Äidiksi nuorempana vai vanhempana?

Oli se ikä mikä tahansa niin aina on hieman arveluttavaa jos on oikein innokas paheksumaan tai arvostelemaan toisten ratkaisuja ja perheitä.
Suvaitsevaisuus ja toisten kunnioittaminen ei ole kellekään pahitteeksi =)

 

Mä olen kanssa miettinyt tuota "tehdään lapset nuorina, niin on sitten enemmän aikaa itselle myöhemmin" -ajatusta. Itse mielummin otin omaa aikaa itselleni vielä ollessani nuori. Halusin kokea nuoruuden vapaana liioista velvollisuuksista ja vastuista. Nyt kun ikää on hieman yli 30, niin nuoruuden menot on menty ja nyt on aikaa lapselle. Silti jää riittävästi aikaa elää keski-ikää, kun lapsi muuttaa omilleen. Henkilökohtaisesti itselleni olisi ollut sääli, jos en olisi ehtinyt elää nuoruuttani. Nelikymppisenä kun ei oikein kiinnosta/kehtaa bailata samalla lailla kuin nuoruusvuosina. Vaikka riittäähän näitäkin...

Mä olen samaa mieltä. Todellakin halusin omaa aikaa mieluummin, kun olin 20-30. Ei niitä juttuja tulisi enää tehtyä, mitä silloin tein, mutta niitä kokemuksia en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Nyt on mulle just hyvä ikä (35) elää pienten lasten kanssa.

 

Niin tyypillistä tekstiä...."jos en olisi ehtinyt elää nuoruuttani"...liiba laaba. Toiset nelikymppiset bailaa kovemmin ja enemmän kuin toiset kaksikymppiset. Turha on yleistää noita bailaus-juttuja. Esim. itse en ole bailannut koskaan!

 

Mä en lukenut koko ketjua, mutta omalta osaltani mä näen asian niin että äidiksi sitten kun tuntuu siltä että on valmis äitiyteen ja parisuhde on sellainen että siihen kummatkin vanhemmat haluavat lapsia.

 

Itse sain ensimmäisen vähän alle 18-vuotiaana. Olin toki nuori...
Olinko valmis äidiksi? Lapsi oli ihan tarkoituksella "tehty."
Ja en koe, että olisin sen kummempi äiti kun kukaan muukaan. Mulla ei ikinä ole ollut mitään "biletyshaluja" -enkä ole näin siten sellaista harrastanutkaan lasten syntymän jälkeen (esikoinen 3,5v) kuin kerran. Lapset eivät ole hoidossa tai yökylässä juuri ikinä (esikoinen ollut kahdesti yötä mummolla, omasta tahdostaan) vaan panostan heihin täysin, koska tiedän tämän pikkulapsi-ajan olevan niin nopea ja ohimenevä.
Minulla ei myöskään ole kiire työelämään, vaan yhdistän kotiäitiyden ja työelämän (jotta tulisi kumminkin sitä työkokemustakin) ja aio olla lasten kanssa kotona vielä pitkään.

Ei voi siis minusta sanoa mikä on oikea ikä...ei sitä ole. Äidiksi kasvetaan...
Niin nuorista kuin vanhemmistakin äideistä löytyy niitä "ei niin sopivia" -ja se ei välttämättä johdu iästä vaan jostain muusta.

 

Mä en lukenut koko ketjua, mutta omalta osaltani mä näen asian niin että äidiksi sitten kun tuntuu siltä että on valmis äitiyteen ja parisuhde on sellainen että siihen kummatkin vanhemmat haluavat lapsia.

Peesi!

 

Omasta mielestäni olin jo 19v valmis äidiksi. Luonto päätti toisin. Nyt oon 21 enkä edelleenkään äiti. Tässä välissä oon löytäny paljon uusia asioita, joista suurimpana koko elämänkatsomuksen muuttuminen. Ehkä tämä odottelu on ollu tarpeen juuri siksi että löysin ne asiat (ja varmasti näin onkin). Ja ehkä minun tuli löytää ne asiat siksi, että sitten kun lapsi saadaan, osataan kasvattaa se juuri sille lapselle sopivimmalla tavalla. Jos vaikka sillä olis jotain yliluonnollisia kykyjä, niin ei kiellettäs niitä vaan tuettais siinä asiassa. Ehkäpä, mistäpä tuota tietää...

