35+ Lapsettomat

Huomenta kaikille, nyt virallinen testipäivä ja kolmas plussa eli kaikki ostamani testit on käytetty. Seuraava etappi on alku-ultra, jota pelkään jo nyt ihan sairaasti. Jipsis, sähän olet jo pitkällä, jos sulla np ultra on 1.4!!! Vautsi. Usko pois, kaikki menee hyvin tällä kertaa. Ootko kertonut vielä kellekään? Mulla kaverit tiesi hoidosta, joten ne osaa myös kysyä testituloksesta. Haluaisin pitää asian itselläni, koska km on niin ikävä selitellä, mutta toisaalta en halua valehdellakaan, jos joku kysyy tuloksesta. Kiitos Jipsis, tv vinkistä. Näkyykö sellainen kanava kaikilla? Vai onko joku maksullinen? Sharlin, onpa hankala päätös. Milloin teillä alkaa hoito? Eikö siinä jonossa voi siirtyä paria askelmaa alaspäin eli päästää jonkun teidän edelle? Luulisi et vois vähän neuvotella asiasta. Meille tuli eilen muutoin vihdoin ilmoitus et ne kaksi alkioo oli pakastettu 6. päivänä. Se oli helpottava tieto. Kuvaa vaan miestä jotenkin, et unohti kirjeen autoonsa ja tuli maininneeksi asiasta yöllä nukkumaan mennessä tyyliin Tayskin lähetti nyt sen kirjeen. Minä heti hyökkäsin et missä se on, ja hän totesi et taisi jäädä autoon!!! Eli sain sen tänä aamuna. Olin tosi vihainen hänelle eilen. Vain miehet voi olla tollasia... Terkuin, Villiheinä

 

Ihanaa, Villiheinä, onnittelut kolmannesta, virallisesta plussasta =)! Seurataanko sinulta hcg-arvoja vai menetkö suoraan ultraan? Tuoreessa muistissa on täälläkin, miten se 1. ultra hirvittää ja itse ultratilannekin taisi mennä jonkinlaisessa sumussa. Oikein paljon tsemppiä sinulle odotteluun, onneksi ei ole tämän pidempi aika=)! Juu, se np varattiin heti viikolle 10+ ja lääkäri evästi, että voin halutessani käydä "terapiaultrassa" ennen sitä, mutta nyt ainakin tuntuu, että jaksan odottaa aprillipäivään saakka. Aika varovainen olen ollut kertomisissa, miehen lisäksi asiasta tietävät äiti ja yksi ystävä (molemmat tietävät km:ista ja kyselevät kuulumisia). Olenkin miettinyt, miten pitkälle kertomista voisi pitkittää esim. töissä - mieluiten odottelisin niin pitkään kuin vaan mahdollista, kun mahdollisen km:n jälkeen olisi tosi vaikea mennä töihin ja ottaa vastaan osanottoja. Aiemmilla kerroilla en ole pystynyt moneen viikkoon puhumaan asiasta itkemättä, vieläkin tekee ajoittain tiukkaa ja töissä en haluaisi pillitellä. Ekan km:n jälkeen olin 2 viikkoa sairauslomalla, kun olin niin itkuinen, ettei töissä olosta tullut mitään. Tietääkseni Liv näkyy aika laajalla alueella, juuri kai laajensivat näkyvyysaluetta ja se on tietääkseni maksuton (?). Joka tapauksessa luulen, että ohjelma tulee joka tapauksessa nettiin ruutu tv:hen, joten sen näkee sieltäkin, jos tv-lähetyksen missaa. Niinpä, miehet on juuri tuollaisia tonttuja, meilläkin isäntä unohti varhaisultran!

 

Hei taas... Mulla on jostain syystä tosi vaikea aika meneillään. Yleensä kuukautisten jälkeen on helpottanut mutta nyt vain itkettää ja itkettää. Saattaa ehkä hiukan liittyä siihen että ystäväni joka aloitti lapsenteon vähän meidän jälkeen saa pian vauvan. Asia on koko ajan päällä ja pyörii mielessä.

Olisin kysynyt miten te hoidatte niitä kaikkein vaikempia tunteita mitä tähän liittyy. Mun on hyvin vaikea kestää kateutta, pelkoa ja omaan kehoon kohdistuvaa "vihaa" joka tuntuu voimistuvan. Olen yrittänyt kovasti tsempata ja miettiä pääni puhki erilaisia ratkaisumalleja ja asennoitumisia, mutta just nyt erittäin huonoin tuloksin.
Kauheita, rumia tunteita.. enkä saa niitä mihinkään. Sitten tunnen hirveetä syyllisyyttä myös, ja pelkään että entä jos menetän kykyni iloita lähimmäisten onnen puolesta, entä jos tämä vain pahenee? Eilen kaveri puhui lapsestaan ja siitä miten tulen olemaan tärkeä lapsen elämässä. Olen itkenyt sitä lausetta koko aamun. Se tuntuu musertavalta, aivan hirveältä. Jotenkin kuulin sen niin, että sitten kun en saa omaa lasta voin iloita muista lapsista. Tietenkään siitä ei ollut kyse, mutta sellaisensa se lause nyt päässäni kaikuu. Lisäksi kävin terapeutilla joka sanoi, että usein käy niin että vuosia yrittäneet ihmiset saavat lapsen sitten kun ovat "luovuttaneet" ja vaikka adoptoineet - minkä kuulin puolestani niin, että aiheutan tämän itse itselleni stressaamalla, ja jos vain osaisin lopettaa sen, tulisin raskaaksi.
Nämä kelat ovat todella raskaita ja olen aika neuvoton sen edessä että mitä mun pitäisi niille tehdä. Kuinka te kestätte näitä vähemmän yleviä "tiloja"? Käytännön vinkkejä selviytymiseen?
Pelkään että menee työkunto jos tämä alamäki jatkuu tällaisena.

