**Elokuun elohiiret HELMIKUUSSA**

Bump78: Täällä on ainakin erikseen synnyttäneiden osasto ja ja sit synnytyssalit erikseen. Olsiko niitä n. 6 kpl iahn sellasia "perus huoneita", joissa vaan kaikki synnytykseen tarvittavat tavarat on. En tiedä miten selittäisin paremmin?! Synnytyksen jälkeen siirrytään meillä ainakin synnyttäneiden osastolle jossa ollaan 2-4pv ( tarvittaessa kai enemmänki ). Vielä kolme vuotta sitten sielä oli vierailu aika, mutta nyt vaan isä ( tai tukihenkilö ) ja sisarukset, eikä isälle ole mitään vierailu aikaa, varmaan viim. kl. 22 pitää lähteä muuten saa olla niin paljon kun lystää. Ja täällä päin myös vissiin 2 synnyttänyttä per huone.

Synnytys kertomusta nopeasti: Mähän olin rv. 36+ jo 2cm auki ja kanavaa jäljellä alle 1cm. Joka tapauksessa supistukset alkoivat sunnuntai iltapäivänä n. kl 17 ja kl. 18 oltiin jo sairaalassa ( sen takia että viikkoja oli 41+3 ja mun täti oli sielä työvuorossa ja kehotti tulemaan ettei vaan loppuis supparit, ja ottaisivat mut sisään kun ei ollut muita synnyttäjiä just silloin ) joka tapauksessa olin siinä vaiheessa jo 5cm auki ja päästiin sit saliin. Jossa luin vaan lehtiä keinutuolissa, en ollut yhtään kipeä. Klo. 20:30 olin 7cm auki ja kätilö sanoi että nyt laitetaan puudutus et sen jälkeen ei enään laiteta. Laitettiin kohdunkaula puudutus, vaikka en olis tarvinnut mutta varmuuden vuoksi. Klo. 22 Olin sit 10cm auki, mutta puudutuksen takia en tuntetnut yhtää supistuksia ja odoteltiin klo. 23 asti että aloin tuntea supistuksia ja sai alkaa ponnistaa, mutta neitipä tuliki avosuutarjonnas ja lopulta otettiin imukupilla pois ja neiti syntyi Klo. 00:15 :heart: Ponnistus vaihe oli ainut kun olin kipeä, mikä kestikin 1h15min.. Lopulta tyttö syntyi rv 41+4 3635g ja 51cm.

majj & 13+2

 

Minä oisin kanssa uusi täällä Eli esikoista odottelen, LA 9.8. ja sairaala HYS. Ikää tulee tässä vähän keväämmällä 21 vuotta.

 

mulla on ulkohousuissa jatkeena kuminauha napinlävessä eli sen vaan kiepsautan sit nappiin..toimii vielä kun maha ei ole kamalan iso ja toivon et pääsisin niin keväälle asti

 

edellisistä synnytyksistä ollut puhetta eka synnytys alkoi kotona vesien menolla, lähdettiin sairaalaan mutta supistuksia ei tullut ollenkaan. Käynnistelivät osastolla kapseleilla ja sit alkoi niitä supistuksiakin tulla. Vesi meni tiistaiaamuna ja poika syntyi perjantai-iltana, eli synnytys oli tosi pitkä, synnytyssalissakin oltiin 26 tuntia. Epiduraalin sain heti saliin mennessä.
Jossain vaiheessa sydänäänet laskivat 60 ja hetkessä oli huone lääkäreitä ja kätilöitä täynnä. Asento vaihdoksella rytmi tuli kuitenkin takas, oltiin sen jälkeen hätäsektio valmiudessa jos vielä olis laskeneet olis menty ja lujaa. Eppari jouduttiin tekemään. Mut poika syntyi sit ihan normaalisti rv 40+1 painoa oli 3670g ja 50cm. Napanuora oli kaksi kertaa kaulan ympärillä mistä johtui sydänäänten lasku.

Toka synntys käynnistyi taas vesien lorahtelulla kotona aamulla. Sairaalaan mentiin mut taas oli omat supistukset heikkoja, laittoivat oksitosiinilla vauhtia niinku edellisessäkin synnytyksessä. Ja sain epiduraalin koska oksitosiini näytti vaikuttavan hyvinkin kovasti.
Vauvalle laitettiin " pinni" päähän eli siitä tuli sen sydänkäyrä sit koneelle. Jossain vaiheessa sydämmen sykkeessä oli jotain outoa tasaisuutta, ei tullut niitä korkeita piikkejä ollenkaan. Lääkäri kävi synnytyksen aikana ottamassa vauvan päästä kaksi kertaa verinäytteen, meinasivat että olis voinut olla joku tulehdus sydämmessä. Niissä kokeissa ei kuitenkaan syytä löytynyt. Sit se rytmi tulikin jo ihan hyväksi.
Synnyts kesti 13 tuntia ja poika syntyi rv 40+1, painoa 3490g ja 50cm, tässäkin joutui epparin tekemään.

Kolmas synnytys käynnistettiin, kun synnytystapa-arviossa rv38 saivat ultralla vauvan painoarvioksi jo silloin n 4kg!
Sairaalaan menin osastolle ja heti käynnistyskapseli sisään ja käyrille odottelemaan supistuksia. Ekalla kapselilla tuli 1 supistus. Toinen kapseli laitettiin iltapäivällä joskus 3 maissa, eikä alkanut taaskaan supistuksia kuulua heti, mutta illalla puol 7 aikaan alkoi tulla säännöllisesti supistukset 5 min välein. Yritin vain mukamas huilailla ja nukkua, mikä ei kyllä onnistunut. Sängyssä kuitenkin köllöttelin. Sit meni vedet yöllä puol 3 aikaan, soitin miehelle että keitä vaan kahvit rauhassa ja lähe sit ajeleen sairaalaan, meillä matkaa n 100km sairaalaan.
Mutta sen vesien menon jälkeen supistuksia alkoi tulla ihan taukoamatta ja tosi kipeitä. Katsoivat paikat sillon 3 maissa 3cm auki ja kanava hävinnyt. Soitin miehelle uudestaa, että tuota myö lähdetäänkin nyt sinne synnytyssaliin, et tule sinne.
Koitin olla suihkussa sen aikaa kun saivat paperit osastolta kuntoon.
Saliin päästyä istuin keinutuolissa ja vedin ilokaasua kaksin käsin, tuntu et se ei juurikaan auttanut yhtään mitään. Sit tuli mieskin paikalle oli ajanut kuulemma hieman pientä ylinopetta...
Sit alko tuntumaan, että mun on pakko saada jotain puudutusta soitin kelloa että kätilö tuli. Sanoi että joo laitetaan vaan puudutus, alapesulla yritin käydä mut ei oikein onnistunu kun koski niin kovasti.
Sit menin siihen synnytyspöydälle ja sanoin kätilölle, että mun pitää nyt ponnistaa, se tuli kiireesti katsomaan tilanteen ja tuumas että joo ponnistappa vaan vauva on ihan tässä jo tuloillaan.
Vauva syntyi jonkin minuutin ponnistamisella ja oli jo mahan päällä köllimässä kun anestesia lääkäri kurkisti ovelta ja sanoi, että täälläkö tarvittiin puudutetta. Kaikki repes nauramaan, että joo kiitos vaan ei tarvi enää.

