohdunsuu oli 2,5 cm auki. Mentiin sitten tämän jälkeen vähäksi aikaa kotiin odottelemaan iltapäivän verikokeita.
Yhdeltä mentiin takaisin naistenklinikalle ja päivystyksessä ottivat verikokeet ja käyrät. Labra-arvot oli ok ja tässä kohtaa kohdunsuu oli 4 cm auki. Saatiin valita, että lähdetäänkö vielä kotiin vai mennäänkö jo synnärille norkoilemaan. Naistenklinikalla oli koko ajan sulkuja, joten mietittiin, että joutuukohan sitä lähtemään vielä Kättärille. No, lähdettiin vielä kotiin odottelemaan. Supistukset oli jo kovia ja kyllä niitä joutui jo puuskuttelemaan, mutta olo oli ihan ok silloin kun ei supistanut.
Kotona tuli sitten käytyä suihkussa ja supistuksia yritti lievittää muilla keinoin, mutta vähän viiden jälkeen iltapäivällä alkoi tuntua olo jo ikävältä. Soittelin sitten synnärille ja toivottivat tervetulleeksi synnyttämään. Kuudelta kirjauduttiin synnärille ja tässä kohtaa kohdunsuu oli 5 cm auki.
Synnytys lähti etenemään ihan ok. Hengitin ilokaasua saadakseni pahimman kivun helpottamaan, mutta lopulta kätilö ehdotti epiduraalia kahdeksan aikaan ja suostuin siihen, koska kipu ei mennyt ohi supistusten välissä. Pelkään piikkejä ja pistämistä, mutta sillä hetkellä kipu teki todella pahaa, joten ajatus epiduraalista ei enää tuntunut niin pahalta.
Epiduraali ei toiminut toivotulla tavalla ja aluksi minulta puutui vain selkäpuoli. Annosta lisättiin, mutta vain vasen puoli puutui ja supistuskipu jatkui oikealla. Puoli yhdeltätoista anestesialääkäri kävi korjaamassa tilannetta ja kipua saatiin pois. Puudutteet saivat aikaan vapinaa, joka tuntui epämiellyttävältä. Lisäksi aloin voida pahoin ja oksensin ensimmäisen kerran ennen kahtatoista. Kipu lisääntyi taas ja kutsuin hoitajaa paikalle. Kätilön tullessa olin taas pää oksennuspussissa kivun takia. Kätilö tarkisti kohdunsuun tilanteen ja totesi minun olevan jo 10 cm auki. Neljännen annoksen puudutetta sain vähän ennen yhtä.
Puudutteessa oli se huono puoli, että toiveeni saada synnyttää synnytysjakkaralla ei onnistunut, koska jalat eivät kantaneet. Ponnistaminen aloitettiin ylhäältä varttia vaille kaksi. Ponnistamisen tunnetta minulle ei tullut missään synnyttämisen vaiheessa, eli oli oikeastaan hyvä, että epiduraali toimi vain puolinaisesti. Tällöin pystyin ajoittamaan työnnön supistusten mukaan, joita tunsin oikealla puolella. Ponnistusvaihe kesti noin puoli tuntia ja pieni poika tupsahti maailmaan kello 02:13.
Eihän tuo synnytys nyt herkkua missään mielessä ollut kaikkine oksenteluineen ja kipuineen sekä epäonnistuneine puudutuksineen, mutta en koe synnytystä mitenkään traumaattisena. Tulihan minulle repeämiä vauvan pään koon ja kovuuden vuoksi, mutta ne paranee ajan kanssa.
Tsemppiä kaikille vielä odottaville!
Taiteilijatar ja Tättägluu 8vrk
