35+ Lapsettomat

Pikakommentti Soulmamalle. Minulle lääkäri sanoi, että jos ovistestiin tulee toinen viiva edes vaaleana niin ovis tapahtuu. Käytin itse liuskatestejä kun sihtailin milloin ollaan lähellä ja varmistin digitestillä varsinaisen ovispäivän. Koskaan en saanut liuskoilla riittävän tummaa viivaa, mutta digi näytti plussaa.

 

Iltaa uusille ja vanhoille!

Relish, jotenkin muistelen että ollaan oltu samoissa inssipinoissa viime vuonna. Huh mitkä taipaleet tässä onkin kuljettu... ja ei vieläkään mitään.

Seinäkukkanen, olen pahoillani menkkojen alkamisesta. Nyt vaan uutta kehiin, jos vain suinkin taloudellisesti mahdollista. Kuitenkin, kun näitä palstoja lukee, mun mielestä aika monella 2. yai 3. IVF onnistaa. Olisi hienoa nähdä kyllä tästä tilastoa, siis kuinka monella onnistuu ja kuinka moni vaan luopuu. Mulla ei onnistunut kolmannellakaan kerralla, mutta toki herättelen toivoa sillä lailla että eiköhän jo neljäs tai viides.

Sitten ihan ohjeita. Mulla alkaa ekaa kertaa nk. pitkä kaava ja Synarelat. Onko niissä jotain huomioitavaa noin niin kuin sivuoiremielessä? Mulle hoitaja sanoi, että ne vetää hormonit alas ja aiheuttaa kaikenlaista... Mutta oikeestaan musta on jo tullut ihan hormonihoitonarkkari - vuoden kun on vetänyt lähes putkeen - ainakin henkisesti tuntuu, että onnistuminen on lähempänä kun edes kuuri alkaa.

Hyvää viikonloppua!

 

Pakko kommentoida myös Soulmamalle, et mäkään en onnistunut saamaan noilla tavallisilla ovis-testeillä oikeenlaista viivaa, aina vaan jotain haaleeta. Kyllästyin sit arvuutteleen niillä, ja ostin niitä digitaalisia cb:n testejä. Ne on aika kalliita, mut niillä ei tarvi arvuutella.

Relish joo, niitten e-pillereitten pitäis kuivattaa se kysta pois. Mulla on siis 4 cm:n verikysta tuolla oikeella puolella, ja sen takia jouduttiin piikitykset keskeyttään.

Onko muilla muuten piikitykset turvottanut tai lihottanut? Siis kun mulla on nyt ihan yhtäkkiä tullut neljä-viis kiloa lisää. Ennen piikitysten alkua painoa oli se lähes viis kiloa vähemmän En mielestäni sen kummemmin ole syönyt kun ennenkään, ja ihan samalla lailla liikkunut. Mä en yleensäkään liho helposti, aina syönyt mitä huvittanut. En kyllä keksi mikä muukaan tän vois tehdä. Enkä yhtään muista syksyltä, oliko tällästä.

 

Lauantaista iltaa! Tänään on ollut vähän vaikeampi päivä noiden sivuoireiden kanssa eli aikamoista hikoilua, huimausta ja heikotusta. En jaksanut millään edes siivota miehen kanssa, vaikka sovittiin siitä aamulla. Noh, hän aloitteli tänään ja huomenna jatketaan.

Eipä kiittelemistä Relish, mä tiedän, mitä sä tarkoitat. Ulkopuolisten on vaikea tajuta, miten kipeä asia tämä on. Olen itse kokenut kaikenlaista aika isoakin koettelemusta elämässä, mutta mikään ei ole ollut näin kova ja syvältä sattuva juttu kuin tämä lapsettomuus. Oletteko muuten muut ärsyyntyneet siitä, miten ihmiset helposti tarjoaa adoptiota itsestään selvänä vaihtoehtona? "Voittehan te adoptida" - kuinkahan monta kertaa meillekin on tuo sanottu. Ei siinä mitään, adoptio on todella arvokas ja varteenotettava vaihtoehto, mutta ensinnäkään se ei koskaan voi korvata oman biologisen lapsen kaipuuta. Tällä en tarkoita, etteikö adoptiolapsesta voisi tulla aivan yhtä rakas, mutta biologisen lapsen kaipuu on jotain niin syvälle naisten geneettiseen perimään koodattua, että siitä ei pääse mihinkään. Oman lapsen kaipuu on niin syvällä meissä biologisina, psykologisina ja sosiaalisina olentoina, että sen toteutumattomuus on eittämättä traumaattista. Sitä paitsi, kaikki eivät koe adoptiota itselleen oikeaksi ratkaisuksi. Mikä oikeus ulkopuolisilla on sitten "tyrkyttää" sitä kaikille lapsettomuudesta kärsiville? Se on kuitenkin hyvin iso ja henkilökohtainen päätös, ei mikään pakollinen "korvike".