Eli puudutteita ei sit keretty antamaan, ja vauva syntyi klo 5 aamulla, mies ehti olla salissa puoli tuntia ja itse olin vajaan tunnin. Poika syntyi rv 39+2 ja painoa 3680g ja 50cm, että siinä se oli reilu viikko sit arvioita yli 4 kg vauva. Jälkeenpäin sanoivatkin lääkärit, että ei olis ollut tarvetta vielä käynnnistellä kun ei tuon isompi ollutkaan. :heart:

Toivon kyllä että tätä nelosta ei tarvis käynnistellä, kätilökin sanoi että yleensä käynnistetyissä synnytyksissä supistukset ovat täysin eri luokkaa, kun usein tosiaan saattavat tulla taukoamatta ilman mitään välejä...kammoa eikä pelkoa ole kumma kyllä jäänyt yhdestäkään synnytyksestä.

 

Mukavia ultrakuulumisa taas paljon ja noita mielenkiintosia synnytystarinoita. Jotenki ei millään jaksais oottaa

Tänään kuulin ekan kerran sydänäänet, mikä onnen tunne! Ei kans ihan heti löytynyt, mutta sit tuolta vasemmalta aika alhaalta ne sit löyty. Neuvolalääkäri piti olla ens ma, mutta tuli semmonen työjuttu, että ei ehdi. Siirty sit helmikuun loppuun.

Kesälomista sen verran, että työskentelen opena ja meillähän se lom aon aikasta pitkä :saint: ni mun ei tarvi niistä paljon ressata. Toisaalta, kun kuitenkin olen kesälomalla, niin pystyyköhän sitä äippälomaa tosiaan ottaan rahana, tulis kyllä tarpeseen.. Vaihdoin tosiaan ammattia ja tulotaso tippui kyllä todella huomattavasti, toisaalta henkinen paine loppui niin tuli sitten tämä raskautuminenkin, en ole siis pahoillani asiasta.

Mitään hankintoja en oo tehny ja itseni tuntien ne jää sinne heinäkuulle.

Ultrakuvista mekin saatiin sillon toissa torstaina mukaan vaan kaksi vaikka se kätilö niitä enemmänkin tulosteli, en tiedä mihin ne arkistoi... Olisin tahtonut nekin, mutta en kehdannut kysyä mitä niille tapahtuu. Toinen kuvista oli semmonen 4D ja toinen ihan tavis.

Joku ihmetteli aiemmin meidän LA:ta 8.8 kun ultran mukaan silloin toissa torstaina loli 12+4... Eipäs tosiaan ollutkaan ku 12+3 ja minä vaan muistin väärin tai sit se kätilö sanoi väärin. Kortissa oli kuitenkin tuo
joten Zalea 14+2

 

Uusi elokuinen ilmottautuu! :wave:
Olin vähän aikaa mukana heinäkuisten ketjussa, mutta laskettuaika siirtyi nt-ultrassa elokuun puolelle!
Luin ketjun läpi, paljon olisi kommentoitavaa, mutta nyt niin kiire mennä laittamaan lapsia iltapalalle/pesuille..palaan paremmalla ajalla!

Mulle voi tiedoiksi laittaa laskettuaika 2.8. ja synnäri JS. Neljäs lapsi on tulossa, ja ikää on hurjat 24v!!

Hilda ja muru 15+ :heart:

 

Ihania masukuvia täällä :heart: Eilen ku just hehkutin ettei mulla ole vielä kunnolla vauvamasua niin jokohan tänää pomo ja asiakkaan avustaja totesi (molemmat tietää raskaudesta) että alkaa sullakin jo masu vähän pyöristyyn! Eli kaiketi se sitten hiljan alkaa näkyä Otin äsken masukuvan, katotaan osaanko sitä tänne liittää =)

Liikkeistä: Miekin kyllä selvästi väitän liikkeitä tuntevani, mutta hieman olen skeptinen liikkeitä kohtaan, koska esikoiselta tunsin vasta 19+ jotain ja mulla on taakse kallistunut kohtu. Silti tuolla häpykummun kohilla väitän välillä tuntevani sellaisia lumpashduksia kun on sopivassa asennossa. Välissä menee päiviä ettei mitään tunnu. MUTTA onko se oikeesti mahdollista vielä mitään tuntea, kun mietin ultraa vkolla 12+ niin pikkuisella oli mittaa 6cm, reisiluu oli 1cm ja koko jalka siten varmaan max.2cm. ELI eihän niin pienillä jaloilla minun järkeni mukaan vielä kovin mojovia potkuja lähetellä? Voima pikkujalassa EI VOI riittää potkaisemaan niin että se lihakset/läskit ym. saisi liikkeelle? Mutta oisko nuo liike tuntmukset sitte sellasia kunnon kupperskeikkoja ja ponkasuja joissa sitten tulee se lumpsahduksen tunne? Kun täällä niin moni tuntuu liikkeitä tuntevan...? Totesin kyllä jo ennenraskautumista joskus että jos en tietäisi että en ole raskaana niin voisin väittää tuntevani liikkeitä mahassa. En tiiä, olen tämmönen ikuinen pohtija

Synnytysketomuksia on ollut kiva lukea, etenkin kun täällä valtaosa on ihan positiivisia kokemuksia! Itsellä synnytys käynnistettiin 38+1 hepatogestoosin vuoksi. Mulla oli jo edellisellä viikolla vähän supistanut, en vaan sitä silloin tiennyt Ihmettelin vain menkkamaista jomotusta säännöllsien epäsäännöllisesti Sain ekan cyto...(mikä lie) aamulla osastolla, joka alkoi heti voimistamaan kivuttomia supistuksia kipeämmiksi. Eivät sitten uskaltaneet enempää antaa kun supisteli jo ennen taplettia n.5min välein (tosin kivuttomia) Päivä odoteltiin eikä juuri mitään tapahtunut, oisinkohan illalla ollut pari senttiä auki. Ajattelin että pärjään yön osastolla ja nukun. Miehenki lähetin kotiin yöksi että jaksaisi seuraavan päivän! En kuitenkaan saanut unta kun aina makuulla supparit oli inhottavan kipeitä melkeen kokoajan. Supistuksia tuli muutamien minuttien välein epäsäännöllisesti. Kolmen aikaan menin päivä saliin lueskeleen yökätilöiden kanssa Lapin Kansaa ja siiä aikani jyväpussin kanssa kärvisteltyäni tuli kätilö ehdotteleen saliin lähtöä. Totes että siellä saisi kivun lievitystä muutakin ja saisin es vähän nukuttua. Saliin pästyäni sain (yök) peräruiskeen ja kipu piikkin persuuksiin, jotka helpotti tosi hyvin sitä tukalaa kokoajan supistavaa oloa. "turhat" supistukset jäi pois ja tuli selkeästi 5min välein tujumpia suppareita. kipulääke vaikutti sen verran et nukahin 4.00-6.00. 6.00 heräsin vessaan ja matkalla lorahti vedet. Soitin miehelle et alkais aamupalalle ja tulla kohti sairaalaa. Supistukset alko selvästi voimistua kävin suhkussa ja kävelin pitkin ja poikin sairaalaa, jossain välissä mentiin kahvillekkin. Supistusten voimistuttua sain ilokaasua joka helpotti kans ihan hyvin. Tiesin että käy ihan SAIRAAN kipeää, mutta silti en kunnolla tuntenut sitä n.14.00 maissa kätilö sitten ehdotti supistuksia voimistavaa tippaa koska tilanne ei edennyt juuri mihinkään (olin 3-4cm auki). Sain samalla myös epiduraalin. Sitten nukuin 17.00, jonka jälkeen alkoi tulla vessa hätä. 17.30 kätilö totes että voin alkaa ponnistaan. Kun epiduraalin vaikutus loppui tuli kerralla valtava tunne ponnistaa ja kävin hetkellisesti tajuttomana (hapenpuute itsellä) kun en saanut vedettyä henkeä. Samassa alkoi vauvan sydänkäyrän heittää ja paikalle lappoi sakkia. Lopulta tyttö syntiä 30min ponnistuksen jälkeen klo.18.02. Tyttö oli huonokuntoinen ja kärsi hengityskatkoksista. Hänet vietiin suoraan keskolaan lääkärin tutkittavaksi. Itse jäin ihan hämilleen miettiin että mitä oli tapahtunut.

