Tipsu: Miehenipä valitteli samoin kieli oireita tänään ja suun kuivumista. Hän ei myönnä ahdistusta vaan mennä porskuttaa. toteaa vain ja minä härnään häntä ahdistuneisuushäiriöllä. 
ahdistuneisuuden fyysiset oireet
- Viestiketjun aloittaja syysomppu
- Ensimmäinen viesti
Helpottaa se oloa kun samanlaisia tuntemuksia on muillakin. Hänen kielenpäätään ikään kuin tikustelee, pistelee. Suu välillä kuivuu. Itselläni on kielen takaosassa ikään kuin karvoja sekä tuntuu turtalle. Koko ajan on sellainen olo, että todella tiedän että minullahan on kieli kun on turta. ja välillä on sellainen kielen hallinta ongelma olo. Sanat takkuaa.
Lueskeleeko tätä sellaiset, jolla kädet vapsiee. Mulla vapsiee vasen enempi ja kun oikein jännityn tai hermoilen, alkaa vapisee toinenkin. Älyttömästi ahdistaa käsien vapinna ja sellainen niin kuin ei veri kiertäis. Maitohapoilla.
Mitäs sulla tilalla? Mulla on käsitärinät poissa. mutta vasen jalkaa omituinen ja rytmihäiriöt rassaa hemmetisti ja muutenkin omituinen olo. Kuoleeko tähän 
Mulla on tuntunut jo pari vuotta vasemmassa jalassa (nilkassa ja jalkaterässä) hermoväreilyä ja elohiiriä.
Jotenkin yhdistäisin langattomiin verkkoihin(?) Yhdessä vaiheessa kun istuin koneella käsi hiirellä niin tuntui kun käsi olisi ollut voimakkaan sähkökentän sisällä! Viimeaikoina ei ole ollut sitä tunnetta. Lattialla koneen vieressä on wlan-lähetin.. jonka aion hävittää!
Jotenkin yhdistäisin langattomiin verkkoihin(?) Yhdessä vaiheessa kun istuin koneella käsi hiirellä niin tuntui kun käsi olisi ollut voimakkaan sähkökentän sisällä! Viimeaikoina ei ole ollut sitä tunnetta. Lattialla koneen vieressä on wlan-lähetin.. jonka aion hävittää!
Tänään on helvetti ollut irti. Kunnon ahdistuskohtaus, joka kävi lähellä paniikkia. Työpaikalla järettömiät kahinat ollut, vaikka saikulla olenkin, mutta minua koskee, koska olen puuttunut työpaikkakiusaamiseen ja muihin epäkohtiin. Tunteita keho täynnä ja nyt ne lähti liikkeelle. tuntui että kai näihin rytmihäiriöihin ja rinnan puristuksiin kuolee.
Itsekin olen miettinyt, kuinka paljon noi vehkeet aiheuttaa näitä hermosto- oireita: Täytyy alkaa tutkimaan itsellä niitä. Mulla on aina voimakkaina ahdistus aikoina ollut toi vasen jalka sellanen ihme. Jostain syystä tiedostamatta sitä jännitän makuullakin. voihan venäjä, kun sapettaa taas.
Itsekin olen miettinyt, kuinka paljon noi vehkeet aiheuttaa näitä hermosto- oireita: Täytyy alkaa tutkimaan itsellä niitä. Mulla on aina voimakkaina ahdistus aikoina ollut toi vasen jalka sellanen ihme. Jostain syystä tiedostamatta sitä jännitän makuullakin. voihan venäjä, kun sapettaa taas.
Mä olen itse sairastanut luulotautisena ms- tautia viimeiset 17 vuotta. Taas järjetön pelko siitä päällä. Toiminta kyvyn olisi kai pitänyt jonkun verran hoitamattomanan heiketä. Joskus lääkärille epäilen, teki taikoja ja sanoi, ettei oireet siihen viittaisi. Vasen jalka saa aina epäileen, kun niin omituinen. Meni sellaseks toisen synnytyksen jälkeen. Tosin taisin loukata sen jo teininä kun juoksin kilpaa, niin pakra ja reisi lihas repes kerran. oli pitkään kyvytön käveleen, mutta eihän sitä millään usko, että on vanhoja vaivoja, ku tää otttaa vallan.Tosin oireeton pitkiä aikoja. Mutta tää on niin tätä. Tää ku vie mukanaan, niin ei siitä eroon tahdo helpolla päästä. Mulla oli pitkään viime vuona rinnat ihan älyttömät. Kävin tietty tutkituttamassa. Ressasin, niin, että tukka lähti päästä. Onneks kasvaa takas entistä tuuheempana. Oon mä lääkärissä juossu Eikä mitään kummempaa löydy. Silti ei tahdo millään uskoa.
Eikä mitään kummempaa löydy. Silti ei tahdo millään uskoa.
