ahdistuneisuuden fyysiset oireet

Eilen otettiln pään mri, nyt odotan lääkärin soittoa.. Sain eilen myös propral ja diapam reseptit, näitä otan tarvittaessa.

Välillä mietin voiko nämä kaikki olla vaan somaattisia oireita! On tarkoitus lähteä nyt muutamaksi päiväksi ulkomaille ja todella odotan mitä tuleman pitää. Toivon että eri ympäristö piristäisi mieltä.

Onko teillä muilla muiden oireiden lisäksi ruokahaluttomuutta?

 

Voit olla huoleti Nuo kaikki sopivat ahdistuneisuuden kuvaan! Mullakin kuvattiin aikanaan pää (huimausta ja päänsärkyä). Diapam auttaa noihin hyvinkin todennäköisesti, mutta.. ei oo parannuskeino!

 

Tipsu1984: Ole erittäin erittäin erittäin erittäin varovainen sen diapamin kanssa, siihen jää äärettömän herkästi koukkuun ja vierotus on vaikeeta, Oon sivusta seurannut yhden ystävän kamppailua ko. lääkkeen kanssa, pääsee irti, repsahtaa, annokset kasvaa, vierottaa itsensä, pääsee irti, repsahtaa.

Ota vain hätätapauksissa, aluksi varmasti auttaa, mutta kun niitä tarpeeksi ottaa, niin nämä lääkkeet ajaa masennuskierteeseen, tämäntyyliset lääkkeet alkaa aiheuttaa oireistoa johon lääkettä on alunperin annettu, se on hassua. Ystävä oli ihan vierotuksessa muutaman viikon laitoksessa ja tosiaan, ihan normaali kahden lapsen äiti, ei mikään nistirenttu. Ole jooko varovainen.

 

Mri oli ok.

Juu, en ole Diapamiin koskenut.
Helpottaa tieto että sitä on tarvittaessa. Puoli tablettia käski ottaa jos siltä tuntuu.

Hei auttakaa! Mä en tosiaan ymmärrä missä on mun ruokahalu jo kolmatta viikkoa. Mikään ei oikein maistu, lämpimät ruoat varsinkaan. Syön ihan väkisin jotain ja jopa yököttää. Lääkkeistä ei voi johtua. Voiko johtua vaan tästä??

 

Ruokahalu voi lisääntyä tai vähentyä ahdistuneisuudessa (kuuluu "taudin" kuvaan), on ihan henkilökohtainen juttu. Usko vaan että kohta tulee NÄLKÄ! Hellekin voi vaikuttaa. Äitini muuten on käyttänyt Diapamia koko ikänsä (resepti ainakin kahdelta lääkäriltä samaan aikaan) ja nyt on tilanne se että hermosto on tuhoutunut eikä mikään enää auta Diapamissa on se hyvä puoli että se vapauttaa ihmisen fyysisistä vaivoista jotka johtuvat henkisistä ongelmista ja auttaa niin pääsemään sairauden pelosta. Eli jos huomaat Diapamin poistavan oireet niin ei ole tarvetta jatkaa niiden käyttöä koska silloin tiedät vaivojen johtuvan henkisistä jutuista.

 

Oltiin 5 päivää ulkomailla. Oli oli lähes normaali. Eilen tultiin kotiin ja nyt taas pistelee naamaa, käsiä ym. Mä en jaksa!

 

Siis olO oli lähes normaali

 

Tilannepäivitystä. Ruokahalu katosi uudestaan reissusta tultua.. Nyt taas ruoka on alkanut maistua paremmin. Laihtunut oon useamman kilon. Välillä raajat tuntuu voimattomilta.

Nyt huolena pienen pieni värinä käsissä ja jaloissakin. Koko ajan pulssi korkea ja tuntuu että kädet ja jalatkin jotenkin sisäisesti värisee. Pelottaa taas ties mitkä taudit. Lihasnykinöitäkin on edelleen.

