ahdistuneisuuden fyysiset oireet

Mulla on aika samanlaisia oireita kun sulla VIIVILIINA. Eniten mua häiritsee nää nykimiset, jotka alkoivat 04/2012. Siitä alkoi oma als pelko. Olen käynyt ENMG ssä elokuussa, joka oli kuulemma normaali. Sekoon kohta kanssa Mulla nykii ihan koko ajan, jalkapohjassa nykinyt kohta varmaan jo 3kk.

 

Harmittaa vähän, kun kaikki epäilee heti jotain vakavaa sairautta. Myönnän, että itsekin pelkäsin, että nyt on joku vakava sairaus. Todennäköisesti suurinosa ellei jopa kaikki tämän ketjun oireista johtuu psykologisista jutuista.

Olen käynyt terapiassa jonkin aikaa jo ja siellä olen tajunnut, että itsellä turvattomuuden tunnetta ja lapsuudessa semmosia kokemuksia, jotka aiheuttaa ahdistusta edelleen. Ja tosiaan samanlaisia oireita paljon ollut mitä tässä ketjussa on kirjoitettu.

Suosittelen kaikille, että varaa ajan psykiatrian poliklinikalta. Menneisyydestä voi löytyä yllättäviä tapahtumia, jotka aiheuttaa nuo oireet ja ne asiat pitää käsitellä pois päiväjärjestyksestä, niin sitten saa rauhan mielelle. Monesti ne menneisyyden ikävät kokemukset on voineet olla niin rankkoja käsitellä silloin, että aivot tavallaan "piilottaa" ne ja ne pitää kaivaa esille nyt myöhemmin terapeutin avustuksella.

Ymmärrän, että vaikee hakee psykiatrille, kun tuntuu ettei kehtaa ja mitä sekin ajattelee musta. Ja, että eihän mulle pitäny mitään tämmöstä koskaan käydä, mullahan on ollu iha hyvä lapsuus ja nuoruus jne jne. Mutta voin sanoo, että ei se niin kamalaa oo. Tosi hyvä juttu vaan päästä keskustelemaan asioista eikä tarvii hävetä yhtään sitä!

Nyt heti vaan aikaa varaamaan.

 

Itse sain aikoinani apua luonnontuotteista ahdistukseen/masennukseen. Joskus ei kuitenkaan voi välttyä läälkeiden käytöltä, mutta kannattaa kokeilla ensin joitakin luonnontuotteita kuten macaa tai ginsegiä.. Täältä näyttäis saavan tehopakkauksia www.feelvivid.fi

 

Mulla kans kaikenlaisia oireita.. Ollut jo 1,5 vuotta. Oireet on ollut todellisia, mutta selitystä ei oo löytyny. Oireilla tapana muistuttaa jotain vakavaa sairautta, kestää pari kuukautta ja sitten vaihtua toisiksi. Hetikun oireet loppuu niin tiedän että kohta ilmaantuu uusia oireta. Oon pelännyt monenlaisia syöpiä ja sydänsairauksia, ikää on 24vuotta.

Tällähetkellä on menossa vakavat neurologiset oireet. Aluksi oli luusärkyä ja huimausta. Pian luusäryt lähti ja tilalle tuli lihasnykimiset. Päivittäin nykii oikea yläluomi ja nyt alkanut nykimään myös raajat. Välillä oli puutumista kasvoissa ja muissakin raajoissa. Pahin oire on nyt muutaman viikon ajan ollut ja kokoajan vähän lisääntynyt voimattomuuden tunne käsissä ja hartioissa sekä reisissä. Olen välillä ihan varma että mulla on ALS. Välillä taas uskon että ei mulla mikään oo. Sitten taas tajuan että perhana, mullahan on ALS.

Kukaan ei tiedä tilanteestani, joka pahimmillaan on sietämätön. Tutkimuksia ei ole tehty. Haluaisin päästä ENMG testiin, jos se olisi hyvä niin voisin lopettaa ALS pelon ikuiseksi ajaksi. Muuten olen hyvin menestynyt ja pidetty ihminen, eikä kukaan varmaan uskoisi jos tietäisi mun ahdistuksesta. Tiedän että pääsen tästä ahdistuksesta eroon - jos tilanteeni ei pahene muutamassa kuukaudessa niin sitten tiedän ettei minulla ole ALSsia ja jos pahenee niin sitten mulla se varmaankin on. Ja jos mulla ei ole alssia niin en kyllä enää aio tuhlata yhtään voimavaroja tähän pelkäämiseen.

 

Itse olen n. 8-9 vuotiaasta kärsinyt näistä ahdistuksista, peloista ja sosiaalisista fobioista. Tilanne tuntuu vaan pahenevan vuosi vuodelta. Teini-iässä käytin jopa huumeita (amfetamiinia, pillereitä) lievittämään tätä tuskaisuutta.. onneksi ne ajat on jo ohi menneitä! Alkoholi on sit nykyään tullu kuvioihin ja pahalta alkaa senkin käyttö näyttämään, hyvä kuitenkin et läheiset mulle siitä alko puhumaan sen verran et ymmärsi itsekin tilanteen ja alkanut vähentämään huomattavasti. Se kun ei ole kuin hetken helpotus ja pahentaa oireita.

