ahdistuneisuuden fyysiset oireet

Hei vuosien jälkeen!Vieläkö täällä käy lukemassa entisiä nimimerkkejä, mm.Kau,Tätihuoli,Aeno ja muita?! Mitä teille kuuluu? Lueskelin vanhoja kirjoituksiani ja ompas sitä ollut vaikka mitä...ja nyt on taas :'( Olo on kauhea, kurkkua kuristaa, päässä epätodellinen olo, humahduksia(jotka ovat nyt etusijalla tässä), epätodellinen olo, valtava ahdistus,levottomuus, ärtyneisyys, tunne ettei pysty nauttimaan mistään...taustalla kamala stressi reilu kk sitten, sen jälkeen ajautuminen tilanteeseen jossa olen pakotettu heräämään aamuisin hurjan varhain, siitä seuraa univaikeuksia,väsymystä, kaikkea. Pään humahdukset ovat sellaisia että tuntuu kuin lähtisi viemään, taju menee(siis tunne) muttei ole mennyt, sähköiskumaisia muttei kipeitä.Niskahartiat ovat niin jumissa että hieroja sanoi tilannetta mahdottomaksi

Pelkään sekoamista tai jotain...lisäksi mahaoiteita, alaselkä-ja alamahakipua jotka vie hermot, tuntuu kuin koko ajan hirveä jännitystila päällä.Paineen tunnetta päässä ymymym.Hulluksi tässä tulee!Ilmoitelkaa itsestänne joohan!

Lisäys:silmissä, varsinkin oikeassa myös se vetämisen tunne, hampaistossa jotenkin välillä myös, ihan kuin vetäisi vasemmalle ja pelottaa että kramppaa tms, silmät tuntuu eriparisille, otsallakin paineen tuntua, lista on pitkä

 

Huh Huh, tuttuja oireita. Jotenkin kumminkin tulee näit lukiessa mieleen että "eihän mulla ole noin hyvä onni että mun oireet johtuisi jostain ahdistuksesta!!

Olen lapsesta asti pelännyt todella paljon kuolemaa ja kaikkia sairauksia, tai siis pääasiassa kaikkia syöpiä.
Paha ahdistus minulla alkoi 2008-2009. Kärsin silloinj todella pahasta huimauksesta, jonka vuoksi vaan makasin kaikki päivät sängyssä kun lapsi oli päiväkodissa. Lisäksi oli sydämen muljahteluita, hengen ahdistusta ja erilaisia kipuja ympäri kroppaa.
Ravasin useamman kerran viikossa terveysasemalla ja ikinä mitään vikaa ei löytynyt. Lopulta aloin syödä Citalopram nimistä mieliala lääkettä 40mg päivässä. Pikku hiljaa oireet helpottivat ja pystyin taas nauttia elämästä. Kaikki oli hyvin, enkä ollutkaan kuolemassa mm. keuhkosyöpään, kohdunkaulan syöpään, vatsa ja suolisyöpään, aivokasvaimeen yms yms.

Lääkkeet lopetin n.vuosi sitten kun tulin uudelleen raskaaksi. Raskaus meni ihan hyvin. Loppu raskaudesta alkoi hiukan tulla tuttuja oireita, kuten huimausta ja rytmihäiriöitä. Niistä selvisin kuitenkin ilman suurempaa paniikkia.
Lapsen syntymän jälkeen minulle tuli kohtutulehdus, jonka vuoksi jouduin uudelleen synnytys sairaalaan, jossa olin muutaman yön antibiotti tipassa. ja siitä se helvetti taas alkoi!!!
En pysty nauttimaan mistään. koko ajan mielessä vaan pyörii, etten elä enää kauaa. en nää lapsieni kasvavan ja kuinka he jäävät ilman äitiä. ja lapset ovat vielä niin pieniä etteivät he edes muista minua kun ovat vanhempia.!!

Nyt olenkin taas aivan varma että minulla on keuhkosyöpä joka on jo levinnyt ainakin luustoon ja ehkä myös maksaan ja aivoihin.

Lääkärissä kävin ja hän määräsi Lyrica nimistä lääkettä, jota en kuitenkaan ole vielä uskaltanut aloittaa. ja tiedän ettei oireeni katoa "pöpilääkkeillä" jos minua ei tutkita muuten.

