3 vuotta kotona lapsen kanssa, huvittavaa miten jotkut väittävät ettei ole varaa

7-vuotta olen ollut kolmen lapsen kanssa kotona. Esikoinen aloittaa syksyllä koulun ja olin valmistautunut palamaan alkuvuodesta töihin, jippii!!! Mutta kohtalo päätti toisin ja perheemme kasvaa vielä yhdellä, joten kotivuosia edessä pari vielä. Alustavasti olen suunitellut että palaan työelämään kuopuksen ollessa 1.5-2v. En vaan jaksa enää olla vain kotona. Rahallisesti olemme pärjäneet vaikka mies saa alle 2000€/kk käteen ja asuntolainaakin on.

Joskus vaan täytyy ajatella sitäkin mikä on sille hyväksi joka kotona on, voi olla varaa, mutta kyllä se työelämäkin varmasti kummasti piristää.

Tehkööt jokainen niinkuin tekee ja sanokoon syyksi ihan minkä vain vaikka sen että ei ole varaa olla kotona.
 
En mä näe mitään järkeä lykätä lainan lyhennyksiä vuosikausia saati myydä (mahdollisesti jopa tappiolla) oma koti alta ja muuttaa vuokra-asuntoon, ihan vain siksi, että lyhyen aikavälin kustannukset sallisivat paremmin kotona olemisen.

Yhtä mielipuolista olisi vaikka muuttaa -sanotaan nyt Vantaalta- jonnekin riittävän kauas, jotta asumiskulut olisivat mahd pienet, työmatka jotain 2h yhteen suuntaan. Tyyliin no niin kiva kun te Linda ja Pete olette aloittaneet koulun täällä Pähkinärinteessä ja saaneet kavereita, nyt me lähdetäänkin kullinperälle, kun saatiin vuokrattua sieltä ihana kerrostaloasunto keskeltä peltoa. Ketään ei kukaan tunne ja isällä menee nyt 4h työmatkoihin päivässä. Ai niin ja harrastuksia ei sitten ole, koska Jessin takia pitää elää niukasti. Voitte kerätä kasveja herbarioon.
 
Mä lähden taas uimahalliin tänään kummitytön kanssa. Heillä on viisi lasta ja äidillä varaa olla kotona. Uimahalliin ei kuitenkaan varat riitä, siispä niinkin "arkinen" juttu jää lapsilta sivuun jollei me kummit jeesata. Ei kai siellä hallissa pakko toki kenenkään ole käydä - mutta kyllä se vähän harmillista on jos eka uimahallikokemuskin on vasta kun pääsee koulun kautta ilmaiseksi sisään.
 
En mä näe mitään järkeä lykätä lainan lyhennyksiä vuosikausia saati myydä (mahdollisesti jopa tappiolla) oma koti alta ja muuttaa vuokra-asuntoon, ihan vain siksi, että lyhyen aikavälin kustannukset sallisivat paremmin kotona olemisen.

Yhtä mielipuolista olisi vaikka muuttaa -sanotaan nyt Vantaalta- jonnekin riittävän kauas, jotta asumiskulut olisivat mahd pienet, työmatka jotain 2h yhteen suuntaan. Tyyliin no niin kiva kun te Linda ja Pete olette aloittaneet koulun täällä Pähkinärinteessä ja saaneet kavereita, nyt me lähdetäänkin kullinperälle, kun saatiin vuokrattua sieltä ihana kerrostaloasunto keskeltä peltoa. Ketään ei kukaan tunne ja isällä menee nyt 4h työmatkoihin päivässä. Ai niin ja harrastuksia ei sitten ole, koska Jessin takia pitää elää niukasti. Voitte kerätä kasveja herbarioon.

Tämä on niin totta. Ei ole mitään järkeä luopua hyvästä kodista parin vuoden takia. Sen ratkaisun takia voi joutua kärsimään koko loppuelämän. (Pidemmät työmatkat, ystävyyssuhteiden menetys, ikävät naapurit, rauhaton elinympäristö, epäviihtyisä koti jne.)
 