Ootko testannut ruokavaliot (esim vähähiilari, viljaton, maidoton)? Kasviöljyt/-rasvat on myrkkyjä (paitsi oliivi). E-Epa 1000mg, D:tä 150 mikroa, Ubikinon 100 mg, kookosrasvaa/MCT-öljyä. Mahd aikaiseen nukkumaan (säännöllisesti), mahd paljon ulkoilua, mahd paljon rehkimistä (lumityöt, halon hakkuu/sahaus, ojan kaivuu, maton pesu jne). Eikä varmaankaan kannata tuijotella näyttöpäätettä kokoajan. Käy jossain kosketusterapiassa esim Rosen-terapia, vyöhyketerapia tai tavallinen hieronta tai päähieronta).
Ehkä kuitenkin elät elämääsi jotenkin "väärällä polulla.."
Paitsi että nuo 2 "vitamiinia" ei paljon pelasta jos muuten elää roskaruokalla. Jättäisin ainakin kaikki sokeria sisältävät ruoat pois sekä viljat ja maitoruoat (paitsi hapanmaito).
Paitsi että nuo 2 "vitamiinia" ei paljon pelasta jos muuten elää roskaruokalla. Jättäisin ainakin kaikki sokeria sisältävät ruoat pois sekä viljat ja maitoruoat (paitsi hapanmaito).
Älä nyt keuhkoa . Tarkoitin yleisesti enkä henkilökohtaisesti. Hyvä että oot itekkin ymmärtänyt viljojen haitallisuuden ja useilla myös tosiaan maito tekee kaikkea "kivaa" ja sokeri stimuloi hermostoa.
. Tarkoitin yleisesti enkä henkilökohtaisesti. Hyvä että oot itekkin ymmärtänyt viljojen haitallisuuden ja useilla myös tosiaan maito tekee kaikkea "kivaa" ja sokeri stimuloi hermostoa." väärällä" polulla tarrasi silmiin. Olen itse miettinyt paljon ravintoasioita ja muutellut pikku hiljaa noita syömisiä, että olotilaa parantava tapa syödä löytyisi, mutta myös tuota ajatteluani ja tapaani toimia ja ilmentää itseäni. Minusta tuntuu, että suurin syyllinen oloihini on juuri tämä jumiutunut tapa ajatella ja kiertää kehää, eikä pääse oikein ulos. Ja kun oikein heikoilla on, ei osaa enää kuvitellakaan miten mahdollisesti ulos pääsisi. Olen sen huomannut, että jos keskityn jalan heikkouksiin, nehän piru vie vaan lisääntyy. jos sen unohdan, niin ei mitään havaintoa heikotuksista, kunnes taas alan kuulostelemaan sitä oikein.
Kun mieli ala on hyvä, niin olo kehossakin on siedettävä joskus jopa mainio. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen käymässä oikein luvan kanssa tätä mennyttä läpi. Olen aina ollut hyvin pidättyväinen tunneilmaisussa, suorastaan häkellyttävän järkevä, mutta se miltä sisältä on tuntunut milloinkin, onkin sitten ihan muuta. Tämän lisäksi olen kieltänyt vielä itseltäni jälkikäteen nämä tunteet ja tuntemukset. Selviytyjä kun pitää olla. Siihen on kasvatettu.
Yksi päivä minulla oli ihan hirveä olo. Sydän rytmitti miten sattuu, kaulassa oli paine ja pää tuntui poksahtavan. Tätä olotilaa oli edeltänyt tieto esimiehen asiattomista puheista selkäni takana. Olin vihainen ja raivoissani, mutta toimin kuten olin tottunut. Ei mitään ulospäin. Ole sinä ainakin fiksu. Tuntui että kuolen siihen olotilaani kehossa. Se pakotti minut toimimaan, sillä pelkäsin kuolevani. Yhtä äkkiä ymmärsin, että voisinkin kuolla ja että olin ääriäni myöten raivoissani huonosta kohtelusta. Pelotti se oma vihan määrä.( kädet tarisi ja haparoi pelkästä vihasta ja suunnattomasta pelosta) Soitin kuitenkin esimiehelle ja ensimmäiset minuutit huusin ( aivan ihmeellistä käytöstä minulta) Ja käytin kirosanoja enempi kuin koskaan. Kun enemmät paineet oli tullut pihalle, kaikki alkoi selkeytyä. Fyysiset oireet olivat poissa ja pystyin todella läsnä olevaan keskusteluun. Ymmärsin, että tunteissa on todella paljon energiaa, samoin ikävissä ajatuksissa heikentävää ja hyvissä ajatuksissa sitä vahvistavaa. Oli ihan kiva oivallus.
Tämä on saanut miettimään kyllä paljon, omaa polkua, tapaa valita ajatukset ja tapaa kieltää itseltä heränneet tunteet. Sinne ne kehoon jää ja saa aikaan vaikka mitä. Muttaa on tämä pitkä tie, kun on vuosia omat tunteensa jättänyt taustalle ja elellyt toisten mukaan.