Oireina minulla on :
Hengenahdistusta, joka tuntuu siltä ettei keuhkoja saa vedettyä täyteen ilmaa ja että kurkussa olisi jotain mikä vaikeuttaa hengitystä.
Ahdistusta ja puristavaa tunnetta keskellä rintaa. ja Kipua/puristusta joka tuntuu menevän kehon läpi rinnan alta selkään.
Kipua rintakehän alueella, usein pistävää. Solisluun kohdilla ja myös olkapäässä ja hartioissa.
Kipuja selässä. lapaluiden välissä jomottavaa ja puristavaa. alempana selässä kipu tuntuu mielestäni selkärangassa. Aamuyöllä ei pysty kunnolla nukkumaan selällään kun selkään sattuu ja aamuisin koko selkä ja rinta on todella tönkkönä.
Huimausta, valuvaa tunnetta päässä, päänsärkyä ja näön sumentumista.
Erilaisia vatsakipuja. pistävää kipua ylävatsassa, ihan alimpien kylkiluiden kohdalla. välillä vatsa menee aivan löysälle, ja usein se tapahtuu öisin, herään huonoon oloon ja joudun juoksemaana vessaan.
Outoja kipuja käsissä, käsivarressa ja kämmenselässä sekä pikkurillin ja nimettömän sormen rystysissä.
Kipuaj jaloissa, usein pohkeessa tai jalkapöydässä

Tossa nyt niitä mitä tällä hetkellä mieleen tulee, varmaan on lisääkin.
Ja nyt olen ihan neuroottisena alkanut tarkaillemaan mun kynsiä. koska olen varma että minulle on kehittymässä kellonlasikynnet (en todellakaan tiedä onko kynteni oikeasti muuttuneet ollenkaan, mutta kun niitä joka päivä tutkii ja tuijottelee niin välillä olen aivan varma asiasta) jotka lukemani mukaan viittaa keuhkosairauteen!!!

Ja sitten tämä netissä surffailu ja oireiden googlettaminen on loputon kierre!!

Ei tämä ole enään edes elämää, kun kokoajn vaan odottaa että millon se loppu oikein tulee!!

VAstauksia ihmiset ja keskustelua! toivottavasti se kesä nyt tulisi reippaasti niin vähän mieli kohenisi

 

Hei Sussu88! Ainakin sulla on jo kokemusta siitä että "olot" menee ohi vaikka miten hirveälle tuntuisi(kertomus useista terveyskeskuskäynneistä, mitään ei löytynyt). Ei ne ohi olisi menneet jos jotain fyysistä vikaa olisi.

Lisäksi olet jo käynyt lääkärissä, joka ei katsonut jatkotutkimusten aihetta...Niin, se on kummallista miten sitä ei osaa nauttia hetkestä, sinunkin lapset on humps vaan isoja kohta ja huomaat että aikasi on mennyt vatvomiseen ja murehtimiseen sen sijaan että eläisit ja nauttisit! Mitähän sun kannattaisi tehdä, saisitko keskusteluaikaa jonnekkin asiantuntijalle jossa saisit käydä purkamasssa pelkojasi.:hug:

Itsellä samaa rataa, kurkkua kuristaa ja polttaa, hermot on kuin viulunkieli, ei yhtään stressinsietokykyä, ei iloa ei mitään Tsemppiä meille!

 

Olen kyllä varannut ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle, jonka luokse menen puhumaan. Olen käynyt siellä ennenkin ja se kyllä helpotti.

Aina vaan hiipii kuitenkin takaraivoon, että tällä kertaa tämä on jotain muuta kuin ahdistusta. Oireetkin muka erilaiset kun viimeksi (en otiedä onko vai ei).

Eilen illalla oli kyllä niin kova ahdistus paniikki kohtaus päällä, että teki jo mieli herättää mies ja sanoa sille että soittaa ambulanssin.
Huimasi oudosti ja pää tuntui jotenkin puutuvan tuosta silmien ja korvien kohdalta. Korvat meni lukkoon ja näkö kenttään tuli sumeita kohtia. Samalla hengenahdistus voimistui ja sydämän muljahtelut alkoi. Tuli taas tunne että tästä ei kyllä aamulla enää herätä. Mutta kappas uusi aamu alkoikin ja aurinkoisena vielä.

Jotenkin tämän ahdistuksen tajuaa ja osaa käsitellä, mutta sitten kuitenkin tulee se "lisäahdistus" että noi ei tämä sitä ole ja plaah sitten taas pelätään ja tehdään kuolemaa...

No menkatkin vissiin alkoi, ekaa kertaa synnytyksen jälkeen. Olen lueskellut että joillain ainakin oireet pahenevat kuukautisten lähestyessä. Että jospa se olis sitä sitten..

