**^Elokuun Epelit 2012^ MEIDÄN KUU!!**

Ollaan kotona jo

Poika 7.9.2012 11:30 53cm 3860g Rv 41+0 :heart:

1. vaihe 06:29
2. vaihe 00:40
3. vaihe 00:10

Eli suhteellisen nopea toimitus, itse lasken kestoksi tosin kutakuinkin 12h kun aloitan laskemisen siitä kun alkoi noita supistuksia tulemaan kotona

Tosiaan silloin torstai-illalla 23:00-23:30 maissa ne alkoi, eivät loppuneet joten lähdettiin kahden maissa äidin kanssa ajelemaan Turkuun, oltiin kolmen maissa siellä. 11:30 vauva maailmassa perjantaina ja tänään kaikki ok joten saatiin lähteä kotiin.

Nyt ei ehdi enempää kirjoitella, meen makoilemaan pienen kanssa sänkyyn <3

 

Tyksissä ollaan perkeleen kipeeksi kävi touhu. Vasta 3cm auki, mut väsymys katkas sietokyvyn ja neljän aikaan tultiin jo tänne. Yhen tramalin sain ja sillä oon torkkunu pätkissä. Luonto kuulemma hoitaa, ei vielä tarvi käynnistellä. Jospa se olis jo illalla ulkona...

41+6 tänään

 

Onnea Kertomus pojasta :heart:

Jeps jee, hyvä homma Taika78. Jossakin olen kuullut sanottavan, että eka 3cm on työläin aukeamisvaiheessa, mutta tiedä siitä mikä kenenkin kohdalla on totta

 

Samuelinäiti, haluaisin mukaan jatkokeskustelijoihin pääsiskö vielä?
Tyttö 31.8. 3585g ja 50cm rv41+3

 

haituliina juu lisäilen sut nyt ei oo mitään ryhmä koko rajaa eli edelleen kaikki halukkaat niin mukaan vain!

 

Poika syntyi tänään 9.11. kello 1.16! Pitkään odotettu nyytti oli mitoiltaan 4070g ja 52,5cm. Kaikki hyvin, kirjoittelen kertomuksen myöhemmin kun kotiudutaan.

 

Onnea onnea Kertomus ja Inieh pojista! <3 Vihdoin!

Taika78 taitaa myös olla jo synnyttänyt?

Olikos nää nyt viimiset elokuiset?

Nepo ja poju viikon päästä 2kk (herranjumala!)

 

Inieh 9.11 HEHE!! Juu, pakko oli päästä viilaa pilkkuu.

 

Onnea Inieh pojusta. :flower: :heart: :hug:

 

Öö joo siis 11.9 päivämäärähän pitäis olla helppo muistaa wtcstä..

 

onnea iniehille ! :flower: onkos nyt loputkin kärvistelijät kaikki vauvautuneet?

 

Pitkän, tuskaisen ja raskaan työn jälkeen meille syntyi poika 11.9 klo 00.05 4016g 53cm, pipo 38.5cm

Synnytystarina myöhemmin, nyt toivutaan vielä tyks:ssä

 

Onnea inieh ja Taika78 pojista! Ihanaa

Tässä tais olla viimeiset elokuiset tosiaan? eijuk tainnut myös lähteä synnytyspuuhiin viimeisen tekstinsä perusteella.

Mulle on tulossa huomenna neuvolantätinen kotikäynnille. Pikku-J nukkuu ja mua ei väsytä, vaikka ihan fiksua ois mennä koisimaan koska jäbä otti yli 4h unet tossa alkuillasta ni voisin luulla ettei yöksi riitä unta niin paljoa Mut tuon alkuillankin mä sit siivoskelin ja puuhastelin, käytiin kaupassa ja lähdettiin äidin luo saunomaan ni en nukkunut silloinkaan. Ei pitäis antaa nukkua yli 4h, mutta kun hän nukkui vielä kun olin menossa saunaan, niin ajattelin etten viitsi sitä ennen herättää kun olisi ollut edessä vaipanvaihto ja muonitus joissa ois mennyt kauan aikaa, ja näin pian synnytyksen jälkeen ei saa kovasti löylytellä ni olin menossa ekana saunaan kun lämmöt oli vielä matalat. Ja siellä sit vierähtikin mukava tovi kun oli tissit jo niin täynnä ja alkoivat saunassa valumaan ni lypsäilin siellä sitten Ja kyllä, ihan hukkaan lypsin ne maidot...

Meillä on arki lähtenyt ihan kivasti käyntiin. Imetys tässä on hankalinta kun ei aina löydy hyvää asentoa eikä vauvalla ole kärsivällisyyttä odotella et asettelen tyynyjä ja häntä niihin sopivasti. Kädet käy ja sopivaa imukohtaa ei aina ihan kerralla löydy mut ehkäpä tämä tästä kun harjoitellaan

 

Kertomus Paljon onnea pikku prinssistä! :flower:

Inieh Paljon onnea pikku prinssistä! :flower:

Taika78 Paljon onnea pikku prinssistä! :flower:

Nyt vain nauttimaan vauva-arjesta.

