Hystis Rag dollista kuului sellaista, ett just se minkä perään kyselin, on jo saanut uuden kodin, mutt omistaja kertoili toisesta nuoremmasta kollista. Pitänee miehen kanssa asiasta koht'sillään alkaa neuvotella. On ne kyllä niin ihania otuksia, ett jo kuvien näkeminen saa sydämen pomppimaan ilosta. Ajatella, että maailmassa on sellaistakin kauneutta ja ihanuutta.
Minä uniminältäni ns. tilasin unen pojusta nukkumaan mennessä. Esitin hartaan toivomuksen 'tonnejonnekin', että saisin pojua edes hetken verran vielä sylissäni pidellä ja 'rukoukseeni' vastattiin heti =).
Sun pitäis opettaa Ruuti skypettämään itse, olis hauskaa ku se naputtelis tassuillaan vinhasti tekstiä ja kertois haukkuterveisiä samalla
. Voi, että kun mulla olisi taikasauva, jolla loihtia sulle pään sisään jotain superhyperpositiivista ja ihanaa :heart:, vaikka varmistaa, että ne pikkuiset raadot sun sisälläsi saisivat kiinnittyä kunnolla, kasvaa ja kehittyä ihan oikeiksi Hystis-vauvoiksi.
Tänään havahduin huomaamaan, että kun talviloma on lusittu, on pian käsillä päivät jolloin meillä viime vuonna alkoi ns. parempi ja tasokkaampi aika mökkielämässä, kun uskaltautuin ottamaan katin mukaan. Se aika näyttää nyt taaksepäin katsellessa niin tavattoman lyhyeltä, mutt sitä eläessä se oli täyttä ja onnellista elämään, vauvahaaveesta ja niissä epäonnistumisista huolimatta. Jotenkin pitää nyt ihan skarpata siihen, että tämäkin on just sitä elämää, joka ja jota pitäisi elää täysillä eikä vain haaveilla jostain paremmasta, joka on jossain edessäpäin.
Illalla miehen viereen nukkumaan mennessä hetken verran tunsinkin ihan oikeata rakkautta, kun mies mut taas syliinsä nappasi. Tuntui, että tähän syliin minä kuulun ja tässä on hyvä olla. Kevättääköhän mua vai onko tämä vain sitä kun mies on nyt niin 'pitkään' niin kiltisti ollut?