 

Ja mullakin on kyllä pinna niin tiukalla että, tulee äyskittyä esikoiselle pikku jutuista

 

Hei taas, eipä täällä juuri kirjoittajia näy.

Kyllä Sussu88 noi sun oireet kuullostaa niin ahdistukselle ja paniikille, hyvä että käyt juttelemassa hoitajalla

Itselläni on tällä hetkellä pahimpana oireena kauhea levottomuus ja nimetön hätä, siis sellainen olo kuin olisi todellakin hirveä hätä vaikka kun järjellä ajattelee, mikä hätä tässä on, istun aamukahvilla,aurinko paistaa, pyykkikone pyörii jne. On kyllä asioita jotka vaivaa ja ahdistaa ja pelottaa mutta jotenkin en osaa suhtautua niihin asioina, ne saa ihan järkyttävät suhteet, murehdin ja stressaan:'(

Haluaisin sellaisen tasaisen ja luottavaisen olon, nyt olen niin levoton ja kireä etten tiedä miten selviän eräästä kyläreissusta joka on tehtävä tänään, en jaksa seurustella ihmisten kanssa, olen vain kireä ja hermostunut. Onko tälläinen tuttua...?

Päässä jotenkin jyskyttää ja humisee ja yksi päivä toinen korvakin humpsahti kuin lukkoon, ja humisi oudosti.Tiedän hartioiden ja niskan olevan hurjan jumissa,mutta oiteet tietysti saa pelkäämään vaikka mitä.

Kävin psykologillakin yksi päivä mutta ei se ottanut mitään kantaa mihinkään, kysyi vain että miksi sinulle tuli kyyneleet silmiin.Sanoin että olen niin väsynyt ja minulla on kummallisia fyysisiä oireita ja joudun aamuisin arkena heräämään niin aikaisin etten millään jaksa sitä, stressaan siitä ja elimistöni on ihan sekaisin.

Psykologi vain tuumasi että no se on realiteetti jonka kanssa on oltava ja mietin että minuun sopii kyllä masennuksenkin oireet, kaikki, niin varasi soittoajan lääkärille kuukauden päähän.

Kirjoitelkaa ihmiset, helpottaa edes kun tietää etei ole yksin kummallisten olojensa kanssa! Ja mukavaa sunnuntai-päivää, jospa tämä ihme hätä ja pahaolo jossain vaiheessa edes hiukan hellittäisi otettaan.: /

Lisäys:ettei tämä kuitenki ole jotain neurologista, huomaan nimittäin että multa jää tekstistä pois kirjaimia ja sanojakin! Sitten olen huomannut joskus änkyttäväni, tai sillee että sama sana tulee peräkkäin pakonomaisesti kaksi kertaa! Vai voiko tääkin niputtautua samaan sarjaan kuin muutkin, voi ei: /

 

En jaksa...venyttelin niskojani siten että laitoin kädet niskan taakse ja vedin lapoja yhteen syvään hengitellen.Siitäpä asettui hartioiden päälle ja alemmaksi selkään ja lapoihin ikäänkuin kuumottava,polttava raskas painlo on jotenkin sekava ja silmiäkin vetää, tulenko minä hulluksi? Ahdistaa järjettömästi:'(

Huomenna aikainen ylösnousu ja pelko töihinmenosta, en ymmärrä ollenkaan kun asioiden pitäisi olla suhteellisen kunnossa, mitä tämä ahdistus ja pelko ja oireilu on.Haluan olla iloinen,normaali, nauttia asioista mutta ei...mikään ei tunnu muulta kuin pahalle ja ahdistavalle.

 

Mulla ei ole sitä ongelmaa että en pystyisi lähtemään kylään tai muualle. Päin vastoin, tunnen itseni paljon virkeämmäksi kun lähden kotoota liikkeelle. Kotona ajatukset pyörivät enemmän ahdistavissa asioissa.
Mulla myös tuota huminaa ja korvien lukkeutumista. Välillä tuntuu että samaan aikaan kun korvat menee lukkoon niin jotenkin myös nielu menee tukkoon ja koko päässä sellainen outo tunne..
Voi olla että jonkin verran olisi allergiaa tämän kaiken muun päälle, kun muutenkin koko pää tutkossa ja kurkkua kutisee ja kuristaa..

