Ajatuksista Asiaan 09/2010

[Angsteri.]

Ajatuksista asiaan 09/2010

Baltsu 8.6.2008 rv 40+2, poika 3340g 48cm
Angsteri 14.6. rv 39+6, tyttö 3900g 50 cm, LA 24.09.10
Mi-iu 13.7 rv40+5 tyttö 4015g 52cm
Amilda 5.10. rv 37+5, tyttö 3280g 49,5 cm
Saana 7.10. poika , LA 30.1.11
Rosis 9.10.08 tyttö (Puppe) ja LA 11.10.10
Jellybean 10.10. rv 39+1 tyttö 3485g 49cm, 15.8.2007 rv 31+0 tyttö 1805g 42cm
Sade81 12.11 rv 38+5 tyttö 3040g 48cm
Brogan ja Poju 12/08
Neilikka, tyttö ja poika 02/09, rv 33
Pimmu 20.8 rv 38+3, poika 2980g 49cm

Aloitin ketjun Napun kunniaksi . Jos Jorgos suvaitsisi syntyä syyskuussa...
Päivitelkäähän vielä itse, takkar!

 

[angsteri..]

Ääh, meillä on liikkeellä flundea. Onko jollain kokemusta nuhaisena synnyttämisestä...?!? Hieman pelottaa. Nyt vain Nukilla on nuha, mutta en usko, että mä vältyn siltä ja tietenkin mun tuurilla sairastun juuri ennen synnytystä. Jokos Miiu voi paremmin? Te olette kanssa olleet pitkään kipeäänä. Oletko kuitenkin pystynyt olemaan töissä ?

Oli kiva kuulla Jellystä -aktivoidupas taas ! Ja tsemppiä Pölkyn kanssa. Meilläkin on ollut kotona pölkky jo pari päivää. Kivoja huutoriitoja. Meillä on nyt pirun kiirettä, kun pitäisi pikkukylppärin remontti aloittaa NYT HETI ja miehen isipapparainen on hidas liikkeissään ja laiska kuin mikä. Sen piti tällä viikolla tulla laittamaan meille termostaatteja ja tulppaamaan pari hanaa. Ei ole näkynyt ja tiedetään että sillä pitäisi olla nyt kiire, mutta ei silti tunnu kivalta kuulla, että on sillä ollut kiitettävästi aikaa harrastuksilleen ja kyläilyihinkin. Ja meidän pyykit kuivaa kivassa kosteassa huoneessa....Jos se vain olisi mun isäni....murmur

Bro, sä olet paksuna! Se on kohtalo. Juuri, kun puhuitte ettei välttämättä Poju saa sisaruksia, niin kohtalo päätti toisin . Never say never....

Mitäs Pimmulle ja Huugikselle kuuluu?

Hitto, kun noi autot mekastaa meidän tiellä. Kohta Nuki herää pakosti ja tää mun vireystila ei ole paras mahdollinen.

rv 36+5 Perjantaita ja täysiaikaisen viikkoja odotellessa

 

[Brou*]

Bangster ehti aloittaa uuden ketjun! Kiitos siitä

Juu ei, en ole paksuna. Kylläkin paksu. Miehen kanssa keskusteltiin.. Mies: "Tuo ykskin se vaan lihoo koko ajan" (yks tutun tuttu) Minä: "ai niinku minäkin?" Mies:"No en mänyt sitä oo niin seurannu" ... Haloo. Miehet.

Angsteri ja Roosa on jo ihan kalkkiviivoilla!

 

[Brou*]

Jellis hei, syyskuun ketjuun!

Esimerkillistä toimintaa JB, että hoidatte asiaa noin. Hienoa. Toivottavasti käynnistä on hyötyä.

 

[Angsteri.]

Jellikselle tsemppiä Pölkyn kanssa ja hienoa, että lähdit heti hoitamaan asiaa, etkä vain anna asian olla ja ajattele, että olet itse oikeassa, tai että kyllä tää tästä. Toisaalta nuo kännisanomisetkin voi auttaa, jos toinen ei pysty muuten puhumaan -etenkin, kun sai sut toimimaan noin! Hatunnosto sinulle!
Meillä jatkui eilen kova matsi miehen isän takia. Se on patalaiska ja luulen, että se tekee tahallaan kiusaa. Sillä on sellainen luonne. Nauttii, ettei hän tule heti, kun pyydetään tai että asiat menee hänen mukaansa.Tosin tämä "heti pyyntö" tapahtui jo huhtikuussa, joten siitä hänen tuskin tarvitsisi olla huolissaan...Lisäksi ärsyttää ettei mies (meidän pölkky) pysty sanomaan asiasta tarpeeksi kovaa isälleen. Sitten vaan asiat saa vain olla levällään.

Ihana kommentti Brouskiksen mieheltä- miehet!

Tänään sairaalaan ja Napua katsomaan. Muuten, hienoa, että Rous on jo päässyt nauttimaan loppuraskauden seesteisyydestä -täällä ollaan kaukana siitä. Ja mun tavat toimia Nukin kauhean 2v.uhman kanssa ei varmaan täytä kaikkien kasvatusoppikirjojen kriteerejä. Olen lapsen tasolla.

 

[Jellybean]

No ilmankos oli hiljainen ketju! Mulla kun on se välilehtenä aina auki ja välillä päivitän ja katson, että onko tullut uutta juttua. Että niinku mulla on harvoin tuo vauvanhoitopuolen etusivu auki. Sieltähän oisin uuden ketjun bongannut. Kissat tulee huomenna ja huomenna myös on se terapia vai mikä neuvonta lie. 60€/45min. Ei paha, kun luulin että paljon enemmän. Meillä on heti kärkeen puolentoista tunnin aika, että päästäisiin edes alkuun. Meillä on kotona HILJAISTA iltaisin, kun lapset on menneet nukkumaan. En saa sanaa suustani, kun ottaa niin pattiin. Meillä on alkuun kolme arviokäyntiä ja sitten pohditaan jatkoa.

