Moro!
Pitkästä aikaa molemmat lapset yhtä aikaa päiväunilla ja minä pääsin koneelle, vaikka jos olisin viisas, menisin itsekin nukkumaan.
Meillä Otso syö päivällä aikas tiheesti, nukkuu yöllä suht. hyvin. Tosin jos menee vaihtamaan yöllä vaipan (mitä joskus joutuu tekemään), se virkistyy niin, että on sitten hereillä tunnin, ja ehtii syödä siinä välissä 2 kertaa, ja se kyllä verottaa yöunia melkoisesti. Viime yönä se söi illalla klo 10, sit yöllä klo puoli 3, ja sit tuli se klo 5-6 hereillä. Aamulla sit taas herättiin puoli 8 ja lopulta nousin ylös vauvan kanssa klo 10. Mies jaksoi nousta esikoisen kanssa ylös klo 9. Eli melkoista rumbaa tämä on.
Mutta tässä olisi hieman synnytyskertomusta:
Aamulla 13.8. mentiin yliaikakontrolliin klo 9. Lääkäri oli joku ulkomaalainen setä, jolla oli paksut sormet, ja hän teki ensin sisätutkimuksen ja tökkäsi sit 2 paksua sormeaan mun kohdunsuusta sisään ja alkoi pyörittää niitä minuutin, pari. Se muuten sattui! Sitten hän ultrasi kauan vauvaa, painoarvio oli tarkka, 3362 g (ja Otso oli syntyessään 3380 g).
Istuttiin hetken vielä käyrillä, sinne piirtyi pari pientä supistusta, mutta kuitenkin aika sännöllisesti. Lähdimme sairaalasta kotiin klo 10, ja mä mietin siinä pihassa, että ei kyllä yhtään huvittaisi mennä takas kotiin, jos vaikka tänne pitää tulla tänään uudestaan. Kotiin oli puolen tunnin ajomatka, eli oltiin kotona noin puoli 11. Mies söi välipalaa ja lähti töihin. Mä sitten aloin kärvistellä pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Puoli 12 aikoihin aloin kellottaa supistuksia. Sotin miehelle n. klo 12, että saa varustautua lähtemään kotiin. Klo puoli 1 soitin sitten sairaalaan, että tulisimmekos uudestaan, kätilö kuunteli mun puuskutusta siinä puhelimessa hetken ja sanoi, että tulkaa vain. Soitin saman tien miehelle, että alkaa tulla hakemaan mua. Mies oli kotona noin 10 yli 1, ja me lähdimme 20 yli 1 sairaalaan, eli olimme perillä klo 13.52.
Kätilö vei mut heti synnytyssaliin ja käski laittaa sairaalanvaatetta päälle. Sit vasta se teki sisätutkimuksen: 5 cm auki ja reunoja vain pehmeät "löllykät" jäljellä. (Sen aamuisen lääkärin 2 sormea oli jo sen 4 cm.) Suppareita tuli tasaisesti 3-4 min välein ja kipua alkoi tuntua yhä enemmän. Ilokaasua en edes miettinyt, sillä ed. kerran se aiheutti vain laskuhumalan tunteen. Klo 15.07 sain sitten jo spinaalipuudutuksen. Anestesiologi oli ihan huippu tapaus, vanha vitsaileva mies! Puudutus onnistui hyvin ja seur. 1½ tuntia menivät vain istuskellessa/maatessa sängyllä. Kätilö totesi sitten, että spinaali vähän jarrutti aukenemista joten laitettiin oksitosiini tippumaan klo 16.24. Myös kalvot puhkaistiin jossain vaiheessa ennen oksitosiinia. Vetta lurahtikin ihan kunnolla. Spinaalin vaikutuksen lakattua alkoikin se helvetillisin osuus koko synnytyksessä. Kätilö sanoi, että antaapas tulla parit kunnon supistukset, niin aukenen paremmin. Ja voi jestas että sattui! Samalla aukesin vajaan puolen tunnin aikana 7 cm:stä 10 cm:iin muutaman supistuksen aikana. Minä hyperventiloin ja olin aivan kauhusta kankeana. Kätilö käski laittaa suuta välillä kiinni, hengittä nenän kautta, jotta hengitys tasaantuisi. Sitten sain lisää puudutetta ja heti sen perään kätilö kokeili paikat ja sanoi, että olen täysin auki, saa alkaa ponnistaa. Aloitin tosi varovasti, eikä minuun sattunut ollenkaan, kun olin juuri kerta saanut epiduraalia. Se toimi siis siinä vaiheessa tosi hyvin! Kokeilin pari eri asentoa, esim. kyljelläni, mutta ongelmaksi tuli se, että vedin aina jalkojani yhteen. Vaihdettiin asento puoli-istuvaksi niin, että jalkapohjani olivat kätilön kylkeä vasten, mies piteli toisesta jalasta kiinni. Sitten sain puhtia ja ajattelin, että nyt tämä muksu pitää saada ulos ja ponnistin jo aika reippaasti. Kätilö kehui, että hyvin uskallan ponnistaa. Sit alkoi pää venyttää välilihaa sen verran, että alkoi taas kipu tuntua ylivoimaiselta, alkoi sama hyperventilaatio. Mut ei auttanut kuin ponnistaa eteenpäin, sillähän siitä pääsisi. Huusin, että lapsella on iso nenä kun se painaa niin kovasti pyllyyn päin! Aikani kun pinnistin ja ponnistin, kätilö sanoi, että nyt on nenäkin ulkona, enää yksi ponnistus niin pää on pihalla. Pään synnyttyä mies jo tokaisi, että katso, aivan kuin isoveljensä! Seuraavilla parilla ponnistuksella tuli sit loppuvartalokin. Otso syntyi siis klo 17.42, ja ponnistusvaiheen pituus oli 12 min.
3 tikkiä laitettiin, siihen käytettiin puudutesuihketta, ja jonkin verran kyllä tuntui neulan läpivienti, mutta ei onneksi liikaa. Sitten iskä leikkasi napanuoran ja lapsi laitetiin tissille. Heti tiesi, mitä sillä tehdään! Istukka tuli ulos pienellä nykäisyllä (oksitosiinitipasta varmaan oli apua siihen).
Mutta nyt menen sinne päiväunille niin kauan kuin vielä voin!
Terkuin
Rizzu & Otso 11 pvä
.