 

Heipsis.Ei mullakaan sinällään ole sellasta etten pystyis lähtemään, eilenkin oli oikein ihana kyläreissu enkä muistanu murehtia:wave:

Sitten taas päivä oli niin kiireinen että nyt polttelee selkärankaa ja niskoja oikein kunnolla ja pää humisee ja humahtelee ja outo puristava tunne ja jyskytys.Just nyt eniten huolettaa muisti...hyvä kun oman nimeni muistan. Taitaa olla pää täynnä kaikkea muuta kun töissäkin unohtelin ja tein ihan hölmöjä asioita.Ja olin niiin ärsyyntynyt, tosin kauhea kiire sielläkin ja ois oltava kolmena henkilönä samaan aikaan, siihen syssyyn omia murheita niin eiköhän se vaikuta: /

 

Päätin alkaa kirjoittamaan. Olen kirjoittanut tähänkin ketjuun joskus kauan aikaa sitten.
Mä olen kohta 11 vuotta sitten käyny läpi tauti helvetin, tai siis ahdistuksen ja pelon taudista mitä ei sitten ollutkaan.
Mulla oli kaikki mahdolliset oireet ja niin valtava ahdistus kuolemasta, lapsien tulevasta äitipuolesta ja kaikesta mahdollisesta mitä asiaan liitin. Olot helpotti, en hakenu apua,e nkä juuri ees puhunu kelleen, en osannu tai pystyny. Elin kaksoiselämää, kukaan ei tiennyt mun sisäisestä helvetistä. kesti pahimmillaan vuoden mutta laantui pikkuhiljaa parinvuoden aikana.

MUTTA NYT, se pelko on tullut takas ja taas se hiton ALS.. mä en tajua miksi aina just se. Tai entäpä jos nyt se onki se. Hieman erilaiset oireet, kurkussa palantunne, kurkkua puristaa, sylkeä erittyy suuhun paljon, kieli näyttää oudolle (vai näyttääkö, en ole varma), kurkkuki näyttää oudolle, ja tuntuu tukkoselta, ja niinu joku sano, et nielua ja korvia kutittaa.
Ahdistaa tosia paljon. Yritän miettiä, että viimeksi meni olot ohi tai tää voi olla jotain paljon yleisempää sairautta, allergiaa, kilpirauahsjuttua tai jotain..
Se asia pyörii mielessä koko ajan, jollain tasolla tupsahtelee mieleen ja tulee sellassia hetkittäisiä paniikki oloja, että morjens, tää oli tässä.

Joku mainitsi muistin, mulla ihan olematon, saatan unohtaa mitä olen tekemässä, vaikea hahmottaa aikaa, monta kertaa pitää muistella mones päivä, seuraavaa viikkoa en kykee hahmottamaan oikein millään, ajattellen ihan hulluja asioita, tavallaan vahingossa väärin, sellain tuttu sumu laskeutunut päälleni, surullista ja ihan hirveen pelottavaa.

Kai pitää lähtee valittaa tota kurkkua ja jos siitä ei mtn löydy ni oiskohan mun osoite psykiatri, ikinä en ole käyny mutta taitaa olla aika mennä.

Tällä kertaa en surffaile asian tiimoilta netisstä vaikka mieli teksi, tiedän, että se pahentaa oloani ja paljon, muistan nytkin ihan sanatarkasti mitä silloin joskus luin ko. taudista. Muistan myös kaikki kauhutarinat mitä olen kuullu tai lukenu tai nähny aivan sanatarkasti.

 

Hei taas! Menin sitten lukemaan aivokasvain-palstaa, tosi järkevää! Mulla se vaan humahtelee päässä, väsymys ja saamattomuus vaivaa, kireys ja ärtyneisyys jatkuu...huolettaa nämä kirjoitusvirheet ja muisti:O

Nykii mullakin jäseniä. Tuohon als:iin...mulla oli joskus 15 vuotta sitten täysin mahdoton pelko ko.sairaudesta, joka paikka nyki ja sytkytti, oireet oli mitä vain ja täsmäsivät siihen.Oli karmeeta kun töissäkin kaikki siitä taudista kertovat artikkelit ja infot ikäänkuin imi mua puoleensa ja olin ihan oireiden pauloissa.En muista miten se meni ohi, olisko tullut seuraava tauti mieleen vai tuliko peräti parempi ajanjakso elämässä niin etten muistanut enää koko asiaa.