Ahdistuneneisuus, paniikkihäiriö, sosiaaliset fobiat ja nä sairauksien pelot on vieny multa paljon. Olen 23-v, lukiota käyny etänä n. vuoden, puoltoista vuotta kauppista. Kerran oon ollu töissä, 15-16 kesäisenä. Yläasteella olin se luokan älykkö ja nätti oon aina ollu, siksi ihmisten on vielä vaikeampi uskoa että miten just sulla muka on noin paljon henkistä taakkaa. todistuksessa aina ollu kymppejä.. mulla ei ole siis edes ammattia koska ahdistaa ja pelottaa niin paljon et pitäs mennä kouluun, siellähän on muita ihmisiä, nehän olis silmät pyöreenä et miksi toi hikoilee naama punaisena, vapisee ja näyttää kärsivältä vaikka olis menossa ihan normi koulutunti? Töitäkään en voi ees kuvitella. Kaiken maailman hoidoissa oon ollut (tällä hetkellä menossa uusi tutkimusjakso psykiatrialla), kaiken maailman lääkkeitä oon popsinu, koukussa rauhoittaviinkin. Sairauksia pelkään niin etten pysty kuvailemaan, ihan järkyttävästi. Aina kun todetaan ettei sulla olekaan esim. epilepsiaa, googlaan itelleni jonkun muun taudin, just kävin verikokeissa ja magneettikuvauksissa.. YHTÄ T U S K A A tä elämä! Oon niin kyllästyny ja tekisin ihan mitä vaan et voisin olla "normaali" !!! Kaikki ystävätki poissa koska edes puhelimassa puhuminen ahdistaa suunnattomasti, ni olen sit ollu vastaamatta.

Miten te muut ootte oppinu elää näiden ongelmien kanssa? Aika paljon nä on kroonisia sairauksia, mieliala/ahdistuneisuushäiriöt.

Fyysisiä oireita mitä nyt tulee nopsastii mieleen: (paniikissa ja pelkotiloissa pahenevat)
-järkyttävä hikoilu kasvoissa
-lihasnykäykset kasvoissa, ennen oli kramppeja jopa (magnesium+rauhoittavat auttaneet)
-ihon punoitus
-sydämentykytykset, tunne tukehtumisesta
-nielemisen vaikeus
-vapina
-hengitysvaikeudet
-yleinen heikkous
-ripuli ja oksentaminen kun oikein ahdistaa
-näkö: kuva "heittelee/sykähtelee" katsoessa
-huimaus


Sitten näitä muita: sekoamisen pelkoa
kuoleman pelkoa (sairaudet ym)
tunne, että ei olisi omassa kehossaan
uniongelmat, johon liittyy väsymystä
vällillä niin huono olo et oksentaa

Näitä on niin paljon että ei kaikki tule mieleen heti ja onneksi tänään ollut vähän parempi päivä aamua lukuunottamatta, silloin pelkäsin kramppeja ja aivohalvausta.. mutta tän hetken fiilis aurinkoisempi.
Kertokaa ihmiset ihmiset ihmeessa omia kokemuksianne, mua ainakin vähän helpotti kun luin näitä teidän kirjoituksia ja autto täkin kun sai purkaa omaa sydäntään. Kiva tietää et on kohtalotovereita, en ole ainut kenellä on omituisia tunteita ja oireita.

Kirjoitelkaa ihmeessa, toivotan kaikille tätä keskustelua lukeville toivoa ja ! Ajatelkaa et olette täysin normaaleja, ahdistuneita vaan, vaikka tiedän että se onpi vaikeaa! VALOISAA KESÄÄ JOKAISELLE! =)

 

Tosta sairauksien pelosta vielä.. Vähän helpottaa että kun iskee pelko päälle, niin netti kiinni, ettei ainakaan ala niitä sieltä etsii. Ne oireet on sellaisia et aina löytää sieltä jonkun itselle sopivan sairauden. Varsinkin, kun ne kaikki on siellä lueteltuina just sillä tavalla et kymmenestä oireesta n. 5-8 sopii jokaiseen meistä. Ja kaikenlaisissa ahdistuneisuushäiriöissä täytyy muistaa se, et pulloon ei kannata tarttua, sen virheen tein itse ja pahensi kaiken paljon pahemmaksi. Samaa mieltä kuin jookoskookos, kaikki ketkä tuntee itsensä ahdistuneeksi niin aikaa psykiatrille varaamaan, siinä ei menetä mitään ainakaan, parhaimmassa tapauksessa elämä alkaa näyttää sittenkin elämän arvoiselta.

 

Thennu: Olet oikeassa, netti pahentaa oireita. Itse olen nyt lopettanut jatkuvan oireiden googlettamisen, vaikka uusia oireita ilmaantuiskin niin en ainakaan googleta niitä.