Edelleenkin koko ponnistusvaihe on hämärän peitossa, kenties sen "pyörtymisen" vuoksi. Kaikenkaikkiaan muuten synnytys oli positiivinen kokemus ja mitään kipukokemusta mulle ei jäänyt. Kun jotku puhuu elämänsä pahimmisti kivuista niin itse en tiiä sanoisinko niin. Minulla kivun lievitykset ym. toimi mainiosti ja henkilökunta osasi asiansa. Kaiken sain ajallaan niin etten joutunut käsimään. Ponnistusvaiheen lopussa sain 2.asteen repeämiä kun kätilöiden oli saatava tyttö pian ulos, mutta niistäkään en muista et oisi kipeää käynyt. Itselläni vaikka oli käynnistetty synnytys kaikki eteni suht hyvin ja kivut hallinnassa. Ainut vaan että olihan se pitkä synnytys (20h käynnistyksestä, 12h vesien menosta) ja olin kyllä melko väsy. Mutta luulen että hyvä fyysinen kunto auttoi synnyksessä, eikä missään vaiheessa ollut olo etten enää jaksa tms. Tästä synnytyksestä en muuta toivo kuin sen että lapsi syntyisi terveenä ja hyväkuntoisena ja saisin vihdoin tuntea vastasyntyneen rinnallani :heart: Kaiken sen vaativan kivun olen valmis kestämään jos palkaksi saan vauvan rinnalleni

Huh, mikä romaani, kiva jos jokukaan jaksoi lukea sepostukseni

tervetuloa Hilda- ja Nti A!!! :flower:

Mulla on huomenna neuvolalääkäri, ihana päästä kuuntelemaan mitä massussa kuuluu :heart: Sisätutkimuksen voisin jättää väliin, en tykkää en sitten yhtään.... :ashamed:

Elzu: Ihana että kaikki oli hyvin! :flower:

Manzu(en kai muista väärin): Hienoa että tähystys sujui hyvin ja vaivat alkavat helpottaa! Multa leikattiin esikoisen odotusaikana umpisuoli, ihan avoleikkauksella rv 13-14+ ja voit arvata kuin pelkäsin että miten siinä käy. :/ Kaikki päättyi hyvin tulehtunut umppari saatiin pois ja kotona kirmaa vauhdikas 2wee! Mulla leikkaushaava oli tosi kipeä pitkään kun maha alkoi yhtäaikaa kasvaa nopeesti joten arpi joutui melko venytykseen ja ensimmäiset harjoitussupistuksetkin alkoi leikkauksen jälkeen, mikä kai normaalia tuollaisen jälkeen!!! VOimia toipilasaikaan! Anna itsesi toipua kunnolla ennenkuin alat enempiä rehkiä, sulla on kallis lasti mukana! :heart:

Yritän vielä lisätä sen masukuva jos onnistun

Viola ja papunen 14+6

 

Rv 14+6

 

Jes, onnistuin ja aikaa meni about puoli tuntia.... En oo mikään tekiikan ihime

niin ja häätyy kai se myöntää, kyllä se vaan alkaa maha hiljalleen näkyä Ihana, tulisi vaan kunnon vauvamasu äkkiä :heart:

 

Tervetuloa uusille

 

Paljon on tullut tekstiä, meillä ollaan pikkuhiljaa tervehtymässä kovasta yskästä esikoisen kanssa. Yöt menny huonosti, ja päivät sitten nukuttu aina kun nukuttanut. Eli aika horroksessa, pikku hiljaa alettu pääsee normaaliin rytmiin. Tosiaan ventolinen aloituksen jälkeen, neidille iski ihottumaa ja nyt kun ei oo tarttenu kun satunnaisesti ottamaan niin ihottuma alkaa rauhoittumaan. Onneksi!
Kirppiina kyseli esikoiseni ikää, lauantaina tulee 9kk mittariin.

Uusille tervetuloa! minunkin puolestani.
Hyviä uutisia olivat moni saaneet taas, ihanaa! :heart:

Ihania kuvia oli kans, niin masu kuin ultrakuvia.

Kesälomaa ei mulla ole, kun hoitovapaalta jään sitten taas äitiysvapaalle suoraan.

Vaunuhankintaa on pohdittu, sisarrusvaunut täytyy hommata, tällä hetkellä oon ihastunu Icandy merkkisiin. Veljeni on työn puolesta paljon englannissa, ja on luvannut ne sieltä tuoda jos niihin päädytään.