Siis, tajuaakohan kukaan noita humahduksia mitä tarkoitan?Joskus olen syönyt masennuslääkkeitä ja jos oikein muistan, niiden lopettamisen yhteydessä oli tuontapaisia humahduksia mutta nyt ei ole lääkkeestä kyse.Teen kyllä työtä suurimmaksi osaksi tietokoneella ja niskahartat on kamalassa kunnossa...välillä ne on selkeesti parempana jos olen käynyt hierojalla tai saanut muuten kunnollista liikettä sinne seutuun.

Humahduksetkin oli jo tässä ihan kuin vähenemässä, mutta nyt niitä tuntui jo aamusta, ihan pieniä mutta kuitenkin säväreitä. Ja sitten koneella ollessa järkyt päänsäryt jolloin tuntuu ajatuksetkin sumealle kun on kamala kiire ja silmiä vetää ikäänkuin kieroon, kova paineen tunne otsalla. Yksi aamu jo aikaisin(olin nukkunut huonosti ja stressannut) oli korvien yläpuolella kova puristuksen tunne ja olin aivan kalpea. Ja tämä väsymys Mutta välillä on hyviä hetkiä, esim.kun olen liikkunut kunnolla itseni hikeen, silloin tuntuu että kumpa muistaisin nämä normaalit hetket silloin kun oireet on pahimmillaan ja kauhu suurin! Ja tuo että leukaperiä ikäänkuin vetää, vaikea selittää, mutta kuin hampaita vetäisi yhteen silloin kun oikein puristaa päätä ja silmiä vetää.Kertokaa please että jollain on ollut samantyylistä ilman että se on ollut vakavaa!

 

Täällä myös kurkku tuntuu tukkoiselta ja kuristaa/puristaa. Ja olen huomannut myös että kuolaa tulee paljon, välillä saattaa valua suupielestä!!
Keuhkotkin ihan tukossa ja välillä, varsinkin aamuisin röhin keuhkoista ja kurkusta kelta ruskeaa todella kovaa/sitkeää limaa ulos. KAtupölyä,allergiaa??
Labratulokset sain juuri ja kilpirauhas arvo oli alhainen, tälläviikolla lääkäri ja saa tietää että kuinkas alhainen se on, että onko mahdollisesti vajaa toimintaa??

Mulla on leukaperät ja kaula usein kipeä. sellaista viiltävää ja jomottavaa kipua ja välillä mullakin vetää hampaita. en tiedä tarkoitatko samaa, mutta mulla tuntuu ikäänkuin olisi pakko purra hampaita kovaa yhteen(onpas vaikea kyllä selittää) tai että ei pysty pitämään leukoja rentoja vaan ne on todella jännnittyneet.

 

Heippahei,

Oli neurologilla käynnin jälkeen oireet poissa jonkun aikaa ja olin jo onnellinenkin.. Lääkärisanoi ettei syytä huoleen kun ms tautia pelkäsin. Kysyi kuitenkin haluanko lähetteen magneettiin ja sanoin että mikäpä siinä. Nyt sitten se edessä kuukauden päästä ja pelottaa niin julmetusti. Tuntuu että koko.loppuelämä on kiinni sen tuloksesta.. Yhtäkkiä oireet alkoi taas, ollut migreeniä tiheään ja raajaoireita. Väsyttää ja heikottaa, masentaa.. Pelottaa että on aivokasvain tai ms. Vaikka se öääkäri sanoi että ei ole hätä. Mut näkysikö se tauti jo lääkärin perustutkimuksessa vai ehkä vasta magneetissa? Sori kirjotusvirheet, mut puhelimella kirjotin. Vastailkaahan!

 

Niin ja niska ja hartiat jumissa ja päänsärkyä.. Olisikohan mulla oireet kuitenkiin jatkuvasti eikä ois välillä.poissa jos jtn vakavaa ois??? Ootteko olleet magneetissa?

 

Emiilia1, kyl ne neurologit on kuullu vaik minkälaista tarinaa ja ois sut laitettu magneettiin nopeemmin jos jotain vakavaa epäilyä olis.Eiköhän tuo ole pelkkä poissulkukuvaus sun rauhoittamiseksi.Oon ollu pari kertaa vissiin magneetissa tai toinen tais olla ct-kuvaus kauan sitten.On siitä magneetistaki jo kauan aikaa.