Luckygirl & Vintiö 19vrk

 

Samuelinäiti lisäiletkö mut sinne myös kun ehdit? Tässä vielä toistamiseen tiedot niin sun ei tarvi niitä rullailla tuolta aiemmasta tekstistä Minimörkö ei ole enää Minimörkö, hän on Julle nyt :heart:

7.9.
Kertomus & Julle Rv 41+0 3860g & 53cm

Sairaalasta lähdössä kotiin. Äitin "väreissä" tietenkin aiheuttamassa paheksuntaa


Sitten synnytyskertomusta vielä.. Mulla ei ole sitä omaa versiota, se kun piti jättää sairaalaan joten ei ole tiedossa eikä muistissa esimerkiksi sitä minkä verran olin milloinkin auki Nämä mitä tähän kirjoitan, tulee omasta muistista sekä tuosta "Lapsen kertomuksesta" jonka sain sairaalasta mukaan ja joka on neuvolassakin. Siinä on hiukan synnytystietojakin mukana vaikka pääasiassa sisältääkin vauvan juttuja.

Torstaina myöhään illalla, siinä 23-23:30 aikoihin alkoi ilmetä pieniä jomotuksia alavatsalla. Omalla kohdallani nämä olivat raskauden ensimmäisiä vatsakiputuntemuksia ja ajattelin että onkohan nämä niitä menkkajomotuksia mistä monet ovat puhuneet jo "kuukausikaupalla".

Niitä tuli yllättävän usein ja juttelin juuri samaan aikaan facebookissa ystäväni kanssa jonka esikoispoika syntyi 23.7. ja hänelle näistä sitten mainitsinkin. Hän sitten valaisi että taitavat olla supistuksia! Heh, aijaa Sit vaan sanoin et mutta kun ei nää nouse mihinkään, ovat vaan tossa alavatsalla ja tulevat sillain pikkuhiljaa voimistuen ja sit hiipuu pois. Aloin siinä sitten katsomaan vähän kelloa että miten usein niitä tulee ja aikaväli heti siinä alussa jo oli sellaista 4-5min mutta supistukset itsessään melko lyhytkestoisia, hyvä jos puoli minuuttia noin karkeasti arvioiden. Missään vaiheessa en katsonut sekunteja, koska jostain kumman syystä kännykästäni en löytänyt sekuntikelloa enkä sen puoleen ladattavaa sovellusta jolla olisi voinut laskeskella supistusten kestoja ja välejä.

Muutama tunti siinä koneella niitä ihmettelin ja laskeskelin välejä, 6-8min suurimmaksi osaksi, muutama pidempi n.10min välikin eksyi joukkoon. Yhden maissa menin sänkyyn ja ajattelin kokeilla nukkumista, koska kaikilla muillakin nuo on aina hiipuneet ja loppuneet niin ajattelin että kyllä ne pian multakin häipyy Tunnin verran niitä sängyssä vielä tunnustelin, kipu koveni ja 1:22 lähtien aloin kirjoitella aikoja ylös. Seuraava 1:28, 1:35, 1:42, 1:48... Vähän ennen kahta soitin äidille et jaksaako hän lähteä TYKSiin ajamaan, kun suht' tiheästi noita tuli ja ihan tuntuviakin jo olivat. Pakkasin sairaalakassiin viimeiset tavarat mukaan, puin vaatteet ja kahden maissa lähdettiin ajamaan kohti Turkua. Kirjasin autossakin supistusten kellonaikoja vielä ylös sitä varten että on sitten sairaalassa näyttää millaisilla aikaväleillä niitä oli tullut. 2:56 tuli viimeinen minkä kirjoitin ylös sairaalan vastaanottopisteessä Välillä 1:22-2:56 niitä oli tullut 22 kappaletta.

Sairaalassa käyrille, olivat hiukan tyytymättömiä vauvan sydänääniin joten kun pääsin käyriltä etenemään synnytyshuoneeseen, multa puhkaistiin kalvot klo4:10 ja samalla laitettiin vauvan päähän jonkunlainen sydänäänten seurantapiuha (pahoittelut etten tiedä näiden oikeita nimityksiä ) ja siinä sitten pötköteltiin sängyllä supistuksia seuraten ja äidin kanssa jutustellen. Supistuksen aikana en kuullut enkä nähnyt ja olin äidille vihainen jos hän puhui samaan aikaan. Keskityin vain hengittelemään ja tiuskin etten nyt kuule! Supistuksen mentyä ohi oli kaikki taas hyvin ja kyselinkin monta kertaa niiden jälkeen äidiltä et nii mitä sä sanoit Taukki ei tajunnut tosin vaikka monta kertaa sanoin supistuksen aikana etten kuule nyt!! :stick:

Kivunlievityksen meinasin aloittaa ilokaasulla, mutta se koko maski ällötti hajuineen ja tuntemuksineen sen verran etten ottanut henkostakaan. Käskin äidin vaan pistää **ttuun sen siitä Tyydyin hengittelemään vaan vielä supistuksia "pois" kunnes hälytin kätilön ja sanoin etten enää jaksa enkä kestä niitä kipuja, haluan jotain apua niihin. 5:30 sain epiduraalin joka meni ekalla laitolla jotenkin suoneen/suonen läpi ja sitten se tökättiin uudestaan. Noin vartin päästä helpotti ja pyydettiin informoimaan jos tuntuu paineentunnetta peräaukolla. Vain kerran tunsin tämän epiduraalin aikana.