Koskaan en ole ollu kiinnostunu juoksemaan noita yöjuoksuja ja muita. Mä tykkään olla kotona.

 

AIka keskenkasvuista tekstiä ap:ltä. Suppea elämänkatsomus ja totaalista hörhöilyä laput silmillä. Jokainen saa tehdä lapsensa siinä iässä kun katsoo parhaaksi. Uskon, että hyvin ja huonoja äitejä löytyy jokaisesta ikäryhmästä eikä kukaan voi tulla sanomaan että huono äiti on alle 23-vuotias. Jos joku mielestään voi niin kannattaa miettiä mikä itsessä on vikana.

 

Tapasin yhden äidin joka sai samoihin aikoihin esikoisensa, kun minä sain omani. Itse siis olin 17v ja tämä äiti 44-vuotias. Hän oli toivonut lasta jo yli 20-vuotta mutta ei saanut... (keskenmenoja vain). Tuli sitten hänen kanssaan puheeksi äitiys + ikä -aihe ja hän sanoi minusta hyvin, että hän on toki vanhempi mutta äitinä täysin yhtä nuori kun minäkin.

Minusta hyvin sanottu koska yleensä meistä jokainen aloittaa sen äitiyden samalta viivalta...

 

Haluaisin vielä lisätä, että lapsilla on laajin tukiverkosto YLEENSÄ silloin kun lapset tehdään nuorena. On isovanhemmat ja ehkä vielä jopa isoisovanhemmat elossa. Ja mikä ilo heille lastenlapsista ja lastenlastenlapsista onkaan!

 

mielestäni kukin taplaa tyylillään.. joka on valmis 18 vuotiaana äidiksi ja joku ei koskaan. Mieheni veljen vaimo sanoi että hän on aivan liian itsekäs hankkiakseen lapsia. Hän olisikin äiti tänä päivänä jos ei aborttiin olisi jo silloin päätynyt... sääli koska miehen veli on hirmuisen lapsirakas.
Itse en olisi äidiksi olltu valmis varmasti ennen 25 vuoden ikää mutta ei jostain syystä lapset ollut vaan päällimmäinen ajatus silloin, enemmän oli oma aika ja puolisooni tutustuminen ensimmäisinä. Ulkona ravaamista ja ravintoloissa juoksemista en ole "harrastanut" moneen herran vuoteen, en saanut niistä kiksejä, jos satunnaisia kertoja vuodessa ei lasketa (niitäkin tulee jopa varmaan alle 5 ).
Kun tunsin että tämä mies on todellakin semmoinen yksilö jonka kanssa ollaan tappiin asti ja haluan lapsia ja hän myös niin asia tuntui kovin luontevalta kun esikkoa ryhdyimme odottamaan... näin meillä tehköön muut mitä parhaaksi näkevät.

 

Tapasin yhden äidin joka sai samoihin aikoihin esikoisensa, kun minä sain omani. Itse siis olin 17v ja tämä äiti 44-vuotias. Hän oli toivonut lasta jo yli 20-vuotta mutta ei saanut... (keskenmenoja vain). Tuli sitten hänen kanssaan puheeksi äitiys + ikä -aihe ja hän sanoi minusta hyvin, että hän on toki vanhempi mutta äitinä täysin yhtä nuori kun minäkin.

Minusta hyvin sanottu koska yleensä meistä jokainen aloittaa sen äitiyden samalta viivalta...

Näinhän se menee. Ei äitiyttä opi ennen kun on itse äiti.

 

Minusta joku 23 v on ihan liian nuori vielä, ainakin elämänkokemusmielessä. Itselläni ei siihen aikaan olisi paljoakaan annettavaa vielä ollut...

Sen nuorten äitien kokemattomuuden puutteen näkee mm. siinä kuinka täällä kysellään, että "voiko tätä ja tätä tehdä" ja "onko riittävästi jos pukee vauvan näin" tai kuinka ollaan ihmeissään ja loukkaantuneita siitä, kuinka joku neuvoo lapsen hoidossa. Kun on ikää hieman enemmän, on terve itsetunto jo todennäköisesti kehittynyt ja osaa suhtautua asioihin terveellä järjellä ja muiden kommentit suodattaen.