Relish, vielä siitä Pregnylistä, todellakin apteekissa osaavat neuvoa parhaiten. Toivon teille inssin onnistumista. Niillä voi todellakin tulla raskaaksi, niin meillekin kävi.

Sharlin, minullekin on tuttu tuo asenne "ähäkutti, saat syyttää itseäsi lapsettomuudesta, kun et ole aikaisemmin yrittänyt tulla raskaaksi". Tuo asennehan näkyy aika ajoin julkisessakin keskustelussa ja jopa päätöksenteossa. Minulle yksi työkaveri vihjaili asiasta aikansa, autuaan tietämättömänä, että olen käynyt jo vuosia sitten hoitoja läpi ja alkanut yrittämisen joskus 32-vuotiaana, tuskin sentään silloin olin liian vanha. Mikä kukaan muutenkaan on arvostelemaan toisen elämää? Kaikki on niin yksilöllistä ja asiat eivät mene aina sillä tavalla ja siinä järjestyksessä kuten toivoisi tai yleinen mielipide olettaa. Kyllähän sitä miettii, että olisinpa tavannut nykyisen mieheni jo 25-vuotiaana, meillä voisi olla teini-ikäinen lapsi nyt. Itse asiassa juuri tänään puhuimme asiasta. Mutta elämä menee kuten menee, ja kaikella varmasti on kuitenkin tarkoituksensa, niin uskon. Onko sitten parempi, että saa lapset 20-vuotiaana ja haikailee koko ajan menetettyä vapautta ja nuoruutta. Miettii, että opinnot jäi suorittamatta, seikkailut seikkailematta ja ylipäätään kaipailee baareihin ja yöelämään. Eivät kaikki nuoret tietenkään ole sellaisia, mutta tiedän monia, jotka ovat. Viihteelle on päästävä joka viikonloppu ja isovanhemmat hoitavat lapsia. Itse ainakin tiedän, että olemme miehen kanssa juoksumme juosseet nuorena ja nyt kaipaamme vain tavallista rauhallista perhe-elämää. Olemme jo kypsiä ja riittävän aikuisia vanhemmiksi. Lapsenmielisiä ja leikkimielisiäkin olemme, joten lapsen ei tarvitse pelätä saavansa tylsiä ikäloppuja vanhempia. Eiköhän se ole enemmänkin persoonasta kuin iästä kiinni, kuka on sopiva vanhemmaksi? Uskon monien teistä ajattelevan samalla tavalla kanssani.

Seinäkukkanen, pidetään vielä toivoa yllä, jooko?

Soulmamalle onnea uuden työpaikan johdosta ja toivottavasti hoidot lähtee hyvin rullaan Jyväskylässä!

Stella R, mulalkin on nyt ensimmäistä kertaa Synarelat menossa, tänään oli 9.päivä sumutteluja. Oireet on kai yksilöllisiä, kuten kaikissa näissä hormoneissa. Mutta mulla ollut lähinnä huimausta, heikotusta ja sitten hikoilua ja "kuumia alltoja". Mitään raivareita en ainakaan vielä ole saanut, vaikka juuri niistä pyydettiin miestä varoittamaan.


Iines, mulla on kanssa tullut useampi kilo kuluneen vuoden aikana. Uskon noiden hormonien vaikuttavan. Toisaalta itse olen jaksanut liikkua vähemmän. Yritän nyt taas kerran karistaa niitä pois.

 

No niin, nyt on uusi Pregnyl pistetty, kävin siis apteekissa vaihtamassa sen. Onneksi sattui hyvä ystävä iltateelle juuri sopivasti pistoksen aikaan, niin sain vähän apuja Oma miekkonen kun on hurvittelemassa äijäporukalla koko viikonlopun...

StellaR pitkä taival tosiaan on tultu, monta mutkaa matkassa molemmilla ja samassa pisteessä ollaan edelleen. Muistan myös Sinut aiemmista pinoista. Jatketaan täällä toistemme tsemppaamista - kyllä meidänkin aikamme vielä koittaa!

Iines Olen hämmästellyt myös tätä painon nousua ja sitä, ettei se millään meinaa lähteä laskuun. Olen yrittänyt lisätä liikuntaa ja syödä vähemmän ja terveellisemmin, mutta ei vaan vaatteet tunnu yhtään sen mukavammilta. Vaa'alla en ole käynyt aikoihin... Alkuun pistin tämän iän piikkiin, mutta ehkä pitäisikin laittaa piikkien piikkiin!