Kävin ke päivystyksessä, sain Opamoxia ja Mirtazapiinia sain. Mirtazapiinia olen nyt iltaisin ottanut ja yleensä aamulla yhden Propralin. Muuta en oo kokeillut.
Pelottaa että sydämessäkin jotain vikaa kun pulssi hakkaa miljoonaa koko ajan... Nyt tarviin tsemppiä! Onko pakko jaksaa??

 

Liikunta toimi itselläni parhaiten. Mitä kovempaa treenasin, sitä parempi olo siitä seurasi. Suosittelen! http://sixpack6pack.blogspot.fi/?

 

Niinpä, ihminen on rakennettu toimimaan liikkeestä eikä ajatuksista. Jos kaikki tekisivät päivätyönä "halkoja" ei lääkekaapille olisi sisältöä

 

Hei kaikki tosi pitkästä aikaa!!!Turhaan täällä ehkä huhulen kuulumisia,mutta kertoilkaa itsestänne jos luette! Kau,Tätihuoli,Sussu,Emiliia,Aeno jnejne...

Tipsu,mikähän sun koko tarinasi onkaan,mutta ruokahaluttomuus on yks tyypillisimmistä ahdistuksen oireista,itsellä samaa.Oon laihtunutkin 13 kiloa,se pelottaa entistä enemmän

Nyt on kaikkea mahdollista,kauhea levottomuus,toivottomuus,pelko:'(

Oireita on:

-jatkuvat mahakivut jokapuolella
-korkea pulssi
-outo tunne rintakehällä-puristusta,voimattomuutta
-ilman haukkominen,ei mene perille
-kipuja ja puristuksia jokapuolella
-kurkkua puristaa
-

Ja sen tuhat muuta,kamala kuolemanpelko

Mikään ei tuo iloa, kauhuajatukset vaan kiertää.Jos hetken ei ajattele oireitaan,tai onnistuu olla ajattelematta,ne iskee kahta kauheempina kimppuun.

Kiertää vaan että kuolen kohta,miten käy lasten ja sitä rataa.Kokonaisvaltainen kauhun ja pelon tunne!

Kirjoitelkaa hyvät ihmiset...ja tsemppiä jokaiselle näissä aatoksissa pyöriville!

Levottomuuteen ja rauhattomuuteen ei auta mikään tässä suossa nytten:attn:

 

Suosittelen lämpimästi lukemaan Echart Tollen koko tuotannon, Neale Donald Walschin Keskusteluja Jumalan kanssa (kolme osaa), Tara Brachin Ehdoton hyväksyminen ja Louise L. Hayn Muuta ajatuksesi, muutat elämäsi.
Itse usein ahdistuneisuudesta ja mielialahäiriöistä kärsineenä olen saanut ihan mahtavasti apua kyseisistä kirjoista !

 

Mitään ei ole mistään löytynyt, silti huolettaa kaikki. Söin Mirtazapiinia, lopetin niin ruokahalu katosi taas. Ruoka vaan ällöttää.
Kävin psykologilla, joka piti oireita vaan arjen uupumisena.
Kaikki, etenkin fyysiset oireet ahdistaa.
Lihakset nykii ja vähän väliä oon varma että mulla on als. Ja se pelottaa ihan hulluna. Olen kaiken lisäksi töissä paikassa missä on just esim. alsia ym. sairastavia.. Eipä ainakaan auta mun oloa.
Ei ole kun vain mies jolle voin puhua näistä oloista.. Ei sekään aina jaksa. Yhden ystävänkin kanssa meni välit poikki. Sosiaalisten suhteiden pula vaivaa.. ja oma aika varmasti parantaisi oloa...

 

Kirjoitanpa taas. Mahtaako kukaan jaksaa lukea..
Kurkku tuntuu omituiselta ja kieli siltä kuin ei mahtuisi suuhun. Muilla vastaavaa? Hampaita puren myös yhteen. Nytkin heräsin keskellä yötä enkä saa unta enää... Ja kello on 2.. Huomaan purevani hampaita yhteen koko ajan ja ahdistus lisääntyy vaan.. Kamalassa kierteessä taas! Kirjoitelkaa!!