Mutta samalla: tsemppiä kaikille - ja onpa todella kiva kuulla että joillakin on myös hyviä uutisia!

 

Villiheinä, onnea kolmannesta plussasta!!! Kyllä se totta on 100%:n varmuudella ja ihanat ajat edessä.

Anja73, ymmärrän hyvin tunteitasi enkä pidä niitä mitenkään outoina, itseasiassa kuulostaa erittäin tutulta. Olen koko viikon miettinyt mistä ammentaisin voimaa käydä tänään pari vuotta nuoremmalla ystävättärelläni katsomassa hänen parin viikon ikäistä vauvaansa. Kävi vielä niin, että hänellä oli laskettu aika samana viikonloppuna kun sain keskenmenon. Tottakai olen iloinen hänen puolestaan, mutta en voi millään estää omia ajatuksiani ja mielialaani, miksei meille suotu sitä onnea! Miksi me joudutaan hoitamaan nämä asiat kaikkein vaikeimman kautta. Toivottavasti en ala pahemmin kyynelehtimään.

Seinäkukkanen, niinpä kalliiksi nämä hoidot tulevat. Tämän ikäisenä kun joutuu maksamaan kaikki kulut itse ja jännäämään korvaako Kela mitään. Olen jälkeenpäin toimittanut Kelaan kaikki apteekin sekä klinikan kuitit lääkärin lausunnon kera. Tähän asti Kela on katsonut meitä suopein silmin ja ollaan saatu hyvin korvausta. Viimeisestä hoidosta vielä odotellaan vastausta, käsittelyaika on Kelassa niin tuhottoman pitkä lähes 3kk.

 

Anja73 Kyllä tosiaan varmaankin melkein kaikki kokevat samoja tunteita jossakin vaiheessa, se on ihan luonnollista. Itse yritän liikkua paljon, syödä vitamiineja, nukkua ja saada auringon valoa mahdollisimman paljon mielen virkistämiseksi. Tuo mitä teidän terapeutti sanoi siitä luovuttamisesta pistää kyllä epäilemään hänen taitojaan terapeuttina! Kun kävimme psykologin juttusilla luovutetuista munasoluista hän nimenomaan sanoi, että tuota legendaa usein viljellään, mutta asialle ei ole mitään tieteellistä todistetta ja myös raiskatut tai sodassa elävät naiset voi raskautua, vaikka heillä varmasti on stressiä. Siitä on ihan turha kantaa mitenkään huonoa omaatuntoa, että yrittää liikaa. Minua ärsyttää aina suunnattomasti, jos joku minulle noin sanoo..
LIV on ilmaiskanava. Ohjelma tuli viime sunnuntaina ja nyt siis ilmeisesti uusintana..

 

lisäys vielä edelliseen, että psykologi sanoi myös tuosta yrittämisen lopettamisesta, että usein taustalla kuitenkin on ollut se, että on raskauduttu hoidoilla, mutta niistä ei ole haluttu puhua..

 

Villiheinä no nyt vielä ihan virallisestikin mahtavat onnittelut! :flower:

Anja voi sua! Mulla oli jokin aika sitten aika samat fiilikset, alakuloa ja jopa masentuneisuutta, lopulta jopa unettomuutta. Sain onneks hinattua itseäni sieltä pohjamudista vähän ylemmäs. Mun onnekseni jouduin käden takia sairauslomalle, ja sen saikun aikana sain vähän parempaa mieltä kerättyä itselleni, kovalla työllä tosin. Eli älä pelkää sitä työkunnon menetystä, se ei nyt ole tärkeintä, vaan sun oma vointi ja jaksaminen on tärkeysjärjestyksen ykkönen nyt. Kyllä mullakin on tän rumban aikana löytynyt paljon semmosia tunteita ja ajatuksia, joista en itsessäni tykkää. Nyt olen kuitenkin koittanut alkaa hyväksyä ne, niille ei voi mitään. Mä koitan ajatella, et mulla on oikeus mun tunteisiini, olkoonkin ne välillä aika ikäviä. Tulikohan nyt ihan sekava sepustus taas...Voimia ja jaksamista tilanteeseen :hug:

Sit oma: niinhän se meni et tästä tulikin kp1, eli kroppa on ihan sekaisin. Aina vaan se menkkojen alku jaksaa v***ttaa yhtä paljon. Noh, pääseepä huomenna alottaan ne iki-ihanat pillerit, jos loppuis sit toi kystan kivistyskin pikkuhiljaa. Ihan perus kp1-meiningillä; kiukuttaa ja v***ttaa kaikki |O