Synnytyskertomusta Mulla meni ma-ti yönä klo 1 lapsivedet, johon heräsin. Olin kerennyt tunnin nukkua, siinä sitten kotona ihmettelin tovin ja miehelle töihin soittelin. Ei supistellut yhtään silloin. Soitin synnärille, josta sanoivat että voi 12tuntiakin ootella, jos ei supistuksia tule. Miehelle soitin, että voi olla rauhassa aamuun asti töissä. Siinä sitten viimeistelin sairaalakassia, tiskasin ja yleissiivosin asuntoa keskellä yötä, kun ei malttanut enään nukkua. Jännitys oli niin kova. Aamulla kaveri tuli kahvilla poikkeemaan ja naureskeli, että en kyllä näytä siltä että olisin synnyttämään menossa. 12 aikaan päivällä soitin synnärille, että kohta on 12tuntia mennyt vesistä, eikä harjotussuppareita enempää ole tullut. Käskivät alkaa tulemaan päivystykseen tsekattavaks. Sinne ottivat käyrille tunniks ja labroihin. Päättivät, että ottavat mut osastolle hengailemaan. Olin kyllä hanakasti sitä vastaan, olisin ihan hyvin voinut kotona ootella. Mutta eivät halunneet ottaa riskiä, että ei tuu tulehdusta, kun vesistä oli menny niin kauan. Aamulla käynnistävät, jos ei ite lähte käyntiin. Siinä sitten isännän kanssa iltaan ooteltiin, (isäntäkään ei ollut nukkunut yövuoronsa jälkeen tippaakaan.) isäntä passitettiin 21 aikaa kotia. Klo 22 aikaan alkoi sitten tulemaan ekoja kipeimpiä supistuksia, ja sainkin lihakseen pistettävää kipulääkettä. Tunnin sain nukuttua, kun tunsin että taas alkoi kipeitä supistuksia tulemaan, kätilö tsekkaili kohdunsuuta, ja sano että on vielä kovin ylhäällä ja kaulaa on jäljellä. Takas huoneeseen oottelemaan kipulääkkeen kera ja käyrät ottivat. Klo 2 aikaan alkoi taas kovat supistukset, ja tsekkauksen jälkeen menin suihkuun, josta mut passitettiin synnytyssaliin klo 3.30, jolloin sanottiin että isännälle voi soittaa. Isäntä tuli parin tunnin uniltaan synnytyssaliin, jossa kätilö totes että ei tässä vielä ole mitään kiirettä. Olivat lähettäneet mut alas, jotta saisin epiduraalin. Sainkin sen 4 jälkeen, ja pieni kipu laittaessa verrattuna siihen että se vei supistus kivut kokonaan pois. (Olin ennen synnytystä hermoillut, miten kestän sen epiduraalin laiton, kun pelkään piikkejä.) Ja myös oksitoniinitippa laitettiin. Pari tuntia unta sain, ja myöhemmin lisättiin epiduraalia. Siinä sitten aamu meni horroksessa, epiduraalin voimalla ja ilokaasulla. Vähän väliä mua passitettiin käymään wc:ssä, jotta rakko pysyis tyhjänä. Kävely oli huteraa, kun en tuntenut jalkojani, joten mua talutettiin sitten. Nälkäkin siinä tuli, mutta eihän mulle annettu mitään muuta kuin juomista ja mehukeittoa. Isäntä kävi kahviossa ja välillä soittelee porukoille, että edelleen ootellaan-tilannetta. Päivällä mun siskokin pääsi tulemaan paikalle, vuorottelivat sitten isännän kanssa, että toinen pääsi syömään ettei mun tarvinnut jäädä yksin. Mulla oli päivävuorossa aivan ihana kätilöopiskelija, ei olis voinu olla parempaa! Hän teki mulle vauvan painoarvion käsikopeloin, ja sano että max. 3kg vauva.
Iltapäivä tuli, ja kokeilin istua keinutuolissa ilokaasun voimalla ja myös pallonpäällä pyöriskelin, joka oli aika hyvän tuntusta.
Lisää epiduraalia iskettiin, olin klo 15 jälkeen 7cm auki. Josta vähän ennen klo 17 alkoi ponnistuttamaan, kätilö alkoi neuvomaan miten ponnistaisin. Klo 17 alkoi ponnistusvaihe, joka oli vaikeaa, kun en epiduraalin vaikutuksen takia vielä tuntenut tarpeeksi. Siinä sitten puoli tuntia yritin ponnistella minkä pystyin, ja luovutushuutoja jo iskin kehiin. Olin sillä hetkellä ihan voimaton. Kätilö huomasi, että vauva on otsatarjonnassa, joten tekivät epparin ja iskivät imukupin kiinni, yrittivät vetää ja imukuppi irtosi. Uusi imukuppi laitettiin (Joka sattui eniten, koko synnytyksen aikana!), vedolla vauva oli ulkona. Ponnistusvaihe kesti 47min, josta 10min oli imukupilla. Tyttö syntyi ke iltana 39+1 klo 17.47 mitoilla 2556g ja 44cm.
Tyttö nostettiin rinnalle ja istukkaa odoteltiin. Siinä sitten odoteltiinkin, kätilöt yrittivät vetää napanuorasta käsin, ei onnistuttu. Sinä aikana vedin ilokaasua kahteen otteeseen rajusti, joten kahteen kertaan multa meni tajukin.
Tyttö pestiin ja annettiin isän syliin, mut vietiin leikkaussaliin, istukan käsinirroitukseen. Siellä sitten mut puudutettiin rinnoista varpaisiin, ja lääkäri oli aloittamassa irroituksen, kunnes totesi; että lähtihän se. Pikkuisen joutui kaapimaan pari istukan pientä palaa. Siitä sitten heräämöön.
Osastolle pääsin isännän ja vauvan luokse klo 23. Isäntä passitettiin kotiin, ja vauva meni sokeriseurantaan yöksi. Sain nukkua yön.
Seuraavana päivänä saatiin pieni perhehuone. Seuraavana maanantaina kotiuduttiin, joten 6 päivää oltiin sairaalassa. Tyttö sai keltaisuuden vuoksi valohoitoa.
Synnytyskeski kovista supistuksista alkaen n. 20tuntia, vesien menosta 41tuntia. Eli pitkä oli, mutta hyvä muisto lopulta jäi. Ja hyvillä mielin tämän seuraavan synnytyksen kanssa olen, tällä kertaa varaan omaan laukkuun jemmaan pari välipalaa

Lääkärineuvola oli mulla tänään, kaikki hyvin ja sisätutkimus tehtiin. Pikkuisen sydän jumputti 150-160 minuutissa, kunnon höyryveturi :heart:

Miikulainen, Tirppa pian 9kk ja Tirlittantoukka rv 14+1 :heart:

 

Karvatonkoira, mielenkiintoinen tuo teidän kolmosen kokoarvio... meillä kuopus oli pitkään poikittain ja perätilassa, ja ellei hän olisi kääntynyt, olisin halunnut synnyttää alateitse perätilassa, mistä syystä kokoa ruvettiin kanssa ultraamaan. Tämä taisi tapahtua n. 2 viikkoa ennen syntymää (rv 40+4), ja kokoarvio oli n. 2.5 kg. Tosiaan pari viikkoa myöhemmin syntyi 3650 g ja 52 cm pitkä tyttö... en ihan usko että se on tuota reilua kiloa kasvanut siinä ajassa. Eli siis noi kokoarvioultrat tuntuu olevan jostain ihan ties mistä mutta todellisuuden kanssa niillä ei tunnu olevan mitään tekemistä : /

Tervetuloa Hilda ja NtiA meikäläisenkin puolesta!

Ja kiva maha Violalla! Te ootte kaikki niin kamalan hoikkia että pienikin maha näyttää heti vauvamahalta... mä olen vain läski

Meikäläisen ilta meni afterworkissa, nyt nukkumaan. Eli synnytyskertomukset jää toiselle illalle

 

Siobhan42 Joo arvio meni ihan metsään, mä yritin sanoa lääkäreille, että ei se vauva ole niin iso. Mut riskiä eivät kuitenkaan halunneet ottaa jos oliskin oikeasti ollut niin suuri.
Mulla ekasta ja tokastakin oli arvio että laskettuna aikana vähän yli 4kg, mitä ei olleet.
Kyllähän ne ultrat jotain suuntaa antaa, mutta heittoa voi hyvinkin olla suuntaan tai toiseen ainkin puoli kiloa.

 

Synnytyskertomuksia joku pyyteli ja tässä nyt nämä lyhykäisyydessään. Halusin synnyttää molemmat luomuna.

Ensimmäinen synnytys alkoi supistuksilla kotona. Ensisynnyttäjänä en todellakaan tiennyt mitä odottaa ja en ymmärtänyt synnytyksen olevan käynnissä kun selkäni oli kuin tulessa. Kivut alkoivat noin klo 01.00 yöllä ja nukkumisesta ei tullut mitään,kävelin ympäri asuntoa ja annoin silloisen mieheni nukkua. Jatkoin kävelyä rauhassa ja kävin sitten noin 3 aikaan herättämässä miehen. Vähän ennen neljää multa alkoi valua kamalasti verta ja tottakai säikähdin silloin 17 vuotiaana että mitä nyt tapahtuu! Äkkiä siis vaatetta päälle ja äitiyspolille. Olimme polilla joskus puoli viideltä ja silloin olin jo 4cm auki ja kätilö totesi verentulon olevan normaalia. Siellä ehdin käymään suihkussa ja kätilö puolipakotti hönkäisemään ilokaasua,taisin jopa kerran hönkäistä ja lopetin Lapsi synty 06.55 5min ponnistusvaiheen tuloksena. Eppari leikattiin ja oli muuten kipeä! Poika syntyi rv 38+6.