Kaks kuukautta sitten olin kirjottanut oireistani. Helpottava todeta nyt että ainakin nuo lihasnykimiset on vähentynyt ja esim. silmän elohiiri on kokonaan kadonnut. Nyt on kumminkin ollu ikäviä nieluoireita ja ne kyllä painaa mieltä. Kävin itekkin magneettikuvauksessa ja miljoonassa verikokeessa, ens viikolla saa kuulla tuloksia. Edelleenkin pelkään ALS tautia. En tiedä kuinka nopeasti se yleensä etenee (enkä uskalla googlettaakkaan), mutta en voi sanoa että 2 kuukaudessa lihasten voimattomuus olisi mitenkään lisääntynyt, välillä ollut jopa lähes kokonaan poissa tuo voimattomuuden tunne.. Paitsi tänään pitkästä aikaa taas tuntunut..

Niin, oon miettinyt että jos mut joskus todetaan terveeksi, eli siis voin olla varma ettei mulla ole ALS tautia tai muita vakavia sairauksia, niin alan hoitamaan kyllä tuota pääkoppaa ihan oikeasti. Meditaatio on kuulemma tosi tehokas ja hyvä keino luulosairaille, sitä vois kokeilla. Niin ja mulla tulee tosi hyvä mieli jokakerta kun katon youtubesta sen "mielen salattu voima" - osa 1 dokumentin, kannattaa kokeilla.

Mutta nyt tosiaan semmonen tunne että kaikki tämä loppuu kohta. Tarkotan, että olen pian joko oikeasti terve tai oikeasti sairas, mutta tämä epävarmuus kyllä saa luvan loppua.

 

Minulla on ollut ahdistuneisuutta ja pelkoja jo jonkun aikaa, mutta se on hyvin kausittaista. Masentuneisuutta myös, mutta siitä on helpompi päästä. Viimeisinä aikoina on ollut aika traumaattisia kokemuksia, ja tuntui että kaikki oirehdinta ja liuta oikeasti pahoja oireita tuli esiin.

En ole koskaan syönyt lääkkeitä. Terapiassa olen käynyt, ja varmaan lähiaikoina alan käydä uudestaan. Olen nyt viikolla 25 raskaana ja raskausaikaan on liittynyt juuri sitä, että pahimmat ahdistusoireet ovat tulleet mutta toisaalta myös aivan käsittämätöntä rakkautta ja iloa, joka on auttanut eteenpäin. Pieni sisälläni on nyt tärkeintä joten omat huolet on ollut pakko laittaa sivuun. Ja myös tahto siitä, etten tahdo neuroottisesti pelkääväksi äidiksi joka takertuu lapseensa tai purkaa ahdistustaan lapseen. Siksi olen todenteolla tehnyt itseni kanssa työtä ja se on myös auttanut, vaikka vaihtelevia päiviä on ja joskus on todellakin vaikeaa.

Mulle on auttanut parhaiten se, että on pystynyt puhumaan asioita jollekin. Lisäksi meditointi, rentoutuminen ja jooga on TODELLA auttanut. Siihen tarvitaan vaan kärsivällisyyttä. Lisäksi ruokavalioasiat vaikuttavat. Esim. sokerin syönnin reilu vähentäminen auttaa ja muutenkin jos syön epäterveellisesti on paljon pahempi olo kuin jos syön kevyemmin. Olen kasvissyöjä ja mitä enemmän syön tuoretta ruokaa, sitä paremmin pysyvät myös oireet poissa. Olen syönyt myös jotain yrttivalmisteita, mulle auttaa erilaiset teet ja rentoutuminen ja stressin välttäminen tilanteissa, joissa on vaikeaa. Siis jos en saa nukuttua, niin sitten vaan herään ja juon vaikka teetä ja nukun aamuyöstä/aamusta enemmän tai otan lyhyitä päiväunia. Lisäksi liikunta on mulle todella tärkeää, pitämään myös juurikin sitä verenkiertoa ja niskakipuja sun muita yllä. Jos jumahdan vaan huolehtimaan ja pelkäämään, menee koko elimistö jumiin ja alkaa oireet, mutta jos pysyn sellaisina hetkinä liikkeessä, käyn vaikka kävelyllä tai tanssin/hölkkään niin kummasti auttaa.

Joskus auttaa myös suklaa . En tiedä miten hyvää lääkettä se on, mutta mulla on auttanut tumman suklaan syöminen oikeasti rentoutumaan jos keho menee jännitykseen jostain pelkotilasta josta ei meinaa päästä.


Mulla tuli muuten ahdistuksen oireena jossain kohti kuorsaaminen, mutta se on nyt loppunut. En ole koskaan ennen kuorsannut, mutta kun pahin ahdistus oli päällä noin viime loppusyksystä lähtien, kuorsasin ja myös alkuraskaudessa. Nyt tajusin vähän aikaa sitten etten enää kuorsaa.

Pahimpina pelkohetkinä on ollut kanssa jalat joskus ihan jäässä ja tuntuu ettei energia tai veri virtaa yhtään. Silloin yritän lähteä liikkeelle vaikka tuntuisi miltä. Lisäksi on ollut kamalia pelkotiloja ja tunteita etten saa henkeä tai että sydämeni pysähtyy. Siihen on auttanut (oikeasti) parhaiten jonkunlainen rakastaminen, hengittely ja joskus asioiden kirjoittaminen ylös.