Chloe Kyllä tosiaan olen ärsyyntynyt adoptiokommentteihin. Jälleen kerran tulee syyllinen olo siitä, että ei olisi oikeutta haluta biologista lasta! "Mitä tästä nyt näin suurta ohjelmanumeroa tekemään, kun ratkaisu on valmiina - adoptio!" Voi että korpee... Olenkin kirjoittanut tästä aiheesta tuonne Kiukkuketjuun aiemmin. Sen lisäksi, että adoptio ei vastaa lapsettoman suruun ja epäonnistumisen tunteeseen, se voi olla tällä iällä jo melko mahdoton prosessi. Ensin edellytetään, että pitää olla ollut naimisissä vähintään 3 vuotta (monissa maissa vaaditaan 5 vuotta), avoliitto ei kelpaa. Yksinäinen voi kyllä adoptoida. Sen jälkeen alkaa ns. adoptioneuvonta (=seuranta, missä selvitetään, onko hakijoista vanhemmiksi - tämäkin vielä! Biologisen lapsen saa kyllä putkauttaa mihin hyvänsä perheeseen, jos vaan luoja suo), joka voi kestää jopa 1,5 vuotta. Sen jälkeen alkaa varsinainen lapsen odotus ja taas puhutaan useista vuosista. Lisäksi on olemassa rajat, mikä saa olla lapsen ja iäkkäämmän vanhemman ikäero (usein 45 vuotta). Toisin sanoen esim. meidän tapauksessamme meidän pitäisi nyt kiirehtiä naimisiin, jolloin puolisoni olisi kolmen vuoden päästä 42 vuotias, siihen päälle 1,5 vuoden adoptioneuvonta ja vaikka kahden ja puolen vuoden odotus, niin hän olisi jo 46 vuotias. Mahdollisuutemme saada pieni vauva on siis käytännössä jo ohi vaikka menisimme tältä istumalta pastorin eteen. Mitä vanhemman lapsen adoptoi, sitä haasteellisempaa on kasvatus, kun lapsi on jo voinut kokea todella hurjia asioita pienen elämänsä alkutaipaleella. Että kehtaako joku vielä yrittää LOHDUTTAA sillä, että ainahan voi adoptoida :kieh: Huh, huh. Kyllä nousi taas verenpaineet, kun vaan ajatteleekin asiaa...

 

Kiitos vain kannustuksista.. Kyllä se nyt näyttää siltä, että se on ihan normaalia kuukautisvuotoa.. Tänään on pp 6 ja vuoto on muuttunut verisemmäksi ja runsaammaksi.. Oudolta se tuntuu, että näin aikaisin alkaa.. Eli tämä hoito meni ihan penkin alle.. Eniten harmittaa ettei pakkaseen jäänyt mitään, kun olin niin kuvitellut että olisi kaksi pakastesiirtoa..

Toivotan teille kaikille sydämestäni onnea ja posiiivisia tuloksia! , täytyyhän niitä tulla.. Olen saanut todella paljon täältä tukea ja tsemppiä vaikken aina olekaan kirjoittanut..Tosiaan tämä oli viimeinen hoitokerta, jos pakasteeseen olisi jäänyt olisin jatkanut.. mutta toisaalta helpottaa kun on elänyt muutaman vuoden tätä piinailua, odotusta, pistämistä, oireilua.. No, elämä jatkuu.. Katseet täytyy nyt kohdistaa positiivisempiin asioihin..

 