Lukasin koko ketjun ja olipa kyllä naurettava :D Ap kehuu miehensä 2600 euron bruttotuloilla kuinka hienosti he osaavat pienituloisina elää :D Eihän he ole pienituloisia nähneetkään! Meitä on 4 ja nettotulot samaa luokkaa kuin ap:n kanssa ja maksetaan ihan kaikki kulut itse. Säästetään monta sataa kuussa joten pidän meitä talousihmisinä, aapeeta sen sijaan en noilla tuloilla ;)
 
Taas näitä? Taitaa olla sulla huono omatunto..
Mieheni saa käteen kuukaudessa noin 1300€ asuntolainaa on jäljellä vähän alle 100t, ja maksamme sitä edelleen kuukausittain. Asumme osakeenomistajina asunto-osakeyhtiössä, meitä on minä, mies, lapsi ja koira.

Minä en tuolla palkalla menisi töihin. Miksette hae sossusta rahaa, noin pienillä tuilla saisitte vaikka kuinka paljon toimeentulotukea? Eiköhän hoitovapaat ole tarkoitettu niille jotka sillä toimeen tulevat, olisi se kun kaikki alle 3v vanhemmat eläisivät sosiaaliturvan avulla.
 
Kunhan kysyin. Kuulostaa uskomattoman pieneltä palkalta, tai sitten olen kasvanut tynnyrissä kun pidän tuota pienenä palkkana. Sen sijaan se kuulostaa erittäin sopivalta provoon: minäkin pystyn hoitamaan lapseni kotona vaikka mieheni tienaa niin vähän.

Kuvittelet liikaa. Kuvittelet että aiemmin puhuin omasta tilanteestani, nyt kuvittelet että haluaisin sinun häpeävän miehesi työtä...älä ylianalysoi.

Todellakin olet tynnyrissä kasvanut mutta sen olen huomannut kyllä jo aiemminkin...
Meillä molempien palkat tuota luokkaa. Toinen kokki, toinen ajoneuvoasentaja. Lisäksi siivoojat, myyjät jne ovat pienipalkkaisia.
 
Kyllä se on kumma miten ihmismieli koittaa uskotella itselleen että ei pysty johonkin, mitä ei ole valmis edes yrittämään. Mistään ei voi luopua, kaikki mulle tänne heti ;)
Aikuiseksi kasvetaan jollain toisella tavalla ;)

No,mä aion olla lapseni kanssa kotona sihen saakka kun hän täyttää 3 mutta en mä ajattele että ihmiset ketkä menee aiemmin töihin niin rakastais lastaan jotenkin vähemmän kuin minä.

Ja ylipäätään mitä järkeä siinä edes olis jos esim. menee töihin lapsen ollessa 1,5-2 v. niin sen 1,5-1 vuoden aika mikä siitä jää sitä kodinhoidontukiaikaa niin en nää hirveesti järkeä että myydään omakotitalot ja vaihdetaan työpaikat.
Eiköhän lapsenkin kannalta ole tärkeämpää se että saa asua mukavassa talossa jossa on kaikille omaa tilaa ja että saa harrastaa sitä mitä haluaa eikä vaan jotain mihin sattuu olemaan varaa.
 
Mä olen taas kerran saanut huomata että oli yksi parhaita päätöksiä perheemme kannalta laittaa lapset viime syksynä hoitoon ja mun singahtaa koulunpenkille.
Ja juu, esikoinen oli kotihoidossa 4 vuotta, kuopus 1½ pyöreästi.
Kyllähän se on välillä mietityttänyt kun toinen meni noin pienenä hoitoon, mutta hyvin päivähoito alkoi. Ja nyt sitä oltaisi suoraansanoen kusessa jos mä olisin jäänyt edelleen kotiin. Mies jäi työttömäksi, onneksi mun onnistui saada koulun kautta töitä kesäksi, niin ei olla oikeasti ihan pa (kuten oltaisi jos mä olisi kotihoidontuella kotona ja mies työttömänä).
Ja mikä parasta, tänä kesänä meidän onnisui tarjota lapsille pitkä yli 2kk pituinen kesäloma hoidosta!

Kyllä me kai oltaisi voitu jotenkin pärjätä rahallisesti niin kauan että nuorempikin olisi ollut 3 vuotta, mutta meidän ratkaisulla ollaan pärjätty kyllä huomattavasti paremmin niin rahallisesti kuin henkisesti (ihan kaikki).
 

Yhteistyössä