Esikoinen lahti miehen kans asioille ja nuorempi nukkuu joten nyt muutama keksi ja mehua koneen viereen ja viimein se synnytys kertomus teille...
Pieni varoitus teille ei viela synnyttaneille et lukekaa omalla vastuullanne...
Ma aloitan ihan kunnolla ajan kulusta taakse pain et ainakin Katrinna jos uskalataa viela lukea sais vahan kannustusta odotteluun...
Eli ti 5.8.2008 laskettu aika (parasta ennen paiva) ja yliaikais tarkastus. Vauvan sydan kayra ja liikeet hyvat ei yhden yhta supistusta puolen tunnin sisalla, kohdun kaulaa 2-3cm jaljella
ti 12.8.2008 vk41, yliaikais tarkistus Vauvan sydan kayra ja liikeet hyvat ei yhden yhta supistusta puolen tunnin sisalla, kohdun kaulaa 2-3cm jaljella, eli viikkoon ei ollut mitaan tapahtunut.
to 14.8.2008 vk41+2 yliaikais tarkistus, vauva ei liikkunut yhta terhakkaasti kuin aiemmin, joten sain mehua ja jouduin heiluttamaan jalkojani. Vastaan otolle oli ollut pirunmoinen jono joten oli odottanut kolmisen tuntia uskaltamatta menna vessaan siina pelossa et menetan vuoroni. Joten supistuksia tuli kayran mukaan, ma tunsin enemmankin vessahataa ja nalkaa... Tarkastuksessa kohdun kaula oli alkanut avautumaan ja pehmenemaan mut supistuksen ei kummiskaan olleet mitaan synnytysta ennakoivia joten paastivat kotiin eika tarttenut menna illalla uudestaan naytille vaikka sita ensiksi miettivatkin kun en tuntenut niita supistuksia.
Seuraavana paivana aloin tuntemaan jotain satunnaisia supistuksia, mut sovittiin miehen kanssa et menen viela seuraavan aamun tarkastukseen yksin ja soitan sit jos laakari kaskee jaamaan mihen paikalle. Niin esikoinen voi nukkua hieman pidempaan. Limatulpan bongasin yhdeltatoista illalla pisilla kaynnin yhteydessa. Siellakin jouduin ravaamaan jatkuvasti... Siis pissilla...
Seuraavana yona supistukset koveni ja niita alkoi tulemaan kymmennen minuutin valein. Nukuin nimittain olohuoneen sohvalla ja katsoin miesten olympialaisten kavelya ja aina kun herasin supistukseen ne oli kavelleet kymmenen minuuttia lisaa =)
Yolla kavin sanomassa miehelle et huomen aamuna muutes mennaan sinne sairaalaan koko konkkaronkka ja jos on turha reissu niin tulaan takas ma en sinne yksin mene.
Aamulla yritin sit karvistella mahdollisimman pitkaan et esikoinen sais nukkua. Kahdeksan maissa kavin sanomassa miehelle et alkaa valmistautumaan ja menin viela kaymaan kuumassa suihkussa helpottamassa oloani. Paatettiin menna linja-autolla kun oltiin menossa pelkaan kontrolli kayntiin. Tosin pysakilla mies kysyi et mennaanko sittenkin taksilla mut sanoin et ei tartte. Ajattelin et ennen kuin se taksi on meidan luona niin se linja-auto on jo mennyt ohi ja ne menis kummiskin samaa reittia et luultavasti olen linja-autolla aikaisemmin perilla. Kaskin miesta ottamaan viela kaikein varalta masukuvan siella pysakilla jos sattuis kaymaan niin hyva tuuri ettei tarttis enaa masu pystyssa tulla takas kotiin.
Sit siihen pysakille tuli joku nainen ja vahan ajan paasta se kysyi et sattuuko sinuun, siis mua supisteli jonkun verran siina odotellessa mut en katsonut kellosta kun ajattelin et mita valia silla on kun ollaan kummiskin menossa sinne sairaalaan. Sanoin et joo sattuu ja se nainen sanoi et etko sa meinaa sairaalaan menna, vastasin et olen just menossa...