 

Saa poistaa!

 

Lopetin lääkkeet, olen nyt ottanut iltaisin vaan melatoniinia.. En oikein tiedä auttaako se nukahtamaan.. Olo on välillä melkein normaali, välillä kaikkea muuta.. Päivä kerrallaan mennään.. Mitä te muut? Pistelyt ym. on poissa mutta lihakset nykii edelleen ja suu kuivuu ja tuntuu muutenkin oudolta. Kuvittelen että myös jotain nielemisvaikeutta olisi.. Ahdistus on hallitsevaa etenkin kotona iltaisin..

 

Kroppasi on vaan ylivirittyneessä tilassa ja purkaa energiaa itsekseen lihasten kautta -> täysin vaaratonta sinänsä.

 

Kauanko näistä oloista kestää tasaantua? Keinoja otetaan myös vastaan!

 

Avantouinti purkaa tehokkaasti yliaktiivista hermostoa! Oon ite välillä jopa 30 min uimahallin kylmäaltaassa värjöttelemässä. Ajaa ainakin jonkun verran avantouinnin virkaa kun on tarpeeksi kauan. Sitten rauhallinen liikunta, esim kuntosalitreeni tai uinti tai vaikka lumityöt, ojan kaivuu.. Juokseminen ei ainakaan mulla rauhoita hermostoa milliäkään, vaan päinvastoin. Tärkeintä olisi purkaa energiaa lihaksista! Mutta muista että et tuohon kuole etkä vammaudu, keho on vaan niin viisas että auttaa sua automaattisesti energian poistamisessa värinällä ja "elohiirillä". Rentoutusharjoitteet ei sinänsä poista ylimääräistä energiaa vaikka ei varmaan pahaakaan tee. Muista että tuo EI OLE VAARALLISTA

 

Eipä sille mitään voi että nämä huolestuttaa... Nytkin heräsln ja mm.peukalossa alkoi nykinä heti.. Todella ahdistavaa,samoin kuin suun oudot tuntemukset. Kyllähän järki sanoo ettei kai ole vaarallista kun on tutkittu, nutta mitäpä tässä tilassa silti uskoisi...

 

Heips..ihanaa että löyty tämmönen ketju! Kärsin ahdistuneisuudesta ja paniikkikohtauksista. Tällähetkellä taas pitkä ahdistuskausi ollut päällä. Lääkkeet (sepram) lopetin kesä-heinäkuussa ja aluksi menikin oikein hyvin. Nyt on sitten kuitenkin ahdistuneisuus taas päässyt hiipimään takaisin kuvioihin. Jännitystila on lähes jatkuva ja kurkkua kuristaa ja tuntuu että se salpaa henkeä. Olen hermostunut ja lyhytpinnainen, ulos lähtö tai edes muiden tapaaminen ei kiinnosta, koska olen niin keskittyny tähän omaan olooni ettei voimia vaan riitä muuhun.
Tää on tosi kuluttavaa! Ihan noidankehä. Fyysiset oireet lisää ahdistusta ja ahdistus lisää fyysisiä oireita. Mä en keksi millä saisin poikki tän fiiliksen. Opamoxia mulla on kaapissa ja se on tarvittaessa otettavaa. Nyt on vaan semmonen tilanne että tartteisin sitä varmaan joka päivä, mutta sille linjalle en lähde, koska en halua kasvatta toleranssia tai jäädä koukkuun.