Minä luen tällasta masennuslistaa ja tässä puhutaan mm.erilaisista säryistä ja fyysisistä tuntemuksista ja puheilmaisun vaikeutumisestakin...on mulla ollu aikasemminkin tämmösiä.Just nyt on pahin oire väsymys, hurja väsymys ja uupumus.Lisäks kurkkua kuristaa tai pistelee kaulaa jnejne, olen ihan kypsä näihin

Ja minne katosi ilo, voisimpa joskus vielä nauttia elämästä oikeesti enkä olla aina väsynyt, ärtynyt ja epämääräisellä tavalla kiukkuinen tai levoton ja kaikkea. Noita pään humahduksia ilmenee jo jaloissakin, niin hullulta kuin se kuullostaakin, semmosta ihme vetämistä kuitenki: /

Itkuherkkyyttä ja menneiden murehtimista, rahahuolia ja itsensä syyttelyä.Ja kun on yksin,seuraa olisi mutta ei jaksa...mitään sosiaalisia normisuhteita: /Harrastuksia sentään jaksaa ja niistä saa iloa, hetkeksi.

 

Niimpäniin:tasapainohäiriöt Äskenkin ulos mennessäni horjahdin jotenkin ja nyt kun ajattelen tarkemmin, näitä on ollu jonkinverran:O

 

Hei, miten on porukoilla asiat?Itse kävin psykiatrilla ja sain masennuslääkkeet...toinen päivä kun aloitin eli kaksi kapselia ottanut. Aiheuttaa tuskaa kun en ole varma tästä...pelottaa sivuoireet, mutta kun en tiedä onko tämä olo silkasta väsymyksestä, että jos saisin olla suht omaan rytmiini, mielialakin olisi normaali.Mutta kun stressaan aikaisista aamuheräämisistä jotka ei sovi minulle jatkuvasti ja kerre on valmis...jatkuva väsymys, uupumus ja saamattomus, apeus ja haluttomuus ja kaikkea.

Efexorin aloitin tai rinnaisvalmiste venlafaxin krka, olisi parasta ettei lue kamalista sivuvaikutuksista ja siitä kuinka kamalaa myrkkyä nämä ovat...mä ajattelen simppelisti että jos stressi ja muu aiheuttaa mulle serotoniinivajetta niin miksi sitä ei vajetta ei pyrkisi korjaamaan vaikkakin lääkkeellä.

Tai pyrin ajattelemaan...masentaa ajatus tästäkin että syö mielialalääkettä: /

Ois kiva jos joku lohduttaisi, jotenkin tuntee ittensä niin epäonnistuneeksi...kai niitä on muitakin jotka syö lääkettä ja käy töissä, tuntuu vain että leima on otsassa:'(

 

Hyvää äitienpäivää! Ei ole kirjoittajia näkynyt...?Itse olen nyt reilun viikon syönyt tuota lääkettä ja väsymys tuntuu vain pahenevan...mahakin on kipeä ja äsken olin tuntevinani siinä patin...väsymys vie todellakin elämänilon, lyijynraskas väsy

On hetkiä jolloin se tuntuu vähempänä ja silloin tuntuu valoisemmalle, mutta kyllä tämä on ihan kamalaa Onko kellään kokemusta hurjasta väsystä ja miten sen kanssa on pärjännyt, pelottaa että meneekö tämä ohi ollenkaan.

Tuossa tajusin, että ilmeisesti tämä voisi liittyä elämäntilanteen muutokseen, olla sopeutumishäiriö- en saa nukuttua kunnolla aikataulujen vuoksi,stressaan siitä ja väsyn entistä enemmän.Kirjoitelkaa!

 

Itselläkin kova väsymys vaivaa. voisi johtua tukkoisuudesta. allergioita eil todettu, mutta uskon kyllä että niitä on. nokka vuotaa, aivastuttaa, silmät kutisee ja koko ajan tukkonen ja vetämätön olo.
Aloitin myös reilu viikko sitten mielialalääkityksen, toivottavasti alkaa pikkuhiljaa tehoamaan.

Kamala ahdistus päällä kun olin keuhkojen tilavuus /toimivuus kokeessa ja siellä oli jotain alentumaan. ei osannut labratäti tarkemmin sanoa että mistä on kyse. Täytyy odottaa lääkäri aikaa.... Tottakai pelko hiipii että syöpä tai ahtautuma tai jotain muuta todella pahaa.
Rintakehä ollut todella kipeänä ja säteilee kainaloihin. myös yläselkä aivan jumissa.
plaaah, voikun tämä kaikki kipuilu vain loppusi ja saisi nauttia täysin siemauksin kaikesta!

 

Älä pelkää, luultavasti astman mahdollisuutta kartoitetaan. Suurella osalla väestöstä on tähän aikaan nuo tukkoisuus ym oireet päällä.Jumissa kyl taidat olla rangasta tosissaan :/ Mulla nyt vähän parempi olo, eilen jopa illalla ihan normaali, ei väsyttänytkään.Mutta en sit saanu nukuttua kun oisin ollu pirtee mutta pakko nukkua kun aikainen herätys.

