Ajatuksista odotukseen 20

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Brogan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
sade... juu kummipoika on jo 7v, ja kun ei muita siskon lapsia tullut yöksi niin helpolla pääsee... ja siis tosiaan kun oon siskon lasten kans ollu niin tiiviisti tekemisissä niiden syntymästä lähtien ja hoitanut vauvasta lähtien tarvittaessa ja ei-tarvittaessa ja oon niiden kans tosi läheinen niin ei oo ongelma ottaa jo tässä vaiheessa hoitoon... eri asia jos olis joku kolme vuotias niin vois olla rankkaa.. mut kyl mä nautin ku toinen on niin kiltti ja odotti vaan että pääsee saunomaan tänne :)
ja kun vauviskin on suht "helppo", eli itkee vaan ilmavaivojaan (joka syötön jälkeen) ja yleensä saan öisin nukuttuakin suht hyvin, niin uskalsin kyllä ottaa pojan meille yökylään... eri asia jos olisin todella väsynyt ja meijän vauvis vaan huutais yöstä toiseen niin sit en olis vielä yövieraita ottanut...

emmä kyl uskonu raskausaikana että ottaisin ketään yöksi, kun ajattelin että meille tulee niin vaativa vauva... mutta toisin kävi.. ainakin toistaiseksi :)

Nyt väsyttäis, täytyy kohta ruveta menemää nukkumaa...

Mun täytyis muuten ruveta harjottaa noita lantionpohjalihaksia...oon jotenkin niin laiska tommosis mitä pitäis säännöllisesti tehdä ja helposti "unohdan" koko asian... angsteri, ootko sä tehny niitä harjotteita?! tuntuuko että olis tarvis?!
nyt tulee yksityiskohtasta selitystä, voi hypätä yli.. ;) .... eli ennen oon pystyny ku oon käyny pissalla niin pysäyttämään pissaamisen kokonaan ja jatkamaan sitten, nyt kun yritin niin turha toivokaan että pysähtyis... ja jos tosiaan on kova pissahätä niin ei sitä pysty pidättämään vaikka kaikkensa yrittää... hyvä etten jo kerran oo pissannu housuun... onko Baltsulla ollut mitään onkelmia, entä angsterilla?!

Mi-iu ja neiti 3vk.
 
Huomenta ihanaiset!

Minnille onnittelut hoitoon pääsystä! Stand by-olotila on toivottavasti taakse jäänyttä elämää ja kiitorata eteen päin alkaa.

Mi-iu & muut synnyttäneet, jatkakaa alapääkeskustelujanne! Kiinnostavaa, joskin pelottavaa.

Sade, mä olen lukenut että sokerirasitusta aletaan tehdä tulevaisuudessa suuremmalle ryhmälle raskaanaolevista. Joten neuvolat ovat jo nyt alkaneet lähettää sinne herkemmin ihmisiä kuin ennen. Täytyykö sun Sade syödä öisinkin? Mulle annettiin ohjeeksi ettei klo 22 jälkeen saa syödä ja koe tehdään heti aamulla, itse sain ajan 8:40. Eli ei siinä kovin kauaa tarvitse olla ravinnotta. Itse menen sokerirasitukseen mielelläni, mua kiinnostaa sokeriarvoni. Ja luinpa taas että raskausdiabeteksen riskeihin kuuluu taas se aina-yhtä-miellyttävä-riski: sikiön hapenpuute. Mä en kestä noita pelotteluja enää.

Mua on alkanut pelottaa synnytys. Kai olen nyt tajunnut että synnytys on tosiaan vääjäämättä edessä. Netti ei ole mukava, kun löytää kaikkia kauhutarinoita (tai siis todellisuutta) istukan irtoamisista, napanuoraan kuristumisista, vauvan jumiin jäämisistä, hapen puutteista jne. En pelkää kipua vaan sitä etten ole kontrollissa ja ettei mulle kerrottaisi mitä tapahtuu, eli kaikenlaista holhoamista ja sitä ettei mua kuunnella. Koitan tietty ajatella että ammatti-ihmisten käsissä ollaan, mutta silti... Joten varasin äskön jalkahoidon ja kampaajan. Loogista, eikö? Eli vaikka kaikki muu menisi päin honkia, enkä olisi kontrollissa mistään, niin ainakin varpaat on kontrollissa ja näyttää hyvältä. Haluan oikein pinkkiä kynsilakkaa. Älkää pudottako mua kuvitelmistani ja väittäkö etteikö muka makeet varpaat auta synnytyksessä. Sektio on tosin sitten eri juttu. Sitä riskiä varten tarvitsen uuden leikkauksen hiuksiin ja vaaleita raitoja.