No me paastiin sinne sairaalaan 09.23 tai silloin ma olen antanut sen mun tarkastus aika vihkosen kun lauantaina se piti menna ensiapuun tekemaan ja ne tekee joka kerta rannekeen sulle kun sa menen ensi apuun ja siihen tulostuu aika. Me oltiin sit menossa odotussaliin mut kun se oli ihan taysi niin ma jain siihen reunapenkille odottelemaan. Siis siina samaisessa salissa on myos kaikkien synnyttamassa olevien naisten perheen jasenet ja ne joiden pitaa sinne ensiapuun menna.
Pyysin miesta soittamaan esikoisen hoitajat paikalle kaiken varalle. Ensiks mies oli et no ethan sa viela tieda pitaako sun jaada vai ei, mut sanoin et ma en taalta enaa kotiin lahde kun nippusiteissa... ja jos niille tulee turha reissu niin ne voi vaikka tulla meidan kanssa tohon katiinin kahville ja moikaamaan meita tai jotain...
Mun aiti laittoi viestia 10.56 et olenko takas kotona vai olenko paassyt synnyttamaan.
Viimeinen aika mika mulla on varmana mielessa on 11.18, kysyin miehelta kelloa ja se katsoi sen kannykasta joten sen takia noin tarkka aika.
Sit se leikki esikoisen kanssa ja meidan lahelle tuli jotain marokkolaisia istumaan niin esikoinen meni leikkii niiden kanssa ja mies meni siihen vastaanotto tiskille kysymaan minka takia kaikki muut naiset jotka on tullut meidan jalkeen on paasseet sisalle mut me ei... No sit se kutsui minutkin siihen tiskille ja ma seisoin ja nojasin kasilla siihen tiskiin ja pidin paata alaspain. Sit ne sanoi et ne on kutsuneet mua kymmenta vaille kymmenen mut en ole ollut paikalla... Aloin kiljumaan et taatusti olin paikalla mut teidan noin kuppasen pieneen odotussaliin ei mahdu kaikki niin mun piti istua tuossa... No ne lupas pian kutsua mut uusiks. Menin siihen samalle paikalle istumaan mut mies sanoi et mene tonne odotussaliin aloin sille kiljumaan et ei sinne mahdu, sit se sano et no mene tonne poydalle istumaan joten lahdettiin matkaan. Kun oltiin paasty ylos ne jo kutsui mua ja vaikka siihen ovelle oli vaan viisi kymmenen metria tuntui et olis pitanyt maratoni juosta ennen kuin paasen sinne asti joten jain vahaks aikaa nojaamaan seinaan, viimein paastiin sinne ovelle ja hoitaja otti mut hoiviinsa. Sit se arpoi vahan aikaa siis ehka jotain sekuntin sadasosia mut tuntui tunneilta et mita kautta mut voi vieda niille kayrille kun sinne pitaa menna hoitohuoneen lapi et kummastako voidaan menna. No viimein ne sai mut sinne sangylle joka sekin oli yhta tuskaa. Ja ne alkoi etsimaan sita paikaa mihin saavat vauvan sydan aanet. No niilla oli siina aikamoisia vaikeuksia ja ma en auttanut yhtaan asiaa liikkuessani joka supistuksesta joita tais olla aika tiheaan tahtiin jo. Viimen ne loysi sopivat kohdat ja paasin kunnolla tarkkailtavaks. Sit siina kavi yks katilo katsomassa mun kayria ja katsoi mun puuskuttelua ja kysyi et supistaako mua kun ma noin puuskuttelen ja vastasin et joo... sit ma aloin miettimaan et voi hitto naa mun supistukset ei nay missaan ja ne ei usko mua vaan laittavat kohta kotiin... Joten aloin katsoa sita tulostus paperia joka tulee siita masinasta et nakyyko siina mun supistuksia ja en tietty nahnyt, tosin en ole varma katsoinko edes oikeaan paikaan, silmatkin oli varmaan siina vaiheessa kivusta niin ristissa et ei kait niilla mitaan edes nahnyt... Taoin vaan sita mun viereista seinaa kun supisteli ja sattui... No sit ne tuli sanomaan