Onnea vaavin saaneille! :heart:
Laitanpa minäkin pientä synnytyskertomusta, mitä nyt tilanteesta muistan.
En ymmärrä miten te muut noin tarkasti saatte kaiken kirjoitettua
Eli sunnuntaina 26.6 ei ollut minkäänsortin tuntemuksia koko päivänä, iltaisella sitten kymmenen aikaan läksin pesemään kutiavaa vatsaani vessaan ja masua kuivatessani huomasin että sieltähän valuu tavaraa ja huusin miehelle että nyt taitaa mennä lapsivedet. Aluksi oltiin hiukan epäileväisiä että olisikohan ollut pissaa ja virtsankarkailua kun ei ollut sitä tyypillistä imelää hajua. No, tunnin päästä soittelin kuitenkin synnärille että mitä tehdään josko vaikka sitten olisikin ollut lapsivettä.
Käskivät tulla ambulanssilla paikalle sillä vauvan kiinnittymisestä ei ollut varmuutta.
Supistuksia ei tässä vaiheessa tullut vielä yhtään.
Ampparissa rupesi loratelemaan enemmän ja synnärille päästessä pöydälle makaamaan tulikin vettä sitten ihan kunnolla ja ilman testiäkin oli selvää että se oli menoa.
Ottivat osastolle sitten ja jäätiin odottelemaan että synnytys käynnistyy. Tulehdusarvoja seurattiin koko ajan.
Kipeät supparit alkoi 03.30 aikaan yöllä, sain särkylääkettä ja auttoi hiukan.
Mieshän oli kotosalla yön ja sai tulla paikalle vasta 12 aikaan seuraavana päivänä.
Kivuthan ne paheni aamusta ja käyrillä seurattiin supistuksia, jotka eivät aluksi piirtyneet, vaikka sattui jo paljon. Lääkitystä ei voitu määrätä ennenkuin käyrät saatiin kuntoon. Kärvistelin siinä sitten hetken kunnes vihdoin saatiin lupa lääkkeille, eli kankkuun pistettiin jotain kipulääkettä.
Auttoi hetken aikaa, kunnes kivut alkoi olla sietämättömät ja kello läheni 12.
Tässä vaiheessa olin jo niin tuskissani ja mitkään kipulääkkeet eivät enää auttaneet että soitin panikiissa miehelle että tulee paikalle ja äkkiä. Tässä vaiheessa itkin ja tärisin kuin horkassa, sanoin etten kestä enää.
Hoitajat huomasivat että mulla alkoi olla tukala olo, alkoivat valmistella lähtöä saliin.
Saliin mennessä olin vasta auki 4cm, ja sain heti epiduraalin sillä olin todella kipeä. Tästä vaiheesta en muista hirveästi mitään, olin melko taju kankaalla.
Ilokaasua hengittelin muutaman kerran mutta ei todellakaan ollut mun juttu.
Kivut oli jotain ihan hirveää ennen epiduraalia, loppuaika menikin sitten ihan mukavasti , puudutus onnistui hyvin. Salissa odoteltiin jonkun aikaa ja odoteltiin että avaudun lisää. Epiduraalin takia pissaaminen ei onnistunut synnytyksen aikana ja jouduttiin katetroimaan 3x. Tätähän pelkäsin etukäteen sillä aikasemmin tämä toimenpide ei ole minulla onnistunut. Nyt kuitenkin kaikki meni hyvin.
6cm päästyä avautuminen loppui ja laitettiin tippa joka auttoi asiaa sitten etenemään. Paineen tunne alkoi sitten lopulta olla kova ja sain luvan alkaa ensin yksin kevyesti ponnistelemaan. Pikku hiljaa tunteen voimistuessa ja paineen kasvaessa siinä ponnistellessani ymmärsin että alkaa hetki olla käsillä ja äkkiä kätilö siihen paikalle auttamaan. Ponnistaminen onnistui alusta asti loistavasti, meni nappiin ja oikeaan suuntaan. Supistukset tunsin voimakkaana paineentunteena joten oli helppo ajoittaa työnnöt oikeaan aikaan. Ponnistusvaihe kesti muistaakseni tunnin verran. Loppuvaiheessa oli vain ihan tuskaisen kuuma, hiki valui ihan solkenaan ja meinasin kuolla siihen kuumuuteen. Mies ja avustava kätilökin yritti epätoivoisesti tuulettaa mua lehdillä ynnä muilla, joka hiukan helpotti
Välilihaa jouduttiin lopulta leikkamaan mutta muuten synnytys meni kaikenkaikkiaan hyvin.
Poika syntyi 21.33, iskä pääsi hoitamaan pientä kun minä jäin tikattavaksi paikalleni. Eipä loppunu kivut synnytykseen vaan piti kärsiä vielä sen jälkeenkin. :kieh:
Tikkaus sattui ja kirveli niin maan pirusti.
Synnytyksestä jäi kaikenkaikkiin positiivinen ja hyvä mieli, kokemuksena tapahtuma oli kuitenkin melko hurja.