RV 30+6
 
Rosis, en öisin syö mutta herään joka aamu klo8 syömään jotain pientä ja sitten takaisin nukkumaan hetkeksi että ehtii vaikuttaa. mutta jos tuota rasitusta varten ei tarvitsisi olla 12h syömättä niin kyllä mä juuri ja juuri tuohon ehkä pystyisin =)

Ja mulla sama juttu, en ole ennen pelännyt synnytystä ollenkaan, mutta taas mitä isommaksi vatsa tulee ja viikkoja kertyy niin välillä ihan tosissaan pelottaa, ja juuri tuo sama että entä jos mua ei kuunnella jne.

Joo, lisää alapääjuttuja kiitos!mä oon huomannut että mulla on turvonnut häpyhuulet, en nyt muuten mitään huomaisi mutta kun yrittää kurkkia vatsan yli kun siisti bikinirajaa niin huomaa että ei ole enää ihan samanlainen alapää..saa nähdä millainen siitä synnytyksen jälkeen tulee. jotenkin sitä miettii suhtautuuko mies enää samalla antaumuksella ja innolla siihen synnytyksen jälkeen, vaikka nyt kyllä niin vakuutteleekin..

Rosa on kyllä jo tosi pitkällä, hui miten aika kuluu.

mites Neilikka? oliko sulla jo se varhaisultra vai vasta tällä viikolla?

Me mennään ensi viikonloppuna poriin hotelliin, pakko pitää vielä viimeinen rutistus ennen lomanalkua =)

Mi-iu, no sitten ymmärrän jos kummipoikasi on jo noin vanha. jotenkin ajattelin että olisi ollut ihan pieni :)

rv24+3
 
Huomenta. Täydellinen maanantai. Nukuin pommiin oikein iloisesti ja eikös pomo soitellut jo heti aamusta kun olin vasta vetämässä kotona vaatteita niskaan... Uh, ihan puusta pudonnut olo, unet jäivät jotenkin kesken ;)

Jihuu, Minni pääsee hoitoihin! *jammailee kopissaan* :D

Ja juu, synnyttäneet, alapääjuttuja likaisine yksityiskohtineen kiitos!

Rousis. Mua on viimeisen viikon aikana alkanut pelottaa aivan mielettömästi. En vain ole kehdannut ottaa sitä täälläKÄÄN esille. Just sikiön hapenpuute ja vammautuminen, omat järjettömän pahat repeämät, joista menee kaikki pidätyskyky, viimeisetkin ilot makuuhuoneessa jne... Ja se että näitä pelkoja vähäteltäisiin. Ja kammottava ajatus siitä, että on pakko synnyttää tai ainakin kokeilla, eikä sektiota saa vaikka anelisi. Mun tarttee soittaa kampaajalle. Ja tilata manikyyri.

Hei onko muilla kipeä takamus? Siis niiden luiden välissä joiden päällä istutaan niin ne lihakset? Vai mitä mössöä siellä nyt onkaan? Monena yönä olen herännyt siihen, että kylkeäkääntäessä niitä vihloo niin "#¤:sti. Mulla varmaan alkaa kaikki nikamat, nivelsiteet ja lihakset hajoamaan kun tuollaisia tuntuu. Kovalla penkillä istuessa tuntuu, että ne luut leviävät alla ja takamus levähtää oikein kunnolla. Hurmaavia juttuja heti aamusta. Kauheaa valitusta, anteeksi. Vaikka täällä valitankin vähän väliä, niin se ei tarkoita sitä ettenkö nauttisi raskaudesta ;)

Plääh, ajatus katkesi, jollekin piti kirjottaa taas jotakin,mutta... Olis edes ensimmäinen kerta kun näin käy...