Lykkyä Angsterille tälle päivälle! Joo, appiukot voi olla tosi raivostuttavia halutessaan. Meilläkin appi menee ja tulee niinkuin tahtoo. Ei mitään väliä sillä, että suoraan on pyydetty ilmoittamaan jos on kylään tulossa ja että kahdeksaan mennessä illalla pitää häipyä kun lapset menee nukkumaan. Ei puhettakaan, että uskoo. Onneksi se ei tee remppaa meillä. Tekisi taatusti niinkuin tahtoo, eikä niinkuin ohjeet on saanut! Osaan kuvitella kuinka mun appiukko vaihtelisi itsekseen kaakelit ja muut oman makunsa mukaisiksi mun selän takana..

Jees, jos tästä töihin.

 

[Amilda]

Täällä ollaan myös lunssan kourissa. Minä ja Enni. Ja tietty juuri heti, kun ukkeli lähti lomien jälkeen töihin... Oon ihan kanttuvei enkä jaksais yhtään leikkiä Ennin kanssa(sillä kun energiaa riittää flunssasta huolimatta vähän liikakin), mut ei auta. Auvoinen arki siis alkanut!

Hienoa Jellis, että olet ottanut härkää sarvista ja päättänyt hoitaa asiat kuntoon. Toivottavasti terapiasta saatte tarvitsemanne avun ja kaikki kääntyis jälleen hyväksi. Perkuleen pölkyt, kun EI vaan voi puhua!!! (Tulipas oikein sielujen syövereistä...) Samaa kiroan välillä minäkin ja toivoisin kans, et jos jonkun ulkopuolisen kautta saisin paremmin puhuttua asioista miehen kanssa. Joskus aikanani kun ehdotin terapiaa (tais olla raskausaikana, ylläri ) ukkeli sano vaan, et "niin haluut vaan haukkua mut siellä, ettei todellakaan oo tulossa. Kuitenkin tuossa lapsen sairauden myötä kun käytiin sairaalan psykologilla juttelemassa, koin kovinkin puhdistavaksi ja terapeuttiseksi sen, kun saimme yhdessä purkaa ja pohtia niitä tuntemuksia siellä.
Tsemppiä teille matkaan! Toivottavasti saatte solmut auki!

Ihanaa Angstis! Mitäs Napulle kuului? Kaikki hyvin siellä? Äläkä sä stressaa siitä, ettet muka hoitaisi Nukia kaikkien kasvastusoppien mukaisesti. Kukapa meistä niin tekisi? Välillä kaikki ei vaan mee, niin kuin kirjoissa kerrotaan ja kun jokainen lapsi ja äiti kun sattuu olemaan omanlaisensa persoonansa. Sä olet paras äiti Nukille, enkä ikinä jaksa uskoa, ettet sitä parhaan kykysi mukaan hoitaisi. Nuki vaikutti oikein iloiselta ja suloiselta tapaukselta näin livenäkin Kiitos vain viimeisestä! Oli mukava nähdä! Ja oikein hyvä emäntä olit

Minnin prinsessa on kyllä aivan valloittava tapaus! Mahtava tukka! Tais meijän Poju saada vastasyntyneiden tukkakaiman, sen verran pitkä tummatukkainen tyttö on.

Ihana kuulla, että Rosan raskaus on vihdoin tullut seesteiseen vaiheeseen. Harmi vaan, et niitä muita fyysisiä vaivoja on vielä harmina..

Koskas Sadella on NP-ultra?

 

[Rosis]

Mahtavaa Jellipapunen, että toimit ja varasit ajan! Mielenkiintoista sitten kuulla miten toimi ja mitä mieltä olette. Mä olen ehdottomasti terapian kannalla, musta ihan jokaiselle tekis hyvää saada jutella ammattilaisen kanssa. Siinä kannattaa vaan olla tarkkana, että on todella koulutettu ja asiansa osaava ihminen. Mäkin ehdotin miehelle (siis meille yhteistä) terapiaa viime raskaudessa. Ei sitten saatu aikaiseksi mennä, mutta mielestäni edelleen siitä olis hyötyä. Mies tulis/tulee kyllä mielellään mukaan jos koetaan että sitä tarvitaan. Varmasti tulevaisuudessa tullaan menemään. Eikä aina tarvitse odottaa että menis huonosti tai on kriisi päällä, vaan voi mennä ennalta ehkäisevästi ts parantamaan suhdetta sinne.

Angsteri, muistan miten sulla meni hermot jo Nukia odottaessa appiukkoosi, kun se käskytti sua keittämään kaffea. Ärsyttävä tilanne. Mitä tossa vois tehdä... Purra hammasta, mutta sitten räjähtää pää. Vai sanoa suoraan, mutta jos ihminen itse on ääliö, niin auttaako se mitään... Tsemppiä sulle. Sä muuten synnytät ihan pian! Miten teillä Nukin hoito järjestetty kun aika koittaa? Pitääkö mies heti isyysloman? Mä todella toivon sulle tätä seesteisyyttä pian laskeutuvaksi! Kaikki on niin paljon iisimpää.

Brou, en tarkottanut ollenkaan että olis itsestään selvää, että pitää haluta toinen lapsi. Muistan vaan että olet sen tekoa pohtinut. Mä olen suunnattoman onnellinen näistä kahdesta (kunhan kaikki menis hyvin) ja meidän lapsiluku on sitten täynnä. Mietin sitäkin vaihtoehtoa, että jos tämä tulee sektiolla, niin siinä samassa leikkauksessa voisi helposti napsauttaa lopullisen ehkäisyn eli piuhat poikki. Olen nyt täysin varma etten halua enää raskaaksi ja tuskin kohtuni enää kolmatta kestäisikään. Mutta tunnen itseni, joten never say never. Voipi hyvinkin olla että 10 vuoden päästä iskee mieletön halu saada yrittää iltatähteä, ja vaikken siihen enää silloin pystyisikään, niin pakko saada silti yrittää raskautumista. Eli en voi tehdä nyt sellasta päätöstä.