Kivut alkoivat muutaman tunnin päästä palata ja halusin uuden puudutuksen. Tässä välissä kävin pissalla Klo8:18 sain uuden epiduraalin jonka vaikutus alkoi vasta reilu puolen tunnin kuluttua :stick: Sitten alkoikin ne paineentuntuiset supistukset ja kehoitettiin vähän ähistelemään jos siltä tuntuu ja kun tuntuu vähän enemmän, niin saa hälyttää henkilökunnan paikalle niin ähistellään sitten kunnolla!

Avautumisvaihetta kesti 6h 29min. Ja koska mulla ei niitä omia papereita ole, niin kellonaikoja ei ole mitä tapahtui milloinkin
Ponnistusvaihetta kesti 40min ja se oli ihan kamalaa! Olin todellinen luovuttaja Taistelin ponnistuksia vastaan, ne tuntuivat niin hirveiltä ja siltä etteivät etene eivätkä edistä yhtään mitään ja käskin vaan kätilöä ja avustajia ottamaan vauvan pois, ihan sama miten, hoin vaan et auttakaa, tehkää nyt jotain, ottakaa se pois, ihan sama miten mut mä en halua ponnistaa enää jne. Kovastihan nuo tsemppas ja itekin siinä lopussa sit skarppasin. Se vauvan päässä ollut piuha antoi ilmoituksen sydänäänten laskusta, en siis itse tiennyt tästä synnytysvaiheessa eikä kukaan sanonut ääneen mitään mutta oli enää 10min aikaa saada vauva ulos. Muutaman kerran eräs avustajista joutui vähän painamaan vatsan päältä auttaakseen vauvaa etenemään ulospäin ja sittenhän se tulikin sieltä Kello 11:30 oli pieni mies maailmassa! Meinasi ryövätä hitto mun syntymäajan, olen itse syntynyt 11:33 Lisäksi seuraavana päivänä kylvettäessäni häntä huomasin että meillä on syntymämerkit samassa kohtaa, niskassa/takaraivolla tukan alla. Äitin poika :heart:

Jälkeisten ponnistaminen oli vielä yksi hirveä etappi koska en olisi halunnut ponnistaa enää YHTÄÄN! Se kesti 10min. Mulla ei lähtenyt kohtu supistelemaan joten jouduin tippaan ja hyytynyttä verta painettiin monta kertaa vatsan päältä ulos. Voin kertoa että sattui... Menetin 1200g verta koko touhussa eikä mua päästetty pitkään aikaan nousemaan sängystä, koska normaali määrä on 500g mitä synnytyksessä keskimäärin menetetään... Siinä sitten vauvan kanssa köllittiin kun ei muutakaan voitu

Mua siistittiin siinä sängyllä, pyyhittiin verta jaloista ja autettiin pöksyjä jalkaan ja käytiin kyselemässä vointia ym. Koska sokerirasituksessa mulla oli koholla se ensimmäisen tunnin jälkeen otettu arvo, mitattiin vauvaltakin sairaalassa sokereita suht usein. Joka kerta ne olivat ihan kunnossa

Ei mitään hajua minkä asteiset repeämät, paljonko tikkejä tms. Vauriot kuitenkin sisällä, eli sinne niitä ompeleita tuli. Kätilö suihkutteli öljyä mun välilihaan siinä ponnistusvaiheessa joten se säilyi ehjänä Mutta mikäli olen oikein katsonut, niin jonkunlainen venymä/repeämäntapainen tms. näyttää siltä että ois ihan klitorikseen asti |O En tiedä, en ole niin tarkkaan tiiraillut eikä kukaan sairaalassa sanonut mistään sellaisesta eikä sitä sen puolen ole ommeltukaan. Kunhan vaan on omaan silmään ollut vähän hassun näköinen kun olen vaan täältä yläkautta vähän vilkaissut... Pukamia kyllä pullahti, ällöttävää... Hain niihin heti sunnuntaina apteekista rasvaa.

Sen kyllä sanon, että p*skapuhetta että muka kivut jää siinä vaiheessa kun vauvan saa rinnalle. Ainakaan ei päde mun kohdalla. Olin hyvinkin tietoinen mitä alakerrassa tehdään vaikka sinne suihkittiin ja piikitettiin puudutetta. Lisäksi jossain vaiheessa kun mulla oli edellisestä vessassakäynnistä kulunut jo yli 6h eikä pissahätää kuulunut, niin virtsarakko katetroitiin.. Koska eivät päästäneet mua vielä ylös nousemaan ja kokeilemaan tulisiko pissa ihan itsestään. Puoli litraa sieltä sitten lorottelin alla olevaan astiaan.