Just joo. Ei millään pahalla mutta täälläkin oli jo puhetta siittä että vanhemmilla äidillä on enemmän "vaikeuksia" esimerkiksi lähteä sairaalasta kotiin, koska eivät tiedä miten toimia! Joten jos pakko päästä kirjoittamaan niin etsisin faktat tai kirjoittaisin mutuna, mutta sinä yritit kirjoittaa faktana asiaa joka ei todellakaan niin ole.

Kuinka paljon esimerkiksi 35vuotiaalla on kokemusta siittä lastenhoidota kuin 21vuotiaalla, jos tämä 35vuotias ei koskaan ole ollut tekemisissä lasten kanssa? Vai onko se vaan nyt automaattisesti että "vanhana osataan kaikki, vaikka ei minkäänlaista kokemusta ole" ?? Ja mistä sinä tiedät esimerkiksi miten minä tunenn jos mua neuvotaan? Mistä sinä tiedät mistä kyselen?

Se kun näyttää (Juuri sinunkin mielestäsi) automaattosesti menevän nuoruuden piikkiin jos kysyy jotain, muttta vanhempana se on vaan hyväksi, pitäähän niitä neuvoja saada.

Ei näytä ainakaan sinulla olevan vielä lähellekkään sitä elämän kokemusta, kun ajatusmaailmasi ei voi sanoa edes mustavalkoisesi, ehkä mustaksi.

 

näistä ketjun keskusteluista huomaaa että jokaisen mielestä se oma ikä on juuri se täydellisin lasetnhankkimis ikä.
en yleensäkkään ymmärrä näitä keskusteluja iästä, mitä väliä sillä on onko äiti 18 vai 38?? eiköhän kummassakin tapauksessa vanhemmat lapsiaan rakasta ja heistä huolehdi ja kasvattaa heidät mahdollisimman hyvin, toki poikkeuksia löytyy kummastakin päästä mutta onneksi ne ovat kuitenkin aika harvassa.

 

itse olen 38v ja mies 40v kun lapset ovat täysiikäisiä. Meillä voimaa ( toivottavasti ) hoitaa lapsenlapsia.

Meidän lasten isovanhemmat on toiselta puolen pian kuuskymppisiä ja toiselta "jo" 70-vuotiaita. Voimia ja tahtoa lastenlasten hoitoon on enemmän kuin tarvetta.

Valietettavasti vanhemmiten on todennäköisemmin pitkäaikaissairauksia ja riski kuollakin kasvaa...

Useimmat 38 v ja 40 v ovat vielä työelämässä mukana eli viikot töitä ja viikonloput lastenlasten hoitoa... Lisäksi monella tuon ikäisellä voi olla vielä omia pieniä lapsia, oikeasti sen jakasamisen kanssa voi olla vaikeuksia.

 

Miulle henk. koht ihan sama kuka tekee minkäkin ikäisenä, mutta olen nähnyt myös paljon äitejä,jotka yli kolkyt ja näyttävät ikäistään 10v vanhemmilta.Kattovat sitten nenänvartta pitkin kun nuori ja energinen mamma käpyttelee ohi.Silloin vaa tulee väkisinkin mielee,et harmittaako niitä oikeasti se, et ne teki muksun niin "vanhana"? Ja vanhemmat äidit on niitä jotka eniten arvostelee nuoria äitejä!Jos ei mitään tuu sanomaan niin katseesta sen näkee. Taivahan tosi. On paljon myös hehkeitä ja energisiä vanhempia äitejä ja ovat varmasti itse halunneetkin lapset myöhmemmin,ei siinä mitään,kukin tekee silloin kun tahtoo!Tai ei tee, vaan saa!Mutta silti oli ikä mikä hyvänsä nii ensinnäkään kukaan ei voi sanoa,että halusin vanhempana koska enemmän aikaa valmistautua jne.. ainoo miten vauvan tuloon voi valmistautua on se,että ostaa kaiken maailman härdellit sille ja sisustaa huoneen jne jne.....lukee jonku 100 äippä kirjaa yms..Tosiasia on se,että äidiksi ei kukaan tule etukäteen eikä voi 100% valmistautua, äidiksi kasvetaan sitä mukaan kun lapsi kasvaa!!! Eli.. jos joku pitää "teiniä" liian nuorena ja kakarana, niin kyllä se "teiniys" (useimmiten) loppuu kun vauva tulee ja se "teinikin" alkaa kasvaa äidiksi Vauvat tulee kun on tullakseen! Jos on ite kykenevä ottaa sen vastaan niin eikai sillä iällä oo merkitystä.. Itse sain 20v ja oikein onnellinen siitä, ite en haluaisi olla 30 vuotiaana ensisynnyttäjä.Se on vaan mun mielipide, eikä tarkoitettu kenellekään loukkaukseksi. Ja minä kyllä aijon elää sitten kun lapsi lähtee omilleen, ei se oo mitenkää kiellettyä että miettii mitä sitten tekee, kun sen aika on! Oma äitini sai mut 17vuotiaana ja on ehtinyt mun lähdön jälkeen tehä vaikka mitä, jotka jäänyt nuorempana väliin... eläkööt jotku nuoruuden putkeen ja jotkut vasta lapsen jälkee..so what! oma elämä jokaisella.. B)

 

itse olen 38v ja mies 40v kun lapset ovat täysiikäisiä. Meillä voimaa ( toivottavasti ) hoitaa lapsenlapsia.

Meidän lasten isovanhemmat on toiselta puolen pian kuuskymppisiä ja toiselta "jo" 70-vuotiaita. Voimia ja tahtoa lastenlasten hoitoon on enemmän kuin tarvetta.

Valietettavasti vanhemmiten on todennäköisemmin pitkäaikaissairauksia ja riski kuollakin kasvaa...

Useimmat 38 v ja 40 v ovat vielä työelämässä mukana eli viikot töitä ja viikonloput lastenlasten hoitoa... Lisäksi monella tuon ikäisellä voi olla vielä omia pieniä lapsia, oikeasti sen jakasamisen kanssa voi olla vaikeuksia.

Riippuen taas toki ihmisestä, vai mitä? Oma äitini on 40, itse olen 21.
Äiti käy 3vuorotyössä, mutta kuitenkin on melkein joka viikko ruinaamassa lapsia hoitoon, itse en ikinä kysy voiko lapset tulla. Omalla äidilläni ei ole pieniä lapsia enään, teki myös lapsensa nuorena.
Jaksaa lähteä lasten kanssa kesälomalla muumimaailmaan ja ti-ti nallea katsomaan, mökkeilemään ja tehdä vaikka mitä kun itselläkään ei ikää todellakaan ole paljoa. Mutta jaksaahan sitä vanhempanaki, poikkeuksia mysö löytyy, mutta älkää viitsikö yleistää!

 

näistä ketjun keskusteluista huomaaa että jokaisen mielestä se oma ikä on juuri se täydellisin lasetnhankkimis ikä.
en yleensäkkään ymmärrä näitä keskusteluja iästä, mitä väliä sillä on onko äiti 18 vai 38?? eiköhän kummassakin tapauksessa vanhemmat lapsiaan rakasta ja heistä huolehdi ja kasvattaa heidät mahdollisimman hyvin, toki poikkeuksia löytyy kummastakin päästä mutta onneksi ne ovat kuitenkin aika harvassa.

Asiathan on oikein mallikkaasti jos kaikki on tehneet lapsensa juuri itselle sopivaan aikaan. Täällä vaan silti pitää aloittaa keskustelua siitä "kuinka erilaiset ihmiset on vääränlaisia ihmisiä"

 

näistä ketjun keskusteluista huomaaa että jokaisen mielestä se oma ikä on juuri se täydellisin lasetnhankkimis ikä.
en yleensäkkään ymmärrä näitä keskusteluja iästä, mitä väliä sillä on onko äiti 18 vai 38?? eiköhän kummassakin tapauksessa vanhemmat lapsiaan rakasta ja heistä huolehdi ja kasvattaa heidät mahdollisimman hyvin, toki poikkeuksia löytyy kummastakin päästä mutta onneksi ne ovat kuitenkin aika harvassa.

Asiathan on oikein mallikkaasti jos kaikki on tehneet lapsensa juuri itselle sopivaan aikaan. Täällä vaan silti pitää aloittaa keskustelua siitä "kuinka erilaiset ihmiset on vääränlaisia ihmisiä"

Näinpä....

 

En lukenut koko ketjua, mutta vastaan. Ite olen nyt 30 ja mies 32 ja lapsiluku täynnä. Just juteltiin miehen kanssa miten ihanaa on kun ollaan vasta 40 v ku lapset jo kaikki 10 v ja yli. Ihanaa miten sitä sitten itsekin jaksaa painaa lasten kanssa huvipuistoissa, retkeillä, matkustaa....

 

Te, jotka kannustattatte hankkimaan lapsia nuorina! Käykö teillä mielessä, että kaikki eivät välttämättä löydä sitä kunnon parisuhdetta, tai suhde on mutta mies ei ole valmis isäksi? Tai käykö mielessä, että toiset halauvat lukea yliopistoissa ensin, ja käydä töissä ennen lapsen saantia?

Mä joskus näitä keskusteluja lukiessa mietin, miltä tuntuu jostain naisesta joka lapsia haluaisi mutta elämä ei sitä ole suonut, lukea teidän nuorempien kirjoituksia?

Tai mitä, jos ei vaan tärppää ennen kolmeakymppiä?

Peesaan 100%!!!!!

 

Te, jotka kannustattatte hankkimaan lapsia nuorina! Käykö teillä mielessä, että kaikki eivät välttämättä löydä sitä kunnon parisuhdetta, tai suhde on mutta mies ei ole valmis isäksi? Tai käykö mielessä, että toiset halauvat lukea yliopistoissa ensin, ja käydä töissä ennen lapsen saantia?

Mä joskus näitä keskusteluja lukiessa mietin, miltä tuntuu jostain naisesta joka lapsia haluaisi mutta elämä ei sitä ole suonut, lukea teidän nuorempien kirjoituksia?

Tai mitä, jos ei vaan tärppää ennen kolmeakymppiä?

Peesaan 100%!!!!!

Onhan se noinkin. Mutta ei siitä tarvitse itseensä ottaa, vaikka joku kannustaakin nuorena siihen ryhtymään Tuskin kukaan kuitenkaan pakottaa tai vaatii..?
Ja tuohon loppuun, jos tekee pahaa lukea nuorempana lapsensa saaneiden juttuja, kannattaa varmaan jättää lukematta...
Vaikka osa meistä on saanut lapsia nuorena, ei se tarkoita sitä että me kaikki ajateltais sitä ainoana oikeana tapana. Eihän me voida sille mitään, että joku on samassa tilanteessa vasta 15-20v myöhemmin. Kun kaikilla tosiaan elämä menee eri tavalla =)

 

Itse sain esikoiseni 19-vuotiaana. Enkä pitänyt itseäni yhtään "lapsena" vaan pikemminkin nuorena aikuisena. Olimme mieheni kanssa puhuneet ja halusimme molemmat saada lapset nuorena, ja mitään ei olla kyllä kaduttu. baarissa ei ole pojan syntymän jälkeen käyty kertaakaan eikä olla kyllä vielä menossakaan. Toinenkin meillä olisi jo haaveissa mutta olemme päättäneet antaa esikoisemme nyt kasvaa ainakin taapero ikään asti Mielestäni on typerää luokitella iän mukaan kuka on ns. teiniäiti ja kuka ei koska kaikki ihmiset ovat yksilöllisiä.

 

Minusta joku 23 v on ihan liian nuori vielä, ainakin elämänkokemusmielessä. Itselläni ei siihen aikaan olisi paljoakaan annettavaa vielä ollut...

Sen nuorten äitien kokemattomuuden puutteen näkee mm. siinä kuinka täällä kysellään, että "voiko tätä ja tätä tehdä" ja "onko riittävästi jos pukee vauvan näin" tai kuinka ollaan ihmeissään ja loukkaantuneita siitä, kuinka joku neuvoo lapsen hoidossa. Kun on ikää hieman enemmän, on terve itsetunto jo todennäköisesti kehittynyt ja osaa suhtautua asioihin terveellä järjellä ja muiden kommentit suodattaen.

Just joo. Ei millään pahalla mutta täälläkin oli jo puhetta siittä että vanhemmilla äidillä on enemmän "vaikeuksia" esimerkiksi lähteä sairaalasta kotiin, koska eivät tiedä miten toimia! Joten jos pakko päästä kirjoittamaan niin etsisin faktat tai kirjoittaisin mutuna, mutta sinä yritit kirjoittaa faktana asiaa joka ei todellakaan niin ole.

Kuinka paljon esimerkiksi 35vuotiaalla on kokemusta siittä lastenhoidota kuin 21vuotiaalla, jos tämä 35vuotias ei koskaan ole ollut tekemisissä lasten kanssa? Vai onko se vaan nyt automaattisesti että "vanhana osataan kaikki, vaikka ei minkäänlaista kokemusta ole" ?? Ja mistä sinä tiedät esimerkiksi miten minä tunenn jos mua neuvotaan? Mistä sinä tiedät mistä kyselen?

Se kun näyttää (Juuri sinunkin mielestäsi) automaattosesti menevän nuoruuden piikkiin jos kysyy jotain, muttta vanhempana se on vaan hyväksi, pitäähän niitä neuvoja saada.

Ei näytä ainakaan sinulla olevan vielä lähellekkään sitä elämän kokemusta, kun ajatusmaailmasi ei voi sanoa edes mustavalkoisesi, ehkä mustaksi.

Sen ihmeemmin en aio sinun henkilökohtaiseen hyökkäykseesi minua kohtaan todeta kuin että täällä palstalla on suurin osa nuoria äitejä ja usein keskustelunaiheiden ja kysymysten taustalta paistaa yleinen elämänkokemattomuus. Monet asiat tuntuvat hieman vanhempana yksinkertaisemmilta, kun on taustaa, jota vastaan peilata. Ehkä sinullakin sitten joskus.

Ja usein on ollut ketjuja myös siitä, kuinka anoppi tai muu hieman vanhempi ja kokeneempi on erehtynyt neuvomaan nuoria äitejä ja kuinka se on heillä ottanut itsetunnon päälle. Harvoin noita ketjuja yli kolmekymppiset aloittaa...

Mutta yhtä kaikki, minulle on aivan sama mitä mieltä sinä olet minun elämänkatsomuksestani tai ajatusmaailmani mustavalkoisuudesta. Sen verran aikuinen olen, että mielipiteesi eivät haittaa minua ollenkaan.

 

Minusta joku 23 v on ihan liian nuori vielä, ainakin elämänkokemusmielessä. Itselläni ei siihen aikaan olisi paljoakaan annettavaa vielä ollut...

Sen nuorten äitien kokemattomuuden puutteen näkee mm. siinä kuinka täällä kysellään, että "voiko tätä ja tätä tehdä" ja "onko riittävästi jos pukee vauvan näin" tai kuinka ollaan ihmeissään ja loukkaantuneita siitä, kuinka joku neuvoo lapsen hoidossa. Kun on ikää hieman enemmän, on terve itsetunto jo todennäköisesti kehittynyt ja osaa suhtautua asioihin terveellä järjellä ja muiden kommentit suodattaen.

Vaikka sulla ei 23v iässä olisi ollut paljoakaan annettavaa, se ei tarkoita sitä ettei kenelläkään muullakaan olisi =)
Olet kiinnittänyt huomion tuollaisiin avauksiin, mutta onko tullut mieleen, että läheskään jokainen 2kymppinen ei niitä avauksia tee?
Mielenkiinnolla kuulisin, miten vaikkapa 3kymppinen äiti on alusta alkaen parempi? Mun mielestä on tosi yksinkertaista kuvitella, että mitä enemmän ikää, sen fiksumpi. Eiköhän perusluonne, elämänkokemukset jne. ole enemmän merkityksellisiä =)