 

lyhennetyllä listalla nyt hoidossa olevat ja hoitoa odottavat

alkuperäinen lista löytyy sivulta 83

Tiistai 23.3.2010

Liisa34 35/35.............1. iui...........................11.3. (testi 25.3.)
xaara.........................2.ivf:n 1.pas........siirto 15.3. (testi 29.3.)
Relish 35/38..............5. iui....................vko 12
toivorikas-72 37/46...3.icsi:n 2.pas...... siirto 26.3.
Chloe70 39/42.......... 2.ivf.....................vko 14
Soulmama 36/39.......1.iui.....................maaliskuu?
wellamo 38/41.......... 1.ivf:n 3.pas........huhtikuu
pottu70 39/41...........4.ivf.....................huhtikuu
StellaR 38/45..............4.ivf.....................huhtikuu
Iines-74 36/41...........2.ivf.....................vko 17
Susanna74 36...........3.ivf.....................kevät
Miisamari 36/36.........4.icsi....................kevät
Vesiheinä 39/43........3.ivf.....................toukokuu
Rosmariini -7435/36..1.ivf/icsi.................elokuu
Ninnatar 36/32..........ensikäynti...........?
Anja73 35...................tutkimukset
vilkas75 35.................käyntiaika kesäkuu
sela 40/38.................jonottaa luovutettuja munasoluja
Sharlin 35/42.............jonottaa luovutettuja munasoluja
Marjaana71 37/34.....clomit
Sointu2010 40/40......femarit+clomit
Seinäkukkanen 45.....2.ivf?
Cris 36v.....................4.icsi ?
Sitronella 35/41........ 4.ivf ?
Toivoja.......................2.ivf ?
Nipsu72 37................ 2.ivf ?
marigold 35/35..........2.ivf ?
Aurinko-65 45.............3.icsi ?
janetski74 35/35.......2.icsi ?
Sinivatukka 40/37.....3.ivf:n 1.pas ?
karmilla 35/40............?

Plussanneet :heart:

Tikru70, tyttö syntyi 22.8.09.......... (3.ivf)
Maaria, poika syntyi 17.12.09........ (5.icsi)
Vaahtokarkki, tyttö syntyi 13.1.10 ..(3.icsi)
sarina13, tyttö syntyi 17.2.10..........(1.ivf:n 1.pas)
talvikauris....................................... (1.ivf)
tiki-71, LA 24.5.10 (tuplat).............. (3.ivf)
vilhelmiina72 (tuplat)..(1.siirto luovutetuilla, taustalla 6 ivf:ää omilla)
Auringonkukka............................... (3.icsi)
tyhmäblondi73............................... (?1.ivf:n 1.pas)
idaliina, LA 13.7. ............................ (2.icsi)
Möhkö-72...................................... (1.ivf/icsi)
mileena......................................... (luomu)
Wäinö............................................(luomu, inssiä odotellessa)
Mullu..............................................(3.icsi:n 2.pas)
meriharakka...................................(2.ivf)
jipsis...............................................(luomu)
Villiheinä.........................................(3.ivf/icsi)

 

Iltaa.

No voi Anja. En osaa minäkään auttaa kun vain sillä minkä tälle palstalle aiemmin kirjoitin. Sanotaan, että jos suru on jo kestänyt kauan, ei onni voi olla enää kaukana. Sitä yritän ajatella, että ei saa luovuttaa. Lääkärinikin sanoi, että jotkut vaan kulkee pidemmän tien. Jos jokaisen elämässä on tietyin väliajoin surua ja onnea, logiikka sanois, että jokainen päivä surua tai odotusta on päivän lähempänä sitä onnea - oli se sit kuinka kaukana tahansa... Sitten ehkä auttaa tosiaan Sharlinin mainitsemat vitamiinit sun muut. Mä koen, että kun yrittää tehdä jotain asian eteen (mä nyt esim. hankin sellaisen kirjan, joka käsittelee hedelmällisyyttä parantavaa kiinalaista lääketiedettä), saa ajatukset luovuttamisesta ja masennuksesta pikemminkin uskoon ja toivoon...

Pakko kertoa myös. Kävin sairaalassa katsomassa kaverin ALLE 2 PV vauvaa. En ole itse asiassa ikinä ollut synnytysklinikalla enkä nähnyt niin pientä vauvaa. Kyllä se oli pieni, voi hyvä sylvi. En voi edes kuvitella, miltä tuntuis jos se olisi oma. Totta kai sitä vähän ajattelee, että jos mulla olisi sellainen oma, miten paljon sitä rakastaisi, ja miksei mulla ole jne. Ja kun ei oikein voi/haluu kertoa omista hoidoista tai vauvakuumeesta, tuntuu pahalta. Mutta uskon, että just käymällä katsomassa toisen vauvaa ja iloitsemalla siitä uudesta elämästä miettimättä liikaa miks-se-ei-oo-mun, voi tavallaan auttaa itseään ulos siitä katkeruudesta, joka jonkun mielestä jopa estää raskautumisen. Ainakin toivon niin.