Ei mitään muistikuvaa paljonko kello oli kun mulle "uskallettiin" tarjoilla synnytyksen jälkeinen ruoka. Kyseltiin mitä haluan, sillä hetkellä kahvi, mehu, jugurtti ja leipä hyvillä päällisillä kuulosti hyvältä Sellaiset tuotiin ja toivoivat että saan syötyä kun sänkyä nostettiin riittävän ylös. Eihän sitä tarpeeksi saanut joten nousin sitten ihan kunnolla istumaan ja söin. Ei tuntunut pahalta ollenkaan. Jonkun ajan kuluttua hoitaja tuli auttamaan mua suihkuun, ne tuntui siellä olevan kovin varmoja että multa lähtee jalat alta ja taju ja kaikkea Mulla oli itellä ihan hyvä olo. Suihkussa sitten kävin, autettiin pukeutumaan puhtaisiin vaatteisiin ja taas talutettiin takas synnytyshuoneeseen. Hoitaja lähti, kertoi että pyytää osastolta henkilön mua hakemaan ja jäinpä siinä sitten suihkun jälkeen jalkeille, harjailin hiuksia, otin vauvasta kuvia ja tepastelin vaan pitkin huonetta. Ne oli vähän ihmeissään kun saapuivat takas

Rollaattorilla päästiin osastolle joskus siinä arviolta viiden aikaan ja koska kaikki oli meillä hyvin, ei keltaisuutta tai mitään, niin päästiin jo parin päivän jälkeen kotiin kun lääkärintarkistuksessakin kaikki oli hyvin. Saatiin tosin seuraavaksi päiväksi heti paino- ja ihonvärikontrolliaika mutta katsoin että mieluummin ajan sen 60km kotoa Turkuun kuin että olen enää sairaalassa yötä. Maitokin nousi heti kotona

Siinä vähän stooria miten mulla synnytys meni. Juttu vähän rönsyilee tosin sinne tänne mutta suurinpiirtein

Näin viisi päivää synnytyksestä olo on hyvä, vuotoa tosi vähän ja istuminen on mulle ollut ihan ok koska ei niitä ulkoisia vammoja oikein ole. Tänään käytiin ekaa kertaa ulkoilemassa, joka päivä tosin ollaan jossain käyty mutta tänään ihan kaukalolla ja matkiksilla kävelten kaupassa. Maanantaina jatkettiin TYKSistä matkaa Jullen isää ja serkkupoikaa Santeria sekä hänen perhettään tietty tapaamaan ja siellä vierähtikin jokunen tunti. Santeri on Jullea 3kk vanhempi, joten on tulevaisuudessa kiva juttu kun serkukset on niin samanikäiset Lainattiin vähän Santun hoitopöytää ja pinnasänkyäkin pariin otteeseen kun meille tuli vähän väsy

Vauva-arki on lähtenyt ihan kivasti käyntiin, ongelmia odotellessa
Tässä Julle tänään, ikää 5vrk :heart:

 

Onnea kaikille nyyttinsä saaneille

Jokos kaikki ovat saaneet vauvansa?

Yhtä hulinaa tämä vauva arki. Tuntuu ettei koneella ehdi enää edes käymään. Kauhia suursyömäri meän poika ainakin

 

10.9 syntyi minun pieni tyttöni <3 synnytys kesti 7tuntia joten todella nopea oli ja sattui aivan ihana kätilö joka oli alusta loppuun.

48,5cm 3170g täyttä rakkautta. Mutta ei ehdi enempää kirjoitella nyt !

 

Hei rakkaat äidit! Päivitin nyt vielä viimeisiä vauveleita listaan.

[/URL][/IMG]

Tässä on meidän rakas tyttö nyt kuukauden ikäisenä.Tyttö on varsinainen tissitakiainen, missään muualla ei ole hyvä olla. Tuttia tai pulloa hän ei huoli. Mutta on tosi rauhallinen ja nukkuu yöt hyvin äidin kainalossa. Isosisko alkaa pikkuhiljaa lämmetä, vaikka erityistä mustasukkaisuutta ei ollutkaan missään vaiheessa. Arki on pikkuhiljaa tasaantunut ja alkaa tuntua hyvälle. Alussa oli pientä baby bluesia johtuen siitä kun tuo tyttö oli kokoajan tissillä enkä voinut tehdä mitään. Esikoinen kun oli pulloruokittu. Nyt oon jo tottunu siihen ja osaan tehä vaikka mitä yhdellä kädellä!

Päivittäminen on hieman jäänyt, koska mulla on ihan tajuttomasti koko ajan tekemistä ja iltaisin en vaan jaksa. Tytöt meni tänään vähän aikasemmin nukkumaan ja kun olin hoitanut päivän kakkavaippojen pesun ni kerkesin tulla vielä käymään täällä

Puhuin aiemmin siitä Tv sarjasta missä ollaan mukana ja lupasin kertoa milloin se tulee. Niin että sarjan nimihän on Erilaiset äidit ja se alkaa Avalta 9.10 klo. 21.30 ja me ollaankin ensimmäinen jakso Joten kaikki vaan katsomaan kuinka meidän perhe nolaa itsensä totaalisesti!

Kiitos kauheasti kaikille tuesta tämän pitkän matkan aikana, ja kiitos kaikille, että olette pysyneet kannustavina ja ystävällisinä, vaikka monien aatteet ja ajatukset on varmasti menneet ristiin toisten kanssa. Ehkä vielä törmäillään jonain vuonna jossain toisessa kuukausi ketjussa Meidän lapsiluku ei ainakaan jäänyt tähän.
Onnea kaikille hirveästi ja nauttikaa uusista perheenjäsenistä!<3

Jenny ja Fanny 1kk3pv

 

kotona ollaan, eilen päästiin. Anteeksi pitkä ja sekava sepustus synnytyksestä, mutta parempaan en pysty...