Toinen synnytys alkoi illasta. Koko päivän oli vähän supistellut, niinkuin muutama päivä aikasemminkin. Kuitenkaan päivällä supparit eivät olleet kipeitä. Illalla lähdin nukkumaan n. klo 21.00,mutta sanoin miehelleni että on valmiudessa,nyt alkaa supistukset jo vähän tuntumaan Aikani pyörin sängyssä,mutta kohta en siellä enää voinut olla. Nousin kävelemään ympäri asuntoa ja voivottelin ääneen että mies synnyttää seuraavan lapsen Mies yritti patistaa meitä jo lähtemään,mutta en olisi millään halunnut lähteä sairaalaan ennen kahtatoista,menisi katsokaas maksua jo sitlä päivältä! Yhdeltätoista mies sai minut lähes pakotettua lähtemään sairaalaan. Auton päällä oli noin metri lunta, oli juuri niitä viime kevään päiviä kun lunta tuli kamalia määriä! Matkalla vielä sanoin että käytäskö abc:llä kahvilla,ei viittis turhaan mennä liian aikasin sairaalaan.. Sairaalan aulassa vahtimestari naureskeli että taisitte tulla liian aikaisin kun rouva pystyy vielä kävelemään itse! Synnytyssalissa kätilö koitti ja olin taas jo 4cm auki. Ei muuta kun kävelemään ympäri huonetta anturit mahassa kiinni. Alle 2 tuntia myöhemmin meidän junnari oli maailmassa 7min ponnistusvaiheen tuloksena!:heart: Hän syntyi rv 38+1.

Suht helppoja synnytyksiä siis ja seuraavankin haluan synnyttää luomuna. Tosin ponnistusvaiheen kipu on oikeasti helvetillinen ja sitä vähän pelkäänkin. :x

 

Hirveesti tullu taas tekstiä ja nyt en muista puoliakaan mitä piti kommentoida.. : /

Ainakin tervetuloa uusille, Nti A ja Hilda :wave:

zalea, koska meillä sama synnäri niin tod.näk. ollaan myös samas paikas käyty ultras eli, meilläkin kätilö tulosteli niitä kuvia useamman ja jotain muistaakseni höpötteli et liittää ne mukaan johki sinne potilastietoihin tms. Voi olla et oon täysin väärässäkin. Harmi, että saitte vaan noin vähän kuvia mukaan, meille tais antaa 5-6 kuvaa.

Viola, ihana maha myös sinulla! Hyvin samanmoinen kuin itellä tällä hetkellä, odottelen kun tuo vielä hiukan kasvaa niin yritän liittää siitä sitten kuvan tänne. =)

(.) Tänneppä ei ihmeellisiä, kovasti odottelen, että tuntisin jo jotain liikkeitä mutta ensikertalaisena olen varautunut, että saan vielä odotella aika pitkään, että mitään tunnen Dopplerin hankintaa olen ruennut pohtimaan, koska välillä aina miettii, että onko masussa kaikki ok, kun mitään tuntemuksia ei itellä vieläkään Nooh, ei tässä varmaan montaa viikkoa siihenkään mene, että potkut rupiavat tuntumaan.

Niin ja onnittelut kaikille, jotka olivat saaneet hyviä ultrakuulumisia!! :heart:

Piianappula + Pikku Myy 14+0 ...poks, poks! :heart:

 

zalea ja piianappula; me saatiin Lohjalta mukaan 3 kuvaa, loput menee sitten potilaskansioon. Täytyy kyllä myöntää, että nuo kolme kuvaa ovat kyllä paljon selvempiä kuin mitä edellisessä raskaudessa kotiin sai mukaan. Edistystä siis.

 

Piianappula: Epistä Sanoiko se kätilö sulle automaattisesti mikä se niskaturvotus oli vai kysyitkö?
Mulla on jotenki hirvee ongelma, ku tuntuu, et se ei kertonut mitään ku lukee muiden juttuja.

 

Voi Blanco mikä ihana massu kuten Viola-85:llakin!

DarkRedillä on suloinen köllijä! Blancon köllijää piti tammikuun pinosta käydä kurkkaamassa myös, mulla mennyt jotenkin ohi sieltä! Suloinen!

Synnytyskertomuksia on niin kiva lueskella, mutta omiani en laiskana varmaan jaksa laitella, pahoittelen. Ekan yritän synnytykseen liittymättömien traumojen takia osittain unohtaakin.... se on pitkä juttu vaikka itse synnytys menikin suht ok. Sen aikainen elämäntilanne on se minkä yritän unohtaa.... Toka synnytys oli sitten jo ihan mahtava. Katsotaan josko jaksaisin myöhemmin jotain naputella.

( . )

Eipä raportoitavaa

 

Pitkästä aikaa pääsin lukemaan teidän kirjoituksia ja täällä kyllä käy keskustelu vilkkaana =) Pahoittelut jo etukäteen, kun ei kertakaikkiaan muista kaikkia juttuja kommentoida:ashamed:

Miuski, Blanco ja Viola-85 ihania masukuvia:heart: ja Miuskilla todella selvät ja hyvin onnistuneet ultrakuvat verrattuna meidän otoksiin.

Tervetuloa NtiA ja Hilda-:wave:

Synnytyskertomuksia on aina mukava kuulla ja lukea, haaveilin itsekin synnyttäväni toisen alateitse mutta kun ei onnistu niin ei onnistu : /

Omaa napaa: Tiistaina käytiin nt-ultrassa, jota jännitin ihan hirmusesti. Onneksi kaikki oli hyvin tiitiäisellä:heart: Niskaturvotus 1mm, CrL 5,79cm ja laskettu aika on siis 22.8. Alussa saatiin tosi hyvää kuvaa, näkyi kummatkin jalat ja kädet, sormiakin pieni vilautti. Sitten kääntyi hassuun asentoon, ettei kuvat joita kotiin saatiin olleet kovin selkeitä, mutta siinä näkyi hyvin aivojen "perhosrakenne" =) Huh, kuinka helpottunut olo nyt. Rakenneultra on 12.4, jonka tekee sitten lääkäri. Tutkivat samalla kohdun tilanteen ohentuman kohdalta ja sen mukaan päätetään jatkoseurannasta. Paino pysynyt edelleen samana, mutta masu vain jatkaa kasvuaan Olin ihmeissäni, kun kohtu oli jo niin ylhäällä Luulin, että näillä viikoilla oltaisiin vielä häpykummun yläpuolella, mutta ultratessa selvisi että on muutamia senttejä navan alapuolella. Kätilö ei asiasta mitään maininnut, niin kai sekin sitten ihan normaalia on? Ei kyllä ihmekään, että masu on jo selvästi näkyvissä.

eveliina84 ja tiitiäinen 12+3

MeilleTuleeVauva.net

 

Höh, en osaa liittää tuota laskuria: / Kertoisiko joku, että miten liitetään??

 

Bump74 multa otettiin verikokeet n. 3 viikkoa ennen np-ultraa ja riskilukemat sain tuolla np-ultrassa. Kyllähän noiden vaavien koko voi varmaa olla vähän erit vaikka laskettu aika olisikin lähes sama, jokainen on kuitenkin oma yksilönsä. Meidän laskettu aika on laskettu hedelmöityspäivästä, kun se IVF:ssä tiedetään. Tuota ei nyt sitten mitenkään muutettu np-ultrassa. Meidän ei tarvinnut maksaa kuvista mitään, näin ne käytännön on näköjään erit eri paikkakunnilla.