Lisään vielä että joku päähänpinttymä tarkkailla huulten väriä että sinertääkö! Ja esim äsken kun lasten hiukset pesin ja kuivailin kylppärin niin piti tietty vilkasta huulien väriä. No mielestäni sinersi! Mutta tämmösiä huulten tarkkailua mulla on ollut ennenkin, ja ennenkin mielestäni joskus sinertänyt (miehen mielestä ei) ja tässäpä sitä hengissä ollaan..Että järjellä aateltuna nytkin pitäs kaiken varmaan olla ok, mutta pakokauhu päänsisällä kasvaa ja mietin jo että pitäskö sittenki mennä lääkäriin tutkituttaa keuhkoja ja sydäntä tms.

 

Tipsu: Mulla oli alko 13vuotta sitten ihan yhtäkkiä pelot (synn. jälkeen), se oli 2 vuoden päänsisäinen helvetti joka pikkuhiljaa meni ohi, aikaan sisältyi als pelko ja mullahan oli KAIKKI alsin ensioireet.

Nyt sitten joku 3 vuotta sitten se iski uudelleen, ja tällä kertaa keskenmenon jälkeen (hormoonit?). Tällä kertaa hieman erilaisilla oireilla, sylkeä erittyi todella paljon, koko ajan piti niellä niellä niellä ja niellä. Nielemisvaikeuksia, kurkun alueen nykunöitä, kieli tuntui kömpelöltä ja suurelta, pala tuntui koko ajan kurkussa ja hirveen usin sisään hengittäessä ja puhuessa tuntui että kurkkutorvi sulkeutui hetkellisesti itsekseen (vaikea selittää). Mä olin niin kauhuissani, että nyt se sitten iski ja tällä kertaa oikeesti.

Lihakset myös nyki ja värisi muuallakin, toinen puoli tuntui voimattomalta jne.

Mullahan löytyi sitten kilpirauhasen vajaatoiminta ja suurin osa oireita oli poissa, enneku pääsin siihen saakka, että edes lääkitystä alotettiin.

Eli tajusin, että 80% oireista oli psyykkisiä, ja loput hoitu pikkuhiljaa tyroksiinillä. Pakko ajatuksille ei voi mitään, ne kiertää kehää halusit tai et.

Sä hautaan itseäsi ja suret sun lapsiasi, se on jäätävän kammottavaa, mutta hieno hetki on se, kun pelko hellittää otettaan ja järki alkaa astumaan tilalle, huomaa oireiden olevan poissa päivän. 2 päivää, viikon, jopa kuukauden. Elämään tulee tilalle ilo ja pian sä voit taas hengittää.

Voimia..saa laittaa yytä, oon kokenyt täsmällee saman *halaus*

 

Toivoliini: En saanut laitettua sulle viestiä...

En tiedä mitä tämä taas on.. Kieli kihelmöi joko sivulta tai kärjestä lähes koko ajan, suu tuntuu kuivalta, vaikka kuinka joisin... Pelottavaa. Mikään ei

 

Mikään ei siis tunnu auttavan...

 

Hei, Oletteko koskaan kuulleet kiertäjähermosta. Hermo hermottaa mm. sydämmen, kielen, vatsan aluetta, korvia, leukoja ym. Aiheuttaa siis suurimman osan ikäviä oireita ahdistuneisuudesta kärsiville. Hermo kulkee kaulan sivuilla, googlella löytyy ihan hyvät kuvat. Hermoa voi manipuloida, venyttää, jolloin laskee sydämen rytmiä ja vaikuttaa myös hengitykseen, koska hermottaa myös hengitystä. joutuu puristuksiin lihas jännitteiden ja lukkojen vuoksi ja aiheuttaa todella ikäviä tuntemuksia. Vaikuttaa myös käsiin ja käsien toimintaan. Lekurilta kuulin. Toivoa on.

Itsellä vuoden riivannut ahdistus hyvin voimakkainen oireineen ja mielialan vaihtelut vaikuttavat hyvin paljon fyysisiin oloihin. Kehomielisyyden tulkaaminen auttanut minua paljon, sillä keho näyttää kertovan sen, mitä emme muuten osaa katsoa. Vaikka välillä oma keho tuntuukin viholliselta taitaa olla uskollisin ystävä. Stemppiä kaikille.