 

Musta on tullut ihan mahdoton pillittäjä. Luin teidän kannustusviestit ja nyt sitten itken vuorostaan niitä. Tämä tosin on sellaista parempaa itkua.
Jännittää kovasti tällä viikolla kohtaamiset "lapsellisten" ja odottavien kanssa, yritän soveltaa teidän tsemppausohjeita... jotenkin.
Mut kiitos teille ja voimia itse kullekin.

 

Hei taas
Suuret Onnittelut Villiheinälle :flower:

Ja kyllä nuo ovat niin tuttuja tunteita kateus ja epätoivo. Tuntuu välillä niin vaikealta iloita toisen puolesta vaikka ymmärtääkin ettei se ole minulta pois jos ystäväni tai sukulaiseni saa lapsen, päinvastoin. Ja joka kerta jos joku kysyy minulta että onko minulla perhettä niin tuntuu kun veistä kääntäisi haavassa. Minusta tulee varmaan sellainen kissamummo joka asuu yksin mökissä 200 kissan kanssa (toistaiseksi niitä on vain kaksi) ja herättää pelkoa naapureissa.

Tänä aamuna pp11 minulla on tullut vähän verta ja itseasiassa jo eilen illalla ihan pisara sellaista ruskeata limaa (anteeksi yksityiskohdat). Ei kuullosta oikein hyvältä Kuukautiset voisivat normaalista alkaa näihin aikoihin. Vielä ei ole varsinaista kuukautiskipua tai vuotoa, mutta kyllä tämä nyt aika masentavalta tuntuu. En tiedä onko minulla mahdollisuutta tehdä enää uutta hoitoa tai kannattaako sellaista edes yrittää, joten kyllä tämä taitaa olla minun yritykseni tässä. Käyn kyllä varmasti neuvottelemassa lääkärini kanssa vielä uudesta mahdollisuudesta ja siitä kannataisiko kuitenkin vielä kerran yrittää. Ja onhan tässä kai nyt vielä pieni mahdollisuus jotain siellä vatsassa sinnittelisi vaikka vuotoa hiukan onkin.
Tänään ei nyt ole kovin hyvä päivä, ehkä teen testin huomenaamulla vaikka silloin onkin vasta pp12

 

Seinäkukkanen, älä vielä luovuta! Viimeksi minulla oli tuohon aikaan voimakkaat kuukautiskivun oireet ja taisi tulla vähän rusehtavaa vuotoakin, silti íhmeekseni testasin plussan. Pidän peukkuja sinulle ja kaikille muille testaajille! Hyvää viikonloppua!

 

Hei, kiitos onnitteluista, vaikka mun mielessä pyörii koko ajan km, niin et osaa yhtään iloita. Toisekseen voihan tuulimunakin antaa tai kohdun ulkopuolinen plussan. Varasin ultran omalle gynelleni 30.3 ja sit Tays antoi ajan pääsiäisen jälkeen. Ajattelin etten halua jännittää koko pääsiäistä. Seinäkukkanen, älä anna periksi. Monella on hyvin kovaakin vuotoa, vaikka ovatkin raskaana. Siitä ei pysty päätteleen mitään. Pidetään peukkuja sulle. Anja 73, älä nyt syyllistä itseäsi omista tunteistasi. Ihmiselle tulee kaikenlaista mieleen tällaisessa lapsettomuushoitorumbassa. Ite oon aina ajatellut et toisten vauvat ei mitenkään vähennä mun mahdollisuuksia tulla raskaaksi, mutta välillä on silti tuntunut kateelliselta ja epäreilulta ja vaikeelta nähdä helposti sikiäviä ystäviä. Toisaalta kun oon hoitanut mun ystävien lapsia, niin oon oppinut hyödyllisiä taitoja ja on se jotenkin lohduttanutkin mua. Mä en tiedä onko toi myytti että jos luovuttaa niin sitten muka tulee raskaaksi. Luulen et siinä ei oo mitään faktaa. Ainakaan kukaan ei ajatuksillaan tee itseään lapsettomaks tai raskaaksi. Eikä yrittämistä sillai vaan voi lopettaa mielessään. Ihan hassu neuvo musta. Toivoa on yritettävä pitää yllä ja kyllä kaikilla lapsettomilla, jotka käy hoitoja läpi, on kova stressi ja suurin osa saa avun ennemmin tai myöhemmin. Iines, nyt sä ainakin pääsit sitten siihen pillerivaiheeseen. Toivottavasti ne tepsii hyvin. Sullakin on jännät paikat sit 15 viikon ultrassa. Jos Meriharakka on täällä, tai joku muu tietää, niin kauanko noita Lugeja pitää oikeen käyttää? Tays on muuttanut käytäntöä ja niitä ei saanutkaan lopettaa positiiviseen testiin vaan ne jatkuu ties kuinka kauan. Ainakin kolme viikkoa vielä. Ellei siis tule km. Mitenkähän niitä sit vähennetään? Hyvää viikonloppua kaikille ja Anjalle tsemppiä lapsiystävien näkemiseen. Villiheinä

 

Seinäkukkanen, samat fiilikset.. Mulla alkoi jo eilen ruskea vuoto ja tänään tuli jo ruskeaa limaa ja eikä ole vasta kuin pp 4.. Kolmas kerta ja samalla myös viimeinen,, Ei ole enää mitä laittaa.. Toivo on jo mennyt, koska joka kerta kuukautiseni alkavat samanlaisella vuodolla eli ei ole mitään kiinnytysvuotoakaan..