Kävin tänään suomalaisella lääkärillä akupunktiossa tämän iskiaksen takia. Se säteili pakarasta nilkkaan niin, etten pystynyt astumaan toiselle jalalle. Uskomatonta, mutta kipu hävisi heti. Samoin kävi migreenin kanssa alkuraskaudessa. Kunhan tämä iskias pysyisi poissa. Sen näkee aamulla. Silloin se on ollut pahimmillaan.

Tilasin kuvia Ifolorilta ja tein samalla Puppelle valokuvista oman kierrevihon, jossa hänelle rakkaiden & kavereiden kuvat. Oli tosi hyvä idea! Hän iltaisin selaa sen läpi ja sanoo kaikille hyvää yötä. Ajatus oli siinä, että kun menee yökylään mummolaan tai kun mä olen sairaalassa, niin kuvat auttaa ikävään (Tosin Puppe pärjää varmasti hyvin sairaalassa oloni, mä itse en tajua miten kestän niin monta yötä).

Sade, miten jakselet? Miten miehen kanssa menee?

 

[angsteri..]

Amilda ja Enni vieläkin kipeänä . Mä sain pöpön eilen, kun menin puoli nakkena puistoon Nukin ja Kaskiaisen kanssa (sopiiko, jos sanon miestäni Kaskiaiseksi -alkuun voi muuttaa P kirjaimen). Hakemalla hain ja sain sen. Tuuli ja oli kylmä. Mulla on pitkään ollut se tulossa, mutta uskon, että ilman eilistä olisin päässyt säikähdyksellä. Kaskiaisen kanssa menee tosi huonosti. Ei ole koskaan mennyt näin alamäkeä. Hän ei oikeasti näe, että olen raskaana tai ainakin kohtelee mua niinkuin olisin täysissä voimissani ja mä en nyt oikeasti ole. Ollaan riidelty joka päivä ja se näkyy nyt Nukissakin. Uskon tosin, että saadaan asiat järjestykseen tai sitten erotaan. Joo, tuskin nyt erotaan, mutta mielessä on käynyt. Mä teen meillä paljolti kaiken (myös hänen töitään -autan kouluhommissa, ym, maksan laskut, soittelen autonkorjauksista, ym.) ja organisoin paljon. Valinta on myös mun, kun olen aina nauttinut aktiivisuudesta, mutta se alkaa kuormittamaan, kun toinen ei huomioi sitä yhtään, ei ymmärrä, että nyt tämän raskauden aikana, nää kaikki hommat nyt vaan on liikaa ja että kaipaan NYT huomioita ja kiitosta. Ihan vaikka jalkojen hieronta tai omatoiminen halaus riittäisi tai edes pieni joustavuuden havaitseminen hänen käytöksessään. Oltiin eilen sovittu, että mentäisiin Nukin unien jälkeen retkelle ja tehtäisiin yksi hänen helpoista ja mielekkäistä koulutehtävistään samalla. Mä tulin sitten kaveriltani innoissani kotiin, että nyt päästään lähtemään ja saadaan hoidettu kaksi kärpästä samalla iskulla: työ ja hupi, niin Kaskiainen ilmoittaakin ettei halua tehdä tuota "työ-osuutta"(olin vielä järjestänyt oman menoni Nukin unien aikaan, että hänkin saisi rentouduttua ja hengattua vaikka netissä). Tiedätte miten hänen isänsä on nyt siirtänyt asioita, joten olen aika allerginen asialle tällä hetkellä ja mä oikeasti näin, ettei ole näin täydellistä mahdollisuutta tehdä sitä ns. työtä (ja asiasta oli jo sovittu). Kysyin sitten, että koska hän ajatteli tehdä sen, niin vastaus oli että viikonloppuna. Reppana, kun ei tiedä mitään aikatauluista, tai ei paina niitä mieleen (kun ei tarvitse, kun mä olen olemassa), niin ei sitten huomioinut, että mä ole koko helv.vkl töissä ja hänkin on la aamun töissä. Ja ensi vk:lla uskon ja toivon synnyttäväni. Napu oli jo 3250g. Mutta siis fakta on, että mun mies ei osaa katsoa kuin työvuoronsa ja nekin kysyy usein multa ja muuten ajanhallinta ja suunnittelu menee täysin persiilleen.
Niin ja nyt miehen isä tulee laittamaan termostaatit. Kysyin, että mihin pattereihin ne on nyt tulossa, niin mies sanoi, ettei hän tiedä, kun appiukko kiersi taloa itse. Hän kyllä luottaa isäänsä, kuulemma. Ja näin he jättivät huomioimatta kaksi patteria ja olisivat tänään tehneet ison työn tyhjentämällä vesijohdot ja osa pattereista olisi jäänyt vahingossa vanhaan kuosiinsa...koska mun Kaskiainen ei osaa hoitaa asioita ja luottaa, että muut tekee ja osaa. Kakara. Jotenkin kauheaa huomata asia. Nyt oli niiiin omanapaista että....
Palailen paremmalla fiiliksellä....

 

[Jellybean]

Sillä terapeutilla, jonne ollaan menossa, on Kela-hyväksyntä tjsp joten ajattelin että sen täytyy olla asiansa tunteva. Mitä olen pariterapiasta lukenut, niin terapeutin pitäisi olla puolueeton. Etsiä ratkaisua ongelmaan ilman sormella osoittelua. Jospa näin on! Jos se suorilta leimaa minut tai pölkyn kusipääksi ja ehdottaa eroa, niin tuskinpa mennään uudelleen. Ajattelin kyllä alkaa käydä siellä ihan itseksenikin, kun olen huomannut itsessäni samoja ikäviä piirteitä kuin omassa äidissäni. Olen alkanut mäkättää ja hermota samalla lailla, enkä halua että se pikkuhiljaa luisuu samoille urille kuin oma lapsuuteni.

