Meidät saa kanssa lisätä seuraavaan ketjuun, vaikken kovin usein saa aikaiseksi kirjoitelakaaan. Meille syntyi hurjan ukkosen ja salamoinnin saattelemana pikkuneiti 27.8 aamuyöllä (40+6). Paino 3640 g ja pituus 53 cm. Tyksistä kotiin päästiin viime torstaina. Nyt totutellaan vauva-arkeen, joka ainakin toistaiseksi sujuu oikein hyvin.
Synnytys ei ollutkaan ollenkaan sellainen painajainen, jota olin pelännyt, kun vavan koko synnytystapa-arviossa arvioitiin siihen 4 kiloon laskettuna aikana.
Pe-la aamuyöllä supisteli ehkä klo 4-7 välillä noin 10 minuutin välein. Soitin aamulla Tyksiin, mutta sanoivat, ettei ole vielä tarpeeksi usein. Päivän ajaksi supistukset harvenivat ehkä kerran tuntiin ja illalla mentiin katomaan venetsialaisten ilotulituksia. Kotiin kun päästiin, niin supistukset palasi ehkäkerran 10-15 minuuttiin. Yön aikana ne voimistui ehkä kerran 8 minuuttiin, otin pari kertaa 1 mg Panadolia, muttei se mitään auttanut. Aamulla soitin taas Tyksiin ja sanoivat, että voihan sitä näytille tulla, jos haluaa. No puolen päivän jälkeen ajeltiin Tyksiin ja matkalla tunsin, että jotain nestemäistä valui hiukan siteeseen (edellisyön supistuksista asti oli tullut jotain hiukan rusehtavaa). Tyksissä tutkittiin, että oli ehkä noin sormelle auki ja kohdun kaula oli hävinnyt. Otettiin käyrää vauvan sydänäänistä ja supistuksista ja hoitaja pohti lähettäisikö kotiin vai jäisinkö sisään. Koska tuosta nesteestä eivä oikein osanneet sanoa ja meillä on 1,5 tunnin ajomatka kotiin, antoivat sitten mulle luvan jäädä osastolle syystä, että lapsivettä oli mahdollisesti vuotanut. Osastolle menin siis joskus 15-16 aikaan. Siellä otettiin testit streptokokin varalta ja joku tulehdusarvo vielä. Jäin osastolle ja mies jäi iltaan asti. Yksi käyrä otettiin, muttei supistukset olleet tarpeeksi voimakkaan. Sitten taisin vähän unohtua kaikilta ja supistukset kyllä kipenivät ja minä purin hammasta ja jouduin nousemaan ylös sängystä joka supistuksella, mutta sovittiin, sitten että mies lähtee kotiin, kun mitään ei tapahdu.
Yökkö kun tuli vuoroon, hän otti taas käyrän. Käyrää tarkistellessaan totesi että supistukset on aikasta tiheät ja voimakkaat, kysyi, että koska viimeksi on tehty sisätutkimus. Sanoin, että silloin kun tulin Tyksiin sisään. Hän teki sen sitten käyrän päätteeksi, ja totesi, että olen 5 cm auki, että nyt kiireesti synnytyssaliin. Minä kiireellä soittamaan miehelle, joka oli juuri ehtinyt kotiin... No synnytyssalissa sitten opettelin käyttämään ilokaasua ja mies taisikin ehtiä paikalle tunnissa. Kun mies oli tullut, kätilö kysyi, että haluaisinko suihkuun. Suihkussa kivut hiukan helppas.
Suihkun jälkeen mies kyseli, että olenko ottanut jotain puudutusta, kun vaikutan niin kivuliaalta. Sanoin, etten ole vielä ehtinyt ajatella/kysyä asiaa. No sitten kysyttiin ja kätilö teki nopean tutkimuksen ja totesi, että olen 9 cm auki, joten epiduraalista ei ole enää mitään hyötyä. Päädyttiin sitten siihen kohdun kaulan reunan paikallispuudutukseen, jonka tehosta ei ollut myöskään enää varmuutta, koska reunat oli melkein hävinneet.
Puudutus tehosi liiankin hyvin ja supikstukset hävisi ja minä nukahdin ainakin puoleksi tunniksi... Sitten heräsin uusiin supituksiin ja tunteeseen, että pitää ponnistaa. Harmiksi supistusten välillä en jaksanut itse ponnistaa ja supistukset tuli todella harvoin, joten ponnistusvaihe oli aika pitkä. Lopussa vauvan sydänäänet alkoivat laskea ja miehen ja kätilön äänet salissa alkoi tiukkenemaan että PONNISTA NYT! Minä karjuin, etten jaksa enkä pysty, mutta ponnistin kuitenkin ja lopulta klo 2.57 syntyi pikkuprinsessa tähän maailmaan.
Synnytyksen kokonaiskestoksi kirjattiin 5 h 15 min (en tiedä mistä ne senkin laskee...) ja yksi pieni repeämä ja nirhauma tuli, joihin laitettiin yhteensä 5 tikkiä. Mitään imukuppeja tai muuta ei tarvittu. Kätilö sanoi, että jos ei papereita olisi lukenut, niin hän ei olisi uskonut että ensisynnyttäjä on kyseessä. Verta taisin menettään 3 desiä, mikä on kuulemma vähän.
Tuossa sitterissä keskellä keittiönpöytää tuo pötkylä nyt tuhisee ja maiskuttaa. Sairaalassa maitoa ei tullut paljon mitään ja vauvan paino laski yli 7 % ja vauva sai lisämaitoa keskiviikkona ja torstaina. Itse huomasin, että mulla maito nousi oikeesti vasta torstaina, joten kotona ei lisämaitoa tai korviketta ole tarvinnut. Vauvalla on hyvä ja voimakas imuote, oli jo kohdussa imenyt nyrkkinsä vesirakoille... Mun rinnat oli aluksi kovilla, kun vauva imi posket lommollaan, vaikkei varmaan mitään muuta tullut kuin pari tippaa... Tänään on eka neuvolla vauvan kanssa
Itse en ole ollenkaan sellainen lapsi-ihminen, mutta kyllä toi oma on vaan ihan eri juttu.