Ei muuta kuin tsemppiä ja toivottavasti aurinko paistaa joskus..

 

Hei kaikille!

Pääsisikö uutena mukaan tänne "kypsempään" lapsettomuuskeskusteluun? Olen kertoillut ja myötäelänyt odotuksen odottajat-ketjussa ja kirjoitellut joitain kertoja inseminaatio- ja clomifen ketjuihin niiden hoitojen ollessa ajankohtaisia. Nyt olisin virallisesti pätevä tälle puolelle täytettyäni pari viikkoa sitten 35 v.

Meillä yritystä alkaen 08/07, eka inssi 10/08, edessä 5. inssi. Lääkityksinä matkan varrella olleet 4 kk ajan clomit ja kahdessa kierrossa Puregon, toinen pistelykuuri juuri meneillään, lauantaina laitetaan Pregnyl ja inssiä odotellaan maanantaille.

 

Heissan tytöt pitkästä aikaa! Olen tosiaan pitänyt vähän taukoa kirjoittelusta, joskus on hyvä ottaa (yrittää ottaa) etäisyyttä näihin asioihin. Olen sumutellut Synarelaa nyt kahdeksan päivää ja selvinnyt ainakin toistaiseksi hyvin vähillä sivuoireilla, pientä huippausta ja heikotusta on ollut ja hikoilukohtauksia. Kontrolli on 26.pvä eli viikon päästä perjantaina ja sit pitäis toivon mukaan aloitella piikitykset.

En pysty tässä nyt kaikille kommentoimaan millään näin piktän ajan jälkeen. Jotain kuitenkin.

Lämpimästi tervetuloa vaan kaikki uudet, Relish, Anja ja muut!

Relish, miten monta inssiä teille on suunnitteilla? Toivotaan, että tämä kerta onnistuu ja uutta ei tarvita! Oletteko hoidossa julkisella vai yksityisellä?

Xaara, tuo sun vuoto ei mitenkään voi olla vielä kuukautisvuotoa jos on pp 4. Toivotaan, et se olis jotain ihan muuta, piinailu vasta alussa. Peukut pystyssä!

Villiheinälle kovasti kovasti onnea! Mä ymmärrän kyllä, miltä susta täytyy tuntua. Jos mä vielä tulen toistamiseen raskaaksi, pelkään kyllä kanssa varmasti ihan eri lailla keskenmenoa kuin ekalla kerralla.Voiko 30.3. vielä näkyä ultrassa mitään? Milläs viikolla sä menetkään? Muistelen muuten, että lugeja käytettiin johonkin viikolle 9-10 asti.

Seinäkukkanen, peukutan kovasti sun testille. Ja komppaan Aurinkoa siinä että alkuraskauteen hyvin monella kuuluu vuodot.

Iinekselle halit, kurjia vaivoja sulla ollut, Stella R kirjoitti kauhean kivasti. jokainen päivä surua ja odotusta on yksi lähempänä onnea. Koitetaan uskoa siihen.Lopulta onni vielä kääntyy, ei aina voi mennä vain alamäkeä ja kun sitä on ollut pitkään, ei onni voi olla enää kaukana.

Anja, niin monet meistä taistelevat noiden samojen tunteiden kanssa. Välillä on vähän helpompaa ja välillä ihan liian raskasta kestää. Jotenkin on myös niin, että niitä todella synkkiä tunteita ei jaksa käsitellä määräänsä enempää. Mulle aiemmin (ekan hoitosession aikana) lapsettomaksi jäämisen ajatuskin oli maailmanloppu. Ei enää. Sen asian hyväksymiseen on mennyt vuosia. Tottakai se kauhistuttaa mua edelleen ja yritän kaikkeni saadakseni lapsen, mutta jos se ei silti onnistu, niin sitten on vaan pakko elää sen asian kanssa, vaikka se varmasti aina tuleekin sattumaan, kipu ei vaan ole niin pinnassa, tai ei nouse sinne niin usein. Uskon, että puhe yrittämisen lopettamisesta ja sen myötä raskautumisesta on suureksi osaksi uskomus. Ihmiset muistavat ja mainitsevat ne kuulemansa tapaukset, joille niin on käynyt. Tai ehkä lapsen saaneet itse ovat kertoneet siitä avoimemmin. Ne jotka jäävät lapsettomiksi hoidoista ja yrityksen lopettamisesta huolimatta, eivät puhu asiasta tai heitä ei noteerata, ihmiset rakastavat onnellisia loppuja ja kertoilevat niitä mielellään. Muakin on ottanut päähän monien mulle hokema "et saa stressata." Siinä vähän kuin syyllistetään lapseton: aiheutat tuon itse, koska kärsit lapsettomuudestasi ja hoidoista. Ja siitä stressaamisen välttämisen väkisin yrittämisestä vasta stressiä helposti tuleekin. Itse olen kyllä koittanut hallita stressiä siinä määrin kuin se on mahdollista, mutta ola myös syyllistämättä siitä stressitä, jolle ei mitään voi itseäni, sillä väkisinkin sitä on hoidoissa käyvillä. Noh, totta puhuen, uskon, että siinä voi kuitenkin jotain perää olla, että ahdistavista hoidoista luopuminen, periksi antaminen, voi joillakin olla se viimeinen palanen, joka loksahtaa kohdalleen ja raskaus alkaa. Itse tunnen tällaisia tapauksia useampiakin. Myös klinikalla mainittiin, että niitä jonkin verran on. Stressin vaikutuksista tiedetään kovin vähän, mutta kyllä stressihormonin eritys vaikuttaa muihin hormoneihin. Tuskin kuitenkaan hoidoissa, joissa hormonitoiminta on täysin manipuloitua, eikä oma elimistö siihen vaikuta samalla tavoin kuin muuten.