Voi Kaskiaista! Tunnistan osin samoja piirteitä myös Pölkyssä. Meillä iltaisin työnjako on sellainen, että minä syötän tytöt ja Pölkky jatkaa siitä iltapesuille, yöpukuihin ja sänkyyn. Ja tämä toistuu illasta toiseen samassa järjestyksessä ja sillä tavalla, että kahdeksaan mennessä Eeti on sängyssä. Noh, toissailtana sain iltapalat tytöille nassuun ja mulle tuli yhtäkkiä puhelu. Kun lopetin sen, kello oli jo puoli yhdeksän ja iltatoimia ei ollut vielä aloitettu! Pölkky ei tee mitään, ellei sitä joku ole käskemässä ja ruoskimassa hommiin. Ei minkäänlaista aloitekykyä. Tämä toissailtainen oli siis vain esimerkki. Sama tapahtuu jos ollaan lähdössä jonnekin; minä laitan itseni ja 2 muuta valmiiksi ja Pölkky sukii itsensä. Jos haluan sen tekevän jotain, niin se pitää kertoa tarpeeksi yksityiskohtaisesti. Ei riitä jos sanon että laittaa hoitolaukun valmiiksi, vaan pitää tavara kerrallaan kertoa mitä sinne pitää laittaa. Ihan kuin tätäkään ei pystyisi ihan päättelemällä keksimään.. Ja jos sanon, että laittaa hoitolaukkuun 3 vaippaa ja vesipullon, niin siellä saattaa olla 6 vaippaa ja 2 vesipulloa, koska yksi satsi oli jo ennestään ja Pölkky lisännyt toiset, kun ei osaa vissiin ajatella..

Jees, tuli soitto töihin!

 

[Amilda]

Apua Jellis!!! Toi mitä kirjoitit Pölkystä OSU ja UPPOS!!!! Toi on just kun mun kynästä olis kirjoitettu kertoessa millanen mies täältä kotoa löytyy...

Niiiiiiinpä! MIEHET!!!! (itkiskö vai nauraisko..)

 

[Ullaup]

Hehee, samaa sukimista täälläkin. Aina saa odottaa.

Tosi mielenkiintoista lukea teidän kaikkien tilanteista myös parisuhderintamalla, toivoen tietysti, että niillä joilla suhde solmussa, ne solmut myös aukeaisivat.

Meillä on mennyt mun hormonihuuruja lukuun ottamatta jo pidemmän aikaa hirveän hyvin. (Aina ei todella ole ollut niin.) Mitään konkreettista muutosta ei ole tapahtunut, mutta ehkä olen itse sisäistänyt kliseen (miten se kirjoitetaan?) "toista et voi muuttaa, itseäsi kylläkin". Pätee hyvin tällaisiin tapauksiin missä mitään graaveja ongelmia ei ole. Aiemmin koin, että en saa tarpeeksi rakkautta ja huomiota, minua ei arvosteta jne. Miehen kanssa ei voi puhua mistään "syvemmästä", ilman että se hermostuu, kun luulee urpo, että on joku tosi ongelma kyseessä, jos haluaa puhua jostakin. Mies ei myöskään ole koskaan sietänyt sitä, että itken. Olen koittanut selittää, että usein "naistenmaailmassa" itku on vaan keino puhdistautua, eikä siitä tarvitse tehdä sen suurempaa numeroa. Riittää,että halaa. Miehen on myös kauhean vaikea osoittaa ns. arkihellyyttä, samassa mittakaavassa mitä itse haluaisin. (Joka päivä kyllä lähtiessä pussataan ja iltaisin kahdeksan suukkoa ennen kuin käännytään sängyn omille puoliskoille, heh.)

Olen hyväksynyt sen, että mieheni ei ole järin "syvällinen ihminen", vaan hänelle riittää, että lähipiirissä on rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto. Silti, jos minulla on jotakin asiaa sanon hänelle, että nyt toivon, että kuuntelet, vaikka ei kommentoitavaa juuri olisikaan. Mitä tulee hellyyteen, olen alkanut puhumaan hänelle niin, että "sinä rakastat minua" tai "sinusta minä olen ihana ja kaunis". Kehun siis itse itseäni. Eihän siinä sinänsä ole mitään järkeä, mutta ihan hyvä mieli kummallekin tulee siitä hömppäilystä. Iloitsen sitten sellaisista pienistä asioista kuten jos mies aamulla sanoo: Akan retale, keitin sulle kahvia. Uskon sen olevan verhoutunut "Ajattelin sinua, olet minulle rakas."

Seesteistä on tietysti siksikin, kun intensiivisen ja vähänunisen pikkulapsiajan jälkeen on löydetty omat juttumme ja tapa elää tätä arkea. Turha koittaa keksiä mitään ongelmia tai tehdä niistä pienistä suurempia, kun kaikki on ihan ok. Jos riitoja tulee, ne sovitaan heti. Mä en osaa riidellä. Tulee niin kurja mieli. Sinänsä huono, koska monesti en enää sitten jaksa puolustaa omaa kantaani vaikka pitäisinkin sitä oikeana, kun haluan niin kiivaasti kaiken taas balanssiin.

Me ollaan myös puhuttu siitä, jos elämä joskus vie meidät erilleen. Mies on sanonut, että jos niin käy hän ei enää koskaan halua olla kenenkään kanssa parisuhteessa. (Ehken ihan täysin usko, vaikka vakuuttavasti hän niin väittää.) Siksi, että hän uskoisi viihtyvänsä hyvin omillaankin, vähän erakkona. Itse taas sanoin, että mä haluan olla rakastettu ja ehdottomasti toivoisin löytäväni uuden kumppanin. Nähtäväksi jää, kuinka meidän käy.

