Itse olen n. 8-9 vuotiaasta kärsinyt näistä ahdistuksista, peloista ja sosiaalisista fobioista. Tilanne tuntuu vaan pahenevan vuosi vuodelta. Teini-iässä käytin jopa huumeita (amfetamiinia, pillereitä) lievittämään tätä tuskaisuutta.. onneksi ne ajat on jo ohi menneitä! Alkoholi on sit nykyään tullu kuvioihin ja pahalta alkaa senkin käyttö näyttämään, hyvä kuitenkin et läheiset mulle siitä alko puhumaan sen verran et ymmärsi itsekin tilanteen ja alkanut vähentämään huomattavasti. Se kun ei ole kuin hetken helpotus ja pahentaa oireita.
Ahdistuneneisuus, paniikkihäiriö, sosiaaliset fobiat ja nä sairauksien pelot on vieny multa paljon. Olen 23-v, lukiota käyny etänä n. vuoden, puoltoista vuotta kauppista. Kerran oon ollu töissä, 15-16 kesäisenä. Yläasteella olin se luokan älykkö ja nätti oon aina ollu, siksi ihmisten on vielä vaikeampi uskoa että miten just sulla muka on noin paljon henkistä taakkaa. todistuksessa aina ollu kymppejä.. mulla ei ole siis edes ammattia koska ahdistaa ja pelottaa niin paljon et pitäs mennä kouluun, siellähän on muita ihmisiä, nehän olis silmät pyöreenä et miksi toi hikoilee naama punaisena, vapisee ja näyttää kärsivältä vaikka olis menossa ihan normi koulutunti? Töitäkään en voi ees kuvitella. Kaiken maailman hoidoissa oon ollut (tällä hetkellä menossa uusi tutkimusjakso psykiatrialla), kaiken maailman lääkkeitä oon popsinu, koukussa rauhoittaviinkin. Sairauksia pelkään niin etten pysty kuvailemaan, ihan järkyttävästi. Aina kun todetaan ettei sulla olekaan esim. epilepsiaa, googlaan itelleni jonkun muun taudin, just kävin verikokeissa ja magneettikuvauksissa.. YHTÄ T U S K A A tä elämä! Oon niin kyllästyny ja tekisin ihan mitä vaan et voisin olla "normaali" !!! Kaikki ystävätki poissa koska edes puhelimassa puhuminen ahdistaa suunnattomasti, ni olen sit ollu vastaamatta.
Miten te muut ootte oppinu elää näiden ongelmien kanssa? Aika paljon nä on kroonisia sairauksia, mieliala/ahdistuneisuushäiriöt.
Fyysisiä oireita mitä nyt tulee nopsastii mieleen: (paniikissa ja pelkotiloissa pahenevat)
-järkyttävä hikoilu kasvoissa
-lihasnykäykset kasvoissa, ennen oli kramppeja jopa (magnesium+rauhoittavat auttaneet)
-ihon punoitus
-sydämentykytykset, tunne tukehtumisesta
-nielemisen vaikeus
-vapina
-hengitysvaikeudet
-yleinen heikkous
-ripuli ja oksentaminen kun oikein ahdistaa
-näkö: kuva "heittelee/sykähtelee" katsoessa
-huimaus
Sitten näitä muita: sekoamisen pelkoa
kuoleman pelkoa (sairaudet ym)
tunne, että ei olisi omassa kehossaan
uniongelmat, johon liittyy väsymystä
vällillä niin huono olo et oksentaa
Näitä on niin paljon että ei kaikki tule mieleen heti ja onneksi tänään ollut vähän parempi päivä aamua lukuunottamatta, silloin pelkäsin kramppeja ja aivohalvausta.. mutta tän hetken fiilis aurinkoisempi.
Kertokaa ihmiset ihmiset ihmeessa omia kokemuksianne, mua ainakin vähän helpotti kun luin näitä teidän kirjoituksia ja autto täkin kun sai purkaa omaa sydäntään. Kiva tietää et on kohtalotovereita, en ole ainut kenellä on omituisia tunteita ja oireita.
Kirjoitelkaa ihmeessa, toivotan kaikille tätä keskustelua lukeville toivoa ja ! Ajatelkaa et olette täysin normaaleja, ahdistuneita vaan, vaikka tiedän että se onpi vaikeaa! VALOISAA KESÄÄ JOKAISELLE! =)