 

Mun edellinen eli toinen synnytykseni:

Menin rv 37+0 lapsivesipunktioon,jossa katsottiin onko vauvan keuhkot kypsät leikkaukseen,joak tehtisiin ison koon takia 37+2. Samalla kerralla jouduin jäädä osastolle pissassa olevan valkuaisen ja korkeen verenpaineen takia. Seuraavna päivän tuli tulos,että keuhkot ovat kypsät ja tieto että "huomenna leikataan". Valkuainen virtsassa vaan lisääntyi,kuin myös verenpaine kohosi. Perjantai aamuna noin klo 9.30 minut kärrättiin saliin valmisteltavaksi. Osastolla oli laitettu katetri ja insuliinipumppu. Maha oli ISO,joten selkäydin puudutuksen laitto hieman hankalaa kun selän köyristäminen lähes mahdotonta,selvittiin kuitenkin. Ja sit mies pyydettiin saliin kans. Ja eiku hommiin. Jossain vaiheessa lääkäri alko tiuskimaan hoitajille että hakekaa Raunoa(toinen lääkäri),ja minulle selitettiin,että lääkäri on nirhaissu virtsarakkoa ja mie aloin itkeä. (taas ..edellisessä sektiossa hälyyteltiin apuja myls kun haava oli liian pieni ja joutuivat repimään sitä isommaksi. ) Säikähdin nimittäin et vauvalla on joku hätä kun apuja piti hälyytellä,koittivat rauhoitella että ei hätää,vauva on vielä kohdun suojissa jne.No aikamme odotettua tuli Rauno ja totesi ettei rakko vuoda(toinen lääkäri halusi siis varmistuksen asialle). Jotenka sitten hommia jatkettiin. Hetken päästä kuului holahdus ja kaamee lorina,ja lääkärit ja hoitajat totesivat kenkien ja sukkien kastuneen ja minull aolleen HIEMAN lapsivettä Ja viimein pieni parkaisi ja poskelleni tuotiin ryppyinen ja mahtavat posket omaava "pieni" poika Isi sai lyhentää napanuoran ja sitten lähtivät kohti tehoa. Tässä vaiheessa minä aloin tuntea että minua paikkaillaan viivytyksen takia puudutus alkoi hävitä,ja olo oli todella epä mukava :/ anestesialääkäri oli jo poistunut paikalta joten sain vaan jotain huumaavaa suoneen joka vaikutti noin 5 minuuttia kerrallaan,,pelkäsin missä vaiheessa neulan pistot alkavat tuntua ..Onneksi homma oli ohi ennen sitä Jakoihin oli alkanut palata tunto joten nostin itse itseäni siirtyessäni leikkauspöydältä sänkyyn. Heräämössä iski kivut,ilmaa vatsassa ja mielettömät jälkisupistukset ei ollu tkiva yhdistelmä. Sian taas huumaavaa kipulääkettä ja nukuinkin pieniä pätkiä.Poika ja mun äiti olivat jo sairaalassa ja olivat käyneet katsomassa vauvaa Minulle tuotiin tieto että 4648g ja 54cm vauva voi hyvin,mutta on sokeritipassa teho-osastolla. Olin kipeä,mutta onnellinen ja ikävä oli mieletön klo 17 pääsin sitten näkemään vauvaa ja osastolle. Ikävä vaan kasvoi,kun vauva oli toisella osastolla 5 vuorokautta. Imetys alkoi sujua vasta noin 4-5 päivänä synnytyksestä,koska teholla ei ohjattu eikä kannustettu ollenkaan Minun raksausmyrkytys pamahti päälle kunnolla leikkausta sueraavna päivänä ja jalakani turposivat mielettömiksi, purkkiin pissaus kipeän haavan kanssa oli HIEMAn hankalaa :/ sitä teinkin loppuajan mitä olin sairaalassa,,,oli luksusta päästä pissalle normaalisti sti ko pääsin kotiin

Ensi kerralla meinaan vaatia vauvaa rinnalle heti kun mahdollista! muuta ei oikeestaan sairaalassa olosta jäänyt "hampaan koloon" Sektiot ei ole olleet minulla miellyttäviä kokemuksia,mutta palkinto on mahtava joten olen valmis siihen näjöjään vielä ainakin kerran

 

Tervetuloa uudet!

Kivoja synnytyskertomuksia ja nyt kun Mammykin laittoi sektiosynnytyksen, niin mäkin voisin.

Mimmi oli perätilassa "koko ajan" eli ollut viimeksi raivotarjonnassa kesäkuussa, kun laskettu aika oli lokakuun viimeinen päivä. Pari eri kertaa yritettiin kääntää, mutta ei neiti tehnyt elettäkään sen suuntaan. Tiedossa oli siis suunniteltu sektio kun en perätilavauvaa halunnut missään tapauksessa synnyttää. Jouduin toksemian vuoksi sairaalaan 38+3 ja sektiopäiväksi oli annettu 39+4. Toksemia kuitenkin paheni ja sektiota aikaistettiin. Leikkaus oli siis 38+6. Painoarvio tuolloin ultrissa "hyvä jos kolme kiloa.." mutta salissa työkaverini, kokenut kätilö ja leikkaussalihoitaja kokeili vatsanpäältä käsin ja sanoi, että 3,7kg.
Puudutus laitettiin heti suosiolla istuma-asennossa koska olin niin turvoksissa. Se onnistui hyvin ja kun virtsakatetri oli laitettu, niin silloin kameramieskin sai tulla saliin. Mies oli siellä koko ajan puudutuksen ja muiden valmistelujen ajan.
Leikkaus alkoi ja oli kiva kun kaikki hoitajat oli tuttuja. Olin nimittäin lopettanut kesätyöt samassa salissa noin 6viikkoa aikaisemmin. Tyttö syntyi napanuora jalan ympärillä ja kun häntä näytettiin minulle, niin itkin ilosta ja hyperventiloin. Käsivarsi kramppasi sen vuoksi. Mies sai lähteä vauvan ja kuvaajan kanssa viereiseen huoneeseen. Mua alettiin kursia kasaan ja se meni ihan kivasti. En edes muista paljonko vuodin.. Jotain alle litran kuitenkin eli ihan normaalimäärän. Oisko ollu 700ml?
Tyttö painoi 3720g ja oli 50cm pitkä. Eli aika tarkan arvion työkaveri teki..

Tyttö sai pisteitä minuutin ja viiden minuutin iässä 8 ja 8. Sen jälkeen hän lopetti hengittämisen ja tätähän minä en nähnyt kun mua kursittiin kasaan salissa. Mies oli kuvaajan kanssa siellä ja kuvaaja just kertoi pari viikkoa sitten, että se on ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kerta kun hän on tippunut kuvaajan roolistaan, niin karua ja pelottavaa se oli kuulemma ollut. Onneksi sai kuitenkin kuvattua, niin minä olen nähnhyt kaiken myöhemmin raakamateriaalina.

Anestesialääkärini, sellainen vanha ja vähäpuheinen konkari, jolla oli aina tapana käydä tarkistamassa vauvan kunto heti sektion jälkeen ja tuoda se tieto saliin, kävi katsomassa vauvaa ja oli siellä aika kauan. Hän tuli sitten saliin ja sanoi, että "auttavat vähän vauvaa hengityksessä". En osannut tätäkään pelästyä koska tiesin, että jos siellä olisi asiat tosi huonosti, niin hän ei olisi tullut mun luo saliin vaan olisi auttamassa vauvan kanssa. Kysyin kuitenkin, että "laittoivatko putken?" (intubaatioputken), niin hän tuumasi vaan, että "ei kun palkeella auttavat.." Se rauhoitti minua.

Totuus oli kuitenkin hieman toista, mitä on saanut raakamateriaalista nähdä. Lastenlääkäri siellä oli juossut paikalle, Isä oli ihan hiljaa ja pelkäsi, vauvaa imettiin ja virvoiteltiin, autettiin palkeella hengityksessä ja kyllä se hengitys sieltä sitten alkoi toimia. Onneksi ei tarvinnut olla itse vieressä. Vartin pisteet ovat olleet taas 8 vaikka siinä 9minuutin iässä pisteitä olisi tullut varmaan 3-4.