Ja mitä tulee siihen oma-aloitteisuuteen lapsen rutiinien hoidon tai pakkaamisten yms. suhteen, niin tismalleen samoja asioita pyörittelin pari vuotta sitten. Enää ei ole tarvis. Asiat on muuttunut lapsen kasvaessa omalla painollaan, mitään varsinaisia työnjakoja meillä ei ole. Iltapuurot laittaa se joka ehtii ja jos kumpparit unohtuu mummolareissulta niin, käydään lähikirpparilta hakemassa uudet. Tässäkin asiassa olen itse joustanut. Loppujen lopuksi, mitä väliä, jos jotain on matkassa liikaa tai liian vähän.

Nyt tuntuu keveältä, mutta voihan se olla, että kymmenen (tai viiden tai kahden) vuoden päästä olen katkera ämmä, joka on elänyt parhaimmat vuotensa "rakkaudettomassa suhteessa" saamatta ihailua ja huomiota osakseen. Ehkä elelen sitten puumanaisena jossain vaanimassa nuoria miehiä, haikaillen menetettyjen vuosien perään ex-miehen muutettua erämaahan.

Jellis, olet sisukas ja hienoa, että yritätte parantaa suhdettanne.
Angsteri, tsemppiä sinne, toivotaan, että mieli kohenee.
Sade: Missä olet?

P.s Hävettää, kun kirjoitin taas vaan itsestäni.

 

[Amilda]

Hienoja ajatuksia Ullis! Ehkä tosiaan olis hyvä välillä katsoa myös itseään peiliin eikä yrittää aina lietsoa sitä "valtataistelua", mitä ainakin suurimmaksi osaksi kaikki meijän väliset eripurat on... Tosiaan toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi. Ehkä tuon ajatuksen muuttaminen olisi juurikin se oma avain onneen. Miehet ja naiset kun tosiaan on aivan eri puusta veistettyjä. Ja vaikka mies ei niin kovin hanakasti tuo ilmi sitä kuinka paljon välittää ja rakastaa, ainakin minä tiedän sen sisimmässäni varsin hyvin. Vaikka toivoisinkin joskus sen myös kuulevani.

Kiitos näistä hienoista ajatuksista Ulla! Tästä onkin hyvä siirtyä mukavaan viikonloppuun, vaikka alunperin olin jo valmiiksi ärripurrina, kun mies on huomisen harrastustensa takia taas koko päivän poissa ja minä kipeenä yksin Ennin kans. Taitaa tulla miehelle yllärinä, jos oonkin kerran hiljaa ja tyytyväinen ja kannustava sen ärsytyksen sijaan... Aioin ainakin tosissaan yrittää! Josko mieskin olis sit onnellisempi ja tyytyväisempi tilanteeseen, eikä kokis huonoa omaatuntoa huomisesta.

Nice weekend ladies!

 

[angsteri..]

Ulliksella hienoja ajatuksia ja ollaan samiksia siinä, että mäkin puhun usein miehen suulla, esim. että "olet hulluna muhun", ym samankaltaista kuin sinä ja tosiaan, tuo lause joka meni jotenkin näin: "Akan retale, keitin sulle kahvia", tarkoittaa tosiaan jotain paljon pehmeämpää ja tuollaisen otan mukavana rakkauden osoituksena. Toisaalta olen hieman erimieltä nykyään siitä, että vain itseään voi muuttaa. Tarkoitan tällä sitä, että joskus nainen saattaa tällä lauseella ja uskomuksella tyytyä osaansa ja alistua ja tosiaan elää kaskassa parisuhteessa. Mutta tosiaan riippuu tilanteesta. Jos molemmat ovat kykeneväisiä muuttamaan itseään, niin siitä tulee varmasti hyvää. Niin ja uskokaa tai älkää, mutta täällä on taas tasaannuttu ja ongelmat ratkaistu. Ainakin hetkeksi. Sovittiin, että jos tulee vastaavaa eripuraa, niin sitten arvotaan ja häviäjä pitää päänsä kiinni. Arpa ratkaiskoon . Näin meillä ja taas kaikki hyvin. Ja appi on töissä meillä ja Nuki nukkuu, niin ja Napu hakkaa mun mahaa. Maanantaina/tiistaina aloitetaan synnytyksen käynnistäminen -apuna seksi, remontti ja ruohon leikkuu.

Ihanaista viikonloppua kaikille sopuilijoille ja torailijoille! Saadeeee, missä sinäää ooleet? Ja sama kutsuhuuto Neilikselle!

Rv 37+zero

 

[Brouster*]

Loistava veto Anneli, tuo arpa homma. Hih Ei ihan kaikkeen toimi, mutta melkein.

Siis tuo on jotenkin niin universaalia mitä kirjoititte miehistänne. Samoin täällä, jos Jääräpää jäkättää mulle jostain, tyydyn toteamaan, että "sä rakastat mua silti". Päästetäänkö me nuo turjakkeet liian helpolla? Onko tämä sellaista curling-vaimoutta, että puhutaan hempeilytkin miehen puolesta ääneen??

Meillä eletään MYÖS tuota samaa, että lähtiessä mies sukii itsensä ja mä pakkaan itseni, pojun ja meidän tavarat. Mies hoitaa ittensä ja auton. (Se saattaa kesken nälän, väsymyksen ja neljänruuhkan yhtäkkiä keksiä, että hei helvetti, ei sinne kauppaan voi mennä jos ei juuri nyt lisää pissapoikaan nestettä..) Ja sit me pojun kanssa istutaan autossa kun tämä lähtee vielä vessaan.

Angster, hieno oivallus tuo miehen nicci. En tosin usko hänen olevan se P-alkuinen, mutta Kaskiainen käy oikein hyvin.