Kun mieli ala on hyvä, niin olo kehossakin on siedettävä joskus jopa mainio. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen käymässä oikein luvan kanssa tätä mennyttä läpi. Olen aina ollut hyvin pidättyväinen tunneilmaisussa, suorastaan häkellyttävän järkevä, mutta se miltä sisältä on tuntunut milloinkin, onkin sitten ihan muuta. Tämän lisäksi olen kieltänyt vielä itseltäni jälkikäteen nämä tunteet ja tuntemukset. Selviytyjä kun pitää olla. Siihen on kasvatettu.
Yksi päivä minulla oli ihan hirveä olo. Sydän rytmitti miten sattuu, kaulassa oli paine ja pää tuntui poksahtavan. Tätä olotilaa oli edeltänyt tieto esimiehen asiattomista puheista selkäni takana. Olin vihainen ja raivoissani, mutta toimin kuten olin tottunut. Ei mitään ulospäin. Ole sinä ainakin fiksu. Tuntui että kuolen siihen olotilaani kehossa. Se pakotti minut toimimaan, sillä pelkäsin kuolevani. Yhtä äkkiä ymmärsin, että voisinkin kuolla ja että olin ääriäni myöten raivoissani huonosta kohtelusta. Pelotti se oma vihan määrä.( kädet tarisi ja haparoi pelkästä vihasta ja suunnattomasta pelosta) Soitin kuitenkin esimiehelle ja ensimmäiset minuutit huusin ( aivan ihmeellistä käytöstä minulta) Ja käytin kirosanoja enempi kuin koskaan
. Kun enemmät paineet oli tullut pihalle, kaikki alkoi selkeytyä. Fyysiset oireet olivat poissa ja pystyin todella läsnä olevaan keskusteluun. Ymmärsin, että tunteissa on todella paljon energiaa, samoin ikävissä ajatuksissa heikentävää ja hyvissä ajatuksissa sitä vahvistavaa. Oli ihan kiva oivallus.Tämä on saanut miettimään kyllä paljon, omaa polkua, tapaa valita ajatukset ja tapaa kieltää itseltä heränneet tunteet. Sinne ne kehoon jää ja saa aikaan vaikka mitä
. Muttaa on tämä pitkä tie, kun on vuosia omat tunteensa jättänyt taustalle ja elellyt toisten mukaan.Olen lukenut koko ketjun läpi alkanut jo vuonna 2007!!! Vahingossa tämän löysin kun googlettelin elohiirestä tietoja. No tietoahan löytyi ja tuska lisääntyi sitten entisestään, eli nythän sitten tietenkin sairastan alsia, kun en aiemmin kuollutkaan luusyöpään, ms-tautiin, hiviin.... niin tämä tauti nyt sitten tappaa. Olen pelännyt aina lapsesta saakka. Joskus on hyviä aikoja ja nyt sitten taas huono aika. Kävin fysiatrilla oireiden vuoksi, elohiiret, heikkous, vapina, kylmät väreet ympäri kehoa, päänsärky heikotus ym ym...hän antoi lähetteen ENMG:hen eli selvä tapaus! Olen jo itkenyt omat hautajaiseni (ties kuinka monetta kertaa) ja surrut lapsiani, miten he sitten pärjäävät. Lääkkeitä olen syönyt ikäni, cipramiliä, lyricaa, cymbaltaa, triptyliä. Fibromyagiaa sairastan, siihen ei onneksi kuole!!! Nyt olen kyllä ollut puolitoistavuotta ilman lääkkeitä kun tuntui että ei niillä ole mitään vastetta. Aina tämä pelko ja nämä fyysiset oireet liittyvät henkiseen väsymykseen. On meitä samankaltaisia paljon, jotkut kirjoituksista voisivat olla omiani, niin samanlaisia ne ovat kuin omat tuntemukset. Mikään järkipuhe ei auta.
ENMG on vasta joskus ensivuonna, ei ole aikoja aiemmin. Toisaalta sekin helpottaa kun en halua diagnoosia ennen joulua, eli pelkään vielä joulunkin yli. Joskus ajattelen että no jos kuolen niin loppuu tämä pelkääminen sitten. Olen käynyt yli neljän vuoden terapian ja useita käyntejä mielenterveystoimistossa sen lisäksi. Ja tässä sitä painitaan samojen pelkojen kanssa.
Kiitos Sympaattinen kannustuksesta, yritän hakea ulospääsyä tästä kierteestä jälleen kerran, yritän löytää jotain semmoista konkreettista johon tarttua. Kunhan tästä taas selvitään jos selvitään....
ENMG on vasta joskus ensivuonna, ei ole aikoja aiemmin. Toisaalta sekin helpottaa kun en halua diagnoosia ennen joulua, eli pelkään vielä joulunkin yli. Joskus ajattelen että no jos kuolen niin loppuu tämä pelkääminen sitten. Olen käynyt yli neljän vuoden terapian ja useita käyntejä mielenterveystoimistossa sen lisäksi. Ja tässä sitä painitaan samojen pelkojen kanssa.
Kiitos Sympaattinen kannustuksesta, yritän hakea ulospääsyä tästä kierteestä jälleen kerran, yritän löytää jotain semmoista konkreettista johon tarttua. Kunhan tästä taas selvitään jos selvitään....