Mahaa kyllä särkee, en tiiä johtuuko tosta lääkkeestä, otan sen tyhjään mahaan vaik pitäis ruuan kanssa.On tottakai jo mielessä mitä vaan kun väsy, mahakipu, voimattomuus...no katsellaan minnepäin alkaa mennä, oottelen mäkin et lääke alkais potkia.Tsemppiä!

 

Kyllä ranka on ihan jumissa. Osteopaatilla kävin ja sai muutamia lukkoja auki, mutta sanoi heti että ei tätä selkää kuntoon laiteta yhdellä käynnillä. Osteopaatti epäili myös hengenahdistuksen syyksi jumissa olevia hengitys lihaksia, esim pallea ja kylkivälit oliva tkuulemma todella jäykät.

Itse kärsin myös kovista ylävatsa kivuista. jouduin yhdet juhlatkin jättämään kesken kun iski hirveät vatsakivut, ei kiva.

Allergia lääkkeitäkin olisi hyvä syödä, mutta piru kun nekin väsyttävät ja ei tähän nyt kaipaisi enään lisää väsyttäviä tekijöitä. Eihän sitä kohta pääse ollenkaan liikkeelle.

 

Onko teillä lääkityksiä oireisiin?
Itse syön sepram 30mg ja söin toisen raskauden ajankin sitä kun ei pystynyt lopettaa..Nyt olo on suurimmaksi osaksi hyvä,välillä ahdistaa mutta kohtaukset jää lääkkeillä "vajaaksi" ja lyhyiksi..
Joku puhui että ahdistuksen oireet olisi muuttunut..Mulla kävi niin ekan raskauden jälkeen,puutuili paikat enemmän ja puristi kurkkua ihan älyttömästi..Mutta sain lääkkeillä nekin pois

 

Mä oon ihan hajalla..mulla on se als taas. mä ajattelen sitä ihan koko ajan.. ajatuksen kiertää kuoleman kehään, jaksaminen kohta loppuu. Lääkärissä en ole käyny, kun en uskalla, en halua kuulla niitä sanoja, että mulla on als. Pelottaa itkettää, kauhistuttaa, mun päänsisässä on jäätävä kauhu ja ulospäin hymyilee reipas äiti.
Kävin tälläsen päänsisäsen helvetin läpi 10 vuotta sitten, oireet samat, ilman nieluoireita. Tässä on siis ollu monta hyvää vuotta välissä.

Oireet kestäny puol vuotta, ja pahin tällä hetkellä kurkku/nielu oireet:
Eli oireita (onko ollu tällässiä muilla)
-tasapaino heittää (ei kuitenkaan pyörrytä).
-muisti pätkii ja pahasti.
-Vasen jalka turta, kihemöivä, heikko ja välillä puutuilee.
-Lihakset nykii ympäri kroppaa.
-Ja oireista pahin, nielu tuntuu oudolle, sylkeä erittyy hirmusesti suuhun ja sitä pitää nieleskellä. Makuuasennossa, ja joskus istumaasenossa, nielussa tuntuu kuin joku valuisin nielusta alaspäin, lima tmv.
-Kieli tuntuu odolle.

M Ä EN KOHTA ENÄÄ JAKSA!

 

Huh Huh, tuttuja oireita. Jotenkin kumminkin tulee näit lukiessa mieleen että "eihän mulla ole noin hyvä onni että mun oireet johtuisi jostain ahdistuksesta!!

Olen lapsesta asti pelännyt todella paljon kuolemaa ja kaikkia sairauksia, tai siis pääasiassa kaikkia syöpiä.
Paha ahdistus minulla alkoi 2008-2009. Kärsin silloinj todella pahasta huimauksesta, jonka vuoksi vaan makasin kaikki päivät sängyssä kun lapsi oli päiväkodissa. Lisäksi oli sydämen muljahteluita, hengen ahdistusta ja erilaisia kipuja ympäri kroppaa.
Ravasin useamman kerran viikossa terveysasemalla ja ikinä mitään vikaa ei löytynyt. Lopulta aloin syödä Citalopram nimistä mieliala lääkettä 40mg päivässä. Pikku hiljaa oireet helpottivat ja pystyin taas nauttia elämästä. Kaikki oli hyvin, enkä ollutkaan kuolemassa mm. keuhkosyöpään, kohdunkaulan syöpään, vatsa ja suolisyöpään, aivokasvaimeen yms yms.