et kymmenen minsaa viela ja tutkitaan. En tieda oliko se kymmenen minsaa vai paljonko mut ne viimein tuli irrottamaan mua ja mentiin siihen viereiseen huoneeseen mut pyysin paasta viela kaymaan pissalla. Joten se hoitaja lahti mun mukaan ja tuli sinne vessaan ja pyysi josko pissaisin nayteen purkiin sanoin et en kykene. Ja sit ei enaa pissakaan tullut joten se laittoi hanan juoksemaan... Viimein sain tulemaan ja lahdettiin sinne hoitohuoneeseen takas se hoitaja sanoi et ei varmaan kesta enaa kauan kun paaset synnyttamaan, ajattelin et voikun se olis oikeassa ja ei tarttis lahtea kotiin. Kun paastiin sinne huoneeseen niin se hoitaja sanoi niille muille et tolta tulee limatulpaa ihan siedettavasti. Menin sit siihen poydalle ja hyva et kerkesin selalleni kun ne tokas et kahdeksan senttia ylos siita ja vaatteet pois. Tein tyota kaskettya ja ne antoi mulle sairaalan kaavun. Tosin en enaa muista kuka sen minun paalle pani ja laittoiko joku sen takaa kiinni... =) Sit kysyivat mun raskausvihkoa ja sanoin et se on mun laukussa. Istuin siihen tietokonepoydalle et taytellaab niita niiden kaavakkeita niin ne vaan tokas et lahde vetaa me tuodaan naa paprut perasta. Kysyin et voisinko ottaa vesi horpyn mun pullosta, ne vaan katsoivat muualle pain ja sanoivat et lahdetaanpas... No tietty mun tuurilla ei yhtaan synnytyssalia ollut vapaana joten niiden piti vieda minut leikkaussaliin. Se hoitaja vai olisko niita ollut useampikin kysyin et kavelenko vai mennaanko rullatuolilla sanoin et kavelen. Katselin matkalla niita synnytyssalejen ovia et missahan on mun viime vuotinen, siis kaikkea sita ihmisen paassa liikku moisella hetkella... =) Ne hoitajat kiros et ei ole synnaria vapaana ja tytto-parka joutuu leikkaussaliin vaikka normaali synytys. Kun paastiin sinne saliin niin ne asenteli jo jalkatukia paikalleen ja ma pyysin et voisinko paasta viela pissille mut en sit paassyt vaan ne ohjas mut sangylle, tosin eilen illalla miettiessa en muista siita matkasta ovelta sangylle yhtaan mitaan, en edes sita sangylle kapuamista kun kaks muuta oli ollut tuskaista paasta mut tasta ei ole mitaan havaintoa. Sit kun olin paassyt selalleni, niin ne kaski ponnistamaan, ma olin et anteeks mita vastahan ma tahan tallaydyin, eiko nyt ole vahan aikaista. Ja missas se mun epiduraali on...? Ne katilon kadet alapaassa ei tuntuneet mitenkaan ruhtinaalliselta ja kun ne sanoi et nyt on supistus ponnista niin sanoi et en kun sattuu liikaa, se katilo vastas et niin sattuu kun ei ole epiduraalia johon ma vastasin et no anna sita sitten =) Siis ma ihan tarisin kun muhun sattu supistukset niin paljon ja ne kadet siella alhaalla ei parantanut olo tilaa ollenkaan. No tappelin jonkun aikaa sen epiduraalin kanssa ja sit ma sanoin et antakaa jotain muuta muuten en ponnista. Se katilo kysyi minulta et enko ma halua nahda mun vauvaa niin vastasin et EN =) Viimein sain jotain en tieda mita kun tunsin piston takamuksessa mut vaikutusta en ikina tuntenut... varmaan vetta vaan laittoivat ja sanoivat et tossa sulle vahan puudutusta =) No sit ne kaski ponnistaa kun tulee seuraava supistus ja sanoin et odotetaan tama ja seuraavalla ma lupaan ponnistaa. Sit se katilo sanoi et hyva on mut seuraavalla et sit sano taas et vasta seuraavalla. Joten kun se seuraava supistus tuli ma olin oikeinkin viisas ja sanoin et ei