Ss ja Poju 6vrk :O
Laitanpa minäkin pientä synnytyskertomusta, mitä nyt tilanteesta muistan.
En ymmärrä miten te muut noin tarkasti saatte kaiken kirjoitettua
Eli sunnuntaina 26.6 ei ollut minkäänsortin tuntemuksia koko päivänä, iltaisella sitten kymmenen aikaan läksin pesemään kutiavaa vatsaani vessaan ja masua kuivatessani huomasin että sieltähän valuu tavaraa ja huusin miehelle että nyt taitaa mennä lapsivedet. Aluksi oltiin hiukan epäileväisiä että olisikohan ollut pissaa ja virtsankarkailua kun ei ollut sitä tyypillistä imelää hajua. No, tunnin päästä soittelin kuitenkin synnärille että mitä tehdään josko vaikka sitten olisikin ollut lapsivettä.
Käskivät tulla ambulanssilla paikalle sillä vauvan kiinnittymisestä ei ollut varmuutta.
Supistuksia ei tässä vaiheessa tullut vielä yhtään.
Ampparissa rupesi loratelemaan enemmän ja synnärille päästessä pöydälle makaamaan tulikin vettä sitten ihan kunnolla ja ilman testiäkin oli selvää että se oli menoa.
Ottivat osastolle sitten ja jäätiin odottelemaan että synnytys käynnistyy. Tulehdusarvoja seurattiin koko ajan.
Kipeät supparit alkoi 03.30 aikaan yöllä, sain särkylääkettä ja auttoi hiukan.
Mieshän oli kotosalla yön ja sai tulla paikalle vasta 12 aikaan seuraavana päivänä.
Kivuthan ne paheni aamusta ja käyrillä seurattiin supistuksia, jotka eivät aluksi piirtyneet, vaikka sattui jo paljon. Lääkitystä ei voitu määrätä ennenkuin käyrät saatiin kuntoon. Kärvistelin siinä sitten hetken kunnes vihdoin saatiin lupa lääkkeille, eli kankkuun pistettiin jotain kipulääkettä.
Auttoi hetken aikaa, kunnes kivut alkoi olla sietämättömät ja kello läheni 12.
Tässä vaiheessa olin jo niin tuskissani ja mitkään kipulääkkeet eivät enää auttaneet että soitin panikiissa miehelle että tulee paikalle ja äkkiä. Tässä vaiheessa itkin ja tärisin kuin horkassa, sanoin etten kestä enää.
Hoitajat huomasivat että mulla alkoi olla tukala olo, alkoivat valmistella lähtöä saliin.
Saliin mennessä olin vasta auki 4cm, ja sain heti epiduraalin sillä olin todella kipeä. Tästä vaiheesta en muista hirveästi mitään, olin melko taju kankaalla.
Ilokaasua hengittelin muutaman kerran mutta ei todellakaan ollut mun juttu.
Kivut oli jotain ihan hirveää ennen epiduraalia, loppuaika menikin sitten ihan mukavasti , puudutus onnistui hyvin. Salissa odoteltiin jonkun aikaa ja odoteltiin että avaudun lisää. Epiduraalin takia pissaaminen ei onnistunut synnytyksen aikana ja jouduttiin katetroimaan 3x. Tätähän pelkäsin etukäteen sillä aikasemmin tämä toimenpide ei ole minulla onnistunut. Nyt kuitenkin kaikki meni hyvin.
6cm päästyä avautuminen loppui ja laitettiin tippa joka auttoi asiaa sitten etenemään. Paineen tunne alkoi sitten lopulta olla kova ja sain luvan alkaa ensin yksin kevyesti ponnistelemaan. Pikku hiljaa tunteen voimistuessa ja paineen kasvaessa siinä ponnistellessani ymmärsin että alkaa hetki olla käsillä ja äkkiä kätilö siihen paikalle auttamaan. Ponnistaminen onnistui alusta asti loistavasti, meni nappiin ja oikeaan suuntaan. Supistukset tunsin voimakkaana paineentunteena joten oli helppo ajoittaa työnnöt oikeaan aikaan. Ponnistusvaihe kesti muistaakseni tunnin verran. Loppuvaiheessa oli vain ihan tuskaisen kuuma, hiki valui ihan solkenaan ja meinasin kuolla siihen kuumuuteen. Mies ja avustava kätilökin yritti epätoivoisesti tuulettaa mua lehdillä ynnä muilla, joka hiukan helpotti
Välilihaa jouduttiin lopulta leikkamaan mutta muuten synnytys meni kaikenkaikkiaan hyvin.
Poika syntyi 21.33, iskä pääsi hoitamaan pientä kun minä jäin tikattavaksi paikalleni. Eipä loppunu kivut synnytykseen vaan piti kärsiä vielä sen jälkeenkin. :kieh:
Tikkaus sattui ja kirveli niin maan pirusti.
Synnytyksestä jäi kaikenkaikkiin positiivinen ja hyvä mieli, kokemuksena tapahtuma oli kuitenkin melko hurja.
Ss ja Poju 6vrk :O