Hyvää viikonloppua kaikille ja tervetuloa Relish ja kiva kun palasit Chloe! Sulla alkaa sit pe piikitykset, jos kaikki hyvin? Onko se kans noin 10 päivää tossa pitkässä kaavassa eli milloin sulla mahtais olla punktio? Mulla ei ole nyt ollut pahoinvointia kolmeen päivään ja oon ihan varma että kesken on mennyt. En uskalla ajatellakaan miten siitä pitäis vetää ittensä takas hoitoihin. Mä en uskalla mennä sinne ultraan kun mä en kertakaikkiaan kestä kuulla taas samaa... Meillä adoptio oli eka vaihtoehto, mutta meillä tehtiin kotiselvitystä kolme vuotta mun masennuslääkityksen takia ja sit me päätettiin et kokeillaan jos tulis biologisia lapsia ja sit tulin heti raskaaksi 2005. Samana kesänä saatiin adotiolupa, jolla ei tehdä mitään koska koko prosessi alkaa alusta lapsen syntymän jälkeen. Me alettiin heti yrittään toista lasta, oltiin niin tyhmiä et ei ajateltu et vois mitenkään olla ongelmia ja sit ovistestailtiin ja clomeja otettin ja it ivf-rumbaan. Meille kävis loistavasti adoptiolapsi, mutta kun mulla on lääkitys ja mun mies on 45 niin ei mitään mahdollisuutta. Lisäksi sanoisin et se prosessi oli mikäli mahdollista vielä raastavampaa kun tää ivfjuttu. Tässä voi edes jotenkin tietää aikataulun ja määrätä edes jotain itse, mutta adoptiossa sä oot täysin toisten armoilla. Tuntuu tosiaan et me ollaan itse syyllisiä kun käytettiin adoptioprosessiin kolme vuotta kun oltiin vielä suht nuoria ja lapsettomuus tuntuu omalta syyltä. Lisäks tuntuu et Jumala pilailee aika rankasti meidän kanssa. Toivottavasti en loukannut ketään tällä omaelämäkerrallisella tilityksellä. Adoptio on hyvin henkilökohtainen asia. Se ei voi korvata biologista lasta, ja mä oon suunnattoman kiitollinen että sain kokea yhden raskauden ja synnytksen ja sain biologisen lapsen. Kuitenkin maailmassa on hirveesti lapsia ilman vanhempia, aids-orpojakin vaikka kuinka paljon. Joku taho ei vaan halua niitä lapsia tänne. Siksi tää adoptio on Suomessa tosi vaikeaa. Sanotaan että vapaita lapsia ei ole. Musta se on byrokratia joka estää lapsettomia ja vanhempia kaipaavia lapsia kohtaamasta. Tietysti selvitys pitää olla ja pitää tarkistaa ettei kukaan päähänpistosta adoptoi, mutta sen selvittäminen ei kyllä oo yhtään varmempaa jos siihen käytetään 6 kk tai 6 vuotta. Paremminkin kiinni siitä kuka niitä selvityksiä tekee. Itse sos.tt tein selvityksiä, ja voin kertoo että meidän koulutus ei tosiaan anna pätevyyttä kenekään vanhemmuuden arviointiin. Itse asiassa sellainen tehtävä on 100 prosenttisesti mahdoton tehtävä. Kirjoitin tästä pitkästi lähinnä sen takia jos joku teistä pohtii adoptiovaihtoehtoa niin on hyvä tietää että se kestää sairaan kauan ja on henkisesti todella kuormittavaa! Kaikki tulee mieleen kun pelkään keskenmenoa niin sairaasti. Kunpa se pahoinvointi tulis takaisin. Yyh. Villiheinä

 

Kiitos kommenteista ja onnitteluista. Joo, voihan se olla, että ovis kuitenkin tuli, mutta kun se ois sattunu viikonlopulle, niin nou can do. Mulla on kyllä noilla liuskoilla tullu yhtä vahvat viivat yleensä, jos on alkanu viivoja näkymään. Sen verran säännöllinen kierto mulla ja ovis aina viikonlopun aikaan, että täytyy varmaan kuitenkin lääkkeillä siirtää ovista, et päästään inssiin.

Villiheinä, älä ala vielä piirtämään piruja seinille. Eihän se huonon olon puuttuminen vielä mitään merkkaa. Yritä nyt ottaa vain rauhallisesti ja menet sitten reippaasti sinne ultraan. Tsemppiä!

xsaara, kannattaisko kuitenkin olla yhteyksissä lääkäriin, ennen kuin menetät kokonaan toivosi? Kyllähän toi pahalta kuulostaa, mutta kun noita vuotojahan voi olla raskaanakin.

 

Sunnuntaita!

Villiheinä kyllä varmaan kaikki on ihan hyvin, vaikkei pahoinvointia olekaan. Sehän voi tulla myöhemmin uudestaan. Yritä nyt nauttia siitä että siellä joku kasvaa.

xaara siis ei voi olla, miten ne menkat vois noin aikaisin tulla? En oo koskaan ennen kuullut. Tosi outoa. En kyllä vielä siirrä sua pois listalta, jospa sittenkin...

Chloe ja Relish no joo, mut mulla on tullut tää liki 5 kg kuukaudessa! Jos tää on niistä piikeistä ja jos uuteen hoitoon päästään, niin mun pitää varmaan uusia koko vaatekaappi, enhän mä niihin vanhoihin kohta mahdu En tosiaan käsitä, kun liikkunut ja syönyt oon samaan malliin kun aiemminkin. Liikunnasta pitää huolta koirat, vaikka itteä sattuisi laiskottamaan.

Kaikilla meillä on varmaan syymme, miksei sitä yritystä ole aloitettu paljon aikaisemmin. Mulla ei ollut alle kolmekymppisenä mitään intressejä alkaa perhettä perustaa, oli niin paljon kaikkea menoa ja meininkiä. Halusin tulla ja mennä omien harrastusteni parissa, oli lähes joka viikonlopulle jotain. Miehen kanssa yhdessä ollaan kuitenkin oltu jo 15 vuotta. Sit sairastuin, ja se siirsi taas tätä hommaa, koska oli saatava se sairaus edes jonkinlaiseen kuosiin. No, nyt sairaus on jonkinlaisessa hallinnassa, ja tässä sitä ollaan. Tuntuu et käy kilpajuoksua kelloa vastaan. Mä en ole ikinä ajatellut meistä olevan kummastakaan adoptioon, eli jos näillä hoidoilla ei onnistu, sit me elellään vaan kaksistaan tästä eteenpäinkin. Ehkä hommataan lisää koiria

 

Sunnuntai päivää,

älä nyt vielä menetä toivoasi Xaara, ainahan voi jotain kummia vuotoja tulla. Ja Villiheinä varmasti kaikki on hyvin, pahoinvointihan voi tulla ja mennä.

Uskon kyllä siihen, että tälläisen hormoni kuurit kyllä vaikuttavat painoon. Minulla on paino ongelmia tässä jo ennestäänkin ja jos lähden uuteen hoitoon niin täytyy varmaan pikapudottaa useita kiloja. Tähän hoitoon lähdin loppujen lopuksi niin nopeasti kun vihdoin sain soitettua klinikalle etten oikein ehtinyt laihduttamaan. Nyt en uskalla vaa`alle mennäkkään kun olen tässä yrityksessäni ottaa rennosti ja olla stressaamatta vaan lähinnä maannut sohvalla ja jättänyt kaikki liikuntaharrastukset pois. Ei ehkä ihan viisas valinta se :ashamed:

Minun verenvuotoni vaan jatkuu Vieläkään vuoto tai kuukautiskivut ei ole sellaiset kuin normaalisti, mutta ehkä tuo Lugesteron vähentää sitä vuotomäärää. Silloin kun minulla oli aikoinaan keskenmeno niin vuosin varmaan kuukauden verran ennenkuin varsinainen keskenmeno tapahtui. Huomenna on varsinainen testipäivä ja kummasti vieläkin vähän toivon jotain ihmettä vaikka järki sanoo ettei tämä nyt kuitenkaan onnistunut.

 

No niin, tänään on sitten ollut ekat kärhämät miehen kanssa. :headwall: Juuri, kun pääsin sanomasta, etten ole ollut ärtynyt. Siivoominenkin oli yhtä pakkopullaa, suoraan sanottuna vituttaa kaikki ja olen koko aika aivan hiestä märkä, siksi en pystynyt yöllä kunnolla nukkumaankaan.

Relish, sä kirjoitit hyvin tuosta adoptiosta. Se ei todellakaan ole mikään "hokkus pokkus" -ratkaisu lapsettomuusongelmaan. Mä haluaisin kyllä adoptoida, vaikka oman biologisen lapsen saisimmekin. Ei tässä iässä enää suurperhettä ehdi kuitenkaan perustamaan. Mutta ei taida riittää aika adoptioonkaan. Olen ymmärtänyt, että hoitojen kanssa samanaikaisesti ei voi olla adoptiojonossa ja lapsen ja vanhemman ikäero ei saa olla yli 40 vuotta. Mun mies on 43 ja mä täytän ensi kuussa 40. Olemme kyllä miettineet sijaisvanhemmuuttakin, mutta ei ole helppo tie sekään.

Villiheinä, mutkikas on ollut teidänkin polkunne. On tosiaan järjetöntä, että adoptiosta on tehty niin vaikeaa ja monimutkaista - ja kallista! Onko sitten parempi lapselle, että riutuu aivan surkeissa oloissa kadulla tai lastenkodissa, kun että saisi turvallisen kodin? Koita muuten olla stressaamatta oireettomuudesta. Eikös se ole ihan yleistä, etä välillä on oireita reippaasti ja välillä ei mitään, niin mulla ainakin oli ja lueskelin silloin, että samoin monella muulla.


Xaara, kummastuttaa sun verenvuoto. Oletko aivan varma, ettei se ole kiinnittymisvuotoa? Kuinka reippaasti sitä tulee?

Iines, voisko sun painonnousu olla turvotusta? Jos et ole syönyt enempää tai liikkunut vähempää kuin normaalisti. Se kysta ja kaikki siihen liittyvä hormonien epätasapaino voi nostaa painoa myös, lisätä turvotusta. Toivotaan, et tilanne tasapainottuu pian.

Mä käyn nyt suihkussa ja sit aletaan miehen kanssa kokkaileen yhdessä tapaksia... koitan olla ärhentelemättä. :/

 

Soulmama,
Mulla oli myös suuria ongelmia saada ovis näkymään. Näillä onnistuin:
- ennen testiä pitäisi olla ainakin neljä tuntia pissaamatta. Muuten voi olla liian "heikko" näyte. Itse huomasin että juon niin paljon ja aineenvaihdunta on sellanen ettei aamupäivällä kahta tuntia enempää pysty olemaan. Niinpä teen noina päivinä niin että laitan kellon herättämään kolme tuntia ennen heräämistä. Käyn sillon vessassa ja jatkan unia. Sitten kun oikeasti herään teen testin kun 4h on kulunut (vältän tietty juomista siinä välissä).
Eli: neljä tuntia paussia, ja vältä juomista.
- Lisäksi niissä testeissä on suuria eroja. Clearbluen digitaalinen on näyttänyt mulla oviksen mutta se maksaa hulluna. Siksi olen tilannut netistä niitä halpoja tikkuja. Aloitan niillä, ja kun alkaa näkyä jotain, siirryn Clearbluen käyttöön.
Olin aluksi jo ihan epätoivoinen että en ovuloi lainkaan - nuo lääkärin antamat neuvot (4h väliä, juomattomuus, digitaalinen testi) auttoivat.
Tsemppiä!

 

Iltaa.

Oviksen bongailijoille - en ole koskaan vielä bongannut sitä. Kuulemma johtuu munasolun irtoomishäiriöstä. Kaipa se sieltä joskus bongautuisi, jos jaksasi tikuttaa koko kuukauden
Kiitos Anja kuitenkin vinkistä. Ehkä toi 4h + pissa auttaa...

Turvottaa joopa-joo, Iines. Mulla ei meinaa mahtua mikään päälle, muutenkin on 5-10 kg enemmän kun pitäis. Olen myös sellaisella hedelmöittymistä - kuulemma - tukevalla detox-kuurilla, jonka tarkoitus on puhdistaa elimistöä. Napsin sellaisia kapseleita, jotka edistää aineenvaihduntaa. Melkoista turvotusta ja ilmavaivaa on ollut, mutta mitäpä sitä ei kokeilisi!

 

Terveisiä lapista! Viikko lomaa tuli tarpeeseen ja oikeaan kohtaan.
Täälähän on ollut vilskettä! Tervetuloa vaan kaikille uusille!!! Toki olisi ihanaa, jos tällaisia palstoja ei tarvittaisi lainkaan, vaan lapsen saaminen olisi yhtä itsestään selvyys kuin vessassa käynti!!!=D Näin se vaan ei valitettavasti ole! Tämä matka on yhtä ylä ja alamäkeä. Joskus sitä menee kovaa turvalleen, mutta kummasti sitä vaan kampee itseään taas ylös. Itsellä hoidoista on tiedetty töissä, mikä on ollut sekä hyvä että huono asia. Se on helpottanut lääkärissä käyntejä, eikä ole tarvinnut keksiä selityksiä poissaoloon. Toisaalta itseä on eniten ärsyttänyt kannustus ja työkavereiden positiiviset heitot, juuri silloin kun itse on aivan maassa. Olisi tehnyt monta kertaa mieli kiljua kurkku suorana, että pitäkää vain huolta omista asioistanne. En tiedä miksi juuri kannustus on ollut pahinta!!!=D Nyt kun sitä sitten viimein ja vihdoin plussasi ei haluaisi kertoa kellekkään! Sitä on jotenkin ihan varma että joku kohta nauraa paskasesti päin naamaa, että mitäs siinä haaveilet. Tää on varmaan vähän samanlainen tunne kuin jos syöpäpotilaalle ilmoitetaan, että nyt olet terve ja saat terveen paperit, ni koskahan oikeesti uskoo siihen, ettei tarvi koko ajan pelätä. Huh, kauhee purkaus ANTEEKSI!
Anteeksi etten muista nimiä, mutta joku kysyi Lugeista, mutta mulla ei oo mitään tietoa kuinka kauvan niitä käytetään. Mulla on lääkärille soittoaika ensi perjantaina, joten silloin varmaan selviää ja varmaan saan ajan ultraan.
Joku kärsi hikoilusta. Itsellä oli kanssa ihan mieletöntä yö hikoilua, ja gyne meinasi, että hormoonit vaan jyllää oikein kunnolla!!! Kyllä se onneksi ohi menee!=D Itselle se tuotti sen kaivatun plussan!

 

Klinikoilla näyttää olevan aika erilaisia käytäntöjä siitä mihin asti Lugeja käytetään. Edellisellä klinikalla käytin niitä ensimmäiseen ultraan asti ja tässä viimeisessä annettiin ohjeeksi vain testipäivään asti. Lääkärin mukaan niitä tarvitaan ainoastaan alkion siirron jälkeen 3.-4.päivä kiinnittymiseen. Tutkimusten perusteella tämä aika riittää.

Pitää taas jakaa tietoa hedelmällisyyden parantamiseen todetusta tutkimuksesta: luin jostain bataatista, jonka on todettu lisäävän naisten hedelmällisyyttä esim. Yhdysvalloissa jollain alueella syödään paljon bataattia ja siellä on myös syntynyt paljon kaksosia. No joo, mitäpä sitä ei uskoisi ja kokeilisi.... Siitä vaan bataattia ostamaan!

Seinäkukkanen, pidän vielä peukkuja jos sittenkin raskaustesti yllättäisi positiivisesti!
Me vielä odotellaan Kelasta vastausta edellisestä hoidosta ja edetään sen mukaan, on tämä sen verran kallista lystiä. Seuraavalla kierrolla voisi kaivaa ovistikut esiin ja lähteä taas luomuilemaan sitä mahdotonta ihmettä.

 

Huomenia!

"Kiva" kuulla, et muillakin noi hormonit tekee tota painon nousua, et en taas ole kehittänyt mitään normista poikkeevaa.

Chloe kyllä mä uskon et tää on just jotain turvotusta. Koitahan jaksaa olla ärhentelemättä miehelle. Joo, helpommin sanottu kun tehty

Stella hei kiitos vinkistä! Mulla taitaa olla jossain kaapin perällä sellasia nestettä poistavia tabletteja. Niitähän tosiaan vois kokeilla, jos ne on vielä käyttökelpoisia. Ei olis edes tullut omaan mieleeni, kiitos!

meriharakka :wave:

Seinäkukkanen d b

Mä en kertakaikkiaan pysty kokeileen tota Auringon vinkkiä, bataatti ei kyllä sovi mun makuhermoon :x

Mä lomailen tän viikon, ihanaa. Taidanpa alkaa siivoon.

Hyvää alkanutta viikkoa!

 

Minä tein sitten testin aamulla ja se oli odotetusti nega. Kuitenkin tiiviisti puikkoa tuijotellessani ja käänellessäni olin näkeväni siinä jonkin pienen hennon testipaikan viivan, Soitin klinikalle negatiivisesta tuloksesta ja kerroin tästä olemattomasta mielikuvitushaamusta ja sen tuloksena kävin sitten klinikalla verikokeessa, ihan mielenrauhani vuoksi. Tuloksen saan vasta huomenna. On se kumma ettei usko vaikka on kuukautiset alkaneet ja kaksi negatiivistä testiä Tuo Clearbluen testi on on minusta ihan hämäävän epäselvä. Samalla varasin ajan lääkärilleni koska haluan kuitenkin neuvotella mahdollisesta uudesta hoidosta. Mutta kuten Aurinko sanoit niin on tämä niin kamalan kallista. Enkä usko että Kela korvaa yksinäiselle 45v naiselle mitään.

Nyt täytyy yrittää palautua normaali elämän pariin ja niihin liikuntaharrastuksiinkin. Minäkin harrastan tanssia kuten sinä Relish ja olet oikeassa se kyllä vie ajatukset pois kaikesta muusta kuin askelista ja musiikista.

On tässä kyllä tosi surullinen olo

 

Seinäkukkanen voi itkut! :hug: voihan se olla että siellä on jotain yrittänyt tapahtua, ja siitä se viivanpaikka. No, huomennahan saat verikokeen tulokset. Hienoa että kuitenkin jaksat jo ajatella mahdollista uutta yritystä. Kuinka pian pääset lääkärin juttusille ja mietiskelemään uutta yritystä?

 

Tännekin vähän päivitystä, ovistesti tänään positiivinen ja oli myös naikkarilla aika, siirto on perjantaina jos huurunenät selviävät. Käytin CB:n digitaalista ja tänään kun se oli positiivinen niin kun sen tikun otti irti siitä niin ne viivat ei todellakaan olleet tasavahvat. Olen myös joskus yrittänyt niillä liuskatesteillä mutta niihin en oikein mitään selvyyttä saanut. Seinäkukkaselle hali :hug:

 

Iines sainkin lääkäriajan onneksi jo tämän viikon torstaille. Kyllä minusta on paikallaan käydä tämäkin hoito jotenkin läpi ja nythän ehkä tietää enemmän siitä miten kroppa reagoi hormooneihin. Toivon pystyväni järjestämään toisenkin hoidon mielellään heti perään. On vaan pahasti semmoinen pakollinen matka toukokuun puolesta välistä kesäkuun alkuun asti. Ehkä juuri kerkeisin ennen sitä. Minulla kun ei tätä aikaa ole hukattavana yhtään, jokainen kuukausi varmaan heikentää mahdollisuuksia. Toivottavasti sinun pillerin syöntisi sujuu hyvin ja pääset mahdollisimman pian sitten eteenpäin.

Toivorikkaalle onnea huurunenille ja siirtoon perjantaina :flower:

 

Soulmama Onnea uusiin työelämän haasteisiin! Itse kokeilin tikuttaa ovista liuskatesteillä parina kuukautena vuosi sitten enkä saanut kuin ihan haaleita viivoja. Kesällä olin tikuttamatta ja syksyllä ostin kalliita digitestejä apteekista ja niillä kyllä plussa löytyi. Nyt vaikuttaa siltä, että ihan turhaan pelkäsin, etten ovuloi. Mulla on siis aika vähän kokemusta tosta oviksen testaamisesta toistaiseksi, mutta pääsen varmaan oppimaan, kun hoidot alkaa. Luomuyrityksessä vilkuilen vähän kalenteria, mutta mahikset on näilllä siittiöillä niin olemattomat, että yritän ottaa rennosti enkä tiukuttele.

On tämä lapsettomuus kyllä aikamoinen via dolorosa, kun näitä teidän juttuja lukee. Itselläni menee just nyt sen verran huonosti, että "hain" tänään viikon saikkua, diagnoosina masennus. Harmi vaan, että jotkut työasiat on silti pakko hoitaa enkä ole muutenkaan vielä keksinyt, miten saisin itseni oikeasti parempaan kuntoon viikossa. Etenkin kun odottelen tätiäkin loppuviikosta saapuvaksi. Inssiyritelmästä tulee keskiviikkona 2 vkoa. Siinä oli siittiöitä vain 0,5 milj, kun vähintään 1 milj pitäisi olla. Lekuri kuitenkin totesi, että kun tämä (siittiöt) nyt on tässä tutkittuna ja käsiteltynä, niin typeräähän se olisi olla laittamatta sisään.

Voimia teille kaikille!

 

toivorikas toivottavasti huurunenät selviää hienosti sulatuksesta. Tsemppiä siirtoon!

Seinäkukkanen hyvä että sait niinkin pian uuden ajan. Kiva kuulla että olet päättänyt vielä yrittää.

Liisa hyvä että hait sitä saikkua, kun tuntuu ettei jaksa. Jos tuntuu ettei olo viikon jälkeen ole parempi, hae ihmeessä lisää. Sun pitää koittaa saada itsesi kuntoon ennen sitä icsi:ä, jos siihen joudutte. Onhan se paljon parempi sen hoidon kannalta, että olet kunnossa, eiks niin? Mä en käsitä sitä, et kuvitteleeko lääkärit masennuksen häviävän viikossa? No, peukkuja sulle pitelen huomiseen testiin d b

Mä siivosin eilen koko päivän, taidan jatkaa vielä tän päivän. Sit olis koko talo siivottu, ja vois keskittyä ihan vaan lomailuun B)

 

Nyt on semmoinen jännä juttu, kun mun vuodot ovat melkein loppuneet.. Joko tämä on tyyntä ennen myrskyä tai sitten... Fiilikset vaihtelevat epätoivosta toivoon.. Vielä kun muutaman päivän jaksaisi piinailla, niin voisi tehdä testin.. Ellen tee jo huomenaamuna.. Olen sanonut, että se on nyt fifty-sixty..

Tsemppiä kaikille :flower:

 

Voi Xaara, pidän kovasti peukkuja sulle! Toivottavasti vuoto oli kiinnitymisvuotoa tai jotain sellaista. Nyt vaan pitkää pinnaa piinailuun =)

 

Synarela on alkanut nyt vasta kunnolla vaikuttaa. :/ Valvottaa, hikoiluttaa, heikottaa ja huimaa, on sellainen olo kuin koko pää ois täynnä sumua. Lisäksi olen ollut ahdistunut. Aamulla oli niin huono olo, et mietin sairauslomaa.

Täällä on ollut puhetta henkisestä pahoinvoinnista ja masennuksesta. Mä voin ilmoittaa oitis voivani paljon huonommin henkisesti kuin vuosi sitten, jolloin nämä hoidot alkoivat. Välillä tosissani pelkään sairastuvani masennukseen tai uupumukseen.

Iinekselle hyvää lomaa! Oletpa ollut ahkera. =)

Xaaralle peukkuja :wave:

Seinäkukkanen, mitä se veritesti kertoi?