 

Kiitos Chloe! Kirjoituksesi stressaamisesta ja sillä syyllistämisestä on niin totta. Juuri tätä tältä ketjulta kaipasinkin, ihmisiä, jotka ymmärtää. On ihan käsittämätöntä, miten yksin ja irrallaan tämän lapsettomuusasian kanssa onkaan maailmassa. Vaikka tähän asti elämää on pystynyt keskustelemaan ja jakamaan ihan mitä vaan asioita parhaan ystävättären, siskon tai äidin kanssa, niin tässä asiassa jää ymmärtämättömäksi. Välillä tuntuu kummallisella tavalla "syylliseltä", kun kaipaa tukea tässä asiassa. Joskus tulee jopa sellainen olo, että olisi suorastaan "tullut hulluksi", kun toinen osapuoli vaikuttaa niin vaivautuneelta ja teennäiseltä.

Ja heti alkuun kaipaisin apua: Hain Pregnylin apteekista n. 30 tuntia sitten ja olin unohtanut sen huoneenlämpöön. Laitoin vasta hetki sitten sen jääkaappiin. Huomenna pitäisi pistää, mutta osaatteko sanoa onko se vielä kunnossa?

 

Relish Yritin katsoa Farmaca Fennicasta, mutta ei siinäkään sanottu muuta kun säilytys +2-+15, mutta soita apteekkiin jollekkin farmaseutille, hän varmaankin pystyy kertomaan..

Noista itsensä syyllistämisistä ja stressaamisesta minua myös ärsyttää se, että tiedän, että muutamat ihmiset ajattelevat mielessään, että lapsettomuuteni johtuu siitä, kun olen niin vanha ja ajattelevat, että se on minun omaa syytä, kun olen aloittanut niin myöhäisellä iällä (31v.) yrittämään.. itse en kyllä ajattele niin, mutta se ärsyttää, kun tietää, että jotkut toiset ajattelee.

Itse uskon jollakin tavalla kohtaloon. Olen ajatellut niin, että jos en tule koskaan saamaan lapsia, oli ehkä tarkoitettu niin, että esimerkiksi minut on säästetty joltakin surulta... lapsi olisi ollut vakavasti sairas tai jotakin, mitä en itse voi tietää. Ehkä on hölmöä ajatella niin, mutta minulla on jotenkin tarve löytää syitä tai selityksiä..

 

Kiitos kannustuksesta Aurinko, Villiheinä, Chloe ja muut. Minulla on nyt alkanut kuukautiset ja aamulla tein testin (predictor merkkisen), joka näytti ihan puhtaan negan. Tänään siis pp12. Vuoto ei ole vielä ihan yhtä voimakasta kuin normaali kuukautisissa, joten yritän vielä vähän toivoa ja edelleen laittelen noita lugeja. Maanantaina on varsinainen testipäivä. Itkettää kyllä kovasti. Tämä on minun ensimmäinen ivf ja nostan kyllä hattua teille, jotka olette tämän pettymyksen monta kertaa kokeneet. Nyt yritän vaan miettiä, että jos kuitenkin vielä toisen hoidon voisin yrittää.

Miten Aurinko oletteko jo päättäneet yritättekö vielä hoitoa? Chloe hauskaa kuulla sinusta =) Olen seurannut tätä ketjua nyt niin kauan, että te kaikki tunnutte jo tutuilta. Itse asiassa olen tainnut jo tulla ihan riippuvaiseksi näistä ketjuista ja tuntikausia notkun lukemassa tästä aihepiiristä täältä eri keskusteluista.
xaara minustakin tuntuu ettei tuo vuoto noin aikaisin voi vielä olla merkki kuukautisista. Tervetuloa Relish
Minä myös olen hoitanut ystävieni lapsia ja veljeni lapsien kanssa olen ollut paljon ihan vauvasta alkaen. Minulla on kuusi kummilasta ja yritän ajatella että onneksi muut ympärilläni ovat lapsia saaneet, että minäkin heidän kanssaan saan olla. Ei se kuitenkaan aina auta siihen, etteikö kirpaisisi kun kuulee jonkun olevan raskaana.