Hei lukekaas mailinne!!!

 

[Brou*]

No nyt tuo kuulosti tosi oudolta. Íhan kuin Jäärän vessakäynnillä ja tuulilasinpesunesteellä olis jotain yhteyttä. Ajatus lensi liian nopeaa. Eli siis sen lisäksi että se saattaa alkaa puunata autoa, se saattaa keksiä vielä lähteä kuselle. Tai jotain muuta.

En mä Rous olettanutkaan, että olisit olettanut, että tottakai kaikki haluaa lisää lapsia Tällä hetkellä tuntuu tältä, että me ollaan perfetto juuri näin. Välillä tulee "vauvakuume". Hemmetin tyhmä sana btw. En mä ihan oikeasti usko, että meidän lapsiluku olis täynnä. En vaan myöskään osaa hahmottaa, että meille jossain kohtaa tulis lapsi vielä. Ristiriitaiset tunteet sen suhteen. Eli aika ei ihan selvästi ole kypsä perheenlisäykseen.

 

[Rosis]

Täällä ollut niin painavaa ja osuvaa asiaa, ettei voi kun nyökytellä suuntaan ja toiseen. Päivällä jo luin Angsterin ja Upin jutut ja ne on pyörineet koko päivän päässä.

Suurimmassa osassa olen samaa mieltä. Myös siinä että miehet osaa olla urpoja, mutta en silti asettais vastakkain mies vs nainen, mun mielestä on yksilöistä kyse. Joutuisi sitä ihan kenen kanssa vaan asumaan, esim äitini tai parhaan kaverini, niin skismaa varmasti tulisi vuosien mittaan. Oman kumppanin kanssa sitä on niin oma itsensä, eikä yhtään vieraskorea (ei tietysti tarvitsekaan olla). Mun mielestä pahin virhe on alkaa pitää toista itsestään selvyytenä ja lopettaa panostaminen siihen parisuhteeseen. Mä en myöskään ymmärrä miksi aina &yleisesti se naisen/äidin tapa hoitaa asioita on se ainoa ja oikea. Kuten Upi sanoi, mitä sen on väliä onko joskus tuplatavarat mukana tai jotain jäänyt kotiin. Mä en missään nimessä halua alkaa äidiksi miehelleni ja muistutan usein itselleni, että hän on täysijärkinen, pätevä vanhempi Puppelle ilman mun neuvoja ja ohjeita. Ja tää koskee siis lapsen ja kodin hoitoa. Minä olen meillä myös se kävelevä kalenteri, ja hoidan kaikki laskut ja maksut ja patterin korjaajat (Hauska sattuma että meilläkin kävi eilen sähkömies korjaamassa patterin ja vaihtoi toisen uuteen. Olin suihkussa kun tuli ja joutuivat odottamaan mua, kun mies ei osannut kertoa missä patterissa vika ja mikä vika...)

Toivon ja tahdon että tämä avioliitto kestää, ja teen sen eteen kaiken mahdollisen. Ero ei kuitenkaan ole mulle ajatuksena elämän suuri epäonnistuminen, enkä koe että olisin yhtään huonompi jos joskus eroaisin. Nyt kun on lapsi, niin lapsen etu on tärkein ja lapsen koti on vanhempien onnellisuudessa. Jos kotona äiti ja isä riitelee vuosikaudet, tai vaihtoehtoisesti lapsi elää tunnekylmässä kodissa jossa ei ole rakkautta vanhempien välillä, mun mielestä ehdottomasti parempi on erota ja antaa lapselle 2 kotia joissa on hyvä olla. Lasten takia yhdessä oleminen on itsensä huijaamista ja elämän haaskausta, kyllä sen lapsikin aistii.

Mulla on sellainen worst case scenario -tapa ajatella asiat ja sitten kaikki tuntuu taas paljon helpommalta. Eli kun tuossa (taas) muutama kuukausi sitten olin ihan täynnä tätä liittoa ja valmis eroamaan ja ero ajatuksena tuntui mustalta mössöltä, niin kävin päässä läpi kaikki mahdolliset eroon liittyvät konkreettiset asiat. Esim. yhteishuoltajuuden & tapaamissopimukset, omaisuuden & tavaroiden jaon, asuntolainan, Kelan tuet & elarit, ihan kaiken. Sillä tavalla ero tuntui käytännön tasolla ihan ookoolta; muutamalta autokuormalta ja byrokratialta. Kun tajusin että se olis noin helposti hoidettavissa, ajattelin, että mielelläni teen nyt kaikkeni ja yritän, koska toi on oikeasti hyvä mies ja mä rakastan sitä vaikka sillä hetkellä ei siltä tunnukaan. Aina voin erota myöhemminkin, jos siltä tuntuu. Näin pikkulapsiaikana eroaminen voisi myöhemmin kaduttaa. Eli jos joku tuleva vuosi useimmat kuukaudet ja viikot on huonoja ja eripuraisia, niin sitten voidaan vaikka erota, mutta ei nyt tänä eikä ensi vuonna ainakaan. Samoin olen miehelle sivulauseissa kertonut millaiset hautajaiset haluan jos kuolen synnytykseen, ja mitkä on pääpointit miten haluan Puppen kasvatettavan. Kyse ei ole draamailusta, vaan siitä että kaikki järjestyy, tapahtui mitä vaan. Asioilla on tapana järjestyä. Että sitten kun jotain huonoa tapahtuu, niin voi keskittyä tunteisiin ja siihen hetkeen, eikä energiaa mene käytännön järjestelyihin. Ei siis koske vain eroamista vaan ihan kaikkiin negatiivisiin asioihin suhtautumista.

Mutta tuntuupa pahalta miettiä erojuttuja, kun meillä (taas vaihtelun vuoksi) menee niin kivasti. Toivottavasti Kaskiainen & Pölkky ovat mukavia myös tänä iltana, kuten muutkin meidän pölkkypäät.