Lääkkeet lopetin n.vuosi sitten kun tulin uudelleen raskaaksi. Raskaus meni ihan hyvin. Loppu raskaudesta alkoi hiukan tulla tuttuja oireita, kuten huimausta ja rytmihäiriöitä. Niistä selvisin kuitenkin ilman suurempaa paniikkia.
Lapsen syntymän jälkeen minulle tuli kohtutulehdus, jonka vuoksi jouduin uudelleen synnytys sairaalaan, jossa olin muutaman yön antibiotti tipassa. ja siitä se helvetti taas alkoi!!!
En pysty nauttimaan mistään. koko ajan mielessä vaan pyörii, etten elä enää kauaa. en nää lapsieni kasvavan ja kuinka he jäävät ilman äitiä. ja lapset ovat vielä niin pieniä etteivät he edes muista minua kun ovat vanhempia.!!

Nyt olenkin taas aivan varma että minulla on keuhkosyöpä joka on jo levinnyt ainakin luustoon ja ehkä myös maksaan ja aivoihin.

Lääkärissä kävin ja hän määräsi Lyrica nimistä lääkettä, jota en kuitenkaan ole vielä uskaltanut aloittaa. ja tiedän ettei oireeni katoa "pöpilääkkeillä" jos minua ei tutkita muuten.

Oireina minulla on :
Hengenahdistusta, joka tuntuu siltä ettei keuhkoja saa vedettyä täyteen ilmaa ja että kurkussa olisi jotain mikä vaikeuttaa hengitystä.
Ahdistusta ja puristavaa tunnetta keskellä rintaa. ja Kipua/puristusta joka tuntuu menevän kehon läpi rinnan alta selkään.
Kipua rintakehän alueella, usein pistävää. Solisluun kohdilla ja myös olkapäässä ja hartioissa.
Kipuja selässä. lapaluiden välissä jomottavaa ja puristavaa. alempana selässä kipu tuntuu mielestäni selkärangassa. Aamuyöllä ei pysty kunnolla nukkumaan selällään kun selkään sattuu ja aamuisin koko selkä ja rinta on todella tönkkönä.
Huimausta, valuvaa tunnetta päässä, päänsärkyä ja näön sumentumista.
Erilaisia vatsakipuja. pistävää kipua ylävatsassa, ihan alimpien kylkiluiden kohdalla. välillä vatsa menee aivan löysälle, ja usein se tapahtuu öisin, herään huonoon oloon ja joudun juoksemaana vessaan.
Outoja kipuja käsissä, käsivarressa ja kämmenselässä sekä pikkurillin ja nimettömän sormen rystysissä.
Kipuaj jaloissa, usein pohkeessa tai jalkapöydässä

Tossa nyt niitä mitä tällä hetkellä mieleen tulee, varmaan on lisääkin.
Ja nyt olen ihan neuroottisena alkanut tarkaillemaan mun kynsiä. koska olen varma että minulle on kehittymässä kellonlasikynnet (en todellakaan tiedä onko kynteni oikeasti muuttuneet ollenkaan, mutta kun niitä joka päivä tutkii ja tuijottelee niin välillä olen aivan varma asiasta) jotka lukemani mukaan viittaa keuhkosairauteen!!!

Ja sitten tämä netissä surffailu ja oireiden googlettaminen on loputon kierre!!

Ei tämä ole enään edes elämää, kun kokoajn vaan odottaa että millon se loppu oikein tulee!!

VAstauksia ihmiset ja keskustelua! toivottavasti se kesä nyt tulisi reippaasti niin vähän mieli kohenisi

Siis tämä sinun tekstisi on juuri kuin minuntilanteeni tällä hetkellä, ollut päällä jo noin puol vuotta välillä vähemmän oireita, välillä ollaan maattu ensi avussa kun ei henki kulje tai on niin paha puristus rintakehässä ym....
Voi kun tämä oliskin niin yksin kertainen syy kuin ahistus.

 

Samoja juttuja täälläkin. Viimeksi tänään olin päivystyksessä parisen tuntia, kun rintakehästä purista ja tuntui että keuhkot painuu kasaan. Itkettää.. oksennuttaa.
Aivan järkyttävää ja kamala sanoa näin, että helpottaa kun saa huomata ettei ole näitten juttujen kanssa yksin. Toivon kaikille hurjasti voimia taisteluun.