Kaikki siis hyvin. Lapsi odotti minua keskoskaapissa ja sain hänet synnytysalissa (toipumishuone sektiopotilaille, Taysissa ei tarvi mennä heräämöön) rinnalle noin 1,5h ikäisenä. En kuitenkaan tajunnut siitä paljon, koska opiaatit ei oikein sovi mulle ja taju meni aina kun painoin kipupumppua. Onneksi isä hoiti lasta. Jossain vaiheessa kun kohtua painettiin, niin kramppasin ja kävin käsiksi kätilöön. Sain kipupumpun lisäksi Litalginia. Tyttö syntyi 11.22 ja osastolle pääsimme klo 18 jälkeen. Mulla ei oikein tuon opiaatin takia ole muistikuvia tuosta synnytyssalissa olon ajalta.

Mimmi syntyi siis torstaina ja kotiin päästiin seuraavan viikon torstaina... Tässä välissä mun toksemia paheni, paineet nousi, turvotus lisääntyi.. Olin mm. kävellyt Crocseilla sektiosaliin, mutta seuraavaan viikkoon ne ei menny mulle jalkaan kun vähän turvotti..) Ja toisaalta Mimmin paino ei noussut. Laski 3720-->3330g ja nousi syntymäpainoon vasta joulukuussa, syntyi siis lokakuun 23. päivä.

Että tämmönen meillä. Mitään kipua tai pelkoa en muista koko ajalta. No paitsi ehkä sen kohdun painamisen kun kramppasin. Seuraavaan synnytykseen, jos se on sektio, niin en halua kipupumppua tuolla samalla lääkkeellä. Toisaalta, ei mulla ole mitään alatiesynnytystäkään vastaan.

Ai niin, mä kävin tänään siellä neuvolapsykologilla, kun neuvolasta kehottivat. Ei kuulemma tarvi mennä toista kertaa!
Pitivät siis kai suhteellisen täyspäisenä.

Raitis ja Rakkaus 14+3

 

Ah, ihanaa, synnytyskertomuksia Niitä on kiva lukea ja pakko myöntää että on myös ihana kertoa Tässä siis mun lyhykäisyydessään:

La-su yönä rv 40+3 supisteli koko yön n.10-15min välein, mut ei ollu kipeitä, vaan maha vaan kovettu. Päästin sit miehen aamulla töihin Hämeenlinnaan tunnin ajomatkan päähän. Supistuksia tuli sillon 5min välein mut ei edelleenkään kipeitä. Miehen veljen vaimo tuli mua katsomaan muutaman tunnin kuluttua ja kun lähti niin soitti mun miehelle et vähän äkkiä takas sieltä (Mies oli jääny jouruilemaan jonkun kaverin kanssa...)
Siivosin äkkiä ja tein ruuan, kun siinä yhden aikaan alko jo olla kipeitä suppareita. Syötiin äkkiä ja lähdettiin synnärille. Siellä tarkistettiin tilanne ja 2cm auki. No, meille sanottiin et voitais lähteä vaikka kävelylle jos ei kivunlievitystä tarvita. No lähdettiin sit parin kilsan kävelylle ja se oli TUSKAA! Sille tielle meinasin jäädä! Ja kätilö olikin tarkottanu et mentäis siihen sairaalan pihalle käppäilemään =)
No kun tultiin takas niin limatulppa irtos, mut ei edelleenkään edistystä avautumisessa. Sain petidiinipiikin kankkuseen, se vaikutti vartin :kieh: ja tuli sairaan huono olo, sitä en ota enää. No, se kuitenkin autto sen verran et vartissa olinki 5cm auki ja päästiin saliin. Siellä sit kokeilin ilokaasua, mut en tykänny yhtään, oksentelin vaan. Pyysin epiduraalin, se tuli melkein heti ja autto tosi hyvin! Ja melkeen heti kun se oli laitettu niin sanoin et nyt pitää ponnistaa. Kätilö ei meinannu uskoa mut pakko oli kun tukka jo näkyi Ponnistus kesti 19min ja tytsy oli pihalla :heart: 2995g ja 50cm ja siis 40+3 syntyi. Synnyksen kestoksi merkittiin n.7h45min. Hyvä kokemus oli.

Hilda wau! Neljä lasta jo tuossa iässä En taida ihan pystyä samaan tahtiin 22v täällä ikä ja toka tulossa Tervetuloa mukaan!

viola söpö on masusi jo

Niin ja bump sitä synnytyssalia kyseli. Siis kun menin sairaalaan niin ensin pääsin johonki huoneeseen missä olin käyrillä jonkin aikaa, katottiin supistusten tehoa ja vauvan sykettä. Ja se oli sellanen huone jossa oli sermit et sinne vois mennä montakin synnyttäjää. Mut kun 3cm on auki niin pääsee siihen synnytyssaliin, jossa siis on se sänky ja ilokaasu, suihku, vessa, ja mitä siellä nyt olikaan. Ja siellä on vaan yks synnyttäjä Sit kun vauva on syntyny niin pääsee joko perhehuoneeseen tai sit jonkun muun äidin ja vauvan kanssa samaan. Oliko tää se mitä sä kysyit?

Munkin pakko kommentoida noita miuskin ultrakuvia, että hienoja on! Mun kuvat on lähinnä vaan sellasia möykkyjä Tosi hyvin teidän vauva saatu kuvaan.

Ja joku muukin sanoi että ei ultrassa kerrottu tarpeeksi niin mullakin on sellanen olo kun muiden juttuja lukee että eihän mulle kerrottu mitään! Ihan turha oli koko ultra! Siis kivahan oli nähdä et kaikki on ok ja se nt mitattiin ja kerrottiin, mut siellä sit muuta kerrottukaan. Höh. Ja siis tosiaan joku 5min kesti...

Jahas, neiti heräs vihaisena...

hemari 15+6

 

Mittumaarialla on ihania luomukokemuksia! Mulla on ollut kanssa sellaiset haaveena, joskin olen myös kirjoittanut "toivomuslistalle" että mieli voi synnytyksen aikana muuttua (ja onkin)... Ja voi Mammy, mä hekottelin täällä ääneen tuon sun lapsiveden menon takia. Oma kokemus on vähän saman tapainen, vaikken sektiolla synnyttänyt olekaan...

Jospas nyt raapustan tänne näitä omia kokemuksianikin. Esikoisen syntyessä supparit alkoi sopivasti perjantai-iltana klo 23 paikkeilla. Niitä tuli aika tiheään, mutta kipeitä vain kerran tunnissa, eli nukuin yön yli heräten vaan niihin kipeisiin. Nousin kyllä jo kuuden jälkeen aamulla kun aloin tajuta että tässä taitaa olla tosi kyseessä. Aamupäivä meni kuitenkin aikas lailla samaan tahtiin, käytiin miehen kanssa kaupassa mutta kaupungille en sitten enää lounaan jälkeen viitsinyt lähteä. Mies laittoi iltaruoan paria tuntia tavallista aikaisemmin, klo 16 paikkeilla, minkä jälkeen meikäläinen painui kylpyyn kärvistelemään. Jaksoin siellä tunnin verran (veden jäähdyttyä se ei pahemmin enää auttanut), ja kuuden jälkeen sanoin miehelle että nyt lähdetään sairaalaan. No, pakkaamiseen ja taksin soittamiseen meni oma aikansa eli klo 19 jälkeen me sinne päästiin. Taisin olla just sen 4 cm auki, eli synnytyssaliin vaan. Sain ilokaasua n. klo 20 alkaen, ja ajantaju on sen jälkeen aikas heikkoa. Kahteen kertaan oksensin synnytyksen aikana, varsinkin toka kerta vei kaikki voimat. Taisi olla klo 21:30 paikkeilla kun totesin miehelle että mä en kestä, jos en ole edelleenkään 5 cm enempää auki niin mä haluan epiduraalin, jos olen jo 7 cm niin sitten ehkä kestän. "Entäs jos oot auki 6 cm?" "Öööh, no katotaan". No, 6 cm mä olin auki, ja jätin sitten sen epiduraalin väliin. Klo 23 mennessä mulla oli punnistussupistuksia näiden aukeamissuppareiden päälle, seuraava suppari alkoi ennenkuin edellinen oli loppunut, ja oli siis aivan kauheaa. Onneksi ilokaasu vähän selvitti päätä niin että pysyi perässä kuitenkin siitä, että suppareissa oli eroja. Lapsivesi ei ollut edelleenkään mennyt, ja jossain vaiheessa sitten sanoin kätilölle että miten olis jos puhkaisisit sittenkin kalvot. Aika tasan klo 24 hän sitten tuli jonkun vehkeen kanssa, meikkis synnytyspöydälle, ja juuri kun hän oli tulossa mun taakse, oli vasemman jalan takana niin kalvo puhkesikin itsestään. Tai siis se räjähti, kuului oikein sellainen poks. Kaikki oli tietty ihan märkiä... Mutta tää sitten kummasti auttoi, olin 10 cm auki ja aukeamissupparit loppui ja sain siirtyä pottatuolille ja alkaa ponnistamaan. Neiti syntyi 00:24. Ekasta synnytyksestä mulla ei ole kuin positiivisia muistoja ponnistusvaiheesta, sain jotain alapäätä puuduttavaa eikä itse synnytys tuntunut juuri miltään. Enkä edes revennyt.

Vauva oli kyllä vähän "omituinen", hän ei nimittäin huutanut, inisi vaan vähän. Mä kun olin luullut, että kaikki vastasyntyneet karjaisee oikein kunnolla. Ehdin jo kysellä oliko hänessä jotain vikaa, mutta ei sitten kuulemma ollut. Sain vauvan rinnalle melkein saman tein, itse olin ihan poikki ja olisin itse asiassa mielummin jättänyt väliin... nukahdin siihen sitten parin tunnin päästä vastasyntynyt sylissä kun ei ollut oikein mitään paikka mihin häntä laittaa. Eli synnytys meni hyvin, sairaalakokemus synnytyksen jälkeen olikin sitten *vähän* huonompi, vaikka saimmekin oman huoneen, mies sai olla meidän kanssa (oli kolme yötä, vikaksi lähti kotiin nukkumaan kunnolla). Mutta siis henkilökunta häiritsi vähän koko ajan, jos vauvalta sai hetken nukahataa niin sitten oli aikuinen herättämässä : / Tän takia lähdinkin kakkosen kanssa kotiin yhden yön jälkeen (alle 24 tuntia synnytyksestä).

Toinen synnytys alkoi sekin klo 23 jälkeen illalla, taisipa olla torstai. Tosi päinvastoin kun ekassa se alkoi lapsivesien menolla. Tämä kuopus oli ollut tosiaan vähän poikittain ja perätilassa tosi myöhään vielä, eli meillä oli käsky lähteä sairaalaan samantein jos vedet menisivät. Eli teimme sitten näin, esikoinen jäi mummun kanssa nukkumaan. Suppareita ei mulla edelleenkään ollut. Sairaalassa tutkivat ja totesivat vauvan olevan oikeassa asennossa. Jäimme kuitenkin sinne nukkumaan yöksi. Lähetin aamulla miehen kotiin kun suppareita ei vieläkään ollut. Puolen päivän aikaan tuli lääkäri kierrokselle ja kysyi josko mä halusin, että ne yrittäis käynnistää synnytystä. Totesin että en halua, ja ne lähetti mut kotiin, käskien tulla takaisin viimeistään seuraavana aamuna jos suppareita ei siihenkään mennessä ollut tullut, silloin se sitten käynnistettäisiin (tulehdusriskin vuoksi, silloin vesien menosta olis ollut vajaat 36 tuntia, täällä on mun käsittäkseni raja 48 tuntia). Kävelin puolisen tunnin matkan kotiin, kävin suihkussa, sain otettua nokosetkin ja lähdimme kaupungille vähän kävelemään ja syömään. Ja siellä ne supparit sitten vihdoinkin alkoivat, vähän ennen klo 17. Ehdimme juuri syömään, mutta klo 18 olo oli niin hirveä että mä totesin että nyt lähden sairaalaan. Vauva oli ilmeisesti niin korkealla, että pää hankasi häpyluuta vasten, luu hiersi siis joka supparilla luuta vasten, ja se oli siis ihan hirveää. Pääsin sairaalalle n. klo 18:20, mies kävi hakemassa meidän kamat kotoa ja tuli 20 min myöhemmin. Sopivasti kun meikäläiseltä tuli taas ruoat ylös... En ollut kuin 2 cm auki, mutta kätilö suostui kuitenkin pitään mut siellä ja laittoi synnytyssaliin. Ilokaasua sain rukoilla, hänen mielestään en ollut vielä tarpeeksi auki kivunlievitystä varten, mutta sain sitä sitten kuitenkin, onneksi. Vähän ennen puoli kahdeksaa tein kuolemaa tuon pään takia, ja ilmoitin kätilölle, että halusin epiduraalin. Joku lääkärikin siinä pyöri, vauvan sydänäänet ei tainneet oikein reagoida ihan niinkuin piti, vaikka en ole kyllä ihan varma asiasta kun olin vähän noissa ilokaasuhöyryissä. Kätilö sitten tutki kuinka paljon olin auki: 5-6 cm! Vajaassa tunnissa! Katsoin kelloa ja totesin että se taitaa olla täällä tunnin päästä, ehkä mä kuitenkin kestän sittenkin ilman sitä epiduraalia. Ja parasta tässä sisätutkimuksessa oli se, että vauva pääsi vihdoinkin luiskahtamaan tuon luun alta, eli kipu väheni tosi paljon. Seisoin koko synnytyksen ajan sellaista kävelytuolia vasten, joskin halusin taas pottatuolille synnyttämään. Jossain vaiheessa apuhoitaja kehoittikin mua siirtymään siihen, mutta halusin seistä niin kauan kuin mahdollista. Ja sitten se olikin liian myöhäistä, ja jouduin synnyttämään seisaaltani. Ei sikäli, että mulla olis jotain sitä vastaan ollut periaatteessa, mutta pelkäsin että jos voimat menee ja mä kaadun, että siinä käy huonosti. Mutta hyvin se meni, vauva työnnettiin isä raukan syliin - se taisi olla meistä ainoa joka ei tajunnut että se syntyisi n 3-4 ponnistuksella. Sitä oli kyllä varoitettu että vauva laitetaan sille syliin, mutta se ei sitten ehtinyt edes hihoja vetää ylös kun neiti tuli vauhdilla lentäen. Ja sama juttu kävi kuin ekan vauvan kanssa, eli kuopuskaan ei itkenyt ollenkaan, vähän vaan piti sellaista pikkukitinää. Mutta täysien pisteiden vauva hänkin oli.

Tää toinen syntymä sattui kyllä paljon enemmän kuin ensimmäinen, eli tällä kolmannella kertaa olisin kyllä menossa taas siihen pottatuolille koska luulen, että lantio aukeaa siinä paremmin. Muuten olen kyllä tosi tyytyväinen synnytyksiini, toi ilokaasu on kuitenkin toiminut tosi hyvin mulle. Nyt on vaan eri sairaala edessä kun olemme muuttaneet, eli saas nähdä mitkä käytännöt täällä on...