En tahdo pelätä. Elämä voittaa ja uusi elämä syntyy.

Voimia ihan kaikille!

 

Marilla00 vieläkö olet täällä? Minulla nimittäin taas oudosti alkanut oireilu. En tiedä tekeekö tämä syysmasennus sen vai mikä... Mulla alkanut kanssa oudot pään humahdukset, aivan samanlaiset kuin escitalopramin vieroitusoireet, vaikka syönkin lääkettä. Jos en ole muutamaan päivään ottanut lääkettä alkaa aina kyseinen pään humahtelu, mutta nyt ihmettelen tätä, koska tosiaan lääkettä ei ole jäänyt väliin!!

Tämä alkoi aika lailla sen jälkeen, kun pidin puhelinta korvalla. (Mulla on siis sellaista -tiedän kuulostaa todella hullulta- että aina kun puhun puhelimeen niin että pidän puhelinta korvalla enkä puhu kauittimeen, alkaa kyseisellä pään puolella päänsärky, joka saattaa kestää montakin päivää. Ja tällainen oireilu alkoi heti sen jälkeen, kun jostain luin, että puhelimen saattaa aiheuttaa aivosyöpää. Sitä ennen ei tällaista ollut ollenkaan. Nykyään siis puhun aina kaiuttimeen välttääkseni säryn..

 

Marilla00 vieläkö olet täällä? Minulla nimittäin taas oudosti alkanut oireilu. En tiedä tekeekö tämä syysmasennus sen vai mikä... Mulla alkanut kanssa oudot pään humahdukset, aivan samanlaiset kuin escitalopramin vieroitusoireet, vaikka syönkin lääkettä. Jos en ole muutamaan päivään ottanut lääkettä alkaa aina kyseinen pään humahtelu, mutta nyt ihmettelen tätä, koska tosiaan lääkettä ei ole jäänyt väliin!!

Tämä alkoi aika lailla sen jälkeen, kun pidin puhelinta korvalla. (Mulla on siis sellaista -tiedän kuulostaa todella hullulta- että aina kun puhun puhelimeen niin että pidän puhelinta korvalla enkä puhu kauittimeen, alkaa kyseisellä pään puolella päänsärky, joka saattaa kestää montakin päivää. Ja tällainen oireilu alkoi heti sen jälkeen, kun jostain luin, että puhelimen saattaa aiheuttaa aivosyöpää. Sitä ennen ei tällaista ollut ollenkaan. Nykyään siis puhun aina kaiuttimeen välttääkseni säryn..

Tuo on ja erikoinen tilanne mitä en yhtään epäile. Ainahan kännykkä säteilee kuitenkin jonkin verran ja se saattaa herkistyttää herkimmän TAI kuvio menee niin että jännität peloissasi sitä puolta päätä (vielä pitkään puhelun jälkeenkin) ja se aiheuttaa särkyjä.

 

Marilla00 vieläkö olet täällä? Minulla nimittäin taas oudosti alkanut oireilu. En tiedä tekeekö tämä syysmasennus sen vai mikä... Mulla alkanut kanssa oudot pään humahdukset, aivan samanlaiset kuin escitalopramin vieroitusoireet, vaikka syönkin lääkettä. Jos en ole muutamaan päivään ottanut lääkettä alkaa aina kyseinen pään humahtelu, mutta nyt ihmettelen tätä, koska tosiaan lääkettä ei ole jäänyt väliin!!

Tämä alkoi aika lailla sen jälkeen, kun pidin puhelinta korvalla. (Mulla on siis sellaista -tiedän kuulostaa todella hullulta- että aina kun puhun puhelimeen niin että pidän puhelinta korvalla enkä puhu kauittimeen, alkaa kyseisellä pään puolella päänsärky, joka saattaa kestää montakin päivää. Ja tällainen oireilu alkoi heti sen jälkeen, kun jostain luin, että puhelimen saattaa aiheuttaa aivosyöpää. Sitä ennen ei tällaista ollut ollenkaan. Nykyään siis puhun aina kaiuttimeen välttääkseni säryn..

Joo,eksyin taas tänne.Onko jo puolitoista vuotta kun viimeksi kirjottanu...Emiilia, mulla nuo humahdukset meni ohi, mutta olivat juuri kuvaamasi kaltaisia.Jälkeenpäin ajateltuna lihasjännitys ja stressi teki.Sulla kanssa näkyy taas syksyllä alavan oireilu ja pelot.Tuo puhelinjuttu kuullostaa aika erikoiselle ja vaarattomalle, jostain sen olet kehitellyt.

Itsellä katsoin viesteistä, tuo mahakipu alkanut tällä eää puolitoista vuotta sitten ja valitettavasti olen lääkinnyt sitä välillä alkoholilla,jolloin kipu ei tunnu.Nyt se on pahentunut ja koskee melkein jatkuvasti,hirveä pelko,tuska ja ahdistus asiasta

Siihen ei liity ripulia tms,ylä,ala, ylä-keskimahaa koskee ja polttaa, vihloo,juilii ja tuntuu inhottavalle,illat on henkisesti parempia, aamut ja päivät vaikeita.Verikokeissa ei erikoista ja muutoin ei ole tutkittu.Elämänilo hukassa tän vuoksi:/Muutenkin on erittäin stressaava ja paineita täynnä oleva elämänvaihe.

Nyt itsestä tuntuu, kun täällä lähes jokaisella on nykimistä,raajojen voimattomuutta,puutumisia jne, että onhan nuo kaikki ollut minullakin useiden vuosien saatossa jakuinka niitä onkaa pelännyt ja paisutellut mielessään alssit,ms taudit,kaikki kasvaimet ym.Niin että nyt tuntuu ihan keppoisille nuo oireet!!!!Vaikka niiden ollessa päällä on ollut tulla hulluksi.

Nyt aattelee suunnilleen et noi on niin helppoja, mutta tää maha on jotain kauheaa.Pelko jos on jotain kauheeta.Lääkäri laitto paksusuolen tähystykseen mutten mennyt ja ultraa hän ei suositellut ja olen ihan paniikissa ja luen netistä kuinka tällasia oireita on laitettu stressin syyksi ja paljastunut pahaksi taudiksi:/ Yleiskunto on ok,mutta tämä pelko ja kauheuksien miettiminen ettei minulla ole tulevaisuutta on hirveää.

Tsemppiä kaikille meille ahdistuksesta kärsiville!

 

Menipäs nyt pieleen tuo kirjoitus,alkuosa on siis lainausta Emiliian viestistä!

 

Täällä on joillakin ollut pään humahduksia. Osaatteko selittää tarkemmin millaisia ne on? Ja liittyykö niihin kipua?

 

Täällä on joillakin ollut pään humahduksia. Osaatteko selittää tarkemmin millaisia ne on? Ja liittyykö niihin kipua?

Ei siihen mitään kipua liity, jotenkin vaan tuntuu kun tulisi sekunnin mittaisia pieniä sähköiskuja pääkoppaan ("suhahdus"). Kai jonkinlainen hermoston "kaatuminen"
Asiaa hengityksestä:
http://goo.gl/JyS3VO
ja
http://goo.gl/KnhPQU

 

Liitynpä joukkoon minäkin. Oli huojentavaa löytää tämä ketju kun ahdistuksen kanssa täällä painisekelen. Aina olen ollut jossain määrin itseäni tutkiskeleva mutta vuosi sitten isäni sairastui syöpään ja kuoli 6 vk päästä siitä kun jotain alettiin epäilemään. Tämä sai oman ahdistukseni räjähtämään käsiin. Isän hautajaisten jälkeen sairastuin itse surusta, se oli monen lääkärin diagnoosi. Jännitysniska ja jännityspäänsärky kaatoi petiin 2 viikoksi ja kaiken kaikkiaan parin kuukauden ajan sairastin, välillä olin tiputuksessa että saatiin kipua ja pahoinvointia lääkittyä tehokkaammin. Fyysisinä oireina on mm. sydämen tykytystä, välillä päänsärkyä ja toissa iltana kova huimaus, kesti pari tuntia, onneksi meni yön aikana ohi mutta säikäytti kyllä. Sellaista outoa epätodellista oloa, tuntuu kuin pää ois vähä pöhnässä ja tunne että kävely ois epävakaata ja mutkittelevaa, vaikka kaiketi en mutkille kuitenkaan kävele... Kuulostaako tuo kenellekkään tutulta? Tässä nyt jotain, toivoisin, että tämä ketju täältä poikisi uusia keskusteluja ja kokemuksia ja jo kirjoittainelta olis mukava kuulla kuinka teillä menee?

 

Mukava huomata, että tämä ketju on edelleen elossa. Olen lueskellut teidän kirjoituksia pikkuhiljaa ja hämmästellyt miten samanlaisia kokemuksia/tuntemuksia meillä on. Ja tietenkin myös naureskellut tälle hulluudelle, joka tuntuu meitä ahdistuneita riivaavan.

Annuka73, kyllä nuo sun oireet kaikki ahdistukseen sopii. Itselläkin uskon että sairastumisen taustalla on isän äkillinen kuolema kun olin nuori. Toisaalta mietin, että sulla saattaa olla lisäksi migreeniä. Siihenhän ei aina liity sahalaitakuvioita ja kovaa päänsärkyä. Mun miehellä migreeni alkoi juuri noin kuin sä kuvailit oloasi ja kesti kauan ennen kuin se tajusi saavansa migreenikohtauksia. Ymmärtääkseni oleellinen kysymys onkin, että onko sulla noiden kuvaamiesi oireiden lisäksi noita ahdistuksen henkisiä oireita.

Itselläni on menossa nyt kolmas sairastumisjakso. Kaikki jaksot sijoittuvat kevättalveen. Ensimmäinen sairausjakso oli neljä vuotta sitten ja kesti noin pari kuukautta. Oireet on saatu aina kuriin Cipralexilla, mutta tällä kertaa en halua sitä syödä, koska imetän. Oireisiini kuuluu mm.
- tunnottomuutta tai ihon kihelmöintiä (vähän niin kuin nokkosenpistoksen jälkeen kun kipu on lähtenyt) eri puolilla kehoa. Tällä hetkellä eniten poskissa, yläselässä ja säärissä.
- heikkeudentunnetta käsissä ja jaloissa. Toisinaan pudottelen tavaroitakin.
- huimausta
- tunne että menettää tasapainon kun tekee nopean liikkeen
- tärinää ympäri kehoa - ei varsinaisesti vapinaa vaan hyvin nopeatempoista värinää. Alkaa yleensä keskivartalosta, mutta pahimmillaan koko näkökenttäkin tärisee.
- elohiiriä ympäri kehoa: silmäluomissa, reidessä, sormessa...

Aikaisemmissa sairastumisjaksoissa ollut myös:
- sydämentykytystä
- silmäoireita. Tunne, että silmässä on jotain joka hankaa sitä tai tuntuu, että ei näe kunnolla (kävin optikolla ja todettiin että mulla on poikkeuksellisen hyvä nollanäkö ja silmän pinta oli hyvässä kunnossa. Eli se niistä näköongelmista.) Myös valonherkkyyttä.
- säteilevää kipua kaulassa, säteili rintaan ja oikeaan käteen. Ultrassa ei löytynyt mitään.

Fyysisten oireiden lisäksi niin kuin monella muullakin ketjuun kirjoittaneella myöskin järkyttävää sairauden pelkoa. Eniten pelkään MS-tautia. Jostain syystä ALS:ia en ole osannut vielä pelätä. Lisäksi paniikinomaista pelkoa, että menetän jonkun läheiseni. Pelkään esim. aina kun mun mies lähtee liikenteeseen autolla, puhumattakaan jos sen pitää lentää työmatkalle lentokoneella. Seuraan koko lennon ajan internetistä Flightradaria yms.

Viikon verran makoilin tutkittavana neurologisella osastolla 4 vuotta sitten, mutta mitään ei löytynyt. Diagnoosi oli ahdistus ja oikeaan taisi osua, vaikka koko ajan kehittelenkin vaihtoehtoisia diagnooseja...

Olisi mukava kuulla mitä teille muille aikaisemmin kijoittaneille kuuluu ja tietenkin olisi kiva kuulla uusistakin kohtalontovereista!

 

Heippa!

Kysynpä täältä niiltä joilla ahdistusta, paniikkihäiriö tai citalopram lääkitys, ettäonko kokemusta puristavasta tunteesta rinnassa (ei kipua, ainakaan kovaa) ja satunnaista pistelyä?
Tälläistä ollut itsellä jo n.4 päivää, ja takana 2vko 10m citalopramia ja 5pvä 20mg Taustalla myös äkillisesti alkanut paniikkihäiriö (1 kerran) ja ahdistuneisuus muutaman viikon. Kiitos kaunis jos jollain jotain kokemusta, ettei tarvitse epätoivoon vaipua näiden kaikkien vaivojen kanssa

 

Hr84, mielialalääkitykseenhän usein liittyy aika voimakkaat aloitusoireet. Kyse on varmaankin vain siitä. Muistaakseni lääkäri kehotti mua odottamaan noin kuukauden. Toisaalta mulle tuli ekasta lääkityksestä niin hirveät sivuoireet, että jouduin vaihtamaan jo viikon jälkeen. Citalopramia en ole käyttänyt, mutta pikaisesti googlettamalla huomasin, että sen käyttäjillä on oma ketjunsa Suomi24-sivustolla: Citalopram / Sepram TUKI PALSTA | m.suomi24.fi. Kannattaa käydä lukemassa, jos et ole aikaisemmin käynyt. Uskon, että se sun puristava tunne rinnassa helpottaa lähiviikkoina, mutta jos ei niin kannattaa käydä lääkärissä. Voi olla esim. että sun lääkeannosta on nostettu liian nopeasti. En todellakaan ole asiantuntija, mutta itselleni riitti annokseksi 5mg, vaikkakin oli kyseessä eri lääke.
Ei kannata vaipua epätoivoon!

 

Täällä myös yksi äippä jolla nyki lihakset milloin missäkin; reidessä, ojentajassa, vatsassa, poskessa, selässä... Yksikään lääkäri ei kiinnostunut tästä oireesta kun olen siitä kertonut, vaikka olen valittanut myös lihasheikkoutta jota on lähinnä reisissä ja käsivarsissa. Olen pelännyt MS-tautia tai ALSia, mutta tutkimuksia ei kukaan ole katsonut aiheellisiksi... Kaikki on mennyt sen piikkiin että olen nuoruudessani huonossa elämäntilanteessa ollut ahdistunut! :headwall:

Olen koittanut syödä kuuriluontoisesti magnesiumia ja eri vitamiineja, ja aloitettuani B-vitamiinikuurin hävisivät nykinät 90-prosenttisesti! En sitten tiedä mistä tuo puutos olisi voinut tulla, sillä B-vitamiineja pitäisi saada normaalista ruokavaliosta yli päivittäisen tarpeen enkä käytä alkoholiakaan... Vieläkin nykii silloin tällöin jossain puolella kroppaa, mutta vielä pari viikkoa sitten nykinä oli jatkuvaa ja paljon voimakkaampaa. Välillä illalla unta odotellessa ihmettelen oikein kun missään ei tunnu elohiiriä...