Yritin ennen tätä hoitoa suunnitella itselleni erilaisia muitakin projekteja, opiskelupaikan hakemista, työpaikan hakemista yms. että olisi sitten jotain mukavaa toivomista muutakin jos tämä ei onnistu. Tällä hetkellä ne eivät nyt tunnu miltään. Mutta ehkä vähän myöhemmin sitten huomaa että elämässä on vaihtoehtoja vaikka tämä suurin toive ei toteutuisikaan.

 

Kiitos Sharlin, soitan apteekkiin ja selvitän asian. Ei näissä hoidoissa uskalla ottaa pienintäkään riskiä, kun pelkää, että sitten menee koko yritys taas mönkään.

Seinäkukkanen, kiitos tervetulotoivotuksesta. Minä myös olen aloittanut opinnot, olemme mieheni kanssa ostaneet tontin ja yrittäneet vuoden verran myydä asuntoamme, mutta mikään ei oikein tunnu tosiaan miltään. Kaikki jää tämän yrityksen varjoon. Olen jopa ruvennut ajattelemaan, etten halua rakentaa taloa ja muuttaa sinne, jos ei meille suoda lasta mukaan. Kaipa pesänrakennusvietti ja perheen perustamishaaveet kulkevat niin käsi kädessä. Lisäksi olen aloittanut uuden harrastuksen, tanssin, mikä tällä hetkellä tuntuu näistä parhaalta ratkaisulta. Tunnilla ei ehdi miettimään vauva-asiaa, koska askeleiden opettelu vie kaiken huomion. Musiikin läsnäolo on minulle hyvin terapeuttista ja liikunnasta tulee hyvä olo. Tanssi auttaa myös parempaan suhteeseen oman kroppansa kanssa, kun huomaa, että sekin sentään johonkin pystyy vielä vanhoilla päivillään Suosittelen!

Ai niin Choe: Pahoitteluni, unohdin vastata kokonaan kysymyksiisi, kun tartuin niin noihin muihin kirjoituksesi kohtiin. Ensimmäinen inssi tehtiin yksityisellä, mutta olemme nykyään hoidossa julkisella. Tämä on varmaankin viimeinen inssi ja sitten mennään IVF:ään. Inssin tarkoituksena on vaan lähinnä seurata, miten kroppani reagoi näihin lääkkeisiin, joita IVF-hoidossa käytetään. Jos tämä inssi ei onnistu, en usko, että enää lähdetään sitä edes yrittämään tällä samalla lääkityksellä. Edellinen inssi tosiaan meni harakoille viikonlopun vuoksi ja pahoin pelkään, että nytkin voi käydä niin. Follit olivat torstaina vasta n. 14 millisiä, mutta oli jo kiertopäivä 14. Olen seurannut ovulaatioitani kahden vuoden ajan säännöllisesti ja se on aina ollut 12-14 päivä. Nyt inssi tehdään siis 17. pvä. Voiko Puregon/Pregnyl-lääkitys pidentää noin paljon säännöllistä kiertoa? Erikoista tässä on vielä se, että edellinen Puregon-kiertoni oli koknaisuudessaan tosi lyhyt, vain 25 päivää! Pistin silloin 50 yksikköä kierron 5-11 päivä.

 

Heippa kaikille!

xaara tervetuloa mukaan! Mulla oli jotenkin toi sun aiempi kirjotus mennyt ihan ohi. On tosi iso päätös lopettaa hoidot. Toivottavasti tämä nyt tuo teille sen toivotun lopputuloksen. Ei se sun vuoto voi mitenkään olla vielä kuukautisvuotoa, jospa sittenkin sitä kiinnittymisvuotoa. Peukkuja pidän sulle!

Relish tervetuloa mukaan porukkaan! Täällä tosiaan on mukana aivan mahtavaa porukkaa. Tsemppiä tulevaan inssiin!

Chloe kiva kuulla susta pitkästä aikaa!

Seinäkukkanen komppaan edellisiä, monilla tulee jopa kuukautismaista vuotoa alussa. Pidän peukkuja että maanantain testi olisi positiivinen.

Että mua sieppaa syödä noita e-pillereitä |O Tässä tilanteessa se on jotenkin niin koomista toisaalta... Toivottavasti niillä olis sitten se toivottu vaikutus ja se mollukka häviäis.

Hyvää viikonlopun jatkoa!

 

Kiitos lämpimästä vastaanotosta Sinullekin Iines. On varmasti outoa popsia juuri noita pillereitä tässä tilanteessa. Onko niillä siis tarkoitus saada kysta munasarjoista pois (anteeksi tyhmyyteni)? Erikoisilta tuntuvat myös ne hetket, jos kehittyy hormoonilääkitysten myötä yksi munarakkula liikaa ja kielletään kokonaan olemasta yhdynnässä... Ihan kuin sieltä nyt sitten kaikista puhkeisi täydellisiä muniksia varmasti vielä kaksin kappalein ja ykskaks hedelmöittyisivät iloisesti ja kasvaisivat onnellisesti loppuun saakka Tähän päivään mennessä kun ei ole haaleintakaan haamun haamua koskaan saanut nähdä...