La-su yönä heräsin puol neljä siihen, että apua mulla tulee kakka housuun - lyllersin kauheella kiireellä vessaan ja helpotti - kunnes helvetillinen vannemainen kipu iski alavatsaan ja meni ohi. Kohta toistu uuestaan. Viksuna tietty unen pöppyrässä ajattelin, että mahatauti perkele - se tästä puuttu. Kunnes huomasin limatulpan poistuvan ja joukossa tulevan verta.Tässä vaiheessa mä oivalsin, että jaaaaa taitaa olla muksu tulossa. Supistelut tuli epäsäännöllisinä 2-10minuutin välein aamu ysiin asti ja sit harvenivat ja mä menin torkkumaan. Kokonaan ne ei oikeestaan loppunu koko päivänä, mutta olivat erittäin epäsäännöllisiä väli 2min - 2tuntia. Noh, oltiin menossa nukkumaan yhentoista aikaan illalla ja olin jo sillon pistäny merkille, että hitto nämähän tiivistää tahtiaan. Puolilta öin sunnuntaina siis supistukset paukahti säännölliseksi melkeen kerta heitosta 7minuutin välein ja heti kesto n minuutin. Mies tietty nukku tietämättömänä ku mä puhisin ympäri asuntoa. Koirat oli jo onneksi mökillä kun se äippäpolin kontrolli olis ollu ma-aamuna. puoli kahen aikaan nousin pois sängystä ku aattelin, että mies saa nukkua vielä mä tulin sohvalle puhisemaan ja edelleen laukkasin vessassa. Koko ajan hoin ittelleni, että tunti vielä tunti vielä. Lämmittelin kaurapussia mikrossa ja se alkuun auttokin, panadolista ei enää ollu mitään apua. Puol neljä mä heitin hanskat tiskiin ja menin herättämään miehen, että mä en kestä enää tätä plus olin helvetin väsyny ku olin jo vuorokauden valvoskellu. Lähettiin sitte menemään TYKS;n kunhan mies ensin pakkas ittelleen eväät, vähän vaatteita ja söi aamupalaa.

TYKS:ssä jouduttiin heti käyrille ja kätilö tietty haastatteli miten supparit tulee ja miten raskaus on menny jne. Pötköttelin puoli tuntia käyrillä ja supparit oli aika pirullisia. Kätilö teki sisä tutkimuksen, ja nolouttani joudun myöntämään, että olin vaatimattomat 1,5cm auki vasta, mutta äärimmäisen väsyny kipuun - ottivat meijät sisälle kun kyseessä oli selkeesti yliaikanen raskaus, muuten olis jouduttu kotiin vielä. Sain Tramalin naamaan ja sen avulla pääsin torkkumaan supistustern välit synnytyssaliin. Saatiin sali nro 1 jossa on siis amme - muissa sitä ei ole. Plus siellä oli miehelle oma sänky ja meillä oli muista saleista poiketen meillä oli myös oma vessa. Kätilö joka oli yössä ja kävi heittämässä meille heipat, saatiin aamuun sellanen keski-ikänen rouva, joka toi jo mukanaan rauhan synnytyssaliin. Toisin ku yökätilö oli sitä mieltä, että en saa syyä niin aamu kätilö kuskas mulle kunnon aamupalan, kun ei jaksa synnyttää jos ei oo kunnolla syöny. Lääkäri tuli puol kympin aikaan kattomaan miten meillä menee (olin siis torkkunu puol kuudesta puol kymmeneen) ja teki sisä tutkimuksen - olin 3cm auki. Annettiin luonnon hoitaa tehtävää ja lähettiin miehen kanssa kävellen kanttiiniin - välillä pysäheltiin mun supistusten tahtiin hengitteleen. Tässä vaiheessa molempien porukat sai tietää meijän olevan synnytyksesssä ja niillä nousi jännitys potenssiin sata. Tultiin saliin takas ja olin kipeämpi jälleen - menin kokeeksi suihkuun, mikä helpotti aika reilusti kipuja, mutta lämpö sai vedessä olla aika kova. Ammeeseen mua ei vielä päästetty, koska ei ollu riittävän pitkällä kohdunsuu auki. Suihku sitte harvensi supistukset lähes olemattomiksi ja mä olin jo valmis parkumaan turhautumista - hitto eikö tätä mukulaa saa millään ulos? olin 4cm auki tuossa vaiheessa. Lisäksi mä olin menettäny kykyni pissata vaikka mitä tein. Helvetillinen tilanne, kun supistaa ja rakko täys, eikä saa pissattua... aamukätilö oli ja meni, ilta vuoroon tuli about mun ikänen kiva nainen, joka lupas katetroida mut - en oo muuten koskaan ollu valmiimpi tuohon toimenpiteeseen. Kävi katetroinnin yhteydessä ilmi, että kyllä mä pissattua sain, mutta vauvan pää paino virtsaputkea ja siksi mun oli hankala olla.

Gynekologi pääti, että pistetään vähän vauhtia tähän touhuun ja kalvot puhkastiin klo: 14.45 jos olin aatellu tuohon asti, että vittu olen kipee nii joo - käsitys meni uusiksi. Oikeestaan klo: 16 jälkeen mulla on kaikki hataria muistikuvia ja pätkiä - onneksi on synnytyskertomus ja mies. Tässä vaiheessa supistukset tuli säännölliseksi todellakin ja saatanan kipeeksi - olin valmis kokeilemaan ilokaasua - kiva muuten, mutta teki mulle helvetin huonon olon ja meinasin oksentaa. Mikäs siinä olis ollu pikku höplässä synnyttää - Mies laski mun supistusten väliä tulivat 3minuutin välein ja kestivät melkeen 2min. Noh, vauvan sydänääneet oli ktg;ssä huonot, ku ei vauva pysyny paikallaan, joten sille laitettiin pinni päähän ja multa tietty lopetettiin hetkeksi ilokaasu ja sain 100% happea. Olin 5cm auki. Mä koitin jatkaa edelleen ilokaasun kanssa, mutta kuuelta olin valmis vaikka mihin, että kipu loppuu - sain epiduraalin, mikä on muuten maailman paras keksintö. Ainoo huomautus tässä kohtaa hoono soomi lääkärille, joka ei saatana osannu pistää kunnolla ja sitä pisteltiin muutaman kerran. Ei oo mikään helppo homma olla siinä asennossa ku supistaa samaan aikaa ihan helvetisti. Puudutuksen tehottua alotettiin oksitosiini-infuusio vauhdittamaan synnytys loppuun. Kipu palas takas repien mut kahtia ysin aikaan illalla - sain lisä annoksen puudutetta. Taas vaihtu kätilö - tilalle tuli yökätilö ja opiskelija Kätilö. Tässä vaiheessa mua alko ponnistuttaa ja voin kertoo että on vitun hankala olla ponnistamatta kun tuntuu että se tulee ihan väkisin ulos. Sanoinki miehelle, että kuvittele sulla olevan helvetillinen ripuli, mutta et saa mennä vessaan. Kätilöä vertaus nauratti aika reilusti... Tehtiin sisätutkimus; vielä pikkusen reunaa. Kymmeneltä sanoin miehelle, että hankkii helvetti jonku tänne ja just, ku mä en voi enää mitään ku tää tulee ittekseen ponnistelematta ulos.

Ponnistusvaihe alko klo:22.15 sain alottaa ponnistelun ihan missä asennossa halusin ja vasemmalla kyljellä oli hyvä olla. Alkuun oli helpottavaa ku ei tarvinnu enää pidättää ponnistustarvetta vaan sai oikeesti ponnistaa ja kunnolla. Miehelle oli lätkästy käteen kylmäpyhe ja käsketty pyyhkiä mun kasvoja - oli muuten oikeesti älyttömän hyvä ku viilensi joka supistuksen välissä. Samalla mies silitteli mua olkapäästä ja teki varmaan elämänsä suurimman virheen, ku anto kätensä mun käteen - siihen se jäi... :lol: Noh, ponnistelin kuulemma hyvin, mutta poika sahas pään kanssa edes takas koko ajan. Ärsyttävintä oli kun tunsin oikeesti että se liikkuu ulospäin ja palas takas ku ponnistaminen loppu. Kakkaki tais tulla siinä ponnistelun lomassa. En huomannu mutta sellanen tunne mulla on. Oksitosiinia lisättiin koko ajan ja on lääke ihan helvetistä ku se pakottaa ponnistamaan vaikka helvetillinen kipu repii kahtia. Kätilö-opiskelija joka synnytystä hoiti pääsääntösesti suihkutteli välilihan seutuun varmaan pullollisen ceridalia, jotta vauva tulis liukkaammin ulos ja repeämät vältettäs. Siltikin poika luisu koko ajan takas. Kertaakaan en todistetusti huutanu, mutta suomen laatusanat kaikkine variaatioineen kätilöt kuuli mun suusta vähemmän hienostuneesti lausuttuna. Se kipu oli jotaki ihan järkyttävää ja ponnistus suunta oli hukassa. kätilö-opiskelija helpotti suunan löytymistä laittamalla sormen pään ja välilihan väliin (ei muuten tunnu sekään kivalle, mutta oli niitä pienimpiä haittoja tässä vaiheessa). Monta kertaa turhautuneena lausuin, että tämä ei tule ja että ottakaa se jo pois. Väittivät pirulauta vaan, että hyvin sujuu. Mulla ei oikeesti oo mitään tajua ponnistusvaiheesta, lähinnä vaan hämäriä pätkiä. Jossain vaiheessa soittivat gynekologille, että saako oksitosiinia nostaa kun kohtu alkaa väsymään ja äiti kanssa. Saivat luvan. Meinasin kaikessa kivun paljoudessani purskahtaa nauruun ku jompikumpi joko kätilö tai opiskelija ärähti turhautuneena vauvalle jälleen kerran ponnisteltuani pään puoliksi ulos, että "älä nyt helvetti enää mene takas!" Kipu siinä vaiheessa ku päätä työnsin ulos oli jotaki niin järkyttävää etten ikinä oo sellasta tuntenu; oikeen viimesen päälle väkivaltaselta se tuntu ja ikään ku puukolla olis halkastu alapää kahtia - ei kestäny kauaa, mutta ihan hirvee kipu. Yhtäkkiä pää oliki ulkona ja mua komennettiin hengittelemään ja ponnistamaan vaan lyhyesti ja pienesti. Seuraava muistikuva on ku kätilö opiskelija sanoo miehelle, että "nyt isä vois soittaa syntymäkutsun" eli pyysi soittamaan kelloa. Tässä vaiheessa tajusin, että taitaa olla lähellä. Ja taas piti ponnistaa lisää - ja on muuten hevonkukkua että vartalon tulo ei enää tunnu pään jälkeen - tuntuu se, mutta se ei kestä niin kauaa. Ihan yhtä ikävä kipu se on.

yhtäkkiä vauva oli ulkona - kiukkunen parku kuulu ja vauvaa kuivaitiin hetki ja nostettin mun masun päälle. Napanuora sai sykkiä loppuun ja sitte mies sai kunnian leikata sen poikki. Poika nostettiin ylemmäs mä itteasiassa yritin nostaa jo aiemmin, mutta kätilö opiskelija sano, ettei napanuora anna periksi. istukka synty normaalisti. Alettiin tutkimaan vaurioita - huomasivat heti että syvälle oon revenny. Gynekologi hälytetiin paikalle tutkimaan pitääkö mut ommella nukutuksessa - ei tarvinnu ja peräaukkokin oli ehyt. Mun kipukynnys oli meny niin yli, että uikutin nyt kivusta jo pahemmin ku kertaakaan synnytyksen aikana - puuduttivat varmaan triplakertasesti ja siltiki tunsin ku mua ommeltiin. Eikä oo muuten kiva ku tutkitaan pyllynreijän kautta ku sinnekkin sattuu. Repeämä on toisen asteen syvä kuilumainen onkalo, ei siis kovin leveä, mutta syvä. 3ommelta siihen laitettiin. Lisäksi on nirhaumaa häpyhuulissa ja vulvassa - niitä ei ommeltu.

Mutta se on totta että palkinto on mahtava, mutta en mä vielä oo kipuja unohtanu. Etenki ku ne muistuttaa istuessa joka kerta ja kakkaaminen on edelleen varsin epämiellyttävää - mutta ei niin kivuliasta ku mä luulin. Nyt vasta uskon, että poika on meijän. Sairaalassa pelkäsin koko ajan, että joku tulee hakemaan sen oikealle äidille. Mä jaksasin tuijotella sitä vaikka vuoden eikä siltikään kyllästy. Hormonit on ihan sekasin ku mä pillitän vaikka ja mille. Ja ilman miestä synnytyksessä mä olisin varmaan tullu hulluksi. Vaikka se ei paljon siellä tehnykkään niin se riitti, että se oli siinä vieressä lohuttamassa. En oikeen osaa varmaan ikinä sitä tarpeeksi kiittää että se oli siellä. Mulla oli myös mahtava kätilö opiskelija, vaikka valmistuuki vasta joulukuussa - ihana ihminen. Muutenkaan paljon haukusta tyks;stä mulla ei oo mitään pahaa sanottavaa ihania ihmisiä. Jaa no yö kätilö osastolla oli laittanu pojalle tutin suuhun verensokerimittausreissulla - oli kuulemma hengittäny huonosti - lähti äkkiä luikkimaan karkuun ku kysyin mistä lähtien tutti on auttanu hengitysongelmiin? Muuten tosiaan kaikin puolin tyks:n synnäri ja vuodeosastolla on mahtavaa henkilökuntaa - ei oo todellakaan ongelmaa suositella muille mennä sinne synnyttämään.

Eli kokonais kesto oli huimat 18tuntia 20minuuttia (tosin tästä olen eri mieltäku olivat merkanneet säännölliset supistukset alkaneeksi klo: 6 kun ne alko klo00) ponnistusvaihe kesti 1tunti 45minuuttia ja jälkeis vaihe 15minuuttia eli avautumisvaiheeseen meni joku päälle 16tuntia. Mutta loppujen lopuksi meni aika nopeesti. Nyt huuellaan tissille. 8)

 

Jenny90 :heart: En yleensä "sosiaalipornoile" tai ole muutenkaan utelias toisten ihmisten suhteen (esim. BB on yök), mutta nyt oli pakko käydä AVAn sivuilta kurkkimassa, että millainen ohjelma. En tiedä, mihin ohjelman nimellä yritetään viitata tai millainen mielikuva luoda, mutta mitä mä niitä perhe-esittelyitä lueskelin niin ihan tavallisia tarinoita siellä oli. Tai ehkä mä en vaan kovin pienistä hätkähdä. Pistin kalenteriin ylös, jos vaikka muistais katsoa edes tuon aloituksen. Hyvää jatkoa teidän perheelle! :heart:

 

Noniin, kertomusta luvassa! Olin muuten näköjään pinon viimeinen synnyttäjä, siis meistä täällä aktiivisemmin kirjoittajista. ELi veikkaukseni meni oikeaan

On menny totutellessa nää ekat päivät, niin en ole koneelle ehtinyt, enkä nytkään kauan voi tässä istua kun sattuu niin pirusti tuonne alakertaan juu nou Ja istuminen on kiellettykin..

Elikkäs, mentiin maanantaina 10.9. aamulla 8 yliaikakontrolliin päksiin. Sieltä tultiin kotiin kun mitään erityistä ei ollut ja sitten kotona olin lähdössä kaverin kanssa kirpparille, kun ovesta ulos astuessa meni vedet.. Soitin sitten Päksiin että morjens, me tullaankin takas. Oli siellä hoitajat vähän hoomoilasena että mitäh, sähän läksit täältä pari tuntia sitte :O

NOh, eka mentiin käyrille 11 maissa. Olin vielä tuossa vaiheessa sitä mieltä että juu kotiin odottelemaan supistuksia. Reilu puol tuntia siinä sit oltiin miehen kanssa kahdestaan ja alkoikin supistella pikkuhiljaa. Kun hoitaja tuli niin sanoinkin että perun puheeni, en lähde enää kyllä mihinkään Siitä mentiin sit perhekammariin, ensin lojautin saavillisen lapsivettä vielä siihen käyrähuoneen lattialle

Kammarissa sitten siinä join mehua ja söin lounasta, välillä kävin suihkussa ja keinuttelin keinutuolissa. EI mitään pahoja supistuksia, kunnes sitten kätilön vuoronvaihdon jälkeen, klo 15 alkoi olla jo tuskanen olo. Sain Tramalin kankkuun ja siitä oli hyötyä noin tunnin. Sitten soitinkin taas kelloa ja sanoin että ei enää jaksa.. Mulla olikin aivan ihana kätilöopiskelija siinä joka oli kyllä paikalla heti kun pyysin ja se sitten kokeili että olin auki 2-3cm ja mentiin saliin kaasulle.

Salissa sit opettelin sen ilokaasun joka olikin positiivinen yllätys, ja auttoi pahimman kivun yli. Siinä kestin pari tuntia ja sit alkoikin tuntua et nostetaanpa ilokaasua. Sit olinkin auki 4cm ja siitä puoli tuntia eteenpäin niin tilattiin epiduraali. Välihuomautuksena pitää sanoa että jumalauta, mikä aine! Eipä sattunu enää. Tosin kun sitä laitettiin, niin kävi se mitä pelkäsinkin koko epiduraalissa eniten; alkoi supistaa. Ja voi luoja kun piti pysyä paikallaan! Onneksi lääkäri oli nopea ja sai sen laitettua ennenkun ehdin kissaa sanoa

Sit laitettiinkin lisäksi vielä oksitosiini vahvistamaan supistuksia jotka muuttui hieman epäsäännöllisiksi. Aukesinkin sitten sen ansiosta äkkiä 7, 8, 9cm.. 7 kohdalla tuli niin jumalattoman paha olo että supistuksen tullessa olin vaan toisessa kädessä kaasumaski ja toisessa oksennuspussi enkä osannu päättää kumpaan tungen pääni

Sit siinä alkoikin olla niin paha työntämisen tunne että en voinu olla paikallaan.Eipä siinä kauan mennyt, kun puol 1 olinkin kokonaan auki ja sain alkaa työntelemään itekseni. Mut sitpä mä en enää halunnutkaan Sitten kun se todellinen ponnistaminen alkoi niin en pystynyt alkuun olemaan yhtään mukana. Lopusta en muistakaan kauheasti, muuta kuin että kätilö hokee että työnnä, vielä vielä vielä ja älä laita jalkoja yhteen, pidä polvitaipeesta kiinni, hengitä.. Menin pari kertaa ihan sekasin ja vaan hyperventiloin, mutta sekin meni ohi kun keskityin.. Ponnistusvaihe kestikin 50 min ja kätilö ehti soittaa imukuppiakin paikalle joka luojan kiitos ei ehtinyt. Päätin vaan lopuksi että hitto täähän tulee nyt ulos, kun sydänäänetkin laski jo. Ja juu ei se kipu siihen loppunut kun pää tuli ulos. Oli se vartalokin saatava pihalle ja sekin sattu :kieh: Poitsu heti ekana sit pissas kätilön päälle

Epparin ompelu ei ollu enää paha, sanoin vaan että niin paljon puudutetta että en tunne sitä. Tikkejä tuli kuulemma jotain 10 ja 20 väliltä; ei se niitä laskenut
JA perkele kun ei tän haavan takia voi istua, niin lopetan tän nyt tähän, alkaa olla selkä kierossa istumisesta jo niin tulessa että..

Odotukseni palkinto on siis maailman suloisin ja tuuheatukkaisin poikavauva jota voisin vaan tuijotella ja pusutella päivät läpeensä :heart:

Tulen ehkä tarinoimaan jatkoketjuun, mutta älkää vielä lisätkö mua listalle..

inieh ja murunen 6vrk

 

ihana kuva jenny pikkusesta pitää kattoo teidän perhemeiningit sit telkkurista odotan kyllä innolla sarjan alkua

oli kyl raskausajan pelastus tää ryhmä, tänne sai tilitettyä raskaus kuin muistakin vaivoista ja probleemista ja hehkutettua välistä onnea jatkoryhmä on tosiaan kaikille vapaapääsyinen, http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsi-kasvaa/vauvat-0-12kk/2183277-elokuun-epelit-2012-jatkoilee/ tuosta sinne pääsee, jos jaksaa vielä näiden "samojen naamojen" kanssa höpötellä

suloista vauva arkea kaikille :heart: