Heippa kaikki rakkaat ihmiset!!!
Tein eilen illalla raskaustestin ja vahva plussa pärähti! Ajatelkaa. Musta tulee äiti. Tämä tunne on uskomaton! 3 vuotta pettymystä ja vaikeaa ja nyt elämä hymyilee oikein olan takaa! en viime yönä oo nukkunu, mietin vaan kaikkea. Mä oon niin onnellinen etten osaa sanoin kuvata. Rakastan tätä tulevaa lasta. Ei voitu kun itkeä illalla onnesta.. 6 raskausviikko pyörähti nyt käyntiin. Päänsärky ja etova olo lisääntyy päivä päivältä, mutta mua ei haittaa!!
Mulla siis oli neljä päivää menkat myöhässä kun tein testin. Näytti tosiaan ihan vahvat viivat ja muutama päivä ollukki huono olo ja rinnat on tosi arat. Luulin niitä vaan menkkaoireiksi. Tosi samallaisia oireita, ainut että alamahassa kiertelee sillai jännästi.
Mä oon jotenkin silti tosi pelokas. Voi kun tämä pieni lintu pysyis matkassa. Jotenkin pelkää kaikkea sitäkin että mitä tässä tehään. Mitä mun pitää seuraavaksi tehä. Huolettaa kun mulla on tämä kilpirauhasen vajaatoiminta ja tärkeää olisi että lääkitys olisi aivan kohdillaan!!Oottehan kaikki mun tukena! Mäkin oon teidän! :heart:
Haluan nauttia joka ikisestä hetkestä, joka ikisestä tunteesta ja ihan kaikesta tässä raskaudessa!
Mä vahvasti uskon, että tekin saatte sen oman plussan vielä. Minäkin sain, vaikka olin jo melkeen varma että lapsettomiksi jäädään. Mutta elämä on niin ihmeellistä. Tämä on suuri lahja ja toivon sydämmessäni, että te kaikki saatte lapsen. Olette mielessäni ja tulen välillä tänne kirjottelemaan kuulumisia!
Rakas Taivaan Isä.
Miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa
enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.
Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.
Vielä joskus saan
siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?
Toivotan teille kaikille oikein paljon jaksamista ja tärppionnea!
Siirryn tuonne odottajien puolelle!