Soitin apteekkiin ja lähden nyt vaihtamaan Pregnylin. Epäilivät, että se on voinut mennä pilalle 30 tunnin aikana huoneenlämmössä, vaikka eivät sitä mistään tänään lauantaina pystyneetkään varmistamaan.

Unohdinpa mainita miekkoseni iän, hän on vielä kuukauden verran 38 v, joten tämänkin tiedon voi lisätä listalle, kiitos!

 

Anja, kyllä tää lapsettomuus on melkoista tunteiden vuoristorataa. Välillä mennään tosi pohjalla ja sit taas noustaan. Mutta toivottavasti sinulla on joku, jonka kanssa voit keskustella asioista, joku muukin kuin miehesi. Itsellä ainakin on helpottanu, kun on saanut välillä avautua oikeen kunnolla ystävälle.

Relish, tervetuloa! Sulla on aika monta inssiä takana. Montako meinaatte vielä tehdä?

Villiheinä, ehkä kohta voit jo oikeasti nauttia plussasta täysillä. Ihan hyvä idea ottaa se ultra ennen pääsiäistä, helpottaa varmaan omaa oloa.

Meillä on täällä täys muuttohässäkkä päällä. Sain uuden työpaikan ja nyt on sitten muutto toiselle paikkakunnalle edessä. Tikutin ovista tiistaista asti. Torstaina näytti kaks viivaa, mutta testi viiva oli haalemapi kuin kontrolliviiva. Sen jälkeen alkoi viiva haalistumaan. Eli ei ovista, ei inssiä. Ja jos oiskin ollu ovis, niin ois varmaan ollu viikoloppuna. No, nyt ei sitten kun sopimaan Jyväskylään jatkoja hoidoista. Tämän hetkinen lääkäri sanoi, et jos ei ovis nyt natsaa, niin sit otetaan lääkkeet kehiin. Toivotaan, et päästään heti jatkamaa hoitoja Jyväskylässä. Saas nähdä...

 

Anja73 Mä en kanssa tiedä, miten näiden kamalien tunteiden kanssa oikein voi elää. Olen hakeutumassa lapsettomuuteen erikoistuneelle terapeutille, mutta asiakkaita riittää, joten terapian käynnistyminen ottaa aikansa. Minulla tosin on lisäksi myös masennus, siksi aloitan terapian, mutta ainakin tänään lapsettomuus on taas päälimmäinen murhe. Toi sun terapeutin kommentti on kyllä niin kummallinen! Mä ainakin haluan terapiasta keinoja käsitellä tätä tilannetta, en analyysiä siitä, millä tavalla voisin tulla raskaaksi. Mä maksan siitä erikseen lapsettomuuslääkärille!

Itseälläni oli jossain vaiheessa viikonloput tosi vaikeita, kun ajattelin, että mitä kaikkea kivaa ne lapsiperheet tekee. Sitten aloin suunnittella etenkin lauantaille aina jotain teatteria, leffaa tai museota... tai mistä nyt kukakin pitää... jotain sellasta "aikuisten juttua", jota lapsiperheet ei voikaan tuosta vaan tehdä. Se helpotti. Samalla tulee vietettyä sitä "laatuaikaa" miehen kanssa. Huono puoli on se, että yhteydet lapsellisiin kavereihin eivät ole ihan kunnossa. Yritän kuitenkin olla potematta siitäkään huonoa omaatuntoa. Yritän olla pakottamatta itseäni mihinkään, mikä tuntuu pahalta. En sitten tiedä, onko tälläinen omiin oloihin vetäytyminekään pidemmän päälle hyvä juttu.

Relish Tervetuloa!

Halit kaikille!

 

Kiitos Liisa ja Soulmama! En tiedä varmaksi, kuinka monta inssiä on meidän kohdallemme suunnitteilla. Ensimmäinen tehtiin luomukiertoon yksityisellä, toinen, kolmas ja neljäs clomien tukemana julkisella puolella. Nyt siis haluavat tehdä yhden inseminaation Puregon-Pregnyl-yhdistelmällä. Edellisessä kierrossa ovulaatioajankohta sattui viikonlopulle, sitten pidettiin yksi tasoittelukierto ja nyt meneillään toinen pistelykierto, mihin maanantaina yritetään inssiä.
Jostain olen lukenut, että inseminaation onnistumisprosentit putoavat aika reilusti kolmen kerran jälkeen, joten kovin korkealla odotukset eivät ole. Tosin nyt on uusi lääkitys ja kolme rakkulaa siellä rintarinnan kasvavat, joten pientä toivoa pitelee. Lääkäri on vain sanonut, että mikäli tästä kierrosta ei onnistuta, täytyy sitten miettiä ja keskustella jatkosta. Uskon, että sitten meillä alkaa puolen vuoden jonotus IVF-hoitoihin.

Soulmama onnittelut uudesta työpaikasta ja tsemppiä suuriin muutoksiin :flower: