Tänään sit oli se toinen neuvontakerta, jaiks. Neuvojat kyselivät tällä kertaa miehen lapsuudesta jne, ja ensi kerralla käsitellään meikäläistä. Miehen menneisyys käytiin tosi yksityiskohtaisesti läpi, ja mua jännittääkin ihan valtavasti oma "esiintyminen". Meillä on kummallakin ihan normaali lapsuus eikä mitään erityisen kammottavia luurankoja kaapissa , mutta ylipäätään se, että joutuu käytännössä ihan vieraille ihmisille jakamaan tunteensa ja muistonsa, on mulle tosi kova paikka. Lisäksi jännittää se, että antaa vahingossa ihan vääristyneen kuvan itsestään ja perheestään. Meillä neuvojat tuntuivat pitävän esimerkiksi kovinkin tärkeänä miehen koulukiusaamiskokemuksia, jotka eivät miehelle itselleen ole ikinä olleet mikään erityisen iso, häntä määrittävä juttu. Täytyy vain toivoa, että osataan esittää asiat jotensakin ymmärrettävässä muodossa...
Seuraava neuvontakerta onkin sitten jo muutaman hassun viikon päästä. Adoptiojuna tuntuu tosiaan lähteneen liikkeelle!
Seuraava neuvontakerta onkin sitten jo muutaman hassun viikon päästä. Adoptiojuna tuntuu tosiaan lähteneen liikkeelle!