27+2
 
Moikka ladyt! Viikonloppu oli ja meni taas liian nopeaa. Mutta oikeasti se äitiyslomakin lähenee niin hurjaa vauhtia, että kohta huomaan jo varmaan kaipaavani töihin takasin :)

Juu alapää juttua tännekin. Viikonlopun iltasanomissa (vai lehdessä?) oli ex missi Jonna Kauppilasta juttua, että eka lapsi oli syntynyt sektiolla ja toinen vaikeasti alakautta. Tässä alasynnytyksessä oli sitten revennyt pahasti ja edelleen toipuu siitä, vauva nyt 6 kk. Tuota mä lähinnä nyt pelkään itseni kohdalle.. Aluksi ne mun pelot oli tuota samaa mistä Rousis puhui, eli se kontrollin menettämisen pelko ja on vaan niinku lihakimpale hihnalla, jolle tehdään tarvittavat toimenpiteet. Ja ettei mua esim. uskottais jos kivut kävis ihan kauheiksi. Tai että tapahtuis jotain yllättävää, kuten hätäsektio. Mut oon käsitellyt noita asioita pääni sisällä ja nyt suurin pelko lienee se, että ratkeaa oikeasti jotenki tosi pahasti ja saa toipua siitä loppuikänsä. :/ Kun synnytyshän on toisaalta vaan hetkellinen tapahtuma, mut nuo vauriot voi jäädä pidemmäksi aikaa. Mä haluan faktaa ja tilastoja monelleko tulee jotain tosi kamalaa niin voin sitte arvioida kumpaan ryhmään kuulun ;)

Omaa napaa: viime yö meni tosi huonolla unella, vielä kahden jälkeen pyörin paikallani kun mahaa viilsi ja pisti joka puolelta ja en osannu oikein paikallistaa oliko nuo jotain venymiskipuja vai tuliko kenties suolen puolelta.. Sit alaselkää vihlo myös, selällään ei oikein voi olla, vaikka pakko oli mahan takia välillä. Eli hienoa olla tämmönen vaivainen valas jo näillä viikoilla. Mitähän seuraavat 15 viikkoa tuo tullessaan??

Mi-iu, seiskavuotiasta varmaan jo voi vähän käyttää "apunakin" vauvan hoidossa, vaikka enemmän taitaa olla sitä perään kattomista :) Mut kummipoika oli varmaan ihan innoissaan kun pääsi yökylään.
 
Ihan uskomatonta että nuki on jo niin vanha! Aika tosiaan menee eteen päin, vaikkei siltä tunnu.

Saana, mullakin nämä synnytyspelot on tosissaan iskeneet lähiviikkoina.

Brogis, mä en pelkää itsessään sitä ettei mua kuunnella tai sitä että hoitohenkilökunta ei kerro mulle mitä tapahtuu, vaan sitä mihin se johtaa (esim yritetään väkisin alakautta vaikka pitäisi päätyä sektioon, vauva jää hartioista kiinni jne). Eniten pelkään vauvan hapenpuutetta tai kuristumista napanuoraan. Sille en voi mitään jos streptokokki tarttuu synnytyksessä tai repeän pahasti - mä voin aina mennä korjausleikkaukseen. Tuntuu että mun tuttavavapiirissä on enemmän epäonnistuneita synnytyksiä kuin onnistuneita, ja ne pyörii päässä. Miehen siskon isokokoista vauvaa yritettiin väkisin synnyttää alakautta muttei mahtunut, ja viime hetkillä päädyttiin hätäsektioon. Kun hän odotti toista lasta, synnytyspelkoa ja toivetta sektiosta ei huomioitu vaan sanottiin että alakautta yritetään vaikka lantio oli ahdas, ja hän oli todella pelokas johtuen ekasta synnytyksestä. Hän päätyi yksityiselle sektioon ja synnytys meni hyvin. Talvella yhden vauva kuristui napanuoraan viikkoa ennen LA:ta. Mun yksi sukulainen on henkisesti lapsen tasolla johtuen synnytyksessä tapahtuneesta hapenpuutteesta. Mietin tosissani että pitäiskö mun pyytää lähete sinne pelkopolille, toisaalta en tiedä mitä ne siellä voivat kertoa sellaista etten pelkäisi? Inhaa täällä puhua näin negoista asioista, mutta kun pää on niitä täynnä.
 
Heipsan! Täällä sitä ollan töissä jälleen 4 viikon loman jälkeen :( Voitte kuvitella, kuinka paljon kiinnostaa... Hoh hoijaa! Ja heti pitäis olla sata lasissa sijaista opettamassa (onneks mentiin eri aikaa syömään, niin kerkeen käydä nopee täällä ilmottautumassa). Eli en siis edelleenkään kerkee jatkaa kovin aktiivisesti tätä palstailua, mutta toki käyn teitä joka päivä lukemassa.
Lomakertomukset lupaan tällä viikolla jossain vaiheessa laittaa sähköpostilla kyllä.

Täällä myös yksi synnytyspelkoinen! Pelkään ihan kaikkea siinä ja en vaan vieläkään pysty ymmärtämään, miten omena saadaan mahtumaan avaimenreijästä. Väkisin siinä joutuu paikkoja hajottaan :(

Täällä nyt siis viikkoja 30+0 (Hui!!!!) ja kaikki hyvin. Neuvolalekurissa kävin tuossa vajaa 2 viikkoa sit ja muuten kaikki hyvin, mutta pissan proteiinit oli koholla (+2) ja verenpaineet alhaalla (94/65), mutta siis nämä johtuu kuulemma siitä, että on juonut liian vähän (kävin siellä juuri helteisenä aikana).

Jahas... Sijainen palailee lounaalta ihan anytime, joten häivyn takavasemmalle... Yritän käydä ilmottautumassa aina kun mahdollista.

 
Tervehdys!Täälläkin on töihin palattu:(Oltiin miehen kanssa pidennetyllä viikonlopulla matkailemassa ihan täällä kotosuomessa mutta kyllä teki hyvää!Tuntuu että olisi ollut vaikka kuinka kauan pois täältä töistä.Nyt pitäisi sitten jaksaa sinne marraskuulle asti ilman mitään sen kummempia lomia..

Vauva-arki kuulostaa kyllä niin mukavalta,että ihan sitä täälläkin odotetaan.Meillä on rakenneultra torstaina.Ei haluta tietää sukupuolta etukäteen.

Tuosta synnytyspelosta.Oletteko lukeneet uusinta Vauva-lehteä?Siinä oli juttu synnytyspelosta ja yhdestä joka oli päässyt siitä eroon.Kyllä ehkä kannattaisi yrittää hakeutua sinne synnytyspelkopolikilinikalle.Ainakin noista monien jutuista päätelleen itse ainakin suosittelisin sitä.Ja kannattaa siitä neuvolassakin puhua kun kyllä sillä terkkarillakin pitäisi jotain tietoa olla.Siinä vauva-lehdessä oli että vain 1% synnytyksistä tulee vaikea komplikaatio synnytyksessä.Eli on aikas pieni määrä,ne vaan ehkä tulee juuri eniten esille…

 
Kivaa saada Amis (hih) taas palstoille! Hyvä vertaus tuo omenaa avaimenreiästä (ja kun viimein siihen onnistutaan niin sen jälkeen seksi on kuin heiluttaisi patonkia porttikongissa...)

Saana, mä en saanut selvää mikä sulla on kipeänä. Mä taas heräilen öisin kun luut sattuu osastolla peppu-lantio, tuntuu että nukun kivilattialla, vaikka ihan on pehmeä patja. Pakko nousta ja kävellä öisin että kipu häviää. Luulen että tuo johtuu lantion löystymisestä?
 
Minisun, juuri tuon artikkelin takia tuli mieleen pyytää lähettä, että jos mun pelot tosiaan otettaisiin vakavasti. En tykkää valittaa ja leimautua ylihysteerikseksi, mutta näköjään pelkääjiä on sen verran että heihin/meihin osataan suhtaudutaan vakavasti. Sitä vaan kun en pelkää kipua vaan sitä miten vauva selviää, ja sellaista kukaan ei voi luvata etukäteen.
 
Rosis, mikset pyytäisi lähetettä pelkopolille? Sinulla on paljon kauhistuttavia esimerkkejä lähipiirissäsi, vähemmästäkin säikkyisi. Omat ennakkokäsitykseni olivat aika ruusuiset (enkä asiaa niin hirveästi pohtinut saatikka suunnitellut) ja itse synnytyskin meni unelmasti. Aivan erilailla tosin kuin ikinä olisi veikannut, joten siksikin oli hyvä etten asioita liikaa suunnitellut etukäteen. Jos kuitenkin pelkoja on, niin keskusteluapu ei voi olla haitaksi. Haluan kuitenkin muistuttaa, että synnytys voi siis olla myös huikean hieno kokemus!

Se mikä minua ihmetyttää on synnytyksen jälkeinen tuki. Neuvola keskittyy vauvaan ja minulta ei ole kummemmin kyselty mitään. Jälkitarkastuskin on vasta huomenna. Entä jos olisinkin masentunut ja uupunut? Vai näkeekö terkka tämän päällepäin, ettei tarvitse muka edes kysyä? Muistutelkaahan miehiänne tarkkailemaan tilannetta, että osaavat sitten puuttua ajoissa ja hakea puolestanne apua!

 
Hyvä pointti Baltsu, luulisi että neuvoloissa kyseltäisiin äidin olotilaa, kun media on lähivuodet toitottanut kuinka yleistä synnytyksen jälkeinen masennus on. Luin viime viikolla uudestaan Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivinen. Suosittelen. Luin sen joskus kun en edes vauvasta haaveillut, ja nyt sain siitä irti ihan eri näkökannan, en edes muistanut että hän kärsi raskaushepatogestoosista ja vuodeosaston inhottavasta henkilökunnasta.

Luin muuten sellaisen suomalaisen tutkimuksen, että odottajien masennus on paljon luultua yleisempää. Johtuen suureksi osaksi siitä, että masennuksessa on niin paljon samoja oireita kuin itse raskaudessa (unen ja ruokahalun puute/lisääntyminen, itkuherkkyys, mielialan muutokset jne). Että jos osattaisiin seuloa esiin jo raskaana olevilta potentiaalinen masennus niin synnytyksen jälkeinen masennus olisi ennakoitavissa paremmin. Eipä mun neuvolassa olla kysytty kertaakaan miten minä voin. Tietty vauva on tärkein, mutta aika oleellista mielestäni on äidin hyvinvointi, erityisesti synnytyksen jälkeen mutta myös jo raskausaikana.

Taidan tosiaan pyytää lähetettä sinne pelkopolille, vaikka vähän sellainen nolottaakin.

Sori että aloitin viikon näin kepeästi ja systemaattisesti toin esiin kaikki kauhukuvat...

Nyt käymään toimistolla ja sitten ekaan perhevalmennukseen (jännää!) ja illalla katsomaan jalkapalloa.
 
Mäkin olen ihmetellyt tota kun olen nyt kuullut useammankin jutun,että lapsen synnyttyä neuvolassa on keskitytty vain vauvaan eikä äidiltä ole kysytty mitään voinnist tai mielialasta mikä on todella outoa ja pitäisi olla yksi sen tehtävä.Multa on kyllä joka kerta neuvolassa (ne kolme kertaa)kysytty että kuinka ite jaksan.
Kannattaa tosiaan pyytää Rosis lähetettä sinne pelkopolille eikä se ole noloa!(vaikka niin varmasti moni ajattelee)Musta on se on vaan itsestä välittämistä.Voi vaan arvata kuinka moni ihminen kärsii synnytyspelosta eikä uskalla puhua siitä ja sitten voi tulla vaikka mitä..
 
Minisun, kiva että ei olla ainoita jotka eivät halua tietää sukupuolta etukäteen :) saadaan lisää jännitettävää...

Sitterigallup: minkälainen kannattaisi hankkia? siis kun tajusin vasta nyt että noissa normaaleissa käyttöikä on tosi lyhyt, mutta mites sitten se säkkituolimainen? se ei varmaankaan keinu ollenkaan?
 
Mähän kärsin kanssa lievästä synnytyspelosta vähän ennen synnytystä , jos muistatte. Se meni kuitenkin muutamassa viikossa ohi. Omista tuntemuksista kannattaa puhua neuvolassa! Mulla oli ihana neuvolantäti ja hän kysyi jo odotusaikana joka käynnillä mun tuntemuksista ja samoin vielä synnytyksen jälkeen. Pakko mennä. jatkan pian
 
Vähän psyykkausta maanantaille
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1088825

Ei kyllä töistä tule yhtään mitään, aivot eivät toimi ollenkaan.
Pitäisköhän käyttää vaan aika hyödyksi ja opetella lapsen hoitamisen ihmeellistä maailmaa? ;)

Sade, hyvä pointti muuten, enpä ole tullut ajatelleeksi.
Mulla on muuten puuhamattodilemma. Siis kuolaan edelleen sitä yhtä mattoa. Mutta siis ostaako vai eikö? Aivan ihana matto, mutta (ja tätä ei varmaan kannata ottaa ihan tosissaan, muistakaa, että tänään on maanantai ja ajatukset vaeltaa tosi mystisiä reittejä) onko lapselle parempi olla kivalla ja viihdyttävällä matolla, vai olisko parempi olla jollain tylsällä, josta olis "pakko" oppia äkkiä kääntymään mahalleen ja sen jälkeen olis paljon kivempaa yrittää lähteä mönkimään jonkun lelun perään kuin katsella sitä ihanaa mattoa? Tästä ei varmaan taas ottanut kukaan selvää, hyvä kun itsekään otan X)

Rosis, siis se tavara istuinluiden välissä. Siis istuinluista persreikään päin. Voi luoja, hyvä on työaikana miettiä miten selittäisi perseensä anatomiaa... XD

Mutta siis vakavasti, pitää ottaa nuo pelot esille seuraavaksi neuvolassa.
 
Maanatai joo ja silti jaksan jopa itsekseni ääneen nauraa noille teidän jutuille patongeista ja pers'osaston anatomiasta :)

Juu mä hiffasin eka vähä sivusta tuon Rosan tarkotuksen. Mut ihan tosi tuokin näkökulma. Mua ehkä pelottaa vähän sekin, että kun se synnytystilanne on mulle uus, ensimmäistä kertaa eläissäni sellaiseen menen ja ne kivut ja se voima tulee varmasti tosi yllättävänä vaikka kuinka koittas valmistautua niin sitte ei tavallaan oteta tosissaan. (?? tajuaakohan kukaan). Että kun se sille hoitohenkilökunnalle on niin rutiinia, että siellä porukka tuskassa huutaa päivät ja viikot läpeensä niin ne vaan tokasee, että juu sattuuhan se ja koita kestää. Mutta että mä käyn siellä nyt ekaa kertaa huutamassa. (: Pitää psyykata mies pitämään mun puolia siellä sitte. Seki on sellanen, että kotona uhoaa kyllä, mutta sitten tositilanteessa kun pitäs jotain vaatia niin vaan käy jotain vähä vienosti supattaan.

Mä oon vähä pettyny tuohon mun neuvolaan. Ekalla käynnille se terkka kai vähä panosti, mutta nyt se on ollu sitä rutiinia vaan ja tuntuu, et se haluaa mut äkkiä sieltä pihalle. En mä osaa sillä sekunnilla laukasta kaikkia asioitani ilmaan kun se aluks vaan kysäsee, että mikä on ollu vointi. Pitäs kai opetella..
 
No joo... Mä rohkaisin itseni ja otin tuon synnytyspelon puheeksi nyt viime neuvolakerralla (joka oli lääkärikerta) ja kerroin peloistani ensin terkkarille. No, se käski mun puhumaan lääkärille asiasta, et josko pistäis lähetteen pelkopolille. Sit kun mainitsin tästä lääkärille, se käski mun puhua siitä sit taas terkkarille.. Just! Eli siis..?!? Kelle sanon ja mitä? Ja kuka ottaa mut tosissaan? Muutenkin se on jotenkin niin noloa myöntää ja sanoa ääneen, että pelottaa (minua vahvaa ja itsensä tuntevaa naista..) Mut en taas ihmettele yhtään tuota menoa - en jaksa odottaa ja toivoa tuosta julkisesta neuvolapalvelusta enää mitään. Toivottavasti pääsisin sinne pelkopolille nyt jotenkin sit. Täytyy varmaan rohkastua siitä puhumaan ensi kerralla uudestaan sit.

Meillä alkaa kanssa valmennukset tällä viikolla ja sit niitä onkin joka viikko joku juttu koko elokuun ajan. Tästähän tulee ihan uusi harrastus oikein ;) Toisaalta ärsyttää, jos nekin on vähän sellasia ja tälläsiä - tyyliin AA-kerho tyyppisiä, joissa on esittelyt aluks, et "hei, me ollaan X ja X ja me odotetaan esikoista". Jotenkin sekin tuntuu ihan typerältä... (Mähän oon tänään oikein neiti-positiivisuus!!)

Hauskoja nuo Saanan perslihas-pohdinnat... Vois sitä huonomminkin työpäivä mennä ;)

Sade, me ostettiin sellanen säkkituolisitteri, kun se oli niin kivan näkönen, mut sen käytännöllisyydestä en sit tiedä mitään. Sen näkee sit. Toivottavasti ajaa asiansa...

Niin ja hurjasti paljon onnea Minnille hoitoihin pääsystä...
 
Amilda, mä pelkään ihan samaa! siis noista valmennuksista..jotenkin en yhtään jaksa tuon tyyppisiä ja jos juttu on jotain itsestäänselvyyttä tyyliin : "kun lapsi syntyy on tärkeää huomioda myös kumppania ja muistaa että olette edelleen mies ja nainen." tai "jokaisen synnytys on erilainen, toisilla helpompi ja toisilla vaikeampi" ja plaa plaa.

Ilmoittauduttiin tosin srkn järkkäämään esikoistaan odottavien iltoihin, lähinnä sen takia että tutustuisi muihinkin tuleviin äiteihin täällä kun nyt ei tunneta ketään. Eli yritetään nyt olla tosi aktiivisia että saisi jonkunlaisen ystäväpiirin aikaiseksi ihan täältä läheltä.

meillä nuo perhevalmennukset voi itse valita, niitä on joka kuukausi yksi, eli voi käydä vaan vaikka kerran kuussa.
 
Kiitti Sade kun vinkkasit että teidän srk järkkää tollaisia! Pitääpä katsoa onko täällä päin. Luotan kyllä että vauva-aikana on kaikenlaista toimintaa, jossa tutustuu samassa vaiheessa oleviin (ja sitä odotan tosi paljon!), mutta olisi hienoa tutustua ja jakaa ajatuksia jo odotusaikana. Kuulostaa kivalta! Meillä päin on ainakin sellainen paikka missä on joka arki-päivälle oma ikäryhmä, esim maanantaina sylivauvat, tiistaina taaperot jne, ja siellä saa syödä edullista ruokaa ja tavata muita. Olisko ne nimeltään jotain perhekahviloita tms.
Mun piti niistä sun kyykkyvenyttelyistä kysyä, että oletko sillä tavalla että jalkaterät on ihan suoraan eteen päin, vai voiko varpaita kääntää hieman ulos päin? Silloin kökkiminen on nimittäin paljon miellyttävämpää, mutta onkohan "avaava" vaikutus yhtä hyvä? No lähinnä mä oon venytellyt kaikkea muuta kun nyt vielä ilman mahaa pystyy hyvin...
 
Nopea kommentointi.. Mulla kans näkyy punasta kun mä ajattelen, että piirissä istutaan ja pitäs esitellä ittesä jne. Mitä pirua se kellekään kuuluu kuka mä oon ja monettako ootan ;) Kauhuskenaariossani lauletaan sitten vielä joku yhteinen hassunhauska alku- ja loppulaulu. pimpelipom... (Oon aina vihannu kaikkia pikkujoulujen yhteisleikkejä ym.) Mä haluan vaan istua anonyyminä ja kuunnella mitä sanotaan ja päättää itte paljonko siitä uskon. Meillä alkaa tää valmennus kans jo elokuussa, btw.

Mikä on säkkituolisitteri?
 
Neilikka, toihan kuulostaa tosi kivalta tollanen joka päivälle oma ryhmä. Meillä on ollut ennen srkn järkkäämänä sellainen ryhmä juuri vauvan saaneille, tämä on nyt ekaa kertaa alkamassa että tutustuu jo odotusaikana muihin.

Mä venyttelen silleen että jalkaterät on vähän ulospäinkääntyneinä, sen näköisiä ne on mun mielestä ainakin kaikissa kuvissa mitä on nähnyt, mutta siis ne kuvat ovat olleet eri synnytysasennoista. Mutta jos kyykkyasentoa miettii ja kun lukee juttuja niin sen pitäisi avata kaikista eniten ja helpottaa vauvan ulostuloa, niin kai siinä samassa asennossa kuuluu se venyttelykin tehdä?!

mie on lähdössä huomenna koko päiväksi ajamaan moottoripyörällä enkä ole yhtään innoissani. Siis kun ollaan vielä lomalla ja tämän päivänkin istuin yksin kotona kun hän kävi hakemassa pyörän jne niin hieman ottaa päähän. ja kun olisi vielä kotihommia mitä pitäisi tehdä tällä viikolla ja viikonloppuna ollaan menossa juhliin niin silloin ei ehdi. Yritän tosin ajatella positiivisesti että eikös itkukin kuluta paljon energiaa ;)?

eikös Ballerina ostanut tuollaisen säkkituolisitterin?!
 

Yhteistyössä