mua supsista tai satu mut katilo oli vielakin viisaampi ja sanoi et supistaahan sulla on maha ihan kova =) Eli ei auttanut muuta kuin ponnistaa ja ne puhkais kalvon kun lapsi vedet ei olleet menneet ja kaskivat jatkaa ponnistamista. Vahan ajan paasta olin et nyt en enaa pysty jatkamaan tata ponnistamista, ja yritin kiemurella vapaaksi mut eihan ne minua minnekaan siita paastaneet vaan sanoivat et paa on jo ulkona jatkavaan ponnistamista, ajattelin et samperin valehtelijat ei kummiskaan mikaan paa ole ulkona ja ma en enaa pitkaan tata oikeasti kesta, mut viimein ne sanoi et no niin vauva on ulkona hyvin tehty... Tai siis ensimainen mita ne sanoi oli voi herra jestas minka kokoinen vauva! =) Ja antoivat sen mun rinnalle vahaks aikaa kun yrittivat saada istukkaa irti, sekin sattui et ei loppunut kipu talla kertaa siihen synnytkseen esikoisella epiduraali oli niin autuainen etten edes tuntenut istukan irrottamista vaan ajattelin silloin kun ne tikkas et johan kestaa se istukan pois saaminen enka edes ollut varma oliko ne tikanneet vai ei =) No viimein ne sai sen istukankin ulos ja sekin oli kait ollut ihan normi kokoinen kun kuulin niiden puhuvan keskenaan et istukka on ihan niin kuin vauvakin =) Ja ihan niin kuin TV-shopissa etta eika siina viela kaikki kipu nimittain jatkui kun ne alkoi parsimaan tota alapaata. Tai ei se tikkaus niinkaan vaan se kun ne heilutteli sita lankaa, ja ma tietty yritin pyoria siina sangylla niin ne sanoi et mita enemman sa pyorit sita enemman se sattuu joten kaskin lisaa puudutusta ja talla kertaa se tehosikin ainakin vahaksi aikaa, viimeset tikkaukset taas sita alkoi tuntumaan... Kysyin et kuinka monta tikkia tulee niin ne sanoi et kolme ulos ja sisapuolelle vahan enemman tosin mulle ei ikina selvinnyt mika se niiden vahan enemman on... Mut tytto siis sai synytyma ajaks 12.56, miettikaan mun aiti oli laittanut sen viestin tasan kaksi tuntia aikaisemmin ja ma viela olin kiltisti odottamassa vuoroani sisalle paasyyn =)
Eli mulla ei ole hajuakaan synnytyksen kestosta tosin ei taida olla laakareillakaan =)
Mulla on mamaksi just tota samaa et ihan vahan syoton jalkeen rinnat meinaa rajahtaa kun maito tulee takas. Ja kukas se oli joka oli pahoillaan ettei hanella ole ylituotantoa mielumminkin pain vastoin, voin sanoa et ei tamakaan mitaan autuaallista ole, vauva ei saa kunnon imuotetta ja jos pelkka nanninpaa on suussa sattuu ihan mielettomasti ja silla aikaa kun toisesta imettaa niin toisesta valuu ihan kuin hana olisi jaanyt paalle. Ja mulla niin kuin olen jo monta kertaa aikaisemmin sanonut on koko ajan mieleton paniikki et tulee taas tulehdus kun rinnat ei ikina tyhjenny, mut en uskalla niita koko aikaa pumpatakaan kun pelkaan ettei ne rinnat tajua et se olen mina eika vauva ja alkaa tuotaa maitoa meidan molempien tarpeisiin... Eli mina mieluusti vaihdan kylla naa rinnat jonkun kanssa jos vaan kiinnostusta loytyy
Ajattelin et kysaisen katilolta kun paasen sen puheille viimeistaan maanantaina et onko taalla tota luovutus systeemia, ma voisin ainakin vahan sita antaa poiskin, kun se kerta hyvaan tarkoitukseen menee...
Second editon, senior sister 1v4kk ja litle baby sister 5vk
P.S. Meilla ei ole vauvalle mitaan tyonimea kun kaikilla on jo oikea tiedossa mut esikoiselle en halua puhua nimella vaan korostaa heidan sisaruus suhdetta...