 

[Jellybean]

Haluan sen kuitenkin tehdä selväksi, että mä en pikkuasioista sano mitään. Esim ne tuplatavarat laukussa. Katon niitä kyllä ja itsekseni kohottelen kulmia, mut en sano mitään. Mietin vaan, että mitä sillä pyörii mielessä, kun muutaman tunnin kyläreissulle otetaan 6 vaippaa. Meillä on hoitolaukkuna nykyään sellainen todella nätti käsilaukku, niin ne 6 vaippaa saa oikeasti survoa sinne ja veska on kuin pallo.

Eilinen terapia antoi paljon ajattelemisen aihetta. Siellä ei tosiaankaan syytellä. Esimerkiksi siitä mun mököttämisestä selitti pitkään vaan, että miltä se tuntuu kumppanista ja mitä voisin sen sijaan tehdä. Eli tottahan se kautta rantain mulle sanoi, että teen väärin ja se täytyy korjata, mutta se teki sen sillä tavalla ettei se tuntunut kritiikiltä. Menen ihan mielellään uudestaan. Tunteiden näyttämistä pitää harjoitella. Mun pitää harjoitella puhumista ja Pölkyn kuuntelemista. Pölkky puhui niin paljon, ettei terapeuttikaan meinannut saada suunvuoroa.

 

[Jellybean]

Niin ja terapeutti ehdotti, että voisimme vaikka joka lauantai lasten nukkumaan mentyä tehdä pizzaa tai muuta herkkua, laittaa kynttilöitä palamaan ja nautiskella kahdestaan. Tulomatkalla sitten Pölkylle sanoin, että se olisi kyllä kiva toteuttaa ja ottaa tavaksi. Pölkky siihen, että "jos ne kynttilät tekee sinut niin iloiseksi, niin voidaanhan me polttaa niitä vaikka joka ilta". Jotenkin niin hellyttävää ja niin perin Pölkkymäistä..

Meille tuli kissakin eilen. Raukka on ihan peloissaan, kun tytöt jahtaa sitä koko ajan. Nyt nukkuu rauhassa portailla, siellä sentään saa olla rauhassa.

 

[Rosis]

Voi kuinka ihana oli lukea JB:n viestit! Ihan mielettömän hienoa että varasit ajan. Otan mallia, ja seuraavan kerran kun todellista ongelmaa ilmenee, mäkin varaan ajan enkä yksinäni suunnittele eroa. Ihan tuli tippa silmään Pölkyn kynttilä-asenteesta. Kyllä se sua rakastaa ja haluaa että olet onnellinen. Hyvä mies sulla.

Mies oli eilen katsomassa jalkapalloa ja baarissa venähti yhteen. Hienosti silti jaksoi nousta aamulla ja lähteä Puppen kanssa minilomalle Puppen serkkujen luokse. Heillä on jo ihan omat tapansa matkustaa junalla. Myyrävaunu on kuuminta hottia ja eväät nautitaan aina samassa penkissä. Tulevat vasta maanantaina. Ekaa kertaa olen 2 yötä erossa Puppesta. Hyvää harjoittelua. Olisin halunnut lähteä mukaan, mutta mä olen niin vaivainen ettei musta ole iloa, enkä halua toisten nurkkiin haavojani nuolemaan. Nyt on hyvää aikaa toteuttaa pari pesänrakennusviettiprojektia, jos lihoamiselta ja digiboksilta jaksan.

Sade, onko kaikki hyvin?

Rentoa viikonloppua kaikille!

 

[angsteri..]

Hienoa Jelly! Kuulostaa lupaavalta, kun terapiasta jäi hyvä mieli! Jaa intoutui Pölkky juttelemaan runsaasti....

Mä olen periaatteessa Rousin kanssa samaa mieltä, mutta täytyy ottaa huomioon, että miehetkin nalkuttaa ja mun mielestä sanoo suht helpostikin asioista. Meillä ainakin. Jos on yhtään tiskiä, tms. niin kyllä Kaskiainen siitä mulle sanoo ja harvemmin mitenkään yli ystävällisesti ja rakentavasti. Samoin valittaa myös, jos ei löydä etsimiään tavaroita ja mun pitäisi heti tietää missä mikin on. Asioilla on aina kaksi puolta ja miehetkin voi mäkättää. Mä esimerkiksi kuulen jatkuvasti miten jätän roskia autoon ja miten mun meikkivoiteen jälkiä löytyy auton ovista. Mä tiedän monia miehiä, jotka on kovia nalkuttamaan, vaikka heidän vaimonsakin olisi tarkkoja. Esim. yhden mies, joka on viinaan menevä ja muuten rento käytökseltään, niin hän suoristaa kammalla heidän mattojensa narut ja leikkaa nurmikkoa kaksi tuntia, koska on niin tarkka ja samaa tarkkuutta vaatii vaimoltaan. Ehkä kaikki ihmiset nalkuttaa, mutta niistä itselle tärkeistä asioista. Esim. jos mä annan miehelle ohjeita, että kesäkengissä ei viedä enää Nukia ulos, niin hän nalkuttaa siitä, että annan Nukin käsitellä dvd:n kansia tai mennä jollekin kaapille.

Brolle piti vielä sanoa, että meidän erimielisyyksiin toi arpa juttu on mainio. Meidän riidat on juuri sen kaltaisia. Pieni aihe, iso riita ja jotka arpa voi ratkaista. Tuskin me joka erimielisyyden johdosta arvotaan, mutta tuollaisissa tällä viikolla kuvaillun kaltaisissa tilanteissa se on varmasti toimiva, meillä.

Huh, kohta kaupan kautta kotiin. Rosamundalle nautinnollista iltaa ja viikonloppua!

 

[Brogan*]

Arvatkaapa kuka on taas kunnostautunut itsensä ähkyynsyömisen saralla. Uhhuh. Ja vedän toista sidukkaa naamaan. Ihanaa laatuaikaa itselle. Mies nukkuu Pojun kanssa.

Angsteri, minusta tuo arpajuttu on ihana ajatus. Kerrohan sitten kun pääsette testaamaan, että kuinka on toiminut.

JB, aivan loistavia kuulumisia. Hienoa, että menitte juttelemaan parisuhteestanne. Usein pelkkä asioiden ääneenpuhuminen ja sanallistaminen saa itsensä jo ajattelemaan asioista erilailla. Ja teillä on vielä mahdollisuus jutella ulkopuolisen ihmisen kanssa, joka pyrkii näkemään asiat neutraalisti. Omille kavereille jutellessa kun kommentit eivät aina läheskään ole mitenkään objektiivisia

Missäs Miiu luuraa? Ja Sadea täälläkin kaipaillaan.

 

[Brou*]

Toivottavasti Rousakin on kunnostautunut syömisessä ja rentoutumisessa.

 

[mi-iuska]

täällä sitä luurataan..
lukenu kyllä oon ,sen mitä silmät on iltasin pysyny auki, mutta sit en oo jaksanu kirjottaa mitään vaan tyytyväisenä nukahtanu sohvalle tms.
Olis pitäny varata se neuvolan ultra jo alkavalle viikolle, miten mä kuvittelin että jaksan reilut kolme viikkoa sitä np-ultran jälkeen odottaa.. olo on siis malttamaton, puoltoistaviikkoa siihen. maha on pallo, löysät vaatteet päällä ja silti sen saattaa tajuta. no, töissä ei haittaa vaikka kuka tajuais mitäkin, mutta sukulaisille jne ei aiottu kertoa vielä.. jos ollenkaan. en tiedä vielä. kyllähän ne sitten näkee kun näkee, ja miekkosen puolelta tällä hetkellä ei edes kiinnosta mitä ajattelevat. ja kyllä, ennen kuin saan vettä niskaani niin anoppini loukkas niin syvästi sillon ekan km:n aikaan että hänelle en tule sanomaan tästä yhtään mitään. mutta pois nyt noi kamalat ajatukset päästä, yritän vaan keskittyä tällä hetkellä itseeni ja meidän perheen hyvinvointiin. se on tavoite!

tulihan sepustus.

JB:n terapiakäynti kuulosti hyvältä ja jo se että saa varattua käynnin tommoseen, on älyttömän hienoa! harvemmin kukaan "uskaltaa" ääneen sanoa että haluaa puhua jollekin tuntemattomalle parisuhteestaan niin että molemmat osapuolet osallistuvat.

Missä Sade on? tulehan ilmottautumaan, väsymys on ilmeisesti valtava?! jos se on syy miksei näy eikä kuulu? Millon sulla on np-ultra?

Tuli miekkosesta mieleen (tai lähinnä noista pölkyistä ja kaskisista) että täältä löytyy kans välillä yks.. oon ihan tietoisesti ajatellu että se miten mies toteuttaa ja ajattelee jonkun jutun ei oo kritiikkiä mua kohtaan. välillä siis tuntuu siltä että mies tahallaan vetkuttaa lapsen ruokailua, päikkäreitä tms piiiiiiiiiitkällä ajalla (kyse ei siis mistään puolesta tunnista, vaan yli tunnista) jos sattuvat olemaan jossain tai että jos pyydän että laitatko iltapuuron jäähtymään niin vastaa että joo.. ja puolentunnin päästä on vielä menossa laittamaan sitä. pointti oli siis jossain hukassa, mutta välillä mä (etenkin nyt raskaana, saatan ottaa helpommin ittteeni) kritiikkinä ton kaiken. ja ärsyttää kun vois sanoa sit suoraan että en laita sitä tai tätä, niin tekisin ite ja se olis sit ok. Äh, olipas sekavaa. Mutta kuitenkin.

pikkiksellä on kauhea yskä, tosin mulla samanlainen.. että kun tarpeeksi yskii niin yrjö lentää. pikkikseltä ei tosin oo vielä lentäny. reppana!nyt se yrittää päikkäreille käydä tuplatyynyjen kanssa kun yskittää. :/

Toivottavasti flunssalaisilla alkaa pikkuhiljaa tauti helpottamaan!

mitähän muuta.. tänään pitäis alkaa 15sta viikko jos kaikki on ok mahassa.. jänskättää!

 

[Jellybean]

Miiulle lykkyä! Toivomme kaikki, että tällä kertaa saisitte vauvan kotiin.

Meillä seuraavat terapiakäynnit on yksilökäyntejä. Joku sukupuu tehdään. Jesh, pääsenpä haukkumaan vanhemmat ihan luvan kanssa! Siitä se varmaan riemu repeää; isä etäinen ja äidin kasvatusmetodit oli hieman kyseenalaiset. Miehellä molemmat vanhemmat alkkiksia, isä tosin sittemmin raitistunut ja äitinsä yritti menneellä viikolla itsaria ties kuinka monennetta kymmenettä kertaa. Meistä tulee psykoterapeutin rahasampo.

Flunssa myös täällä. Tytöt sairasti alkuviikosta ja mulle tuli perjantaina. Pölkylle lauantaina.

Terapia oli ihan kivaa, kun pystyi vaikeatkin asiat sanomaan Pölkylle ja niitä sitten käsiteltiin. Tuntuu, että jos samat asiat olisin ihan kotioloissa sille sanonut, niin olisi tullut vain muheva riita. Ja toisaalta terapeutti auttoi ymmärtämään asioita omasta käytöksestäni. Juuri siitä mykkäkoulusta, mutta myös itkuherkkyydestä. Itken ihan kaikelle ja Pölkky on joskus hätää kärsimässä..