"Lihasheikkous" sen sijaan ei ole kadonnut. Välillä kädet väsyy esim. hiuksia kuivatessa jos niitä pitää pitkään hartialinjan yläpuolella. Reidet tuntuvat väsyvän samantien jos niitä yhtään rasittaa esim. portaita nousemalla. Olen kuitenkin testannut niitä tekemällä kyykkyjä, yhtenä iltana tein sata putkeen ja lopetin siihen kun en vain viitsinyt enempää tehdä... Eli voimaa on, mutta se voimattomuuden TUNNE on koko ajan päällä. :/

Lisäksi lihakset ovat jumissa, tuntuvat jännittyneiltä vaikka yritän olla rentona. Hierojakin päivitteli miten jumissa hartiaseutuni onkaan. Eikä hieronnasta mitään apua ollutkaan vaikka kävin kerran viikossa moukaroitavana!

Mutta te joilla näitä nykinöitä on, voisitte ainakin kokeilla tuota B-vitamiinikuuria. Uskon että se auttoi minulle.

 

Hei kaikille!

Löysin tämän ketjun kun googlettelin. Täällä 26v, kolmen pienen lapsen äiti. Mulla todettu ahdistuneisuushäiriö n. 5v sitten. Lääkityksiä syönyt siihen, ensin optipar ja sitten sepram. Nyt viimeiseksi lääkäri määräri sellaista kuin sertralin orion. Oxamin myös tuossa rinnalla tarvittaessa. Lääkitykset olleet välillä katkolla raskauksien ja synnytysten takia. Nyt viimeisin synnytys 8/13 enkä silloin koko raskausaikana enkä sen jälkeen ole syönyt mielialalääkkeitä. Nyt kevään aikana on kuitenkin alkanut tulla enempi ja enempi ahdistunut olo ja niinpä tuli sitten kauhea romahdus nyt vkonloppuna. Eilen itkin miehelle ja annoin tulla ulos sen miten ahdistaa.

Mulla myös kauhea vakavien sairauksien pelko ja tämä on kuin oravanpyörä (niinkuin monella muullakin kuulostaa olevan). Ahdistaa -> tulee fyysisiä oireita -> pelko vakavasta sairaudesta. Mulla myös kauhea kynnys lähteä lääkäriin, joten sinne en pikkukummassa mene. Vuosien varrella olen "sairastanut" pitkän liudan sairauksia, lähinnä syöpiä. Rintasyöpä, kohdunkaulansyöpä, imusolmukesyöpä, aivokasvain, ms-tauti, melanooma, kurkkusyöpä, vatsasyöpä, suusyöpä... Jostain tulee joku oire tai kuulen jonkun sairastuneen ja siitä alkaa kauhea ahdistus, itsensä tarkkailu ja oireita.

Psykoterapiassa kävin 3 vuotta ja auttoi jonkin verran, mutta ei poistanut ongelmaa. Välillä mietin, että oliko lääkityksen lopettaminen virhe, mutta halusin kokeilla pärjäänkö ilman. Nyt ollut ilman lääkkeitä joulukuusta 2012 lähtien. Tai jonkun kerran olen oxaminia joutunut ottamaan.

Mulla nyt menossa kauhea ALS:in ja MS-taudin pelko. Oireitakin on liuta:

- Ympäri kroppaa tuntuu pieniä lihasnykäisyjä
- Lihakset tuntuu välillä voimattomilta
- Sähköiskumaista tunnetta kropassa
- Välillä huimaa ja tuntuu että tasapaino heittää
- Epätodellinen olo, kuin olisi sumussa
- Tuntuu niinkuin koko kroppa ois jumissa
- Välillä tuntuu niinkuin joku ötökkä kipittäisi iholla
- Toisinaan kiristävää päänsärkyä
- Hermostuneisuutta, räjähdän pienistäkin asioista

Mulla kyllä jännitysniskakin todettu (tai niin fysioterapeutti ainakin sanonut) ja hieronnassa käyn. Purennan kanssa kans ongelmia, narskutan öisin ja purentakiskot siihen. Monesti lukenut että aika monella on sekä jännitysniska että ahdistuneisuutta. Kulkeekohan ne jotenkin käsikädessä? Pelottaa nyt nuo oireet. Välillä en muista enkä tunne mitään oireita, varsinkin jos on jotain mielekästä tekemistä, mutta sitten kun alkaa miettimään niin kauheesti alkaa nykimään jokapaikkaa!

Helpottavaa kuulla, että monella muullakin on samanlaisia oireita kuin itsellä. Ahdistaa kauheesti kun pitäisi jaksaa lapsia hoitaa, vaikka on itsellä kauhean paha olla henkisesti.

 

Nyt se taas ahdistus on valloillaan. Eli tänään kävin verikokeissa. Muuten kaikki arvot ok, mutta kolesterolit ja Afos koholla. Tuo Afos tässä nyt ahdistaa, tai oli se viitearvojen sisällä, mut ihan siellä ylärajalla. Ahdistaa ihan tosissaan. Voikohan tuo johtua tästä ahdistuksesta? Onko kellään kokemusta?

 

Moi, oon toi viiviliina joka on aiheesta kirjotellu tänne kauan. Mun tilanne on se, että sain viime syksynä kilopirauhasen vajaatoimintaan lääkityksen. Pikkuhiljaa väheni ahdistus ja oireet yks toisensa jälkeen. Eli mun oireet, sekä fyysiset että psyykkiset johtu vajaatoiminnasta, ja mä kärsin oireista KAUAN. Pyysi sitten nähtäväksi kilppari labrat muutaman vuoden takaa, ja ne oli ollu jo kauan viitteiden alarajoilla mutta viitteissä, myös alaraja-arvot aiheuttaa usein oireita ja monessa muussa maassa rajat ovat paljon laajemmat.
Täällä lääkäri katsoo, että hyvät arvot on niin kauan kun arvot viitteissa ja jopa alle/yli. Ottkaa rakkaat ihmiset tämäkin asia puheeksi lääkärin kanssa.

Mulla oli siis pahimmat oireet:
-Nykinät
-Värinät
-Lihasheikkous
-Nielemisvaikeudet
-palan/limantunne kurkussa koko ajan.
-palelu
-väsymys
-voimatomuus
-kuolemanpelko
-huimaus
-muistiongelmat
+kaikkee muuta pientä kummallista ja hton ahdistavaa.

Nyt ei enää pelota, välillä nykii, mutta se ei enää ahdista vatsan pohjasta saakka. Vajis on erittäin yleistä, ja sitä ei oikein osata hoitaa, vaikka on melkein kansantauti.

Ikuisesti oon kiitollinen sille työterveyslääkärin kesäsijaiselle joka mulle loi thyroxiini purkin käteen!

 

Mulla on ollut todella voimakas ahdistuneisuus, mihin ei cipralex ja bentsot auttaneet. Lääkkeeksi aloitettiin cymbalta 60mg ja poisti ongelman 90%:sti. Tämähän on kaikki yksilöllistä, mikä lääke kellekin sopii. Cymbaltaa ei vaan saa syödä raskauden aikana, joten itse joudun siitä kohta luopumaan kun raskauden yritys on edessä. Voipi olla hankalat ajat edessä.

 

Mulla alkoi tämä varmaankin toisen lapsen syntymän jälkeen vuosi sitten... Olin huolissani lähes kaikesta tytön lehitykseen liittyvästä.. Huoli painoi koko ajan. Ekan kanssa en muista huolehtineeni... Kummassakaan tytössä 3,5v ja 1v.) ei ole mitään poikkeavaa ollut.

Nyt alkoi pääsärky huhtikuussa... Kesti monta viikkoa, ramppasin lääkärissä ja olin todella huolissani ja olo oli mitä kamalin. Jännitysniskaa veikkasivat yksityinen lääkäri sekä päivystyksen porukkakin. Särkylääkettä ym. meni "riittävästi."

Pääsärky lakkasi, kuvioon tuli mukaan nivelsäryt ja lihanykinät ympäri kehoa. Ravasin taas lääkärissä peläten mm. alsia ja muita vakavia sairauksia.

Oireina mulla on
*lihasheikkoutta
* nykinöitä ympäri kehoa vaihtelevasti
* särkyä ja kolotusta, mutta ne kadonneet nyt johonkin
* kamala väsymys
* vatsakipuja etenkin ylävatsalla
* unihäiriö
* lepopulssikin oli tänään 119.
* puheen ongelmia, tuntuu välillä että puhuisin peruna suussa
* puutumisia, etenkin kasvoissa ja käsissä...

Mitään ei siis ole diagnosoitu, olen käynyt mm. 2 kertaa neurologilla ja kerran reumatologilla... Lisäksi useita kertoja muuten lääkärillä. Labroja on otettu vino pino, kaikki kunnossa.. Lisäksi on ultrattu kaula ja vatsa. Nekin on ok. Huomenna edessä pään mri.

Onko muilla puhumiseen liittyviä ongelmia?

Jaksamista teille kaikille... Itse alan olemaan melko loppu...

 

Jos ihminen ei ahdistustilassa (stressitilassa) purkaa energiaa mitenkään (taistele- tai pakene - reaktio), alkaa keho purkamaan sitä itse. Värinä, tärinä, vapina ja elohiiret ovat tyypillisiä oireita. Myös puhe voi puuroutua leuan alueen jännittyneisyydestä. Samalla alkaa esim korvat oireilemaan (kuulet kehon energian ja jännittyneisyyden), sydän hakkaamaan, hikoilua, näköoireita. Kun lihakset tärisee / vapisee, muodostuu niissä maitohappoa ja ne väsyvät vaikket itse tee mitään. Tärinäterapia on yksi jolla kehoa voi purata ja esim vaikka kuntosalitreeni. Tärkeintä on liikuttaa lihaksia (ei ehkä kovin hengästyen) ja sitä kautta saada ylimääräinen ahdistuneisuuden /stressin tuoma jännitys pois.

Kun oon miettinyt itselläni ajankohtaa milloin alan oireilemaan, on se aina vähän pitemmän salitreenitauon aikana!